perjantai 22. elokuuta 2014

Benjamin Netanjahu - CFR:n asiamies, joka toimii vastoin israelilaisten etua

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu antaa julkisuudessa itsestään kuvan voimakkaana Israelin turvallisuuden puolustajana, mutta hänen pitkäaikaiset toimensa osoittavat päinvastaista.

Lokakuussa 1985, kun puheet, jotka johtivat tuhoisaan Oslon ”rauhanprosessiin”, olivat juuri alkaneet, Benjamin Netanjahu syytti New York Timesin pääkirjoituksessa, että ”Israelin tuhoaminen on edelleen PLO:n muuttumaton päämäärä”. Netanjahu syytti edelleen, että tämä ”rauhanmelu”, jota PLO/Fatah piti yhä enemmän (jolla Shimon Peres lopulta myi Oslon israelilaisille ja teki PLO/Fatahista ”Palestiinalaishallinnon”), oli petosta…
Abu Nazir viittasi Jasser Arafatin ja Mahmud Abbasin ”Vaiheittaiseen suunnitelmaan”, joka määritteli, että PLO/Fatah ilmoittaisi rajoitetun tavoitteen, kuten ”Palestiinan valtio” kiistellyillä alueilla, jotta se voisi rakentaa alustan, josta käsin pyrkiä ”lopulliseen päämääräänsä Israelin tuhoamisesta” (politiikka joka pantiin dramaattisesti toimeen toisessa intifadassa).
Netanjahu piti yllä tätä retoriikkaa vuoden 1996 puoliväliin asti, kun hänen äänekkäät vastalauseensa Oslon prosessille toivat hänelle valinnan Israelin pääministeriksi… 
Tämä Oslon vastainen asema on se, minkä puolesta israelilaiset äänestivät. Ja miksi? Koska Jasser Arafat ja hänen ”Palestiinalaishallintonsa” oli hyökännyt heitä vastaan terrorismilla siitäkin huolimatta, että israelilaiset olivat tehneet myönnytyksen toisensa jälkeen.
Mitä Netanjahu teki? Hän ajoi Oslon prosessia eteenpäin nopeammin kuin edeltäjänsä.
Kun äänet oli annettu ja laskettu, hän muutti näkökantansa välittömästi. 
Pentagonin tutkimus muuten päätyi siihen, että jos Juudea ja Samaria (”Länsiranta”) joskus joutuisivat vihollisten käsiin, Israel ei selviäisi pitkässä juoksussa muslimien yhteisestä pyrkimyksestä tuhota se. Mikä tässä Pentagonin tutkimuksessa on hämmästyttävintä, on että se löytyy liitteenä Benjamin Netanjahun 2000 julkaisemassa kirjassa. 
-Francisco Gil-White 

Hänen taustansa CFR:n jäsenenä ja asiamiehenä selittää asian.

Benjamin ”Bibi” Netanjahu huomattiin MIT:ssä 1973, ja hänen valmentamisensa tulevaan asemaansa alkoi siellä hänen ollessa päälle 20-vuotias. Valmistumisensa jälkeen hän sai suuripalkkaisen työpaikan The Boston Consulting Group:ssa. Hänen pomonsa oli Ira Magaziner (CFR), joka oli myöhemmin presidentti Bill Clintonin (CFR) terveysneuvonantaja. (Clinton tunki myöhemmin Oslon ”rauhansopimuksen” Israelin kurkusta alas.) Mutta hän jätti työpaikan 1979, palasi Israeliin, alkoi myymään huonekaluja Rim Company:ssa ja sitten järjesti terrorismin vastaisen kokouksen. Jostain kumman syystä CFR lähetti ryhmän heidän isoimpia kihojaan, mukaan lukien George Bush Sr., Richard Perle ja George Shultz, tämän tuntemattoman 27-vuotiaan järjestämään tapaamiseen. Kun Kokous oli ohi, Netanjahu palasi myymään kotihuonekaluja kolmeksi vuodeksi vuoteen 1982 asti, kun Washingtonin-lähettiläs Moshe Arens kutsui hänet apulaisjohtajakseen. Hän väitti, että valinnan tekivät epäsuorasti ne, jotka tulivat hänen kokoukseensa ja ”olivat vaikuttuneita hänen esityksestään”. Tämä tarkoittaa sitä, että Bush ja Schultz painostivat Arensia tuomaan Bibin Washingtoniin. 1985 Schultz toimi puheenjohtajana toisessa oletetusti Netanjahun järjestämässä terrorismin vastaisessa kokouksessa. Sinä aikana, kun Bibi oli YK-lähettiläs, Schultz vieraili hänen luonaan joka kerta, kun hän oli New Yorkissa, ja se oli usein.
-Barry Chamish

