Nation of Islamin johtaja Louis Farrakhan sanoo siis "olevansa mustille ihmisille sitä, mitä paavi on valkoisille". Huomaatteko miten hän samalla ylistää tällä ilmauksella paavia ja antaa ymmärtää tämän edustavan kaikkia valkoisia ihmisiä (siten myös protestantteja) ja toisaalta luo itsensä ympärille samanlaista henkilökulttia, kuin mitä paavi on katolilaisille?
Bostonin jesuiittayliopiston orkesterissa lapsena viulua soittaneen Farrakhanin ystäviin kuuluu jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Michael Pfleger, joka on ollut aktiivinen "kansalaisoikeusliikkeessä". Kaksi muuta merkittävää katolilaista hahmoa kulttuurimarxistisen "kansalaisoikeusliikkeen" takana oli jesuiittapappi John LaFarge Jr. ja Pyhän Ristin kongregaation pappi, Amerikan katolisesta yliopistosta valmistunut katolisen Notre Damen yliopiston emeritusjohtaja Theodore Hesburgh, jota on kutsuttu vuoden 1964 kansalaisoikeuslain arkkitehdiksi.
Farrakhan vieraili vuonna 2007 puhumassa pastori Pflegerin kirkossa ja sanoi "olevansa muslimi, mutta myös kristitty" ja, että "hyvä muslimi on kristitty ja hyvä kristitty on muslimi", mikä on tyypillistä jesuiittalaisekumeenista petosta, sillä kristitty on raamatullisen Jeesuksen seuraaja, mitä muslimi ei tietenkään ole. Mitä Farrakhan ilmiselvästi tarkoittaa, että hän on sekä muslimi että katolilainen, sillä katolilaisuudessa Neitsyt Maria on epäraamatullisesti nostettu Jeesuksen edelle. Ja mikäs onkaan Nation of Islamin päämajan nimi? Mosque Maryam, joka on nimetty juuri Neitsyt Marian mukaan. Jotenkin tulee mieleen taas ilmaus "täysi farssi".
Tässä kohtaa on hyvä myös muistaa, että entinen jesuiittapappi Alberto Rivera väitti Vatikaanin luoneen islamin omiin tarkoitusperiinsä:
Entisen jesuiittapapin, Alberto Riveran kertomus on hämmästyttävää luettavaa. Hän väittää Vatikaanissa ollessaan saaneensa suorastaan uskomattomalta kuulostavia tietoja siitä, miten islamin usko sai alkunsa katolisen kirkon toimesta. Tietolähteekseen hän ilmoittaa korkea-arvoisen kardinaalin Augustine Bean.
Riveran mukaan roomalaiskatoliset halusivat kolmannen vuosisadan lopulla saada kiihkeästi haltuunsa Jerusalemin kaupungin, joka uskonnollisen historiansa ja strategisen asemansa takia katsottiin arvaamattoman kalliiksi aarteeksi. Niinpä oli kehitettävä hanke, jotta Jerusalemista tehtäisiin roomalaiskatolinen kaupunki.
"Suuri käsittelemätön ihmisvoiman lähde, joka voisi tehdä työn oli Ismaelin lapset. Arabiraukat kellistettiin uhriksi erääseen viisaimmista suunnitelmista mitä koskaan on kehitetty pimeyden voimien kautta.
Sekä juutalaiset että Rooman hallitus vainosivat varhaiskristittyjä pysäyttääkseen heidän leviämisensä. Kun juutalaiset sitten nousivat kapinaan, Rooman armeijat murskasivat Kenraali Tiituksen johdolla Jerusalemin v. 70 jKr. ja tuhosivat juutalaisten palvontakeskuksen, Jerusalemin Temppelin, täyttäen siten Jeesuksen ennustuksen (Matt. 24:2). Temppelin tilalla sijaitsee nyt islamin toiseksi pyhin paikka, Kalliomoskeija.
Kristittyjen vainot osoittautuivat hyödyttömiksi niin kauan kuin he olivat valmiita antamaan elämänsä alttiiksi evankeliumin puolesta. Ainoa tapa horjuttaa tätä luottamusta, oli luoda jäljitelty "kristillinen" uskonto. Rooman uskonto oli itse asiassa lähtöisin muinaisesta Babyloniasta, joten kaikki mitä tarvittiin oli kasvojen muutos. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, mutta alkoi ns. "kirkkoisien" kirjoituksilla. Roomalaiskatolilaisuus, jota Raamattu kuvailee nimellä "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti" (Ilm. 17:5) nostettiin syrjäyttämään evankeliumi.
Augustinus sai Pohjois-Afrikan piispaksi tultuaan kokonaisia arabiheimoja kääntymään katolisuuteen. Näiden joukossa kehiteltiin idea saada arabeille oma profeetta.
Vatikaanin pyrkimystä saada haltuunsa Jerusalem estivät juutalaisten torjuva suhtautuminen sekä Pohjois-Afrikan kristityt. Vatikaanin oli siis keksittävä keino molempien eliminoimiseksi. Sitten huomattiin, että Pohjois-Afrikan arabien paljoudessa olisi sellainen ihmisvoiman lähde, joka voisi tehdä tämän likaisen työn. Tukikohtina - etsittäessä ja tuhottaessa kristittyjen omistamia Raamatun käsikirjoituksia - käytettiin katolisia luostareita.
-Mauno Peltonen
Walter Veith: Islamin katolinen yhteys