tiistai 21. joulukuuta 2010

Venäjän kommunistivallankumous - cui bono

Cui bono eli kuka hyötyi, on aina hyvä kysymys, ja sitä se on myös Venäjän kommunistivallankumouksen kohdalla. Moni tarttuu siihen, että juutalaisilla oli yliedustus vallankumouksen johdossa, mikä onkin tosiasia, vaikka sitä on todennäköisesti myös liioiteltu mm. Robert Wiltonin toimesta. Samoin on liioiteltu juutalaisten pankkiirien osuutta:

Tässä kirjassa esitetyt todisteet viittaavat siihen, että New Yorkin juutalaisilla pankkiireilla oli suhteellisen pieni rooli bolshevikkien tukemisessa, kun taas ei-juutalaisilla pankkiireilla (Morgan, Rockefeller, Thompson) oli suuri rooli.
-Antony C. Sutton, Wall Street and the Bolshevik Revolution, 1974
American International Corporation (AIC) laitettiin pystyyn New Yorkissa 22. marraskuuta 1915 J.P. Morganin eturyhmän toimesta Stillmanin National City Bankin ja Rockefellerin eturyhmien ollessa vahvasti mukana… Yhtiön tarkoitus oli omien sanojensa mukaan kehitellä kotimaisia ja ulkomaisia hankkeita, laajentaa amerikkalaista liiketoimintaa ulkomailla ja ajaa amerikkalaisen ja ulkomaisen pankkitoiminnan, liikemaailman ja koneteollisuuden etua… Kaikki halusivat AIC:n osakkeita. Joe Grace (W. R. Grace & Co.) osti itselleen 600000 dollarin osuuden National City Bankin osakkeidensa lisäksi… Tammikuussa 1917 perustettiin Grace Russian Company, jonka omistajat olivat W. R. Grace & Co. ja pietarilainen San Galli Trading Company. AIC:lla oli merkittäviä sijoituksia Grace Russian -yhtiössä ja Holbrookin kautta ristikkäinen johtajuus… Bolshevikkien vakiinnutettua valta-asemansa Venäjällä ulkoministeri Robert Lansing kysyi AIC:lta neuvoa siinä, miten neuvostohallinnon kanssa kannattaisi toimia. 16. tammikuuta 1918… AIC:n tiedotusjohtaja William Franklin Sands toimitti pyydetyn Venäjän poliittista tilannetta käsittelevän muistion ministeri Lansingille… Sands joka edusti yhtiötä, jota johtivat Wall Streetin suurimmat kihot, antoi täyden tuen bolshevikeille ja heidän vallankumoukselleen vain viikkoja sen alettua. Ja New Yorkin Federal Reserve -pankin johtajana Sands oli juuri tukenut bolshevikkeja miljoonalla dollarilla.
-Antony C. Sutton, Wallstreet and the Bolshevik Revolution, 1974

http://www.reformed-theology.org/html/books/bolshevik_revolution/

Eric Jon Phelps sanoo, että jesuiitat junailivat vallankumouksen. Siitä ei ole suoraa näyttöä, mutta kun katsotaan, kuka lopulta eniten hyötyi, asia alkaa näyttää erilaiselta. Ensiksi on ymmärrettävä se, että ortodoksinen kirkko on katolisen kirkon ikiaikainen vastustaja, jonka se haluaa takaisin valtaansa. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi kuuluisassa Fatima-huijauksessa:

… Kun näette öisellä taivaalla oudon valon, tietäkää että se on Jumalan merkki siitä, että Hän tulee rankaisemaan maailmaa rikoksistaan sodalla, nälällä ja vainoamalla kirkkoa ja Pyhää Isää. Estääkseni tämän minä tulen pyytämään Venäjän pyhittämistä minun tahrattomalle sydämelleni… Jos minun pyyntöni huomioidaan, Venäjä käännytetään ja tulee rauha; jos ei, niin se levittää erheitään kaikkialle maailmaan aiheuttaen sotia ja kirkon vainoamista. Hyvistä tulee marttyyreita; Pyhän Isän osaksi tulee paljon kärsimystä; monet kansat tuhoutuvat. Mutta lopusssa minun tahraton sydämeni on voittava. Pyhä Isä vihkii Venäjän minulle, ja se käännytetään ja maailma saa nauttia rauhan aikakaudesta.
-Fatiman toinen salaisuus

… pienessä Fatiman kaupungissa Portugalissa kolme lapsen… väitettiin nähneen "Marian" kuusi kertaa vuoden 1917 kevään ja syksyn välisenä aikana. Tämä epäraamatullinen jesuiittojen tekaisema "Fatiman Neitsyt Maria" -huijaus, joka vaati tsaarin Venäjän "käännyttämistä" katolisuuteen, oli uskonnollinen propaganda, jolla Euroopan taikauskoisia massoja lietsottiin hyökkäämään Rooman ikiaikaista ortodoksivihollista vastaan raudalla ja verellä!
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Ja niinhän siinä kävikin, että tuli vallankumous, jossa Venäjän ortodoksisen kirkon suojelijana toiminut tsaari eliminoitiin ja Vatikaani oli saman tien iskuvalmiudessa:

Tsaarivallan kukistamisesta seurasi siten väistämättä myös ortodoksisen kirkon valtionkirkon aseman mitätöiminen. Vatikaanille joka oli käynyt sotaa ortodoksista kirkkoa vastaan 1000-luvulta lähtien, sen vuosituhantisen vastustajan luhistuminen oli liian hyvää ollakseen totta. Paha bolshevismi voitaisiin näin hyväksyä, koska se oli tuhonnut ortodoksisen kirkon - kuitenkin yhdellä ehdolla: että se antaisi katoliselle kirkolle vapaat kädet ortodoksisen uskonnon lopulliseen hävittämiseen Venäjältä. Sopimus hyväksyttiin, ja tapahtui niin, että samaan aikaan, kun Vatikaani jyrisi bolshevismia vastaan, bolshevikit Kremlissä ja Vatikaanin diplomaatit Roomassa aloittivat salaiset neuvottelut. Lenin ja paavi pääsivät yhteisymmärrykseen. Koneistoja laitettiin pystyyn. Bolshevikkien Venäjälle lähetettiin paavin valtuuskuntia, joista joitakin johtivat amerikkalaiset prelaatit ja joiden kulissina oli auttamistyö ja sen sellainen. Roomassa ja muualla katolisille papeille annettiin tehostettua opetusta Venäjän ortodoksisen teologian ja kirkkomenojen alueella. Tehtiin suuria suunnitelmia ortodoksisen kirkon täydelliseksi haltuun ottamiseksi, joihin kuului katolisen kirkon entisten omaisuuksien ja maiden takaisin vaatiminen, mikä otettaisiin esille sitten, kun katolilaisuus olisi ottanut komennon.
-Avro Manhattan, The Vatican Billions, 1983

Benedictus XV ja Pius XI alkoivat kaikessa hiljaisuudessa neuvottelut bolshevikkien kanssa. Ulkoministeri kardinaali Gasparri oli varoitellut, että "tsaarin Venäjän, jolle Ranska ja Englanti oli tehnyt suuria lupauksia, voitto olisi Vatikaanille suurempi katastrofi kuin uskonpuhdistus"…
-David Mitchell, The Jesuits, 1981


Venäjän ja Ranskan vallankumouksien yhtäläisyydet

Näin Phelps tiivistää Venäjän kommunistivallankumouksen ja Ranskan suuren vallankumouksen yhtäläisyydet:

1. Molemmat vallankumoukset perustuivat vapaamuurarien - Voltaire ja Marx - kommunistisiin kirjoituksiin. Eivätkö jesuiitat kehittäneetkin kommunismin huippuunsa Paraguayn reduktioillaan?

2. Molemmat vallankumoukset ryöstivät valtionkirkon. Eivätkö jesuiitat olleetkin Ranskan katolisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon vihollisia silloin, kun vallankumoukset tapahtuivat?

3. Molemmat vallankumoukset lakkauttivat monarkian. Eivätkö jesuiitat olleetkin sekä Bourbonin että Romanovin hallitsijasukujen vihollisia? Eivätkö nämä olleet kumpikin karkottaneet jesuiitat maastaan?

4. Molemmat vallankumoukset tuottivat jesuiittatasavallan - tasavallan muodoltaan mutta itsevaltaisen monarkian hallinnoltaan. Eivätkö jesuiitat olekin itsevaltiuden kannattajia?

5. Molemmat vallankumoukset julistivat ateismin valtionuskonnoksi. Eivätkö jesuiitat olekin todellisia ateisteja teoistaan päätellen?

6. Molemmat vallankumoukset johtivat inkvisitorisen salaisen poliisin harjoittamaan hirmuvaltaan. Eivätkö jesuiitat olekin inkvisiittoreista suurimpia?