Norjalaisen bloggerin video siitä, miten "kahden valtion ratkaisu", jota paavi, Obama ja YK vaativat, johtaa käytännössä Israelin tuhoon:



http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/03/israel-lobbyn-vaitetty-valta-on-mediaa.html
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/11/vatikaani-koventaa-puheitaan-israelia.html
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/10/henry-kissinger-10-vuoden-paasta-ei-ole.html

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Nancy Pelosin ystävä jesuiittapappi Stephen Privett

Kun Yhdysvaltain 110. kongressi avattiin ja Nancy Pelosi vannoi virkavalansa edustajainuoneen ensimmäisenä naispuhemiehenä, hän pyysi ystäväänsä jesuiittapappi Stephen Privettiä lukemaan tilaisuuden avausrukouksen. Tämä oli ensimmäinen kerta historiassa, kun jesuiittapappi toimi tässä tehtävässä, samoin kuin Patrick J. Conroy on historian ensimmäinen jesuiittapappi edustajainhuoneen kappalaisena. Conroyn nimitti tähän tehtävään jesuiittojen kouluttama nykyinen puhemies John Boehner. Boehner konsultoi asiassa Pelosia, jolla on hyvät suhteet San Franciscon jesuiittayliopistoon ja joka lähetti poikansa opiskelemaan Georgetownin yliopistoon.

Historian ensimmäinen katolinen kappalainen Daniel Coughlin, Stephen Privett ja Nancy Pelosi


maanantai 18. elokuuta 2014

Jesuiittojen kouluttama Jackie Kennedy ampui miehensä JFK:n? (video)

Vetäkää omat johtopäätökset.



John F. Kennedyn vaimo Jackie opiskeli Georgetownin jesuiittayliopistossa, ja hänen hengellisenä neuvonantajanaan toimi jesuiittapappi Richard T. McSorley.

Richard McSorleyn yhteys Jackie Kennedyyn ei ollut sattumaa. Aktiivisesti kansalaisoikeuskampanjoihin osallistuneena pappina McSorleylla oli läheinen yhteys Kennedyn perheeseen ennen keskustelujaan Jackien kanssa… Tämä yhteys auttoi lopulta vakiinnuttamaan McSorleyn suhteen Kennedyn perheeseen, joka alkoi, kun hän tapasi Robert ja Ethel Kennedyn vuonna 1961, pian sen jälkeen, kun hän alkoi opettaa Georgetownissa… 1960-luvun edetessä McSorley piti yllä suhteitaan Kennedyn perheeseen, mihin kuuluivat keskustelut Jackien kanssa hänen aviomiehensä vuoden 1963 kuoleman jälkeen.

http://georgetownvoice.com/2004/01/15/the-kennedys-jesuit/

http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2010/02/vietnamin-sota-ja-kennedyn-murha.html
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2009/10/jesuiitta-koulutetut-valtaapitavat.html

Georgetownin jesuiittayliopisto - valtiomiesten, kuninkaallisten, talouspomojen ja muiden silmäätekevien kokoontumispaikka (video)



http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2009/10/jesuiitta-koulutetut-valtaapitavat.html

torstai 7. elokuuta 2014

Jeremy Locke: Kulttuurien ja lakien funktio on ihmisten orjuuttaminen

Suomensin otteita Jeremy Locken kirjasta "The End of All Evil" (Kaiken pahuuden loppu), joka on hänen itsensä mukaan kirjoitettu kulttuurin ja lain käsitteiden tuhoamiseksi, ja sen perusopetus on, että ihmisen arvo on ääretön.

