Trotski puhuu "rasismista" vastineessaan kansallissosialismille:
Rotuteoria, joka on ikäänkuin varta vasten luotu kaikkiin elämän salaisuuksiin yleisavainta etsivälle mahtipontiselle itseoppineelle, näyttää erityisen surkealta aatteiden historian valossa. Luodakseen aitosaksalaisen veren uskonnon Hitlerin piti lainata rasismin aatteet välikäsien kautta ranskalaiselta diplomaatilta ja harrastelijakirjailijalta kreivi Gobineaulta. Poliittisen metodologian Hitler löysi valmiina italialaisilta. Mussolini käytti laajasti Marxin luokkataisteluteoriaa. Itse marxilaisuus oli saksalaisen filosofian, ranskalaisen historian ja englantilaisen taloustieteen yhdistämisen hedelmä. Aatteiden, taantumuksellisimpien ja typerimpienkin, syntyperän seuraaminen taaksepäin merkitsee, ettei rasismista jätetä jälkeäkään.
Kansallissosialistisen filosofian ääretön niukkuus ei tietenkään estänyt yliopistotiedettä lähtemästä täysin purjein Hitlerin vanaveteen, kun tämän voitto oli riittävän varma. Weimarin hallituksen vuodet olivat suurimmalle osalle professorisväestä epävakaisuuden ja levottomuuden aikaa. Historioitsijat, taloustieteilijät, oikeustietelijät ja filosofit hätääntyivät arvaillessaan, mikä taistelevista totuuden kriteereistä on oikea eli mikä leireistä lopulta nousee tilanteen herraksi. Fasistinen diktatuuri poistaa yliopiston oppituolin faustien ja hamletien epäilykset. Parlamentin suhteellisuuden hämäristä tiede astuu jälleen ehdottomuuksien valtakuntaan. Einstein joutui leiriytymään Saksan ulkopuolelle.
Politiikan tasolla rasismi on frenologian kanssa liittoutuneen kansalliskiihkon paisutettu ja kerskaileva laji. Niin kuin vararikkoon joutunut aatelisto sai lohdutusta verensä jaloudesta, niin joukkomitassa köyhtynyt pikkuporvaristo juopuu saduista oman rotunsa erityisestä erinomaisuudesta. Huomiota ansaitsee, etteivät kansallissosialismin johtajia ole saksansaksalaiset, vaan itävaltalaistaustaiset, kuten Hitler itse, tsaarin valtakunnan entisistä Itämeren provinsseista tulleet, kuten Rosenberg, ja siirtomaista lähteneet, kuten Hitlerin nykyinen varapuoluejohtaja Hess. Tarvittiin raakalaismaisen kansallisen nahistelun koulu kulttuurin reunamilla, että "johtajat" omaksuisivat ne aatteet, jotka myöhemmin saivat vastakaikua Saksan raakalaismaisimpien luokkien sydämissä.
- Lev Trotski, Mitä on kansallissosialismi?, 1933
Kansainvälisen sosialismin kannattajan, internatiolisti Trotskin pyrkimyksenä oli demonisoida kaikenlainen nationalismi rinnastamalla se kansallissosialismiin ja fasismiin, ja rasismi-sana toimi siinä työkaluna.
Se mitä Trotskin aateveli Hirschfeld sanoo teoksessaan Rasismi, vain vahvistaa käsitystä, että rasismi-sanan käyttötarkoitus oli nimenomaan nationalismin demonisoiminen:
Hirschfeldin kirja epäonnistuu yrityksessä olla vakavasti otettavaa kritiikkiä näkemykselle, että yhteiskunnallisesti merkittäviä luontaisia eroja rotujen välillä on… Kirjassa ei ole kuitenkaan tärkeää niinkään sen sisältö, vaan se, mitä se kertoo meille sanasta ”rasismi” ja miten valkoisten rotutietoisuuden viholliset ovat kehittäneet ja käyttäneet sitä omiin tarkoituksiinsa.
Hirschfeld kuvailee omia poliittisia ihanteitaan ”panhumanismiksi”, yhdeksi poliittisen, kulttuurillisen ja rodullisen universalismin versioksi. Paulit itse kirjoittavat: ”tämän kirjan lukijat tulevat varmaan huomaavat hyvin selvän vasemmistolaisen suuntautumisen… Hirschfeld ymmärsi hyvin, että seksuaalinen reformi on mahdoton ilman edeltävää taloudellista ja poliittista vallankumousta”.
