Ignatius Loyola ei ollut "piilojuutalainen" tai juutalaista sukua

Vaihtoehtomediassa ja sosiaalisen median keskusteluissa törmää aina vain uudestaan väitteeseen, että jesuiittaveljeskunnan perustaja Ignatius Loyola oli "piilojuutalainen" tai juutalaista sukua. Tämä siitä huolimatta, että mikään historiallinen lähde tai dokumentti ei tue sitä. Totuus on se, että Loyola oli aatelisesta baskiperheestä ja myös toimi paasina eli kuninkaallisen ylhäisöön kuuluvana palvelijana. Tällaiseen virkaan otettiin vain aatelisia nuoria miehiä, ja tuohon aikaan Espanjassa oli myös vallalla puhdasverisyysoppi limpieza de sangre, joten juutalaisia sukujuuria omaavilla ei ollut mitään asiaa tuollaisiin virkoihin.

Tässä kumotaan väitteet Loyolan juutalaistaustasta perusteellisesti:




Tässä käydään läpi Loyolan ja toisaalta muiden jesuiittojen yleistä suhtautumista juutalaisiin käännynnäisiin veljeskunnassa:




Loyola itse oli siis avoin juutalaisille käännynnäisille ja puolsi vahvasti niiden hyväksymistä jesuiittaveljeskuntaan, mutta Espanjan jesuiittojen taholta tuli alusta asti paljon vaatimuksia juutalaistaustaisten sulkemiseksi ulos. Tässä ote ylläolevalla videolla käytetystä dokumentista:

Myös toisen jesuiittakenraalin, itse juutalaisia sukujuuria omaavan Laynezin aikakaudella oli uusia yrityksiä rajoittaa uuskristittyjen hyväksymistä veljeskuntaan. Myös kolmas kenraali Francis Borgia joutui kuuntelemaan Espanjanssa samoja puhdasverisyyden (limpieza de sangre) puolestapuhujien palopuheita kuin Ignatius ja vastusti niitä. Mutta ne, jotka vaativat kaikkien juutalaisia sukujuuria omaavien sulkemista ulos, saivat tahtonsa läpi vasta viidennen kenraalin Claudio Aquavivan aikana. 1592 Aquaviva kirjoitti Espanjan provinsiaaleille kieltäen heitä ottamaan uuskristittyjä veljeskuntaan. 

Viimeinen kuolinisku ignatiaaniselle avomielisyydelle tuli 1593 viidennessä yleiskokouksessa. Sen hyväksymän 52. julistuksen myötä kukaan juutalais- tai muslimitaustainen ei voisi koskaan liittyä veljeskuntaan. Ja edes kenraalilla ei olisi tässä erivapautta. Espanjan eliitin yleinen näkökanta oli vihdoin saanut vallan. 

Asia otettiin uudelleen esille kuudennessa yleiskokouksessa 1608, ja säädöstä lievennettiin niin, että se sulki ulos vain sellaiset, joiden kristittyä taustaa ei pystytty jäljittämään viiden sukupolven päähän.
- James W. Reites, Studies in the Spirituality of Jesuits: St. Ignatius of Loyola and the Jews, 1981

Varhaisten jesuiittojen joukossa kyllä oli juutalaisia käännynnäisiä ja juutalaistaustaisia, kuten toinen jesuiittakenraali Diego Laynez, mutta tällaiset tosiaankin suljettiin kokonaan ulos jesuiitoista vuonna 1593, ja heitä alettiin hyväksymään uudestaan veljeskuntaan vasta toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1946.

