"Itsenäinen Kroatian valtio" oli natsi-Saksan vasallivaltio toisen maailmansodan aikana 1941-1945, jota johti Ante Pavelicin johtama fasistinen Ustasha-liike. Ustashan jäsenet olivat katolilaisia, kuten valtaosa muistakin kroaateista, ja Ustasha-hallitus pyrkii luomaan yhtenäisen Kroatian pääkeinoinaan ortodoksisten serbien tappaminen, karkottaminen ja pakkokäännyttäminen katolisuuteen. Arviot kansanmurhan uhrimäärästä vaihtelevat lähteestä riippuen vajaasta sadastatuhannesta useisiin satoihin tuhansiin.
Tämä valtio, meidän maamme, on vain kroaateille eikä kenellekään muille. Ei ole mitään, mitä me kroaatit emme tekisi tehdäksemme maastamme todella meidän oman ja puhdistaaksemme sen kaikista ortodoksiserbeistä. Kaikkein niiden, jotka tulivat maahamme 300 vuotta sitten, on hävittävä näkyvistä. Me emme peittele näitä meidän aikeitamme. Se on valtiomme toimintaperiaate, ja sitä edistäessämme seuraamme vain ja ainoastaan Ustashan periaatteita.
-Milovan Zanic, Ustasha-hallituksen oikeusministeri, 2. kesäkuuta 1941
Yhden kolmasosan serbeistä me tapamme, toisen karkotamme ja viimeisen me pakotamme omaksumaan katolisen uskon ja sulautamme heidät siten kroaatteihin.
-Mile Budak, Ustasha-hallituksen opetusministeri, 6. kesäkuuta 1941
[Se oli] "etninen puhdistus" ennen kuin tuo hirveä termi otettiin käyttöön, se oli yritys luoda "puhdas" katolinen Kroatia pakkokäännytyksillä, karkotuksilla ja joukkotuhonnalla. Kiduttaminen ja murhaaminen tehtiin niin hirveällä tavalla, että jopa parkkiintuneet saksalaisjoukot panivat merkille niiden kauheuden. Jopa Jugoslavian viimeaikaiseen verenvuodatukseen verrattuna [Ante] Pavelicin hyökkäys ortodoksiserbejä vastaan pysyy yhtenä historian kauhistuttavimmista siviilien joukkomurhasta.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 1999
Katolisen kirkon rooli kansanmurhassa
Vatikaani käytännössä tunnusti nopeasti uuden Kroatian valtion:
Virallinen katolinen lehdistö ei syyttä antanut ihmisten ymmärtää, että Pyhä Istuin oli de facto tunnustanut uuden Kroatian. Pian toinen paavin toimenpide toi lisämerkitystä [Ante] Pavelicin juhlalliselle vastaanotolle Vatikaanissa, jollainen annetaan tavallisesti vain valtionpäämiehille. Paavi määräsi 13. kesäkuuta… Hänen Armonsa Giuseppe Ramiro Marconen… edustamaan häntä Kroatian kirkkohallinnossa. Mutta Hänen Armoonsa Marconeen liitettiin ylempiä nimikkeitä kuin hänen virallinen tittelinsä "apostolinen vieras". Eli Zagrebin ulkoministerin protokollan mukaan häntä kutsuttiin sihteerinsä Masuccin… kanssa nimikkeellä "Pyhän Istuimen delegaatti"… Ja Hänen Armonsa Marcone kutsui itseään ollessaan tekemissä ustasha-hallituksen kanssa nimikkeillä "Pyhän Istuimen legaatti" tai "Legatus", muttei koskaan "apostoliseksi vieraaksi".
-Avro Manhattan, The Vatican's Holocaust, 1986
Ja katolisella uskonnolla oli erottamaton suhde Ustashaan:
Fransiskaanikoulut Sinjissä, Siroki Brijegissä ja Visokossa, seminaarit Makarskassa, Mostarissa ja Splitissä ja teologian tiedekunta Zagrebissa olivat kansallisen tietoisuuden keskuksia, siis pesiä, joista lähti maailmalle parveittain pappeja… kuten myös kansantaistelijoita, Ustasha-tietoisuuden opettajia.
-zagrebilainen lehti, 1941
Teidän toimenne näyttelivät merkittävää roolia meidän poliittisessa taistelussamme.