7. Molemmat vallankumoukset johtivat sotilasdiktatuuriin, joka rankaisi jesuiittojen vihollisia. Eivätkö jesuiitat hyötyneetkin, vaikka Napoleon ja Stalin huijatakseen kansoja julkisesti kielsivät veljeskunnan toiminnan Ranskassa ja Venäjällä?
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Monet Ranskan vallankumouksen johtohahmot olivat vapaamuurareita, kuten Mirabeau, Danton, markiisi de Condorcet ja Voltaire, joista kaksi jälkimmäistä oli myös jesuiittojen kouluttamia. Ainakin kolme muuta aivan keskeistä vallankumousjohtajaa oli jesuiittojen kouluttamia: markiisi de Lafayette, hirmuvallan ajan johtaja Robespierre ja katolinen pappi Abbe Sieyes, joka myös järjesti myöhemmin vallankaappauksen, jolla Napoleon nousi valtaan. Napoleon joka oli vapaamuurari, toimi jesuiittojen välikappaleena Euroopan monarkkien ja katolisen kirkon rankaisemisessa heidän pannansa aikana 1773-1814. Myös sekä Lenin että Stalin olivat vapaamuurareita.


Leninin patsas vapaamuurariloosin vieressä
















Stalin näyttää vapaamuurarien käsimerkkiä





















Jesuiitat Venäjällä

Historiallinen tausta oli se, että Katariina II Suuri suojeli jesuiittoja heidän pannansa aikana, mutta Aleksanteri I karkotti heidät kokonaan maasta vuonna 1820.

Tsaareista vaikka he olivatkin Maltan ritareiden suojelijoita, oli tullut ongelma "komppanialle". Aleksanteri I karkotti jesuiitat Moskovasta ja Pietarista vuonna 1816 ja vuonna 1820 ukaasilla koko maasta, kuten Pietari Suuri, julistaen että kaikki heidän toimensa "olivat vain heidän oman etunsa ajamiseksi ja valtansa kasvattamiseksi"…
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Entä vallankumouksen jälkeen?

… [vuonna 1922] Monsignor Pizzardo tapasi Vladimir Vorovskin määritelläkseen Pyhän istuimen ja Venäjän välisen sopimuksen pääkohdat ja paavin Venäjän lähetystyön raamit… Tällä epävirallisella tapaamisella ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta konferenssiin, ja sen ainoa tulos oli sopimus paavin lähetystyöstä. Tämä sopimus antoi valtuutuksen kolmen katolisen "veljeskunnan" toiminnalle Venäjällä, redemptoristeille Pohjois-Venäjällä, jesuiittaveljeskunnalle Keski-Venäjällä ja Jumalan Sanan seuralle (SVD) Pohjois-Venäjällä.
-James J. Zatko, katolinen pappi, Descent Into Darkness, 1965, s. 112

Eli jesuiitat päästettiin taas virallisesti maahan, kävipä heillä hyvä tuuri!

Jesuiitat pitivät huolta venäläisistä nuorista [Pariisissa 1920-luvulla] kiitollisuudesta keisarinna Katariina II:a kohtaan, joka antoi jesuiitoille turvapaikan Venäjällä, kun paavi Klemens XIV lakkautti jesuiittaveljeskunnan vuonna 1773 ja kaikki Euroopan maat karkottivat sen jäsenet. Monista näistä venäläisnuorista tuli katolilaisia ja jopa pappeja, ja he muodostivat lähetystyöntekijöiden joukon liittyäkseen paavin joukkoihin, joiden mukana he uskoakseen palaisivat äiti-Venäjälle käännyttämään slaavit ortodoksisuudesta katolisuuteen.
-Pierre van Paassen, To Number Our Days, 1964

Eikö vallankumous eliminoidessaan tsaarin, ortodoksisen kirkon suojelijan, mestannut Rooman kirkon suuren vastustajan ja edistänyt sen läpimurtoa Venäjälle? On taottava silloin, kun rauta on kuumaa! [Vuonna 1929] kuuluisa "Russicum" [Rooman venäläinen yliopisto] perustetaan, ja sen salaiset lähetystyöntekijät vievät "hyvän uutisen" tähän eripuraiseen maahan. Vuosisata  sen jälkeen, kun tsaari Aleksanteri I karkotti heidät, jesuiitat ryhtyvät taas toimeen slaavilaisen maailman valloittamiseksi.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975

Vaikka jesuiittojen toiminta oli ollut virallisesti kielletty Venäjällä, he johtivat mm. Tbilisin ortodoksista seminaaria, jossa Stalin opiskeli:

Ludwig: Mikä sai teidät ryhtymään vastarintataistelijaksi? Oliko syynä kenties se, että vanhempanne kohtelivat teitä huonosti?

Stalin: Ei. Vanhempani olivat kouluttamattomia, mutta he eivät millään tavalla kohdelleet minua huonosti. Mutta toisin oli ortodoksisessa teologian seminaarissa, jota silloin kävin. Vastalauseena hirveälle hallinnolle ja jesuiittamaisille menetelmille seminaarissa olin valmis tulemaan, ja tulinkin vallankumoustaistelijaksi, uskojaksi marxismiin vallankumouksellisena oppina.

Ludwig: Mutta ettekö tunnusta, että jesuiittojen opeissa on hyviä asioita?

Stalin: Kyllä, he ovat systemaattisia ja sinnikkäitä työskennellessään alhaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Mutta heidän keskeisin menetelmänsä on vakoilu, urkkiminen, ihmisten sieluun luikerteleminen ja heidän tunteiden järkyttäminen. Mitä hyvää siinä voi olla? Esimerkiksi vakoileminen asuntolassa. Yhdeksältä kello soittaa aamuteen merkiksi, me menemme ruokailuhuoneeseen, ja kun palaamme huoneisiimme, saamme huomata, että sillä aikaa on suoritettu etsintä ja kaikki meidän laatikot pengottu... Mitä hyvää siinä voi olla?
-Bolshevik, 30. huhtikuuta 1932, marxist.org

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/natsi-saksan-neuvostoliiton-ja-rooman.html

Väitetään että Stalinin valitsi Neuvostoliiton johtajaksi vaikutusvaltainen jesuiittapappi Edmund A. Walsh. Ainakin hän sattui olemaan Venäjällä "paavin lähetystyön johtajana" vuonna 1922, kun Stalin nimitettiin NKP:n johtajaksi. Oli niin tai näin, mielenkiintoista on myös se, että terrorikoneisto Tshekan perustaja ja johtaja oli katolilainen Feliks Dzerzinski, joka oli aikonut aiemmin jesuiitaksi.

Puolalaiseen aatelisperheeseen vuonna 1877 syntynyt [Feliks] Dzerzinski hylkäsi lapsuuden unelmansa jesuiittaveljeydestä tullakseen vallankumoustaistelijaksi…

http://sites.google.com/site/liakhovich/Index/felix


Jesuiitat ja kommunismi

On hyvä myös muistaa, että jesuiitat todella loivat maailman ensimmäisen kommunistivaltion jo 1600-luvulla Paraguayssa osin inkvisiittori Thomas Moren ajatusten pohjalta, ja he levittävät sitä latinalaisessa Amerikassa tänä päivänä "vapautuksen teologian" nimellä.

Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä [Paraguayn jesuiittavaltioissa] ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: Their Origin, Progress, Doctrines, and Designs, 1854, s. 303
Paraguayn kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement, 1933, s. 78

Talouden perustana oli eräänlainen kommunismi, joka kuitenkin erosi oleellisesti nykyisestä samannimisestä järjestelmästä ja oli pääasiallisesti teokratia. Gelpi y Ferro kirjoitti: "Jesuiitat toteuttivat kristillisessä yhteisössään kaiken, mikä on hyvää eikä mitään, mikä on huonoa nykyajan sosialistien ja kommunistien hankkeissa."
-Catholic Encyclopedia

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/jesuiitat-latinalaisessa-amerikassa.html

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/siionin-viisaiden-poytakirjat.html

Ignatius Loyola ja punainen lippu

maanantai 13. joulukuuta 2010

Avoimesti katolisuuteen kääntynyt Tony Blair

Kuten varmaan muistatte, Tony Blair jätettyään paikkansa Britannian pääministerinä liittyi avoimesti katoliseen kirkkoon, johon hänen vaimonsa Cherie Blair on kuulunut koko elämänsä. Blair on väitetysti myös Maltan ritari, ja häntä povattiin paavin EU:n presidentiksi, ennen kuin tehtävään valittiin toinen katolilainen Herman van Rompuy, joka on myös jesuiitta-koulutettu. Blair onkin päässyt hyvin katolisiin piireihin, hänet otettiin puhujaksi mm. kardinaali Spellmanin perustamalle perinteiselle Al Smithin muistoillalliselle. Kardinaali Egan kehui häntä "uskonnollisesta kiihkoilusta" (muttei tietenkään katolisesta kiihkoilusta) varoittaneesta puheestaan:

Kardinaali Edward Egan ylisti herra Blairiä "suureksi ja tehokkaaksi soturiksi" ja sanoi: "Te nostatitte meidän mieliämme ja muistutitte meitä siitä, kuinka suuri vaikutus puheella voi olla."

telegraph.co.uk

Tony Blair ja kardinaali Egan

















Blair pitämässä puhetta Georgetownin jesuiittayliopistossa




















Näin Blair kommentoi "globalisaation välttämättömyyttä" katolisessa Riminin kokouksessa:

Emme voi palata takaisin erillisiin saarekkeisiin: globalisaatio on täällä... Katsokaa mitä tahansa ongelmaa: talouskriisi, ilmastonmuutos, terrorismi. Yksittäinen kansa ei voi ratkaista näitä ongelmia, ei edes amerikkalaiset... Juuri tässä tilanteessa uskonnon ja katolisen kirkon, eli universaalin kirkon, joka on globaalin instituution malliesimerkki, on tultava mukaan peliin.