Vapauden määritelmä on ihmisen ääretön arvo. Pahuuden määritelmä on vapauden tuhoaminen. Kaikki mikä on pahaa, opettaa ihmisille, että heidän arvonsa on rajallinen. 
… 
Tyrannia on naamioitu kulttuuriksi ja laiksi. 
Paha pyrkii yhteen ja ainoaan asiaan, vapauden tuhoamiseen - ihmisarvon tuhoamiseen. Tyrannian kaava on yksinkertainen. Tavoitteena on orjuuttaa ihmisten mielet luomalla kuuliaisuuden kulttuuri. 
… 
Laillisuusperiaate on vaarallisin oppi, mikä ihmiskunnan ylle on koskaan langetettu… Tämän opin perusajatus on, että lakia ei tule noudattaa sen sisällön tai moraalin vuoksi. Sitä pitää noudattaa vain siksi, että se on laki. Oletuksena on, että vaikka laki olisi väärin, sen noudattaminen on oikein, koska se tukee järjestelmää ja järjestelmä on sinua tärkeämpi. 
Jotta älykäs ihminen voi tehdä oikein valinnan, hänen täytyy tietää, kuka häneltä vaatii tottelevaisuutta. Hänen täytyy pohtia, miksi sitä vaaditaan ja mitä häntä vaaditaan tekemään. Vasta sitten hän voi arvioida itse, onko se oikein. Tämä ei ole se, mitä auktoriteetti haluaa. Auktoriteettia ei kiinnosta se, toimitko oikein, vaan vain se, oletko kuuliainen. 
Kulttuuri opettaa, että lain luonne ja se, mitä se vaatii tekemään, on epäolennaista. Kulttuuri opettaa, että tottelevaisuus on yhtä kuin soveliaisuus. Kulttuuri opettaa, että kun laki keksitään, siitä tulee moraali… Lailla on arvoa vain niille, jotka sen keksivät, ja vain siksi, että kulttuurisi vaatii, että noudatat sitä. Avoimin kutsu tyrannialle on sitoumuksesi noudattaa lakia huolimatta siitä, mitä siinä sanotaan. Laista tulee täydellinen ase sinua vastaan. Kuka tahansa lakia hallitsee, hallitsee sinua. Arvosi mitta on tottelevaisuutesi määrä. 
… 
Seuraava askel puheen kultuurillisessa manipuloinnissa on luoda soveliaisuuden ja kohteliaisuuden käsitteet. Nämä määrittelevät yhteiskunnan keinotekoiset viholliset, joihin kohdistaa huomio auktoriteetin sijaan. Ne luodaan mielivaltaisesti huomion viemiseksi pois auktoriteetin pahuudesta. 
Minkälainen maailma olisi, jos olisit vapaa avaamaan suusi? Ihmisten mielet pannaan kulttuurilliseksi soveliaisuudeksi, poliittiseksi korrektiudeksi ja kohteliaisuudeksi kutsuttujen opetusten liekaan. 
Poliittinen korrektius on ohjelmoitua orjuutta. Se keskittää huomionsa ihmisten puheen hallitsemiseen siten, että he uskovat, että ihmisten vihollinen on epäkohteliaisuus. Heidät opetetaan uskomaan, että he ovat luonnostaan rasisteja, seksistejä ja kiihkoilijoita. Vain silloin, kun kulttuuri valvoo tiukasti puhetta, ihmiset ovat turvassa omilta demoneiltaan. Kulttuuri opettaa ihmisen arvon olevan rajallinen.  
Karkea kieli on sitä, että puhuu sanoilla tai käsitteillä, jotka ovat kulttuurillisen soveliaisuuden rajojen ulkopuolella. Vaikka missään sanassa itsessään ei ole mitään pahaa ja kieliä keksitään uudelleen ja muokataan kaiken aikaa, kulttuuri uskottelee meille, että pahuus piilee sanoissa, joita käytämme, eikä ihmismielen murskaamisessa, jonka tekee auktoriteetti. 
… 
Kulttuuri opettaa, että vain ”hullut” haastavat auktoriteetin. Laki on kulttuurin kaikkein pyhin symboli. 
Hulluus ei ole kyvyttömyyttä nähdä todellisuus; se on tyrannian keinotekoisten rakennelmien tietoista valitsemista todellisuuden kustannuksella. Laki uhkaa väkivallalla kaikkia, jotka kieltäytyvät noudattamasta sitä. Kun päätät toimia keinotekoisen todellisuuskäsityksen pohjalta, olet hullu. Ihmiset noudattavat lakia kuolemanpelosta, kunnes heidät on opetettu hyväksymään laillisuusperiaate mukisematta. Kulttuurillinen indoktrinointi on hulluutta. Hulluuden määritelmä on sokea kuuliaisuus. 
On hullua uskoa, että ne, jotka ovat vallassa, kuuluvat sinne oikeutetusti. On hullua olettaa, että he tulevat aina olemaan siellä. On hullua uskoa, että lailla on oikeus vaatia ihmisiltä tottelevaisuutta. Kuninkaallisuuden, isänmaallisuuden ja laillisuuden kulttuurit ovat kaikki hulluutta. 