-Ante Pavelic puheessa Katoliselle aktiolle, 21. heinäkuuta 1941
Eikä se vain hyväksynyt kansanmurhaa, vaan lukuisat kirkon edustajat jopa itse osallistuivat hirmutekoihin, ennen kaikkea fransiskaanit, kuten Jasenovacin keskitysleirillä komentajana toiminut pappi Miroslav Filipovic.
Papeilla, poikkeuksetta fransiskaaneilla, oli johtava rooli joukkomurhissa. Monet kulkivat rutiininomaisesti aseistettuna ja suorittivat innolla surmatöitä. Isä Bozidar Bralowin, joka tunnettiin konekivääristä, joka hänellä oli aina mukana, väitettiin tanssineen 180 murhatun serbin ruumiiden ympärillä Alipasin-Mostissa. Yksittäiset fransiskaanit tappoivat, sytyttivät koteja tuleen, ryöstivät kyliä ja pistivät matalaksi Bosnian maaseudun Ustasha-joukkojen kärjessä. Syyskuussa 1941 italialainen toimittaja kirjoitti fransiskaanista, jonka oli nähnyt yllyttämässä Ustasha-joukkoa krusifiksillaan Banja Lukan eteläpuolella.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 1999
Tiedän varmuudella, että ne ovat fransiskaanit itse, kuten esimerkiksi isä Simic tai Knin, jotka ovat osallistuneet hyökkäyksiin ortodoksiväestöä vastaan tuhotakseen ortodoksisen kirkon. Samalla tavalla te tuhositte ortodoksisen kirkon Banja Lukassa. Tiedän aivan varmasti, että Bosnian ja Herzegovinan fransiskaanit ovat toimineet häpeällisesti, ja se aiheuttaa minulle tuskaa. Koulutettujen, kultturellien ja sivistyneiden ihmisten, saati sitten pappien, ei pitäisi syyllistyä sellaisiin tekoihin.
-ranskalainen kardinaali Eugene Tisserant, 6. maaliskuuta 1942
Vatikaanin yritys pestä kätensä
Vatikaani luonnollisesti vakuuttelee yhä edelleen syyttömyyttään kansanmurhaan vedoten mm. siihen, ettei se tiennyt, mitä Kroatiassa tapahtui, mutta faktat puhuvat aivan muuta.
Jos Vatikaani ei olisi hyväksynyt sitä, yksikään pappi ei olisi voinut osallistua verilöylyihin ja ortodoksisten serbien pakkokäännytyksiin. Kyläpappi voi toimia vain hierarkiassa alhaalla olevien hyväksynnällä, jotka itse eivät voi toimia ilman piispansa lupaa, kun taas piispan täytyy toimia arkkipiispansa ohjeiden mukaan, arkkipiispan priimaksen ohjeiden mukaan, ja priimas suoraan Vatikaanin ohjeiden mukaan… Jos vastuu ortodoksisten serbien hirvittävistä vainoista on kansallisen hierarkian päämiehellä - eli [arkkipiispa] Stepinacilla - se on automaattisesti myös maailmanlaajuisen kirkon päämiehellä, jonka suostumusta ilman katolinen hierarkia ei olisi uskaltanut toimia - eli paavi Pius XII:lla.
Pius XII ei voinut vedota sodan aiheuttamista esteistä johtuvaan tietämättömyyteen Kroatian tapahtumista. Kommunikaatio Rooman ja Kroatian välllä oli yhtä helppoa ja vapaata kuin rauhan aikana… Poliittiset ja uskonnolliset ustasha-johtajat kulkivat Rooman ja Zagrebin väliä yhtä vapaasti kuin saksalaiset ja italialaiset, ustasha-valtion ollessa silloin natsi-Saksan satelliitti ja siten natsi-imperiumin provinssi. Paavi myös tiesi, mitä Kroatiassa parhaillaan tapahtui, ei vain hierarkkisen hallintokoneiston, joka piti hänet ajan tasalla Kroatian tapahtumista, mutta myös muiden luotettavien lähteiden kautta.
-Avro Manhattan, The Vatican's Holocaust, 1986
Vatikaani pidettiin ajan tasalla sekä Rooman että Berliinin fasistien strategisista suunnitelmista läpi 1930-luvun aina Jugoslavian invaasioon saakka. Toukokuussa 1940 Zagrebin arkkipiispa Aloysius Stepinac kutsuttiin Vatikaaniin kuulemaan tulevasta invaasiosta ja Jugoslavian jakamisesta. Huhtikuun 1941 Saksan ja Italian invaasiota välittömästi edeltävinä vuosina Jugoslavian katolisen kirkon päämies Stepinac tapasi säännöllisesti sekä Italian ulkoministeriön että laittoman Ustasha-terroristijärjestön edustajia, kuten Stepinac itse totesi päiväkirjassaan. Näiden vieraiden joukossa oli tuleva Ustasha-hallituksen opetusministeri Mile Budak, yksi Kroatian kansanmurhan pääarkkitehdeistä, joka tunnetaan parhaiten surullisen kuuluisasta puheestaan koskien serbikysymyksen lopullista ratkaisua: "Tapamme kolmasosan, karkotamme kolmasosan ja käännytämme kolmasosan".