Teoksessa Racism Hirschfeld kuvailee jotain, mikä on kutakuinkin ”panhumanismin” määritelmä: ”Oli häneen siteensä naapurustoon, kumppaniin, perheeseen, samanlaiseen porukkaan, kieleen, koulutustaustaan, ja kansakunnan ja maan ympäristöön, yksilö voi löytää vain yhden ykseyden, johon voi todella nojautua ja jonka kautta voi löytää pysyvän sielunkumppanuuden - koko ihmiskunnan”. Hän ei jätä tuomitsematta mitään kansakuntaa, rotua ja kulttuuria niiden uskollisuudesta omalla etnisyydelleen yhtä poikkeusta lukuunottamatta: ”Aina ja kaikkialla, paitsi Neuvosto-Venäjällä, ksenofobiaa, ksenofobiaa, ksenofobiaa”. Myöhemmin hän kertoo meille: ”On ehkä liian aikaista puhua, mutta ehkäpä kansallisuuksien ja rotujen ongelma on jo ratkaistu yhdellä kuudesosalla maapallon maapinta-alasta [eli Stalinin Venäjällä]”.
”Rasismi” on siten vasemmistosta lähtöisin oleva termi, ja se on niin vasemmiston määrittelemä ja täynnä sen haluamia merkityksiä, etteivät valkoisten rotutietoisuuden kannattajat voi käyttää sitä missään rakentavassa mielessä. Siinä vaiheessa, kun joku on kuvaillut tuolla sanalla itseään tai näkemyksiään, on jo antanut itsensä joutua vastapuolen maaperälle ja hävinnyt väittelyn. Hän voi yrittää määritellä sanan toisella tavalla, mutta hänen aikansa menee enimmäkseen sen selittämiseen, ettei tarkoita sillä samaa kuin kaikki muut. Termi on hyödytön vakavasti valkoisten rotutietoisuuteen suhtautuville heidän ajatustensa ilmaisemisessa, ja se oli sen kehittäjien tarkoituskin.
Mutta kun ymmärtää, mistä lähtökohdista sana ”rasismi” kumpuaa Hirschfeldin polemiikissa, käy myös ilmeiseksi, ettei sanalle ole mitään käyttöä missään muussa tarkoituksessa. Kukaan ei näytä koskaan käyttäneen sanaa kuvaamaan omia ideologioitaan tai sellaisia, joita hän kannattaa; sitä ovat käyttäneet vain niiden ideologioiden, joita sen on tarkoitus kuvata, viholliset, ja siten sillä ei ole mitään objektiivista merkitystä sen poleemisen käytön lisäksi. Jos kukaan ei sano omaa ideologiaansa ”rasismiksi” ja sillä kuvataan vain ajatuksia, joita pidetään epätosina tai pahoina, niin se on vain vähän niin kuin hienompi kirosana, jonka tarkoitus on yksinkertaisesti demonisoida kaikki, jotka ilmaisevat ajatuksia, joita se on kuvailevinaan.
- Samuel Francis, American Renaissance, 05/1999
https://www.amren.com/news/2010/10/the_origins_of/
Tuo Neuvostoliiton hehkuttaminen "ainoa maana, jossa ei ollut ksenofobian ongelmaa" herättää suurta hilpeyttä ja kertoo kaiken olennaisen.
Surullista on kuitenkin se, että tuo 1930-luvulla alkanut eurooppalaisten aivopesu on toiminut hyvin ja ihmiset on ehdollistettu pelkäämään "rasistiksi" leimaantumista kuin maailmanloppua. Nationalismia kavahdetaan, koska se yhdistyy ihmisten mielissä automaattisesti natsismiin, fasismiin, rotuvihaan ja nähdään "ääriliikkeenä".
Todellisuudessa nationalismi ei ole ääriajattelua, vaan syvältä ihmisluonnosta kumpuava aate, ja kansallisvaltiot ovat kautta historian syntyneet pitkälti itsestään yhteisen etnisen perimän omaavien kansojen ympärille. Etnovaltio on siis normi ja luonnollinen asia, monikansallisten valtioiden muodostaminen luonnotonta ja pakkovaltaa vaativa toimi. Neuvostoliitto oli esimerkki väkivalloin luodusta monikansallisesta imperiumista, ja EU:ta on eliitin toimesta yritetty viedä samaan suuntaan. Pyrkimyksenä on ollut liittovaltio, jossa kansallisvaltioiden rajoja hälvennetään ja kansoja sekoitetaan väestönsiirroilla, kuten Neuvostoliitossa tehtiin.