Cherie Blair on siis syntynyt katolilaiseksi, ja hän on myös harras sellainen. Allaolevassa kuvassa hän poseeraa Blairien mentorin, fransiskaanipappi Michael Seedin kanssa.





















Cherie Blairin syntymänimi on Theresa Cara Booth. Mistähän nimi Booth olikaan tuttu... ai niin, tietenkin Abraham Lincolnin murhasta; varsinaisen ampumisen suoritti John Wilkes Booth, jonka sukulainen Cherie Blair itse asiassa onkin.



Unhived Mind

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Siionin viisaiden pöytäkirjat - jesuiittojen hengentuote?

Paljon puhutut Siionin viisaiden pöytäkirjat pähkinänkuoressa:

Pöytäkirjat, joita on väitetty vuonna 1897 Baselissa järjestetyssä, ensimmäisessä sionistikongressissa kirjoitetuiksi, kuvaavat kokouksia, joissa juutalaiset suunnittelivat länsimaisen kristityn yhteiskunnan alistamista. Suunnitelmiin kuului maailmantalouden romahduttaminen ja poliittisen järjestyksen horjuttaminen sosialismin ja anarkismin avulla. Pöytäkirjat koostuvat 24 erillisestä merkinnästä ja ne selittävät erilaisia tapoja, joilla maailmanvalloitus voidaan toteuttaa. Tärkeimpänä keinona oli ottaa haltuun lehdistö, rahalaitos ja poliittiset instituutiot kullan ja rahan avulla. Eurooppalaisia valtioita lietsottaisiin sotimaan keskenään ja uskonto korvattaisiin "aritmeettisesti lasketuilla materiaalisilla tarpeilla".

Wikipedia

On aivan ilmeistä, että kyseessä on tekaistu asiakirja, minkä mm. Umberto Eco osoittaa intertekstuaalisella analyysillään tuon ajan juutalaisvastaisista kirjoitelmista:

Vuonna 1868 saksalainen postilaitoksen palkollinen Hermann Goedsche, joka oli aiemmin julkaissut valheellisia ja herjaavia kirjoitelmia, kirjoitti kirjailijanimellä Sir John Retcliffe suositun romaanin nimeltä "Biarritz", jossa  hän kuvaili okkultistisen kohtauksen Prahan hautausmaalla. Goedsche rakensi kohtauksen Dumas'n vuonna 1849 teoksessa "Josef Balsamo" kuvaaman tapaamisen "Tuntemattomien Yliherrojen" johtajan, Cagliostron ja muista "Valaistuneista" (Illuminati) koostuvan ryhmän välillä… Mutta Goedsche laittoi kohtauksessaan Cagliostron ja kumppaneiden tilalle Israelin 12 heimon edustajat, jotka kokoontuvat valmistelemaan maailmanvalloitusta, jonka heidän suuri rabbinsa kuvailee ennalta yksityiskohtaisesti. Viisi vuotta myöhemmin sama tarina julkaistiin venäläisessä pamfletissa "Juutalaiset, maailman herrat", niin kuin se olisi vakavasti otettava raportti. Vuonna 1881 ranskalainen aikakauslehti "Le Contemporain" uudelleenjulkaisi saman jutun väittäen sillä olevan vastaansanomaton lähde, englantilainen diplomaatti Sir John Readcliff. Vuonna 1896 Francois Bournand jälleen lainasi suuren rabbin (jota hän kutsui John Readclifiksi) puheita kirjassaan "Les Juifs, nos contemporains".
-Umberto Eco, Six Walks in the Fictional Woods, 1994


Siionin viisaiden pöytäkirjoista hän jatkaan näin:

Kuten tutkijat ovat todenneet, on helppo nähdä, että [Siionin viisaiden] "pöytäkirjat" olivat 1800-luvun Ranskan tuote, sillä ne ovat täynnä viittauksia fin-de-siecle-ajan Ranskan kysymyksiin (kuten Panama-skandaali ja huhut Pariisin metroyhtiön juutalaisista osakkeenomistajista). On selvää, että ne pohjautuivat moniin tunnettuihin romaaneihin. Mutta tarina oli jälleen kerran kerronnallisesti niin vakuuttava, että monet ihmiset ottivat sen helposti todesta. Loppu on historiaa: Venäjällä kiertävä munkki nimeltä Sergei Nilus… edistääkseen päämääräänsä tulla tsaarin hengelliseksi neuvonantajaksi alusti ja julkaisi "pöytäkirjojen" tekstit.
-Umberto Eco, Six Walks in the Fictional Woods, 1994


Kaikki jotka ovat perehtyneet uuden maailmanjärjestyksen agendaan, näkevät että "pöytäkirjojen" sisällössä on sinänsä totuudensiemen, mutta kokonaan toinen asia on se, kuka tätä agendaa etunenässä on toteuttanut. Allekirjoittaneen tutkimukset viittaavat siihen, että ne ovat jesuiitat kontrolloimiensa salaseurojen, mm. vapaamuurarien, asiamiestensä ja myös monien Vatikaanille työskentelevien sabbatailaisten juutalaisten (kuten Shimon Peres) avulla. Onko siten mahdoton ajatus, että "pöytäkirjat" ovat jesuiittojen käsialaa?

Nämä [Siionin viisaiden] pöytäkirjat, joiden uskotellaan olevan juutalaisten johtajien käsialaa, eivät ole lajissaan ensimmäisiä asiakirjoja, joita jesuiitat ovat tekaisseet. Sillä yli sata vuotta, ennen kuin nämä pöytäkirjat ilmestyivät, jesuiitat olivat hyödyntäneet samankaltaista väärennöstä nimeltä "Bourg-Fontainen viisaiden salaisuudet" jansenismia vastaan, joka oli jesuiittojen vastainen ranskalaiskatolinen liike maallisten pappien keskuudessa.
-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942


Näin kirjoitti juutalaisista jesuiittojen virallinen lehti 1800-luvun lopulla:

… Vuonna 1890 "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, jotka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasavertaisuuden" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 1999

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/cnnn-uutisankkuri-oliver-stone-ja.html
 
"Pöytäkirjoissa" on muutama mielenkiintoinen kohta, jotka viittaavat juuri jesuiittojen suuntaan, kun ne lukee ajatuksella. Oletteko tehneet kotiläksynne, eli näettekö seuraavassa jesuitismin?

Ote pöytäkirjasta 5:

… [taidossa manipuloida massoja] ehkä vain jesuiitat olisivat saattaneet olla meidän kanssamme tasaveroisia, mutta kun heidän organisaationsa on näkyvä, me olemme onnistuneet viemään heidän maineensa ajattelemattoman rahvaan silmissä, kun taas me olemme kaiken aikaa pitäneet salaisen organisaatiomme näkymättömissä.

Ote pöytäkirjasta 15:

Gojimien yhteiskunnissa, joihin olemme kylväneet eripuraa ja protestantismia, ainoa keino palauttaa järjestys on raaka voimankäyttö, joka näyttää ihmisille virkavallan mahdin: aiheutuvista uhreista ei pidä välittää, he kärsivät tulevaisuuden hyväksi… [tällainen hallinto] oli aina näihin aikoihin asti Venäjän autokratia, joka oli meidän ainoa vakavasti otettava vihollisemme, jos paavinkirkkoa ei huomioida.

Ote pöytäkirjasta 17:

Omantunnonvapautta on julistettu kaikkialla, joten nyt on vain joitain vuosia siihen hetkeen, kun tämä kristinusko luhistuu lopullisesti...