…
Kroatian katolisen kirkon johtaja arkkipiispa Stepinac tuki palavasti Ustasha-liikettä ja toivotti tervetulleeksi natsiarmeijan sen marssiessa Zagrebiin. 11. huhtikuuta [1941] hän tapasi Ustashan johtajia, ja 12. huhtikuuta hän siunasi uuden Ustasha-johdon julkisessa seremoniassa katedraalissaan. Pääsiäispuheessaan hän vertasi tämän uuden fasistivaltion syntyä Kristuksen ylösnousemukseen. Paimenkirjeessään 28. huhtikuuta hän määräsi papiston ja kehotti kaikkia Kroatian ja Bosnian katolilaisia seuraamaan johtajaansa (Poglavnik) Ante Pavelicia, sillä hän näki Pavelicin hallinnossa "Jumalan kädenjäljen". Paimenkirje luettiin radiossa ja jokaisessa fasistisen Kroatian seurakunnassa.
Stepinac tapasi Kroatian valtakunnanjohtajan, kun tämä tuli Italiasta 16. huhtikuuta. Sinä iltana Stepinac järjesti illalliskutsut asunnossaan Pavelicin ja Ustasha-johdon kunniaksi. Päiväkirjassaan Stepinac kuvaili tätä päivää ja myönsi Pavelicin kertoneen hänelle suunnitelmistaan "hävittää" ei-katoliset uskonnot Kroatiasta. Stepinacin päiväkirjasta voi päätellä, että myös hän oli valmistautunut täysivaltaiseen uskonsotaan, sillä hän lisäsi, että "jos tämä mies saa hallita Kroatiaa kymmenen vuotta… Kroatia tulee olemaan paratiisi maan päällä".
-Barry Lituchy, What Is The Vatican Hiding?
http://www.ccg.org/_domain/holocaustrevealed.org/Church/Vatican_Hiding.htm
Yllä mainittu arkkipiispa Stepinac tuomittiin sodanjälkeisessä oikeudenkäynnissä 16 vuodeksi vankeuteen, josta hän kärsi viisi vuotta ja eli sen jälkeen loppuelämänsä kotiarestissa. Vuonna 1952 paavi Pius XII teki hänestä kardinaalin, ja vuonna 1998 paavi Johannes Paavali II julisti hänet martyyriksi ja autuaaksi. USA:ssa useita katolisia kouluja on myös nimetty hänen mukaansa.
Vatikaani myös auttoi Ustasha-rikollisia (kuten natseja) pakenemaan Etelä-Amerikkaan kroatialaisen katolisen papin, Krunoslav Draganovicin ollessa tämän järjestelemisessä keskeisessä roolissa.
Vuonna 1943 hän [Krunoslav Draganovic] meni Roomaan väitetysti Kroatian Punaisen Ristin edustajana, mutta todellisuudessa todennäköisesti koordinoimaan Ustashan asioita Italiassa. Hyödyntäen kontaktejaan Kansainvälisessä Punaisessa Ristissä ja muissa pakolais- ja avustusjärjestöissä Draganovic auttoi Ustasha-karkulaisia muuttamaan laittomasti Etelä-Amerikkaan hankkimalla väliaikaisen suojapaikan ja väärennettyjä henkilöllisyystodistuksia ja järjestämällä kuljetuksen ensisijaisesti Argentiinaan… Hänen tehtävänään kerrotaan myös olleen pitää huolta Rooman Ustasha-lähetystön arkistoista, jotka hän piilotti jonnekin Vatikaaniin, kuten myös kaikista Ustasha-karkulaisten Kroatiasta tuomista kalleuksista.