Jos jesuiitta, joka kirjoitti minulle tämän sähköpostin, olisi anonut pääsyä jesuiittaveljeskuntaan vuosien 1593 ja 1608 välillä, hänen juutalaiset sukujuurensa olisivat olleet laillinen este hänen sisäänpääsylleen, vain koska hänen luonteensa sopivuus oli kyseenalainen hänen epäpuhtaasta verestä johtuen, olivat hänen juutalaiset esi-isänsä sitten kuinka kaukaa tahansa. Jos hän olisi anonut pääsyä jesuiitaksi vuosien 1608 ja 1946 välillä, hänen sukutaustansa olisi tutkittu taaksepäin viidenteen sukupolveen asti, ja kertomusta hänen eriuskoisesta isoisästään olisi siten voitu käyttää perusteena evätä hänen pääsynsä veljeskuntaan.
- Robert A. Maryks, The Jesuit Order as a Synagogue of Jews, 2009

Eli 1700-luvulla, kun jesuiitat sekaantuivat kaikkien asioihin, karkotettiin Euroopan katolisista valtakunnista ja lopulta lakkautettiin paavi Klemens XIV:n toimesta 1773 kirjelmällä Dominus ac Redemptor, niin jesuiitoissa ei ollut käytännössä lainkaan juutalaisia. Eikä myöskään silloin, kun jesuiitat pakottivat heidän oman miehensä Emmanuel Joseph Sieyesin valtaan nostaman Napoleonin avulla paavi Pius VII:n poistamaan veljeskunnan pannasta vuonna 1814 ja kun he sitten ottivat Vatikaanin täysin haltuunsa.

Kai näette, miten virheellistä ja valheellista näiden tosiasioiden valossa on väittää jesuiittaveljeskuntaa "juutalaisten salaliitoksi", kuten niin usein salaliittokeskusteluissa tehdään?

Korjauksia villeihin väitteisiin Rothschildin pankkiirisuvun varallisuudesta ja vaikutusvallasta nykymaailmassa

Netissä on kiertänyt pitkään väite, että juutalaisen Rothschildin pankkiirisuvun varallisuuden arvo olisi 500 biljoonaa dollaria. Tämä on helppo kumota, koska koko maailman kaiken varallisuuden arvo on arvioitu 2010-luvulla Credit Suissen vuotuisissa maailmanlaajuista varallisuutta kartoittavissa raporteissa olevan yhteensä vain n. 250 biljoonaa dollaria. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten ei kannata uskoa aina kaikkia salaliittosivujen väitteitä tarkistamatta. Realistisempi arvio Rothschildien varallisuudesta on varmasti 300-400 miljardia, joka löytyy mm. Wikipedian artikkelista.

Faktantarkistussivuston Snopes artikkelissa, vaikka siinä lytätään tyypilliseen "debunkkaajien" tyyliin kaikki salaliittoteoriat pilkalliseen sävyyn, on yksi hyvä pointti: pankkidynastian Saksassa perustaneella Mayer Amschel Rothschildilla ja hänen viidellä pojallaan, jotka perustivat pankit Frankfurtiin, Napoliin, Wieniin, Pariisiin ja Lontooseen, on nykyään satoja jälkeläisiä, joten suvulla ei enää edes ole keskitettyä varallisuutta samalla tavalla kuin 1700-luvun lopulta 1800-luvun puolenvälin paikkeille, jolloin sen vaikutusvalta ja hallitseva asema pankkitoiminnassa alkoi myös heiketä. Asian ydin on se, että ei ole olemassa mitään monoliittistä Rothschildien salaliittoa maailman hallitsemiseksi, vaikka jotkut suvun rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat jäsenet, kuten Sir Evelyn de Rothschild ja paroni Jacob Rothschild ja hänen perillisensä Nat ovat varmasti osa uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin sisäpiiriä.


Rothschildit, sionismi ja Israelin perustaminen

Suvun sisällä oli myös jo 1800-luvun loppupuolella erimielisyyttä sionismin suhteen, ja jotkut Rothschildeista vastustivat juutalaisvaltion perustamista. Toki Rothschildit ovat kuitenkin olleet suuressa roolissa Israelin perustamisessa ja rakentamisessa. Juutalaisvaltion perustamista tukeneen Balfourin julistuksen vastaanottajana oli Britannian juutalaisyhteisön johtaja Walter Rothschild. Paroni Edmond James de Rothschild oli Palestiinan ensimmäisen juutalaisten siirtokunnan suojelija ja Palestiinan juutalaisasutusta tukevan järjestön PICA perustaja, ja moni paikka Israelissa on nimetty hänen mukaansa, kuten yksi Tel Avivin pääkaduista. He olivat vahvasti mukana myös maan hallinnolliseen infrastruktuurin rahoittamisessa. James A. de Rothschild rahoitti Israelin parlamentin Knessetin rakennuksen rakentamisen ja Dorothy de Rothschild lahjoitti Israelille sen korkeimman oikeuden rakennuksen.