Kun tulee lopulta aika aika tuhota paavinkirkko, näkymätön käsi tulee osoittamaan sitä sormella.

atzlan.net

Muistattehan että katolilaisuus ja kristinusko ovat ennemmin toistensa vastakohtia kuin samaa uskontoa:

http://saturnuskultti.blogspot.com/2009/11/katolisen-kirkon-jeesus-ja-maria.html
http://saturnuskultti.blogspot.com/2009/11/paavi-pakanajumalat-ja-babylonialainen.html

Ironista kyllä, vaikka jesuiittojen päätarkoitus on ollut kitkeä protestantismi (jonka hengentuote omantunnonvapaus on) ja tuoda maailma taas paavinvallan alle, heidän lopullinen päämääränsä on ajaa alas myös katolinen kirkko uuden maailmanuskonnon tieltä.

Muistattehan että jesuiittojen ja Rooman kirkon onkin tuhottava kulissinsa katolilaisuus, kuten kaikki muutkin uskonnot, jotta voivat hallita uutta lusiferista maailmaa uudessa valepuvussa.
-Craig Oxley

 Vatikaani, Israel ja Jerusalem:


http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/10/rothschild-ja-vatikaanin.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/vatikaani-ja-jerusalem.html

lauantai 11. joulukuuta 2010

Kahden jesuiittakenraalin aikakausi

Jesuiittakenraali eli musta paavi on aina elinikäinen nimitys, mutta hollantilainen Peter-Hans Kolvenbach luopui asemastaan vasta toisena jesuiittakenraalina historiassa vuonna 2008 ja tilalle nimitettiin espanjalainen Adolfo Nicolas. Kolvenbach toimii kuitenkin edelleen kulissien takana Beirutissa, jossa hän toimi ennen päälliköksi nimittämistään varaprovinsiaalina, ja on syytä epäillä, että hän on edelleen jesuiittojen todellinen johtaja. Alex Jonesiin sidoksissa olevien "aktivistien" tuskin olisi annettu hiillostaa Kolvenbachia kuten Nicolasia tässä lavastetun oloisessa tilanteessa.

Suuri kysymys on tämä: onko Adolfo Nicolas jesuiittakenraali vai kulissihahmo meille kaikille, kun Peter-Hans Kolvenbach pitää edelleen ohjaksia käsissään? Miksi jesuiitat ovat puhuneet "kahden kenraalin aikakaudesta"? Peter-Hans Kolvenbach näyttelee suurta roolia Lähi-idän kontrolloimisessa soturinsa jesuiitta Thomas Michelin ja Farnesen suvun jälkeläisen Espanjan kuningas Juan Carlosin (Jerusalemin Pyhän Haudan ritarikunta) kanssa.
-Craig Oxley

Adolfo Nicolas ja Peter-Hans Kolvenbach



















Lähi-itä on strategisesti tärkeä alue jesuiitoille, koska paavillisen vallan keskus on tulevaisuudessa tarkoitus siirtää Vatikaanista Jerusalemiin, jonka hallinnan jesuiittojen asiamies Shimon Peres lupasi Vatikaanille Oslon sopimuksen yhteydessä.

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/vatikaani-ja-jerusalem.html

Jesuiittojen Lähi-idän päämaja on Beirutissa ja Beirut Times haastatteli tähän liittyen Eric Jon Phelpsiä pari vuotta sitten. Jesuiitta-koulutettu paavillisen Farnesen suvun jälkeläinen, kuningas Juan Carlos on Pyhän Haudan ritarikunnan ja Maltan ritarikunnan johtava jäsen, jonka vastuualueena on Lähi-itä, onhan yksi hänen titteleistään Jerusalemin kuningas. Hän kävikin tänä vuonna ei-valtiollisella vierailulla Libanonissa, kenties tapaamassa käskyttäjäänsä Kolvenbachia?

Juan Carlos kättelee Kolvenbachia

















Craig Oxleyn video



Unhived Mind

Ignatius Loyola ja punainen lippu

Noin vuosisata sitten pois näytiltä otettu jesuiittaveli Andrea Pozzon (1642-1709) taideteos, jossa Jeesus ojentaa jesuiittaveljeskunnan perustajalle Ignatius Loyolalle punaisen "kuninkaallisen lipun", on taas katseltavissa jesuiittojen pääkirkossa.







































http://continuingcounterreformation.blogspot.com/2008/06/buried-standard.html
nytimes.com


Eläköön kommunistival... ei kun vastauskonpuhdistus...

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/natsi-saksan-neuvostoliiton-ja-rooman.html

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/jesuiitat-latinalaisessa-amerikassa.html
A Phil-for-an-ill Blog

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pärttylinyön verilöyly

Pärttylinyön verilöyly, jossa teurastettiin tuhansia hugenotteja, pääpiirteittäin:

Pärttylinyön verilöyly (tunnettu myös nimellä Pariisin verihäät) oli katolisten väkivaltaisten mellakoiden aalto hugenotteja vastaan Ranskassa vuonna 1572. Mellakan yllyttäjänä on pidetty Katariina de' Mediciä, Kaarle IX:n äitiä. Se alkoi 24. elokuuta, Pyhän Bartolomeuksen (Pärttylin, nyk Pertun) päivänä, vuonna 1572 hugenottien johtajan Gaspard de Colignyn murhalla ja levisi yli Pariisin ja myöhemmin muihin kaupunkeihin sekä maaseudulle. Mellakointi kesti kuukausia ja vaati tuhansien, mahdollisesti jopa kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Se oli käännekohta Ranskan uskonsodissa radikalisoidessaan hugenotteja.

...

Aikaisin aamulla 24. elokuuta, pärttylinpäivänä, Coligny ja useita kymmeniä muita hugenottijohtajia murhattiin majatalossa Ponthieu'ssa, johon he olivat kokoontuneet. Murhat suoritti kuninkaallinen sveitsiläiskaarti. Hugenottijohtajien murhat toimivat alkusysäyksenä murha-aallolle. 24. elokuun ja 17. syyskuuta välisenä aikana kansanjoukot murhasivat Pariisissa hugenotteja spontaanin oloisesti. Elokuusta lokakuuhun samanlaiset spontaanin näköiset vainot alkoivat muissa kaupungeissa, kuten Toulousessa, Bordeaux'ssa, Lyonissa, Bourgesissa, Rouenissa ja Orléansissa. Murhat tekivät väkijoukot, eivät kruunun viranomaiset. Arviot uhrimäärästä ovat enimmillään 100 000, hugenottien omien lähteiden mukaan 70 000. Muiden lähteiden mukaan 30 000 tai vähemmän. Aikalaistarinat kertovat että ruumiita lojui joissa kuukausien ajan, eikä kalaa voinut syödä. Paavi Gregorius XIII:n reaktio tapahtumiin oli riemuitseva ja Roomassa järjestettiin asian tiimoilta useita juhlamenoja. Protestanttiset maat puolestaan olivat kauhistuneita barbariasta, ja Katariinan lähettiläät onnistuivat vain suurella työllä säilyttämään suhteet niihin.


Wikipedia

Paavi Gregorius XIII (joka loi gregoriaanisen kalenterin, jonka mukaan me tänäkin päivänä elämme) oli tapahtumista todellakin niin riemuissaan, että lähetti Ranskan kuninkaalle palkinnoksi Kultaisen ruusun, määräsi laulettavaksi ylistyslaulun ja jopa painatti mitalin niiden kunniaksi.














Yksi verilöylyn suurimmista yllyttäjistä oli jesuiittapappi Edmond Auger, joka toimi myöhemmin Katariinan pojan, Ranskan kuningas Henrik III:n tunnustajana.

Francois Dubois'n maalaus Pärttylinyön verilöylystä
















Lähteitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/St._Bartholomew%27s_Day_massacre

http://www.reformation.org/bart.html

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Amerikan katolisoiminen laittoman maahanmuuton kautta

Vatikaani ja katolinen kirkko on jo 1800-luvulta lähtien edistänyt katolilaisten massoittaista maahanmuuttoa Amerikkaan, koska sillä tavoin se pystyy vankistamaan valta-asemaansa maassa. Annetaan asiaan perehtyneiden kertoa, miten se on tapahtunut:

Olemme vakaasti päättäneet… ottaa haltuumme Yhdysvallat ja hallita sitä; mutta me emme voi tehdä sitä, jos emme toimi salassa ja mitä suurimmalla viisaudella… Meidän on vaivihkaa ja kärsivällisesti koottava katolilaisemme yhteen Yhdysvaltojen suuriin kaupunkeihin muistaen, että yhden köyhän kisällin… äänellä on sama painoarvo kuin miljonääri Astorin äänellä, ja jos meillä on kaksi ääntä hänen yhtä vastaan, hänestä tulee yhtä voimaton kuin hyttysestä. Moninkertaistakaamme sitten äänemme; kutsukaamme meidän köyhät mutta uskolliset irlantilaiskatolilaisemme kaikkialta maailmasta, ja kootkaamme heidät näiden ylväiden linnakkeiden, joita jenkit niin kovalla vauhdilla rakentavat, sisimpään ytimeen… Mitä nuo ns. jättiläiset sitten ajattelevat… kun yhtään ainutta senaattoria tai kongressiedustajaa ei valita, jos hän ei suostu meidän pyhän isämme, paavin alamaiseksi! Kuinka surkeilta hahmoilta nuo protestanttijenkit näyttävät sitten, kun emme valitse vain presidenttiä, vaan miehitämme armeijat ja komennamme niitä, miehitämme laivastot ja meillä on hallussamme valtionkassan avaimet?
-Joukko amerikanirlantilaisia katolisia pappeja katolisten siirtokuntien perustamista käsittelevässä kokouksessa Buffalossa vuonna 1852 (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886, s. 668-669)

Siellä oli paikalla kardinaaleja, piispoja, pappeja, poliitikkoja ja rautatieläisiä. Tarkoitus jota varten kokous kutsuttiin koolle, oli pohtia katolista maahanmuuttoa etelävaltioihin. Orjuus kaikessa pahuudessaankin esti romanistisen maahanmuuton Euroopasta ja ohjasi sen pohjoisvaltioihin niin, että 16 miljoonasta maahan tulleesta ulkomaalaisesta vain noin 600000 on asettunut etelävaltioihin. Tiedetään että etelävaltioiden mustat ovat republikaaneja; ja jos heidän äänensä lasketaan, heistä tulee voimatekijä. Jesuiiitat yrittävät vastata tähän ulkomaisilla äänillä. Romanismi etenee avoimien porttiemme läpi kuin mahtava voima jyräten ja korruptoiden meidän lainsäätäjiämme ja vaatien itselleen etuoikeuksia ja erivapauksia, joita mikään muu ryhmä ei vaatisi. Kuinka kauan menee siihen, kun jesuiitat ajavat lakeja läpi kongressissa*, niin kuin he ovat tehneet New Yorkissa?
-Justin D. Fulton, Washington in the Lap of Rome, 1888, s. 52


*Jesuiitat tänä päivänä todellakin määräävät Amerikassa sekä lain säätämisessä että tulkinnassa ja kontrolloivat myös armeijaa:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/10/jesuiitta-koulutetut-valtaapitavat.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/pentagon-ja-villa-farnese.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/obaman-hallinto-jesuiittojen-apureiden.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/punainen-messu-ja-amerikan-korkein.html

Herra Taft sanoi puheessaan Kolumbuksen ritareille*… "Sen sijaan, että ette voisi olla isänmaallisia, uskollisia Yhdysvaltain poikia, jotka ovat valmiita antamaan henkensä, jos tilanne niin vaatii, se että olette Yhdysvaltojen katolisen kirkon jäseniä, on tae siitä, että olette sellaisia lojaaleja kansalaisia."

Uskooko joku todella, että presidentti Taft on vilpitön tehdessään tämän julistuksen? Hän takuulla tietää katolisen kirkon näkökannan ja sen vaatimuksen paavin vallasta yli siviilivallan. Näin ottaa suuri Amerikan paavilainen lehti "The Catholic World" kantaa aiheeseen… "Katolilaisen tulee antaa äänensä sen puolesta, että taataan katolisuudelle valta-asema tässä maassa. Kaikkea lainsäädäntöä on hallittava paavin erehtymättömästi ilmaisemalla Jumalan tahdolla. Katolisen virkavallan on kontrolloitava koulutusjärjestelmää, ja siihen sisältyy yksittäisten ihmisten ja lehdistön mielipiteet. Monia mielipiteitä pitää kieltää kirkon vallan alla toimivan maallisen elimen toimesta, tarvittaessa vaikka raudalla ja verellä."
-Jeremiah J. Crowley, ent. katolinen pappi, Romanism: A Menace to the Nation, 1912, s. 187-189

Koko suunnitelma paavin imperiumin laajentamiseksi Atlantin rannikolle tullaan toteuttamaan latinalaistamalla etelävaltiomme, mikä on prosessi, joka alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa historiaamme ennen sisällissotaa.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth About the Assassination of Abraham Lincoln, 1924, s. 17

Tämän viiden vuoden jakson aikana - kuningatar Victorian ollessa Britannian valtaistuimessa ja hänen jesuiittaneuvonantajiensa seuratessa häntä tiiviisti - irlantilaista vehnää, kauraa, ohraa, kananmunia ja naudan- ja porsaanlihaa täynnä olevia rahtialuksia LÄHTI Irlannin satamista matkalle muihin maihin noin KAHDEKSAN ALUKSEN PÄIVÄVAUHDILLA samaan aikaan, kun lähes miljoona irlantilaista esi-isääni oli kuolemaisillaan nälkään. Sen lisäksi, että se tuotti Vatikaanille taas yhden sadon - suuren määrän kuolleita Irlannin protestantteja - sitä seurannut lisääntynyt irlantilaisen maastamuutto tuotti jesuiittojen iloksi voimistuvan irlantilaiskatolilaisten virran Yhdysvaltoihin, jotka olivat avuksi paaville sokeasti kuuliaisen viidennen kolonnan luomisessa, jonka tarkoituksena oli tuhota Amerikan perustuslaillinen itsehallinto. Se toimi.
-Seamus P. Metrus ja Richard J. Rajner, The Great Starvation (1845-1852), An Irish Holocaust, 1995, s. 18

*http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/kolumbuksen-ritarit-katolisen-kirkon.html

Kaikki tietävät, minkälainen ongelma laiton maahanmuutto Meksikosta on tänä päivänä Amerikassa, mutta harva ymmärtää sen uskonnollispoliittisen näkökulman. Näin kommentoi Washingtonin arkkipiispa asiaa maahanmuuttokokouksessa:

He [latinomaahanmuuttajat]… tuovat mukanaan niitä arvoja, joita tämän päivän Yhdysvalloissa niin kovasti tarvitaan… Tämä on ainutlaatuinen hetki katolisen kirkon ja maahanmuuton historiassa.
-kardinaali Theodore McCarrick, Washingtonin arkkipiispa, El Paso Times, 24. kesäkuuta 2005

Ainutlaatuinen hetkipä hyvinkin, nimittäin ainutlaatuisen tuhoisa protestanttisen ja vapaan Amerikan kannalta:

Katolinen kirkko tukee ja edistää Amerikan rikollista valtaamista Meksikosta käsin työskennellen sekä laillisesti että rikollisesti tuodakseen maahani niin paljon laittomia meksikolaisia maahanmuuttajia kuin mahdollista. Roomalla on tässä mielessä vain yksi päämäärä - paavi ja hänen uskolliset apurinsa pyrkivät käännyttämään Amerikan, joka perustettiin protestanttiseksi ja yhä on sitä, katoliseksi maaksi. Tätä varten USA:n katolisten piispojen konferenssi perusti "Oikeutta maahanmuuttajille" -kampanjan. Kaksikymmentä muuta katolista organisaatiota on yhdistynyt piispojen kanssa massiivisessa koulutus-, media- ja poliittisessa kampanjassa torpatakseen Amerikan laitonta maahanmuuttoa käsitteleviä lakeja. Verkkosivuillaan "Oikeutta maahanmuuttajille" -kampanja listaa piispojen "kriteerit USA:n maahanmuuttojärjestelmän uudistukselle, mukaan lukien… toimeenpannun rajavalvonnan strategian hylkääminen". Eli selkokielellä tavoitteena on eliminoida Amerikan turvallisuus Meksikon vastaisella rajalla...
-Ralph Ovadal, Romanizing America Through Illegal Immigration, 6. huhtikuuta 2006

Joten tämänhetkinen katolilaisten latinomuukalaisten maahanmuutto on käynnissä ilman minkäänlaista Washingtonin häirintää. Ja kuka tahansa henkilö, virasto tai osavaltion hallitus - kuten Arizonan hallitus, jota johtaa valkoinen protestanttinen/luterilainen kuvernööri Jan Brewer - joka yrittää estää sitä invaasiota, kuten Arizonan hallitus teki, syyllistyy "paavin maallisen vallan" vastustamiseen ja saa tuta Georgetownin yliopiston johtaman paavin CFR:n kontrolloiman liittovaltion hallituksen ja maan lehdistön vihan.
-Eric Jon Phelps, 7. toukokuuta 2010


*muokattu viimeksi 22.11.2011

tiistai 7. joulukuuta 2010

Jesuiittaveljeskunta - Temppeliherrain ritarikunnan jalostettu versio?