-USA:n ulkoministeriön asiakirjoista
Kroatia 50 vuotta myöhemmin
Kroatian ensimmäinen presidentti Franjo Tudjman jatkoi siitä, mihin Ante Pavelic jäi:
[Franjo] Tudjman on päässyt lähelle tavoitetta, johon edes Kroatiaa toisen maailmansodan aikana hallinneet fasistit eivät päässeet: Kroatian serbivähemmistön eliminoiminen. Elokuussa kroaattijoukot käynnistivät suuren hyökkäyksen, joka ajoi 170000 separatistiserbiä Kroatian Krajinan alueelta naapurimaihin Bosniaan ja Serbiaan. Satoja enimmäkseen ikääntyneitä serbejä, jotka olivat jääneet jälkeen, on löytynyt kuolleena kodeistaan luodinreikä takaraivossa, tai nimettömistä haudoista.
-US News & World Report, 13. marraskuuta 1995
http://www.mosquitonet.com/~prewett/greatcroat.html
Ja entinen Tudjmanin hallituksen ministeri myöntää, että Kroatia aloitti sodan, ei Jugoslavia tai serbit:
Tuolloin vuonna 1991 serbit ja Jugoslavia olivat hyökkäyksen kohteena, ei Kroatia. Gojko Susak, Branimir Glavas ja Vice Vukojevic laukaisivat panssarintorjuntaraketteja kohti Borovo Seloa saadakseen aikaan sodan. Osijekin silta tuhottiin samasta syystä… Sota ei ollut väistämättömyys - se oli tarkoituksellinen. Tudjmanin käsityksen mukaan serbien oli hävittävä Kroatiasta.
-Josip Boljkovac, ent. Kroatian hallituksen sisäministeri, 12. helmikuuta 2009
Tämä tapahtui Vatikaanin, USA:n ja Saksan tuella, ja Kroatian aikomaa oikeusjuttua Serbiaa vastaan on kommentoitu näin:
Kroatialla ei ole mitään mahdollisuuksia todistaa väitettyä kansanmurhaa, jonka se haluaa laittaa Serbian kontolle. Se on todellakin Kroatia, joka on syyllistynyt karmeaan kansanmurhaan serbejä kohtaan Vatikaanin, Saksan ja USA:n suojissa. Jos oikeus tuomitsee yksinomaan lain perusteella, Serbialla on raudanluja juttu Kroatiaa vastaan.
-Smilja Avramov, kv. oikeuden asiantuntija, Glas Javnosti, 21. marraskuuta 2008
Oikeudenmukaisen tuomion jälkeen ainoa asia, mitä Euroopan unionilla, USA:lla ja Pyhällä Istuimella on enää tehtävänä, on selittää, miksi ne ovat tukeneet ja auttaneet kroaatteja heidän alistaessa perustuslain vastaisesti Kroatian serbien perustuslaillisen valtion etniseksi vähemmistöksi ja miksi ne auttoivat Kroatiaa serbien etnisessä puhdistuksessa - vähitellen vuodesta 1990 lähtien, ja sitten lopulta julmassa sotilaallisessa hyökkäyksessä Krajinan serbitasavaltaa vastaan.
-Milorad Buha, Krajinan serbitasavallan pääministeri
Väitetty Srebrenican kansanmurha
Sveitsiläinen tutkija Alexander Dorin toteaa Srebrenican kansanmurhan myytiksi, jonka arkkitehtejä olivat Bill Clinton ja silloinen Bosnian muslimien johtaja Alija Izetbegovic.
Tutkittuani vuosia sodan tapahtumia Srebrenicassa ja sen ympärillä olen tullut siihen ehdottomaan lopputulokseen, ettei siellä tapahtunut kansanmurhaa. Heinäkuussa 1995 serbijoukkojen vallatessa kaupunkia noin 2000 muslimimiestä menetti henkensä - ei 8000, kuten Bosnian muslimien propagandakoneisto väittää joidenkin länsimaisten poliitikkojen ja median tuella. Nämä 2000 miestä kaatuivat taistelussa Serbian armeijaa vastaan, kun he yrittivät murtautua läpi Tuzlaan. "Srebrenican kansanmurha" on [Alija] Izetbegovicin ja [Bill] Clintonin keksintö.
...
Entinen NATO:n tiedottaja Jamie Shea painotti vuonna 1999, että ilman NATO:a ei koko Haagin Jugoslavia-tuomioistuinta olisi olemassa. Hän vakuutti, että NATO ja Haagin Jugoslavia-tuomioistuin ovat "liittolaisia ja ystäviä"... Joten NATO rankaisee vihollisiaan Haagin Jugoslavia-tuomioistuimen kautta samaan aikaan, kun suojelee liittolaisiaan.
...