Yksikään ihminen, joka ymmärtää koko oman arvonsa, ei koskaan hyväksyisi ajatusta, että jonkun pitäisi hallita häntä. Kulttuurin funktio on tehdä ihmiset sokeaksi omalle arvolleen ja kuuroksi puheelle, joka voisi toisin opettaa. Kun kulttuurin vaikutus on huipussaan, hulluus valtaa mielen. Kuuliaisuus on auktoriteetin päämäärä, ja se haluaa sulkea pois kapinan mahdollisuuden. Hulluuden määritelmä on sokea kuuliaisuus.
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anarkia, on vain tyranniaa. 
Kaikki kulttuurit opettavat auktoriteetin jaloudesta. Kaikki teeskentelevät puolustavansa ihmisten turvallisuutta pahaa tahtovia vihollisia vastaan. Kaikkien historian auktoriteettien yhteinen vihollinen on anarkia... Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anarkia. Sinä et tapa kanssaihmistäsi poliisin ollessa poissa. Sinä et ole paha. Ne jotka, haluavat tämänkaltaista kontrollia ja väkivaltaa muita kohtaan, opettavat sinulle, että et ole sen arvoinen, että voisit hallita itseäsi. He opettavat, että sinulla ei ole älyä, itsehallintaa ja arvoa. He opettavat, että vain hallitus voi hallita sinua. Sana hallitus tarkoittaa tyranniaa. Se on olemassa saadakseen sinut omistukseensa. 
Sinä et tarvitse hallintoa. Olet ihminen ja sellaisena sinulla on ääretön arvo. Sinä ja vain sinä oikeutetusti hallitset tekojasi, puhettasi ja työtäsi. Kaikkien jotka haluavat näitä asioita sinulta, on saatava sinulta ensin siihen lupa. Kaikki jotka ottavat ne ilman lupaa, ovat pahoja. 
Anarkia on valhe. Sen keksivät tyrannit harhauttaakseen sinua. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin anarkia, on vain tyranniaa.
… 
Kulttuurin menestyksen ehdoton huippu on se, kun ihmiset saadaan vakuuttuneiksi, että he ovat vapaita orjuudessaan. 
Demokratia on keksitty teoria, ei moraalinen totuus. Se on pahuuden tuotos. Se luotiin jäljittelemään vapautta samalla, kun ihmiset pidettiin edelleen lain kourassa. Kuten joka historian vaiheessa, tyrannian kaava toistaa itseään uudelleen keksimällä valheita samaisen orjuuden piilottamiseksi. 
Demokratiassa on kyse orjien ja orjien herrojen tekemisestä. Maailman suuret demokratiat opettavat, että järjestelmässä on kyse vapaudesta ja siitä, että jokaisella ihmisellä on yksi ääni. Ne opettavat, että demokratia on paras mahdollinen hallitusmuoto. Syyksi ne sanovat sen, että demokratia antaa äänen tavalliselle ihmiselle. Toisin kuin kuninkaat, diktaattorit ja kommunistit, demokratia antaa useimmille ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa kanssaihmisten asioihin. 
Demokratian pahuudessa ei ole sijaa vapaudelle. Vapaalla ihmisellä ei ole ketään, joka orjuuttaa häntä. Kun taas demokratiat antavat kaikille tilaisuuden orjuuttaa sinut. 
Demokraattinen kulttuuri opettaa laillisuusperiaatetta. Se opettaa, että enemmistön luoma laki on moraali. Mikä tahansa laki, vaatimus tai rangaistus on moraalinen, kun enemmistö panee sen toimeen. Demokratian vääristymät, kuten demokraattiset tasavallat ja määräenemmistöt, eivät eroa siitä millään tavalla. Mistä tahansa laista, jonka saa läpi edustaja, enemmistö, määräenemmistö tai mikä tahansa muu ryhmä, tulee moraali. 
Jos saa vakuuteltua 50% ihmisistä orjuuttamaan itsensä tai kanssaihmisensä, onko se moraalista? Jos saa vakuuteltua 66%, 75%, 99% tai kaikki, onko se moraalista? Lain määrääminen on pahuuden peliä. Pahuus pyrkii hallitsemaan ihmisiä tuhotakseen heidän arvonsa. Se ei välitä siitä, kuka orjuuttaa ketä tai miksi. 
Laissa ei ole moraalia. Demokratian opetukset sanovat, että sillä hetkellä, kun laillinen äänestysryhmä hyväksyy lain, on oikein ja sopivaa asettaa ihmiset sen alaisiksi. Miksi vapautesi tuhoaminen olisi hyväksyttävää vain siksi, että joku muu sanoo niin? Tuleeko pahuudesta oikeudenmukaista, kun useampi ihminen haluaa sitä? Olisiko pahuus oikeudenmukaista, jos kaikki haluaisivat sitä? Yhden kuninkaan tyrannia on sama asia kuin sadan miljoonan kuninkaan tyrannia. Lain pahuus on sen pakkovaltaisessa luonteessa; sillä miten laki saadaan aikaan, ei ole mitään merkitystä.