Temppeliherrain ritarikunnan syntyhistoria ja tuho

Vuonna 1095 paavi Urbanus II sanoi Clermontissa Ranskassa, että "antakaa niiden jotka ovat rosvoja tulla ritareiksi". Niinpä 27. marraskuuta 1095 kristityt lähtivät ensimmäiselle ristiretkelle Palestiinaan valloittaakseen Jerusalemin takaisin muslimeilta. Saavutettuaan voiton ristiretkeläiset perustivat neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1099, Jerusalemin kuningaskunnan. Joulupäivänä vuonna 1119 yhdeksän ranskalaisritaria perusti Hugo Paynsilaisen ja Godfrey de Saint Adhemarin johdolla munkkiritarien veljeskunnan suojelemaan kristittyjä pyhiinvaeltajia Lähi-idässä. Muut nimeltä tunnetut perustajat olivat Archambaud de Saint-Aignan, Payen de Montdidier, Geoffrey Bissot ja Rossal (tai Roland). Perimätiedon mukaan heidän päämajansa sijaitsi Salomon temppelin raunioissa, minkä vuoksi ritarikunta otti viralliseksi nimekseen "Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät ritarit". Järjestö kuitenkin tunnettiin paremmin nimillä Temppeliherrain ritarikunta, Temppeliherrat tai Temppeliritarit. Joissain yhteyksissä kuulee myös käytettävän muotoja Temppelinherrat ja Temppelinritarit. Ritarien ohjesäännöstön ja köyhyysvalan loi heidän merkittävä liittolaisensa ja ystävänsä Bernhard Clairvauxlainen. Sääntöjen mukaan jäsenen tuli olla ritari ja aatelinen sekä luovuttaa omaisuutensa ritarikunnalle. Bernhardin ansiosta temppeliherrat saivat arvostusta ja paavi Honorius II:n tuen. Paavin vahvistuksen ritarikunta sai 1128. Lopulta vuonna 1139 paavi Innocentius II määräsi, että ritarikunta oli kaikkien maallisten lakien yläpuolella ja vain paavin määräysvallan alainen. Paavin tuen ja luottamuksen saavuttaminen oli Temppeliherroille tärkeä voitto ja yksi merkittävimmistä syistä järjestön vaikutusvallan kasvamiseen...

1300-luvun alussa Temppeliherrain ritarikunnalle pahasti velkaantunut Ranskan kuningas Filip IV Kaunis päätti tuhota liian varakkaaksi ja vaikutusvaltaisiksi käyneet temppeliritarit. Filip käytti ovelasti hyväkseen niitä huhuja, joita ritarikunnasta oli alkanut kiertää. Paavi Klemens V kutsui loppuvuodesta 1306 temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn Roomaan ja ehdotti, että johanniitat ja temppeliherrat yhdistyisivät yhdeksi ritarikunnaksi. Paavi myös ehdotti uutta ristiretkeä. Molay torjui kummatkin ehdotukset. Tämän jälkeen paavi taipui Filipin painostuksen edessä. Huhujen varjolla Filip IV vangitutti kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Heitä syytettiin kerettiläisyydestä. Myöhemmin Klemens V käski vangitsemaan temppeliherrat koko kristikunnassa ja poisti heidän etuoikeutensa. Filipin käskystä ranskalaiset takavarikoivat temppeliritarien valtaisan omaisuuden Ranskan kruunulle… Vankeudesta päästyään monet temppeliherrat kiistivät nämä syytökset, mutta ritarikunnan maine oli jo tahrattu. Vuonna 1310 satoja ranskalaisia temppeliherroja poltettiin roviolla harhaoppisina, ja vuonna 1312 Klemens V julisti Temppeliherrain ritarikunnan lakkautetuksi. 18. maaliskuuta 1314 Temppeliherrain ritarikunnan viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta



Temppeliherrat ja pankkitoiminta

Temppeliherrat tunnetaan myös siitä, että he olivat ensimmäisiä kansainvälisiä pankkiireita ja loivat perustan nykyiselle pankkijärjestelmälle.




Temppeliherrojen, vapaamuurareiden ja jesuiittojen symboliikka

Se että vapaamuurarit ammentavat Temppeliherrojen perinnöstä, on ilmiselvää, onhan esimerkiksi Yorkin riitin yksi aste "Temppeliritarit". Sen tunnuksessa on myös Temppeliherrojen käyttämä motto "In Hoc Signo Vinces" (IHSV), joka on suomeksi kuta kuinkin "Tässä merkissä olet voittava". Ensimmäisenä sitä käytti Konstantinus Suuri.















Samaa mottoa käyttää myös paavilainen Konstantinolainen ritarikunta.












Mutta onko jesuiittaveljeskunta Temppeliherrojen todellinen perillinen? Siihen viittaa moni keskeinen seikka. Ensinnäkin myös Temppeliherrat käyttivät jesuiittojen käyttämää IHS-monogrammia, jonka sanotaan tulevan Jeesuksen kreikankielisen nimen ensimmäisistä kirjaimista tai juuri sanoista "In Hoc Signo". Ainakin jesuiitoille sen esoteerinen merkitys lienee kuitenkin "Isis Horus Set" eli yksi epygtiläisistä jumalista koostuvista kolminaisuuksista.

"IHS" Temppeliherrojen rakentamassa kirkossa




















"IHS" 1800-luvulla käytetyssä Yorkin riitin Temppeliritari-asteen tunnuksessa












Montesan ritarikunta ja Borgian suku

Toinen mielenkiintoinen yhteys tulee sitä kautta, että Aragonian kuningas Jaakko II taivutteli paavi Johannes XXII:n suostumaan siihen, että Temppeliherrojen omaisuudet Aragoniassa ja Valenciassa uudelleen järjestettäisiin ja että perustettaisiin uusi samankaltainen sotilaallinen ritarikunta. Vuonna 1317 perustettu ritarikunta omistettiin Neitsyt Marialle ja sen nimeksi tuli Montesan ritarikunta. Sen tunnus olikin alunperin punainen risti niin kuin Temppeliherroilla.

Montesan ritari


























Temppeliherrojen tunnus















Mutta miten tämä liittyy jesuiittoihin? No, vuodesta 1587 Montesan ritarikunnan suurmestarina on toiminut Espanjan kuningas, mutta viimeinen ei-kuninkaallinen suurmestari oli Pedro Luis Garceran de Borja, kolmannen jesuiittakenraalin, Francesco Borgian veli. Borgian ja Farnesen paavilliset hallitsijasuvut olivat voima jesuiittojen takana, eikä veljeskunta olisi ilman niitä noussut siihen asemaan, kuin se nousi. Ja asia, jota en aiemmin ollut oikeastaan edes huomannut, on että jesuiittojen pääkirkon julkisivussa olevassa IHS-monogrammissa H:n päällä oleva risti on itse asiassa muodoltaan sama kuin Temppeliherrojen tunnus, väri vain on musta. Katsokaa itse:






















Lainaus yhdeltä aikansa johtavista vapaamuurareista:

Temppeliherrat olivat tyhmiä ja siksi epäonnistuneita jesuiittoja.
-Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma, 1871

 Unhived Mind: linkki 1, linkki 2

Washington - uusi Rooma?

Washingtonin kaupungin historia

Vaikka Amerikassa ei ollut sen itsenäistymisen aikoihin kuin alle 2 prosentin katolinen vähemmistö, paavin Roomalla on alun alkaen ollut kätensä pelissä maan rakentamisessa, mikä tulee ilmi sen pääkaupungin, Washingtonin (D.C.) syntyhistoriasta ja etymologiasta. Mennään ensin ajassa taaksepäin 1600-luvulle. Mies nimeltä Francis Pope sai vuonna 1663 haltuunsa tulevan Washingtonin alueelta suuren palan maata, jonka nimi oli Rome (Rooma), ja hän muutti kohti Capitol Hilliä virtaavan Potomacin entisen sivujoen, Goose Greekin nimeksi Rooman halki virtaavan Tiberin mukaan Tiber Greek. Ensimmäiset maanomistajat alueella olivat samoihin aikoihin eläneet Thomas Gerrard ja George Thompson.

Thompsonin osuus Capitol Hillistä ajautui sittemmin jesuiittojen kouluttaman katolilaisen, Daniel Carrollin käsiin. Carroll oli yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, ja hän muurasi kongressin virallisena valtuutettuna yhdessä David Stuartin kanssa Washingtonin peruskiven vuonna 1791. Hänen nuorempi veljensä John Carroll oli jesuiittapappi ja Amerikan ensimmäinen katolinen piispa. Hän perusti Georgetownin yliopiston, maan ensimmäisen katolisen yliopiston, joka on nykyään maailman mahtavin jesuiittayliopisto ja josta mm. Bill Clinton on valmistunut. Danielin ja Johnin serkku, myös jesuiitta-koulutettu Charles Carroll oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ainoa katolilainen allekirjoittaja. Kannattaa myös huomata, että sen 56 allekirjoittajasta varmuudella ainakin yhdeksän oli vapaamuurareita, mm. kuuluisa Benjamin Franklin.