Rothschild aatelisten hovijuutalaisesta maailmanhallitsijaksi pankkeja perustamalla?

Suvun pankkidynastian perustaja oli siis Mayer Amschel Rothschild, joka syntyi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Frankfurtin juutalaisghetossa. Hänestä tuli vuonna 1769 Hessenin kruununprinssi Vilhelmin ns. hovijuutalainen. Hovijuutalainen oli juutalainen pankkiiri, joka hoiti kuninkaallisten ja aatelisten raha-asioita tai lainasi niille rahaa. Hovijuutalaisia tarvittiin, koska kristityillä oli koronkiskontaa koskevia kieltoja, jotka eivät koskeneet juutalaisia. Sen ajan eliitti siis ulkoisti raha-asiansa juutalaisille.

Hovijuutalaiset saivat vastineeksi palveluksistaan etuoikeuksia, joita tavallisilla juutalaisilla ei ollut, joskus myös aatelisen aseman. Heillä oli kuitenkin vaikutusvaltaa ja yhteyksiä lähinnä vain kristityn aatelin ja kirkon kautta, ja he olivat sillä tavalla alisteisessa asemassa, että joskus aateliset saattoivat vain päättää olla maksamatta heille velkojaan. Ja jos hovijuutalaisen aatelinen sponsori kuoli, hän saattoi juotua karkotetuksi tai teloitetuksi. Jotkut juutalaispankkiirit halusivat varmistaa, etteivät kokisi sitä kohtaloa, ja erottivat liiketoimintansa näistä hoveista ja perustivat lopulta varsinaisia pankkeja. Näiden joukossa oli myös Rothschild.

Joten vaikka Rothschildit tulivat äärimmäisen vaikutusvaltaiseksi suvuksi Euroopassa, niin kuinka uskottavaa se on, että alunperin juutalaisghetosta ponnistanut yksittäinen pankkiirimies poikineen valtasi koko Euroopan (ja maailman) pankkeja perustamalla? Ei asia ole niin yksinkertainen, että se, jolla sattuu jollain hetkellä olemaan eniten rahaa, on maailman hallitsija, enkä uskokaan, että Rothschildin suku on koskaan hallinnut maailmaa sillä tavalla kuin salaliittokeskusteluissa annetaan ymmärtää. Se on ollut yksi iso pelaaja muiden joukossa.


Rothschildit ja Vatikaani

Rothshildien suhde Vatikaaniin on asia erikseen, jota käsittelin blogissa jo vuosia sitten erillisessä artikkelissa, jossa kutsuin heitä "Vatikaanin hovijuutalaisiksi".

Harvoin mainitaan se, että Rothschildit muiden länsimaisten pankkiirien ja teollisuusmiesten ohella rahoittivat Hitlerin valtaannousua vastavoimana Neuvostoliitolle*. Äärioikeisto virheellisesti sanoo Rothschildeja "juutalaisiksi pankkiireiksi", kun tosiasiassa he ovat kietoutuneet yhteen katolisen kirkon kanssa ja kytkeytyneet yhdessä perinteisen mafian ja Amerikan CIA:n kanssa Vatikaanin pankkiin, joka oli natsiystävällinen.
- Sherman H. Skolnick, The Rockefellers and the Rothschilds 

1800-luvun alussa paavi lähestyi Rothschildeja lainatakseen rahaa. Rothschildit olivat erittäin hyvää pataa paavin kanssa, mikä sai yhden toimittajan toteamaan sarkasisesti: "Rothschild on suudellut paavin kättä... Rauha on vihdoin taas maassa."
- Derek Wilson, Rothschild: A Story of Wealth and Power, 1988