Disinformaatio jesuiittojen juutalaisuudesta

Kun seuraa keskusteluja totuudenetsinnän alueella, eräs ilmiö pistää silmään, eli laajalle levinnyt näkemys, jonka mukaan juutalaiset kollektiivisena entiteettinä ovat ns. uuden maailmanjärjestyksen takana. Kuten olen aiemmin todennut, sabbatailaiset juutalaiset ovat merkittävä osa tätä agendaa ajavaa verkostoa, mutta eivät tutkimuksieni mukaan sen primus motor, vaan se on Vatikaani ja jesuiitat ja niihin sidoksissa olevat vanhat roomalaiset hallitsijasuvut eli musta aateli.

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/09/miksi-vatikaani-ja-jesuiitat-paivitetty.html


Toinen ilmiö on se, että henkilöt, jotka tätä näkemystä levittävät, vaikenevat yleensä tyystin Vatikaanista ja jesuiitoista, ikään kuin näitä instituutioita ei olisi edes olemassa. Mutta silloin, kun tulee eteen tilanne, jossa näistä ei voi enää vaieta, otetaan käyttöön suunnitelma b, jonka perusmetodi on väittää, että jesuiittaveljeskunta on juutalaisten luoma ja hallitsema. Ensinnäkin väitetään, että veljeskunnan perustaja Ignatius Loyola oli juutalainen käännynnäinen, mutta tällä väitteellä ei ole minkäänlaista historiallista pohjaa. Sen lähde, johon usein viitataan, on yksi propagandisti nimeltä John Torell. Mikä on historiallinen totuus asiasta:

Ensinnäkin Loyolan aatelisperhe ei ollut rodultaan juutalainen. Espanjan inkvisitio piti rekisteriä kaikista rodultaan juutalaisista "limpiezan"* kautta. Tämä oli Rooman puhdasverisyysoppi, jota inkvisiittorit valvoivat. Kukaan jolla oli juutalais- tai mauriverta korkeintaan neljän sukupolven takaa, ei saanut olla virassa, naida katolilaista tai edes poistua maasta. Loyola oli paasi Ferdinandin ja Isabellan hovissa, jotka olivat karkottaneet juutalaiset Espanjasta vuonna 1492. Marrano-juutalaisia tai rodultaan osittain juutalaisia ei varmasti olisi koskaan hyväksytty siihen hoviin. Kuten Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) "juutalaishuoneen"** kohdalla, kaikilta juutalaisilta oli pääsy kielletty.
-Eric Jon Phelps

*Wikipedia
**freeman.org

Silläkään väittämällä, että muut kuusi perustajajäsentä olivat piilojuutalaisia, ei ole historiallista pohjaa, jos sellaisena ei pidä yhden 1800-luvun brittiläisjuutalaisen valtiomiehen Benjamin Disraelin kuvitteellista kirjaa "Coningsby". Totuus on se, että vain yksi heistä oli varmuudella sukujuuriltaan juutalainen, eli Diego Laynez (ja mahdollisesti myös hänen hyvä ystävänsä Alfonso Salmeron), eikä se ole nykyään edes mikään salaisuus. Se tuskin tekee jesuiittaveljeskunnasta "juutalaisten salaliittoa", varsinkaan kun todellinen voima sen takana oli mahtava Farnesen hallitsijasuku, jonka pää Alessandro Farnese oli tuolloin paavi Paavali III. Hän virallisti jesuiittojen aseman katolisessa kirkossa ja sattumoisin tuli valtaan samana vuonna (1534), kuin veljeskunta perustettiin. Farnesen nimi lukee myös jesuiittojen pääkirkon julkisivussa, sillä Paavali III:n pojanpoika, kardinaali Alessandro Farnese rahoitti kirkon rakentamisen. Farneset siis rahoittivat jesuiittaveljeskuntaa, ja Loyola oli heidän juoksupoikansa protestantismin vastaisessa taistelussa.

Jesuiittojen pääkirkon julkisivu


























Loyola oli baski, ja baskiseparatistien terroristijärjestö ETA perustettiin hänen kuolemansa vuosipäivänä 31.7.1959. Sen esiaste sai alkunsa vuonna 1952 Bilbaon jesuiittayliopistossa, jossa myös baskimaan ensimmäinen presidentti Jose Antonio Aguirre oli opiskellut. Tässä samaisessa yliopistossa toimi professorina 60-luvulla jesuiittapappi Xabier Arzalluz. Hän liittyi baskien kansallispuolueeseen, luopui myöhemmin pappiudestaan, ja hänestä tuli kahden vuosikymmenen ajaksi Baskimaan vaikutusvaltaisin poliitikko. Lienee lukijallekin ilmeistä, että tässä on kyse perinteisestä jesuiittojen hajota ja hallitse -politiikasta.

Jesuiittaveljeskuntaan kuului kyllä alkuaikoina juutalaisia, mutta alkuperältään juutalaisten pääsy siihen kiellettiin 1500-luvun lopulla.

Johtuen yhdestä varhaisesta kipeästä kokemuksesta, joka oli lähes katastrofaalinen veljeskunnalle ja jonka aiheutti sukujuuriltaan juutalaisten espanjalaisten jesuiittojen ryhmä, joka uhkasi repiä veljeskunnan hajalle, jesuiitat joukkona ovat ylläpitäneet voimakasta vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan; Koskaan sitten "suuren myrskyn" päivien, joksi kardinaali Toletuksen kapinaa kutsuttiin, ei ketään rodultaan tai sukujuuriltaan juutalaista ole hyväksytty veljeskuntaan. Veljeskunnan henki tulee ilmi jesuiittapyhimyksistä suurimman, Francisco Xavierin ällistyttävästä rukouksesta: "Viekää minut jonnekin, missä ei ole juutalaisia tai muslimeja", julisti Francisco. Allekirjoittanut joka vietti kaksikymmentä vuotta jesuiittaveljeskunnassa, ei muista ainuttakaan tapausta, jossa joku jesuiitta olisi ylistänyt juutalaisten saavutuksia tai ilmaissut myötätuntoa heidän kärsimyksille.
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, Rome Stoops to Conquer, 1935, s. 180

Virallisesti juutalaisia käännynnäisiä on hyväksytty jesuiittaveljeskuntaan vasta vuodesta 1946, kuten New Yorkin ja Bostonin jesuiittayliopistoihin sidoksissa oleva Robert A. Maryks kirjassaan vahvistaa:

Jos jesuiitta, joka kirjoitti minulle tämän sähköpostin, olisi anonut pääsyä jesuiittaveljeskuntaan vuosien 1593 ja 1608 välillä, hänen juutalaiset sukujuurensa olisivat olleet laillinen este hänen sisäänpääsylleen, vain koska hänen luonteensa sopivuus oli kyseenalainen hänen epäpuhtaasta verestä johtuen, olivat hänen juutalaiset esi-isänsä sitten kuinka kaukaa tahansa. Jos hän olisi anonut pääsyä jesuiitaksi vuosien 1608 ja 1946 välillä, hänen sukutaustansa olisi tutkittu taaksepäin viidenteen sukupolveen asti, ja kertomusta hänen eriuskoisesta isoisästään olisi siten voitu käyttää perusteena evätä hänen pääsynsä veljeskuntaan.
-Robert A. Maryks, The Jesuit Order as a Synagogue of Jews, 2009, s. 15

*muokattu viimeksi 15.02.2011