Serbit eivät koskaan ole liittoutuneet hyökkääjien kanssa. Viimeisten satojen vuosien aikana serbit taistelivat kaikkia hyökkääjiä ja fasistivoimia vastaan. Kunnian ja kiitoksen sijaan kansainvälinen yhteisö palkitsi heidät sanktioilla ja pommituksilla ja länsimaisen median perusteellisella demonisoinnilla. Tämän päivän maailmaa hallitsevat rikolliset ja psykopaatit, jotka kutsuvat itseään demokraateiksi.
-Alexander Dorin, sveitsiläinen tutkija ja kirjailija
http://www.voltairenet.org/article164273.html
Milosevicin oikeudenkäynti ja todennäköinen murha
Tässä ote Haagin Jugoslavia-tuomioistuimessa syytettynä olleen serbien johtajan, Slobodan Milosevicin avauspuheenvuorosta oikeudenkäynnissä:
… On lähdettävä yhdestä olennaisesta historiallisesta tosiasiasta, jotta voidaan ymmärtää nämä tapahtumat. Tämä tosiasia on ollut kaiken sen lähde, mitä tapahtui Jugoslavian alueella vuodesta 1991 lähtien tähän päivään saakka, ja on tosiasia, että se, mitä tapahtui, oli eurooppalaisen valtion - Jugoslavian joka oli luotu Serbian valtion pohjalta, joka oli ollut koko alueen ainoa demokraattisen maailman liittolainen kahden viimeisen vuosisadan aikana - väkivaltainen tuhoaminen.
Tämä olennainen historiallinen tosiasia tulee varmuudella jättämään jälkensä Euroopan historiaan tulevina aikoina.
Monikansallinen, monikulttuurinen ja moniuskonnollinen valtio, jolla oli historiallinen ja kansainvälinen oikeutuksensa, tuhottiin etnisesti puhtaiden pikkuvaltioiden luomiseksi sen alueelle Saksan ja Vatikaanin sanelun mukaan ja Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön avustuksella.
-Slobodan Milosevic Haagin oikeudenkäynnin avauspuheenvuorossa
Murhattiinko terveysongelmista kärsinyt Milosevic? Todennäköisesti kyllä.
Kolme päivää ennen kuolemaansa Slobodan Milosevic kirjoitti kirjeessä Venäjän ulkoministeriölle: "se että veressäni on rifampisiinia, antibioottia jota normaalisti käytetään lepran ja tuberkuloosin hoitoon, todistaa sen, ettei kenelläkään näistä lääkäreistä ole oikeutta hoitaa minua... Minä puolustin maatani heiltä, ja nyt he haluavat vaientaa minut iäksi". Se että tuomioistuin lopetti kaikki oikeudenkäyntitoimet tutkimatta Milosevicin kuoleman syitä, saa meidät ajattelemaan, että Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) joka organisoi murhan tai suojeli sen tekijöitä.
-Strategic Cultural Foundation
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=12653
Serbien vastainen propaganda länsimaissa
Tässä on kuvaava tapaus siitä, miten tehokasta länsimainen serbien vastainen propaganda oli ja on ollut:
Lentäessämme kohti Tuslaa meidän seuranamme oli nainen USA:n suurlähetystöstä. Hän osoitti kaikkia tuhottuja kyliä ja huudahti innokkaasti: "Katsokaa mitä rikolliset serbit ovat tehneet". Ne olivat itse asiassa Bosnian kroaattikyliä, jotka muslimit olivat puhdistaneet etnisesti… Myöhemmin vierailimme Mostarissa, jossa krooatit olivat tuhonneet käytännössä kokonaan muslimialueen. Tämä USA:n virkamies huudahti: "No tämä ainakin oli rikollisten serbien tekosia". Nainen purskahti itkuun, kun hänelle kerrottiin, että syyllisiä olivat krooatit.
-kenraali sir Michael Rose, ent. YK:n sotilaskomentaja Bosniassa, The Times, 10. marraskuuta 1998
http://www.thetrumpet.com/?q=201.0.17.0
Lähteitä:
http://www.reformation.org/holocaus.html
http://catholicarrogance.org/Catholic/CroatianHolocaust.html
http://www.catholicarrogance.org/Catholic/Stepinac.html
http://www.spirituallysmart.com/croatia2.html
http://de-construct.net/
http://www.mosquitonet.com/~prewett/tudjmanscroatia.html
Natsi-Saksa ja Vatikaani:
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/05/natsi-saksa-ja-vatikaani.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti