Lokakuussa 1985, kun puheet, jotka johtivat tuhoisaan Oslon ”rauhanprosessiin”, olivat juuri alkaneet, Benjamin Netanjahu syytti New York Timesin pääkirjoituksessa, että ”Israelin tuhoaminen on edelleen PLO:n muuttumaton päämäärä”. Netanjahu syytti edelleen, että tämä ”rauhanmelu”, jota PLO/Fatah piti yhä enemmän (jolla Shimon Peres lopulta myi Oslon israelilaisille ja teki PLO/Fatahista ”Palestiinalaishallinnon”), oli petosta…
Abu Nazir viittasi Jasser Arafatin ja Mahmud Abbasin ”Vaiheittaiseen suunnitelmaan”, joka määritteli, että PLO/Fatah ilmoittaisi rajoitetun tavoitteen, kuten ”Palestiinan valtio” kiistellyillä alueilla, jotta se voisi rakentaa alustan, josta käsin pyrkiä ”lopulliseen päämääräänsä Israelin tuhoamisesta” (politiikka joka pantiin dramaattisesti toimeen toisessa intifadassa).
Netanjahu piti yllä tätä retoriikkaa vuoden 1996 puoliväliin asti, kun hänen äänekkäät vastalauseensa Oslon prosessille toivat hänelle valinnan Israelin pääministeriksi…
Tämä Oslon vastainen asema on se, minkä puolesta israelilaiset äänestivät. Ja miksi? Koska Jasser Arafat ja hänen ”Palestiinalaishallintonsa” oli hyökännyt heitä vastaan terrorismilla siitäkin huolimatta, että israelilaiset olivat tehneet myönnytyksen toisensa jälkeen.
Mitä Netanjahu teki? Hän ajoi Oslon prosessia eteenpäin nopeammin kuin edeltäjänsä.
Kun äänet oli annettu ja laskettu, hän muutti näkökantansa välittömästi.
Pentagonin tutkimus muuten päätyi siihen, että jos Juudea ja Samaria (”Länsiranta”) joskus joutuisivat vihollisten käsiin, Israel ei selviäisi pitkässä juoksussa muslimien yhteisestä pyrkimyksestä tuhota se. Mikä tässä Pentagonin tutkimuksessa on hämmästyttävintä, on että se löytyy liitteenä Benjamin Netanjahun 2000 julkaisemassa kirjassa.
-Francisco Gil-White
Hänen taustansa CFR:n jäsenenä ja asiamiehenä selittää asian.
Benjamin ”Bibi” Netanjahu huomattiin MIT:ssä 1973, ja hänen valmentamisensa tulevaan asemaansa alkoi siellä hänen ollessa päälle 20-vuotias. Valmistumisensa jälkeen hän sai suuripalkkaisen työpaikan The Boston Consulting Group:ssa. Hänen pomonsa oli Ira Magaziner (CFR), joka oli myöhemmin presidentti Bill Clintonin (CFR) terveysneuvonantaja. (Clinton tunki myöhemmin Oslon ”rauhansopimuksen” Israelin kurkusta alas.) Mutta hän jätti työpaikan 1979, palasi Israeliin, alkoi myymään huonekaluja Rim Company:ssa ja sitten järjesti terrorismin vastaisen kokouksen. Jostain kumman syystä CFR lähetti ryhmän heidän isoimpia kihojaan, mukaan lukien George Bush Sr., Richard Perle ja George Shultz, tämän tuntemattoman 27-vuotiaan järjestämään tapaamiseen. Kun Kokous oli ohi, Netanjahu palasi myymään kotihuonekaluja kolmeksi vuodeksi vuoteen 1982 asti, kun Washingtonin-lähettiläs Moshe Arens kutsui hänet apulaisjohtajakseen. Hän väitti, että valinnan tekivät epäsuorasti ne, jotka tulivat hänen kokoukseensa ja ”olivat vaikuttuneita hänen esityksestään”. Tämä tarkoittaa sitä, että Bush ja Schultz painostivat Arensia tuomaan Bibin Washingtoniin. 1985 Schultz toimi puheenjohtajana toisessa oletetusti Netanjahun järjestämässä terrorismin vastaisessa kokouksessa. Sinä aikana, kun Bibi oli YK-lähettiläs, Schultz vieraili hänen luonaan joka kerta, kun hän oli New Yorkissa, ja se oli usein.
-Barry Chamish
Norjalaisen bloggerin video siitä, miten "kahden valtion ratkaisu", jota paavi, Obama ja YK vaativat, johtaa käytännössä Israelin tuhoon:
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/03/israel-lobbyn-vaitetty-valta-on-mediaa.html
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/11/vatikaani-koventaa-puheitaan-israelia.html
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/10/henry-kissinger-10-vuoden-paasta-ei-ole.html