Kaupungin etymologia ja suunnittelu

Syntyhistoriaakin mielenkiintoisempi asia on Washingtonin kaupungin ja maamerkkien etymologia ja suunnittelu. Ensinnäkin se perustettiin alueelle, joka lohkaistiin Virginian ja Marylandin osavaltioista; "Virgin Mary" eli Neitsyt Maria, anyone? Entä missä sijaitsee USA:n kongressi? Paikalla nimeltä Capitol Hill. Muinaisen Rooman senaatti taas oli Capitolium-kukkulan juuressa, ja Capitolium on englanniksi "Capitoline Hill". Verratkaa myös Capitol-rakennusta kupoleineen Pietarinkirkkoon, ja huomatkaa, miten kumpikin on julkisivu kohti obeliskia:

United States Capitol
















Pietarinkirkko















http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/reaganin-ja-paavin-pyha-allianssi.html

Capitolin sisällä puhemiehen istuimen molemmin puolin on kaksi roomalaista vitsakimppua (fasces):

















Washingtonin lähellä sijaitsevasta Pentagonista opimme aiemmin tämän:

2000-luvun ristiretken, jota myös "sodaksi terrorismia vastaan" kutsutaan, komentokeskus on Amerikan Pentagon, ja 1500-luvun protestantismia vastaan käydyn sodan komentokeskus oli Villa Farnese, joka on jesuiittaveljeskunnan taustavoiman, Alessandro Farnesen (myöh. paavi Paavali III) rakennuttama viisikulmion muotoinen rakennus.


http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/pentagon-ja-villa-farnese.html


Pentagon

















Villa Farnese




















Vielä yksi viite siitä, kuka tänä päivänä todella määrää Washingtonissa: kaupungin vanhin säilynyt synagoga sai siirtyä liikennevirasto WMATA:n toimistorakennuksen tieltä...

Adas Israel-synagoga















... mutta vuonna 1904 vihitty katolinen kirkko pysyi paikallaan ja oli käytännössä ainoa rakennus, joka pelastui siinä, kun suunnitelma uudesta eteläisen Capitolin kävelykadusta peruttiin.

St. Vincent de Paul-kirkko
















Perusteellinen raportti asiasta Douglas Willingerin blogissa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

lauantai 4. joulukuuta 2010

Punainen messu ja Amerikan korkein oikeus

Punainen messu on keskiajalta lähtöisin oleva tuomareille, lakimiehille, oikeustieteen professoreille ja opiskelijoille, ja hallinnon virkailijoille tarkoitettu katolisen kirkon messu. Näistä kenties tunnetuin on nykyään joka syksy USA:n korkeimman oikeuden kokoontumista edeltävänä sunnuntaina pidettävä punainen messu Matteuksen katedraalissa Washingtonissa. Siihen osallistuu korkeimman oikeuden tuomareita, diplomaatteja, kongressin ja hallinnon jäseniä, ja joskus myös USA:n presidentti.

Thomas Richardsin video on napakka ja valaiseva yhteenveto punaisesta messusta ja sen merkityksestä alkuperältään protestanttiselle Amerikalle:



Siellä siis pyydetään "valtiomiesten, poliitikkojen, tuomareiden ja lakimiesten suojelupyhimystä" Thomas Morea rukoilemaan heidän puolestaan. Thomas More oli inkvisiittori, joka oli moraalisessa vastuussa siitä, että Raamatun englanniksi kääntänyt protestantti William Tyndale poltettiin roviolla "kerettiläisyydestä". Katolinen kirkko teki noihin aikoihin kaikkensa, etteivät tavalliset ihmiset voisi lukea Raamattua, ennen kaikkea siksi, että silloin monille paljastuisi kirkon todellinen olemus. Eikä se edelleenkään halua, että muut kuin papit lukevat sitä. More myös hahmotteli teoksessaan "Utopia" eräänlaisen kommunistivaltion, jollaisen prototyypin jesuiitat loivat Paraguayn reduktioillaan. Silti tähän punaiseen messuun on osallistunut myös korkeimman oikeuden juutalais- ja protestanttijäseniä, ja onkin hyvä kysymys, mitä ihmettä he siellä tekevät, saati sitten Amerikan presidentit, kuten George W. Bush. Se sen sijaan on luonnollista, että korkeimman oikeuden katolilaiset tuomarit, joita on nyt kuusi yhdeksästä, osallistuvat siihen. Mutta mitä on tapahtunut Amerikan perustuslaissa määrätylle kirkon ja valtion erottamiselle?


Kuvia vuosien 2005 ja 2006 punaisen messun osallistujista


George W. Bush ja korkeimman oikeuden ylituomari John Roberts



















korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas ja oikeusministeri Alberto Gonzalez















korkeimman oikeuden tuomari Antonin Scalia



















USA:n armeijan esikuntapäällikkö Peter Pace punaisen messun jälkeisellä brunssilla
















Nyt siis jo kuusi yhdeksästä korkeimman oikeuden tuomarista on katolilaisia, ja uskollisia sellaisia. Heistä ylituomari John Roberts kävi katolista koulua ja on ollut Georgetownin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan jäsen, ja Clarence Thomas ja Antonin Scalia ovat molemmat jesuiittojen kouluttamia. Scalia myös auttoi alkuun Maltan ritari ja miljardööri Tom Monaghanin perustaman katolisen oikeustieteellisen korkeakoulun. Läheinen yhteys jesuiittoihin on myös Sonia Sotomayorilla, joka on ollut Fordhamin yliopiston entisen johtajan ja CFR:n jäsenen, jesuiittapappi Joseph A. O'Haren suojatti. Muut korkeimman oikeuden katoliset tuomarit ovat Anthony Kennedy ja Samuel Alito, joka on Kolumbuksen ritari. Loput kolme tuomaria ovat juutalaisia, joista Stephen Breyer käy säännöllisesti punaisessa messussa. Myös Ruth Bader Ginsburg on aiemmin osallistunut punaiseen messuun, ja hänen edesmennyt aviomiehensä Martin D. Ginsburg oli oikeustieteen professori Georgetownissa. Protestanttien perustaman Amerikan korkeimmassa oikeudessa ei siten ole ainuttakaan edes nimellistä protestanttia.

http://www.spirituallysmart.com/redmass.html
http://www.spirituallysmart.com/redmasspics.html

Myös senaatin lakivaliokunnan puheenjohtajana vuodesta 2007 toiminut katolilainen Patrick Leahy on jesuiittojen kouluttama. Hän on nimittäin valmistunut lakimieheksi Georgetownista, joka on aivan ilmeisesti paikka, josta käsin nykyään kontrolloidaan USA:n oikeusjärjestelmää.

torstai 2. joulukuuta 2010

Obaman hallinto - jesuiittojen apureiden kokoontumisajot

Päivitetty lista:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2012/03/obaman-hallinnossa-kymmenia.html

Kansainvälisen pankkitoiminnan juutalais- ja jesuiittayhteydet puntarissa

Vaihtoehtomediassa elää vahvana käsitys, että juutalaiset hallitsevat täysin pankkitoimintaa. Seuraava analyysi pankkimaailman huipun etnisestä jakaumasta vahvistaa sen, että juutalaisilla on siellä yliedustus, varsinkin ns. julkisilla paikoilla, kuten keskuspankkien johtajanpalleilla, muttei mitenkään ilmeistä ylivaltaa. Ja on hyvä muistaa, että "juutalaiset" ei ole organisaatio, vaan etninen/uskonnollinen kansanryhmä, toisin kuin Vatikaani ja jesuiittaveljeskunta tai esimerkiksi CFR, joilla on paljon edustajia pankkitoiminnan huippupaikoilla. Etnistä alkuperää olennaisempaa myös pankkimaailman juutalaisvaikuttajien kohdalla on se, mihin organisaatioihin he kuuluvat, jos halutaan puhua systemaattisesta järjestelmän kontrollista.


Amerikan suuret pankit

Amerikan pankkien "neljä suurta" ovat Bank of America, Wells Fargo, JPMorgan Chase ja Citigroup. Wells Fargon pääjohtaja ja johtokunnan ja hallintoneuvoston puheenjohtaja on juutalainen John G. Stumpf, ja johtokunnassa on lisäksi muutama juutalainen. Muissa neljästä suuresta näillä edellä mainituilla johtopaikoilla ei ole juutalaisia, ja johtokunnissa on korkeintaan muutama juutalainen. Amerikan suurimman rahoitusyhtiön, Goldman Sachsin pääjohtaja ja johtokunnan pj Lloyd Blankfein (CFR) ja hallintoneuvoston pj Cary Cohn ovat molemmat juutalaisia, ja johtokunnasta nähtävästi noin puolet on juutalaisia. Vatikaanilla on myös ilmeisesti sijoituksia tässä yhtiössä, onhan Goldman Sachs Internationalin johtajana toiminut jesuiittojen kouluttama Peter Sutherland, joka on paavin finanssipoliittinen neuvonantaja ja myös Bilderberg-ryhmän ja Trilateraalisen komission johtava jäsen. Muiden Amerikan suurimpien pankki- ja rahoitusalan yhtiöiden ylimmillä johtopaikoilla ei ole juutalaisia.