Yhdysvallat, tai Australia ja Uusi-Seelanti, ovat siirtolaisyhteiskuntia ja ottavat siksi paremmin vastaan muuntaustaiset ihmiset kuin me itse, jotka yhä hellimme tunnettamme homogeenisyydestä ja erilaisuuttamme toisista. Ja juuri sen alta pitäisi omasta mielestäni Euroopan unionin kaivaa maata parhaansa mukaan.
- Peter Sutherland, YK:n siirtolaisasioiden erityisedustaja, 2012
http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395
https://maallikkoapuri.blogspot.fi/2016/02/paneurooppa-liike-katolinen-eu-ja.html
Huomatkaa että USA ja Australia, vaikka ovatkin olleet monikansallisia siirtolaisten valloitetuille maille perustamia ja tyhjän päälle rakentamia valtioita, ovat toimineet hyvin niin kauan, kun ne ovat pysyneet pääosin yksirotuisina eli valkoisina, mutta etenevä monirotuistuminen on alkanut fragmentoida ja heikentää niitä. Monikansallisuus on haaste, mutta monirotuisuus vielä suurempi.
Multikulturalismi, se on ääriajattelua, eivätkä mitkään tosiasiat tue sen ajamista, kuten tutkimus toisensa jälkeen osoittaa. Siis jos joku tarvitsee vielä tutkimuksia sen toteamiseen, minkä kuka tahansa voi helposti nähdä vain havainnoimalla, mitä ympärillä tapahtuu monikulttuuristumisen edetessä. Multikulturalismi ja siihen liittyvä "antirasismi" on tämän päivän kommunismia, jossa perinteisten lähinnä sosioekonomiseen asemaan perustuvien luokkien sijaan puhutaan sorretuista etnisistä vähemmistöistä ja roduista. Valkoinen mies on automaattisesti sortaja, muut rodut sorrettuja, siinä kärjistäen koko ideologia pähkinänkuoressa.
Mutta se mikä nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustella nimetään "rasismiksi", on tosiasiassa yleensä kaikille roduille myötäsyntyistä sisäryhmän suosimista. Se pohjautuu biologiaan, ja todennäköinen vaikuttava mekanismi on aivojen toimintaa säätelevän hormonin, oksitosiinin, aineenvaihdunta. Sisäryhmän suosiminen on evoluutiopsykologinen selviytymisstrategia eri roduille ja etnisille ryhmille:
Sisä- ja ulkoryhmä ovat termejä, joilla kuvataan psykologista identiteettierottelua meihin ja toisiin. Evoluuutiopsykologian eräs perushavainto on laumautuminen sisäryhmään, jotta voidaan selviytyä taisteltaessa niukosta resursseista. Evoluution paineen johdosta ihmismieli on jakaantunut funktionaalisiksi moduuleiksi, joissa käsitellään abstrakteja käsitteitä tunnistaen, jaotellen ja erotellen. Funktionaalista jaottelua edustavat kaikki sosiaaliset kategorioinnit, jotka saattavat kertoa kuka yksilö on ja mihin hän kuuluu.
Psykologinen modulisointi on stereotypiaa eli yleistämistä. Ihmisen historiaa tarkastellessa voidaan todeta sosiaalisten stereotypioiden kuten rasismin olleen selviytymistaistelussa elinehto. Tästä syystä rasismi on ollut osa luonnonvalintaa, joka on muokannut vuosituhansien aikana geneettistä perimäämme, tätä kautta aivojamme ja niin muodoin myös psykologiaamme. Ihmiselle on ollut tärkeää kyetä tunnistamaan ja kategorisoimaan kilpailijoita, jotta hänen sisäryhmänsä selviytyisi.
- Tommi Länsimaa, Rasismin psykologiaa, 2015
https://sarastuslehti.com/2015/05/12/rasismin-psykologiaa/
Lisää rotuasioista ja monikulttuurisuuden valheesta aiemmassa laajamittaisessa artikkelissa:
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2017/09/euroopan-pakolaiskriisi.html
