Tässä kumotaan väitteet Loyolan juutalaistaustasta perusteellisesti:
Tässä käydään läpi Loyolan ja toisaalta muiden jesuiittojen yleistä suhtautumista juutalaisiin käännynnäisiin veljeskunnassa:
Loyola itse oli siis avoin juutalaisille käännynnäisille ja puolsi vahvasti niiden hyväksymistä jesuiittaveljeskuntaan, mutta Espanjan jesuiittojen taholta tuli alusta asti paljon vaatimuksia juutalaistaustaisten sulkemiseksi ulos. Tässä ote ylläolevalla videolla käytetystä dokumentista:
Myös toisen jesuiittakenraalin, itse juutalaisia sukujuuria omaavan Laynezin aikakaudella oli uusia yrityksiä rajoittaa uuskristittyjen hyväksymistä veljeskuntaan. Myös kolmas kenraali Francis Borgia joutui kuuntelemaan Espanjanssa samoja puhdasverisyyden (limpieza de sangre) puolestapuhujien palopuheita kuin Ignatius ja vastusti niitä. Mutta ne, jotka vaativat kaikkien juutalaisia sukujuuria omaavien sulkemista ulos, saivat tahtonsa läpi vasta viidennen kenraalin Claudio Aquavivan aikana. 1592 Aquaviva kirjoitti Espanjan provinsiaaleille kieltäen heitä ottamaan uuskristittyjä veljeskuntaan.
Viimeinen kuolinisku ignatiaaniselle avomielisyydelle tuli 1593 viidennessä yleiskokouksessa. Sen hyväksymän 52. julistuksen myötä kukaan juutalais- tai muslimitaustainen ei voisi koskaan liittyä veljeskuntaan. Ja edes kenraalilla ei olisi tässä erivapautta. Espanjan eliitin yleinen näkökanta oli vihdoin saanut vallan.
Asia otettiin uudelleen esille kuudennessa yleiskokouksessa 1608, ja säädöstä lievennettiin niin, että se sulki ulos vain sellaiset, joiden kristittyä taustaa ei pystytty jäljittämään viiden sukupolven päähän.
- James W. Reites, Studies in the Spirituality of Jesuits: St. Ignatius of Loyola and the Jews, 1981
Varhaisten jesuiittojen joukossa kyllä oli juutalaisia käännynnäisiä ja juutalaistaustaisia, kuten toinen jesuiittakenraali Diego Laynez, mutta tällaiset tosiaankin suljettiin kokonaan ulos jesuiitoista vuonna 1593, ja heitä alettiin hyväksymään uudestaan veljeskuntaan vasta toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1946.
Jos jesuiitta, joka kirjoitti minulle tämän sähköpostin, olisi anonut pääsyä jesuiittaveljeskuntaan vuosien 1593 ja 1608 välillä, hänen juutalaiset sukujuurensa olisivat olleet laillinen este hänen sisäänpääsylleen, vain koska hänen luonteensa sopivuus oli kyseenalainen hänen epäpuhtaasta verestä johtuen, olivat hänen juutalaiset esi-isänsä sitten kuinka kaukaa tahansa. Jos hän olisi anonut pääsyä jesuiitaksi vuosien 1608 ja 1946 välillä, hänen sukutaustansa olisi tutkittu taaksepäin viidenteen sukupolveen asti, ja kertomusta hänen eriuskoisesta isoisästään olisi siten voitu käyttää perusteena evätä hänen pääsynsä veljeskuntaan.
- Robert A. Maryks, The Jesuit Order as a Synagogue of Jews, 2009
Eli 1700-luvulla, kun jesuiitat sekaantuivat kaikkien asioihin, karkotettiin Euroopan katolisista valtakunnista ja lopulta lakkautettiin paavi Klemens XIV:n toimesta 1773 kirjelmällä Dominus ac Redemptor, niin jesuiitoissa ei ollut käytännössä lainkaan juutalaisia. Eikä myöskään silloin, kun jesuiitat pakottivat heidän oman miehensä Emmanuel Joseph Sieyesin valtaan nostaman Napoleonin avulla paavi Pius VII:n poistamaan veljeskunnan pannasta vuonna 1814 ja kun he sitten ottivat Vatikaanin täysin haltuunsa.
Kai näette, miten virheellistä ja valheellista näiden tosiasioiden valossa on väittää jesuiittaveljeskuntaa "juutalaisten salaliitoksi", kuten niin usein salaliittokeskusteluissa tehdään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti