Se että fasismi syntyi ja otettiin virallisesti käyttöön ensimmäisenä katolisessa maassa ja itse katolilaisuuden kehdossa, ei ole vain sattumaa tai historian oikku. Se johtui monista tärkeistä uskonnollisista, yhteiskunnallisista, taloudellisista ja poliittisista tekijöistä, joista vähäisin ei ollut Vatikaanin aktiivinen mukanaolo tässä ensimmäisessä modernin totalitarismin kokeilussa.
…
Ajoittaisista keskinäisistä väärinkäsityksistä huolimatta Vatikaani ja juuri alkanut diktatuuri… ylistivät toisiaan avoimesti ja tiuhaan… itse paavi julisti 20. joulukuuta 1926 kaikille kansoille, että "Mussolini on Luojan meille lähettämä mies". Niin avoin ylistys ja siunaus paavin taholta… Vatikaanin vankkumaton tuki fasismille, ja katolisen puolueen pois tieltä raivaaminen hetkellä, jona se olisi saattanut estää Mussolinia nousemasta valtaan, tasoittivat tien täydelliselle ja rajattomalle diktatuurille - itse asiassa juuri sellaiselle diktatuurille, jonka paavi Pius XI halusi nähdä otettavan käyttöön.
-Avro Manhattan, The Vatican in World Politics, 1949
Mussolini pääsi Vatikaanin tuella diktaattoriksi, joka taas sai vastalahjana lateraanisopimusten myötä itsenäisyyden, eli 11. helmikuuta 1929 syntyi Vatikaanivaltio. Mussolini palkittiin palveluksistaan myös Maltan ritarikunnan jäsenyydellä.
Eilen Roomassa allekirjoitettu Quirinaliksen ja Vatikaanin välinen konkordaatti on niin valtavan merkittävä tapaus, että kukaan ei pysty sanomaan, mitkä sen seuraukset lopulta ovat.
Yksi asia näyttää varmalta - Mussolini on saavuttanut suuren diplomaattisen voiton, kenties uransa suurimman. Tästä vallitsee yleinen yksimielisyys. Se saavuttiko Vatikaani yhtä täydellisen hyödyn, näyttää hieman epävarmalta. Itse Vatikaanissakin on ilmeisesti paljon italialaista kansallismielisyyttä. Toisin sanoen Vatikaani on huomattavassa määrin fasistimielinen. Pope Pius XI:n tunnetaan yleisesti ihailevan paljon Mussolinia. Se että Italian papisto kokonaisuutena on fasistimyönteinen, on helppo ymmärtää, onhan fasismi kansallismielinen, autoritaarinen ja liberalismin ja sosialismin vastainen voima.
Tuleeko konkordaatti merkitsemään läheisempää yhteistyötä kirkollisten ja poliittisten voimien (kuten fasismi) välillä kaikkialla Euroopassa? Sitä on mahdotonta vielä sanoa, mutta se on kysymys, joka huolestuttaa jossain määrin Euroopan liberalisteja ja varmasti myös edistyksellisiä katolilaisia. Monille paavin hengellinen valta on mystinen käsite, jota loukkaa vähäisinkin maallinen valta, jonka alle se alistetaan. Se että tähän maallisen valtaan pitäisi kuulua myös Kansainliiton jäsenyys, on vaarallinen ajatus.
-Manchester Guardian, 12. helmikuuta 1929
Mies Mussolinin takana oli - kuinkas muuten - jesuiittapappi nimeltään Pietro Tacchi Venturi, jonka ystävyys Mussolinin kanssa alkoi jo ennen hänen valtaannousuaan. Tacchi Venturi oli vuosina 1914-1921 jesuiittaveljeskunnan pääsihteeri, ja toista maailmansotaa edeltävinä vuosina hän sitten toimi Mussolinin neuvonantajana ja välimiehenä tämän ja paavi Pius XI:n välillä. Jesuiittojen oma lehti Civilta Cattolica ilmaisikin paavin tavoin avoimesti tukensa fasistihallinnolle:
Sillä tänä päivänä fasistihallinto on Rooman mielestä lähimpänä sen oppeja ja etuaan. Meillä ei ole vain pappi Coughlin, joka ylistää Mussolinin Italiaa "kristillisenä demokratiana", vaan myös Civilta Cattolica, jesuiittojen virallinen äänenkannattaja, sanoo totta puhuakseni… "Fasismi on hallintomuoto, joka vastaa kaikkein parhaiten Rooman kirkon periaatteita".
Pierre van Paassen, Days of Our Years, 1939, s. 465
Siinä että diktaattorin takana oli jesuiitta, ei ollut mitään uutta tai poikkeuksellista:
Jesuiittaveljeskunnan valta ja maine saavutti vihdoin huippunsa 1700-luvun alkupuolella. Siitä oli tullut vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi kuin mistään muusta organisaatiosta maailmassa. Se oli maailmanpolitiikassa asemassa, jossa mikään valaehtoinen ryhmä ei ennen eikä jälkeen sen ole ollut... jesuiittapappi Cordara myönsi, että "lähes kaikilla Euroopan kuninkailla ja hallitsijoilla oli rippi-isänä vain jesuiittoja, joten jesuiitat näyttivät yksin hallitsevan koko Eurooppaa."
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 209
Jotkut saattavat sanoa, että näen jesuiittoja kaikkialla! Mutta minä en voi olla tuomatta esiin heidän läsnäoloaan ja toimiaan; kertomatta että he olivat Alfonso XIII:n, jonka rippi-isä oli isä Lopez, kuningashuoneen takana; että kun Espanjan monarkia lakkautettiin ja heidän luostarit ja yliopistot poltettiin maan tasalle, he olivat jälleen Gil Roblesin takana, sitten kun sisällissota puhkesi, Francon takana. Portugalissa he pitävät yllä Salazarin asemaa. Itävalta-Unkarissa keisari Kaarle I:n, joka syöstiin vallasta kolme kertaa… Seipel, Dolfuss ja Schussnig ovat heidän miehiään. He unelmoivat hetken suur-Saksasta, jossa on katolinen enemmistö, johon Itävalta ilman muuta kuuluisi: moderni versio vanhasta 1500-luvun liittoutumasta Wittelsbachien ja Hapsburgien välillä. Italiassa he tukevat ensin Don Sturzoa, kansanpuolueen perustajaa, sitten Mussolinia… Jesuiittapappi Tacchi Venturi, veljeskunnan pääsihteeri, toimi välimiehenä Pius XI:n, jonka rippi-isät olivat jesuiitat Alissiardi ja Celebrano, ja Mussolinin välillä.
-Pierre Dominique, La politique des Jesuites, 1955 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 124)
Kuten tässä blogissa on aiemmin nähty, Vatikaanilla oli keskeinen rooli myös fasistisen Italian liittolaisten, natsi-Saksan ja Kroatian Ustasha-hallinnon, takana:
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/05/natsi-saksa-ja-vatikaani.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/02/vatikaani-kroatian-serbien-kansanmurha.html