Bank of Americaa johtaa katolisesta yliopistosta valmistunut Bryan Moynihan, ja sen johtokunnasta ainakin Charles O. Rossotti on jesuiittojen kouluttama. Jotkut varmaan muistavat myös, että pankki oli jesuiittojen asiamiehen perustama:

Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai bulvaaninaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
-Der Spiegel, 13. elokuuta 1958, spiegel.de


http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/bank-of-american-perustaja-amadeo.html


Merkittäviä jesuiittojen kouluttamia pankkiireita

Seuraavassa suurten pankkien ja rahoitusyhtiöiden jesuiittojen kouluttamia johtajia: Jim Rohr, pääjohtaja ja johtokunnan pj, PNC* (Amerikan viidenneksi suurin pankki); Robert P. Kelly, pääjohtaja ja johtokunnan pj, BNY Mellon; James P. Gorman, pääjohtaja ja hallintoneuvoston pj, Morgan Stanley. Bostonissa päämajaansa pitävän State Streetin pääjohtaja ja hallintoneuvoston pj Jay Hooley sekä johtokunnan pj Ronald Logue ovat molemmat valmistuneet Bostonin jesuiittayliopistosta, ja Hooley toimii myös siellä johtotehtävissä.

*PNC osti vuonna 2005 Riggs Bankin, jonka jatkumo siis PNC Bank käytännössä on. Pankin perustivat 1800-luvulla katolisuuteen kääntynyt George Washington Riggs ja jesuiittojen kouluttama William Wilson Corcoran. Riggs Bank oli pitkään asioinut Chilen sotilasdiktaattori Augusto Pinochetin kanssa, joutui suurin vaikeuksiin sen paljastuttua ja maksoi myös sakon rahanpesulain rikkomisesta. Pankin ympärillä oli myös muita skandaaleita, mutta ne hälvenivät, kun se myytiin PNC:lle. Riggs Bankin johtokuntaan oli kuulunut mielenkiintoisia henkilöitä: jesuiitat Leo J. O'Donovan (Disney) ja James E. FitzGerald; korkean tason Maltan ritari George P. Clancy Jr.; ja George H.W. Bushin veli Jonathan Bush muiden muassa.

http://www.spirituallysmart.com/riggs.html



USA:n keskuspankki


USA:n keskuspankin (Fed) pääjohtaja Ben Bernanke on juutalainen, ja hallituksessa on lisäksi kaksi juutalaista. Yksi hallituksen kuudesta jäsenestä on Daniel Tarullo, joka on valmistunut Georgetownin yliopistosta ja myös opettaa siellä. Fed New Yorkin, jota on sanottu jopa vaikutusvaltaisemmaksi kuin itse keskuspankkia, pääjohtaja on valkoinen William C. Dudley, ja hallituksen yhdeksästä jäsenestä kolme on juutalaisia. Heistä James S. Tisch ja Lee Bollinger ovat CFR:n jäseniä. Muita CFR:n jäseniä hallituksessa ovat Jeff Immelt (General Electricin edustajana) ja JPMorganin johtaja Jamie Dimon.

Historian aikana Fed New Yorkin kymmenestä pääjohtajasta vain yksi on ollut juutalainen, Anthony M. Solomon (CFR). Timothy Geithner (CFR) ja Paul Volcker (CFR) eivät ole juutalaisia, kuten joillain sivuilla sanotaan, ja Volckerilla on kunniatohtorin arvo kolmesta katolisesta yliopistosta, joista kaksi on jesuiittayliopistoja. Geithnerin edeltäjät William J. McDonough (CFR) ja E. Gerald Corrigan ovat jesuiittojen kouluttamia, ja McDonough on myös Maltan ritari. Fed New Yorkin aluepiiriin kuuluvat New York, New Jersey, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Puerto Rico ja pieni Fairfieldin piirikunta Connecticutissa. New Yorkissa, New Jerseyssä ja Fairfieldissä on kaikissa myös jesuiittayliopisto, jollainen on myös Buffalossa, jossa sijaitsi ennen Fed New Yorkin ainoa sivukonttori. Lisäksi Fed New Yorkin päärakennus on suunniteltu firenzeläisten palatsien mukaan, ja siinä on paljon samaa kuin esimerkiksi Palazzo Medici-Riccardissa, joka on Medicin pankkiirisuvun rakennuttama. Medicin suvusta tuli myös neljä paavia.

Fed New Yorkin päärakennus
















Palazzo Medici-Riccardi


























Palatsin sisältä löytyy myös jesuiittojen tunnus:



























Itse asiassa parivaljakko Morgan-Strong piti pilkkanaan kuvitelmia siitä, että uusi keskuspankkijärjestelmä (Federal Reserve) toimisi yksityisten pankkien vallan säätelijänä. 1920-luvulla todellisen vallan keskus järjestelmässä oli New York Fedin uusi firenzeläinen palatsi Liberty Streetillä.
-Ron Chernow, The House of Morgan, 1990


J.P. Morgan
oli paavilainen Lasaruksen ritari, ja hänen yllä mainittu ystävänsä Benjamin Strong oli Fed New Yorkin ensimmäinen johtaja. Fed myös muistuttaa sisäiseltä rakenteeltaan katolista kirkkoa, kuten aiemmin Fedissä vaikuttanut jesuiittojen kouluttama Richard F. Syron on todennut:

Tämä järjestelmä on aivan kuin katolinen kirkko. Varmaan siksi se tuntuu niin mukavalta. Sillä on paavi, pääjohtaja; ja kardinaalikollegio, johtokunta ja pankkien johtajat; ja kuuria, vanhimmat virkailijat. Maallikoita vastaavat kaupalliset pankit. Jos on oltu tuhmia seurakuntalaisia katolisessa kirkossa, mennään synnintunnustukseen. Jos tässä järjestelmässä on oltu tuhmia, mennään diskonttotiskille pyytämään lainaa. Sitten on myös erilaista uskonnollista ajattelua edustavia veljeskuntia, kuten jesuiitat, fransiskaanit ja dominikaanit, niitä vain kutsutaan pragmatisteiksi, monetaristeiksi ja uuskeynesiläisiksi.
-Richard F. Syron (William Grieder, Secrets of the Temple: How the Federal Reserve Runs the Country, 1987), vaticanassassins.org


Euroopan pankkitoiminta

Vielä pieni katsaus Euroopan pankkien juutalais- ja paavilaisyhteyksiin. Suurimmista yksityispankeista Deutsche Bankia johtaa juutalainen Josef Ackermann, ja Barclaysin johtokunnan pj Marcus Agius on naimisissa Rothschildin kanssa. Euroopan keskuspankin johtaja Jean-Claude Trichet ja Sveitsin keskuspankin johtaja Jean-Pierre Roth ovat ilmeisesti molemmat juutalaisia. He kuuluvat myös kaikkia maailman keskuspankkeja ohjaavan Kansainvälisen järjestelypankin hallitukseen, josta suurin osa on ei-juutalaisia. Sen pitkäaikainen varapuheenjohtaja Hans Tietmeyer kuuluu Paavin yhteiskuntatieteelliseen akatemiaan. Yksi hallituksen jäsenistä on Italian keskuspankin johtaja, jesuiittakoulua käynyt Mario Draghi, josta povataan Trichet:n seuraajaa. Jos niin käy, sekä EU:n presidentti (van Rompuy), Euroopan komission puheenjohtaja (Barroso) että Euroopan keskuspankin johtaja olisivat jesuiittojen kouluttamia.

Mainitaan vielä espanjalainen Santander, joka on yksi Euroopan ja maailman suurimmista pankeista. Sekä sen pääjohtaja Alfredo Saenz Abad että johtokunnan pj Emilio Botin ovat valmistuneet Bilbaon jesuiittayliopistosta. Lainaus aiemmasta tekstistä tätä yliopistoa koskien:

Loyola oli baski, ja baskiseparatistien terroristijärjestö ETA perustettiin hänen kuolemansa vuosipäivänä 31.7.1959, ja sen esiaste sai alkunsa vuonna 1952 Bilbaon jesuiittayliopistossa, jossa myös baskimaan ensimmäinen presidentti Jose Antonio Aguirre oli opiskellut. Tässä samaisessa yliopistossa toimi professorina 60-luvulla jesuiittapappi Xabier Arzalluz. Hän liittyi baskien kansallispuolueeseen, luopui myöhemmin pappiudestaan, ja hänestä tuli kahden vuosikymmenen ajaksi Baskimaan vaikutusvaltaisin poliitikko. Lienee lukijallekin ilmeistä, että tässä on kyse perinteisestä jesuiittojen hajota ja hallitse -politiikasta.


http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/05/disinformaatio-jesuiittojen.html



Katolinen Temppeliherrain ritarikunta loi kansainvälisen pankkitoiminnan:




http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/jesuiittaveljeskunta-temppeliherrain.html