Väestönvaihto ei ole "äärioikeistolainen salaliittoteoria", vaan tilastollinen tosiasia
Globalistit, federalistit, ja vihervasemmistolaiset ja "suvaitsevaiset" poliitikot ja toimittajat sanovat väestönvaihtoa "äärioikeistolaiseksi salaliittoteoriaksi". Aihe nousi isoksi puheenaiheeksi, kun Supo julkaisi vuosikirjansa, jossa puhutaan mm. "väestönvaihtoteoriasta" ja sen yhteydestä "äärioikeistolaiseen terrorismiin":
Yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista on niin sanottu väestönvaihtoteoria. Tämä salaliittoteoreettinen viitekehys nojaa ajatukseen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden muodostamasta perustavanlaatuisesta uhkasta länsimaiselle valkoiselle väestölle. Väestönvaihtoteoriaan nojautuvat näkemykset ovat korostuneet useassa äärioikeistolaisessa terrori-iskussa.
HS julkaisi aiheesta heti artikkelin, jossa yritettiin yhdistää väestönvaihto-termin käyttäminen terrorismiin ja luoda Perussuomalaisista negatiivisia mielleyhtymiä mainitsemalla, että PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puoluesihteeri Simo Grönroos ovat käyttäneet sanaa "väestönvaihto". PS:n oma lehti teki tuolle tökerölle epäsuorasti kansallismielisiä, massamaahanmuuttoa vastustavia ja Perussuomalaisia leimaamaan pyrkineelle artikkelille aiheellisesti vastineen.
Äärioikeistolainen terrorismi, onko se todellinen uhka?
Ovatko terrori-iskut, joihin Supon vuosikirjassa viitataan, edes oikeasti äärioikeistolaisten tekemiä, vai ovatko ne suurimmalta osin tiedustelupalveluiden lavastamia, kuten väitetysti ISIS:in Euroopassa tekemät iskut yleensä? Ole Dammegård käy läpi näihin "ISIS-iskuihin" ja myös Norjan vuoden 2011 iskuihin liittyviä kerta toisensa jälkeen toistuvia kummallisuuksia, ja niihin liittyvien virallisten tarinoiden aukkoja:
Väestonvaihto on tilastollinen tosiasia
Oli miten oli, niin vähitellen tapahtuva väestönvaihto on täysin selvä tilastollinen tosiasia. Vuonna 1980 Suomessa oli vain hieman yli 9000 vieraskielistä asukasta, mikä oli 0,2% väestöstä, ja vielä vuonna 1990:kin vain vajaa 25000 (0,5% väestöstä). Vuonna 2010 vieraskielisiä oli Suomessa jo lähes 225000 (4,2% väestöstä), eli vieraskielisten määrä oli lähes kymmenkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Ja kun vuoden 2019 lopussa vieraskielisiä oli yli 412644 (7,5% väestöstä), niin heidän määränsä oli lähes kaksinkertaistunut vuosikymmenessä.
Venäläiset ovat suurin yksittäinen vieraskielinen ryhmä Suomessa (lähes 82000). Venäläistenkin maahanmuuttoon olisi syytä kiinnittää huomiota, sillä Venäjä voi myös alkaa sekaantua Suomen sisäisiin asioihin vetoamalla venäläisvähemmistön "oikeuksiin", jos venäläisten muodostaman kansanryhmän annetaan kasvaa vielä isommaksi.
Ulkomaalaistaustaisia Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 423494 eli 7,7% väestöstä. Venäläiset muodostavat suurimman yksittäisen ulkomaalaistaustaisen etnisen ryhmän Suomessa, mutta jos taustaltaan muslimimaista olevat lasketaan yhteen, niin he muodostavat suurimman ryhmän. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa olisi jo yli 150000 muslimia, mutta joka tapauksessa heitä lienee yli 100000 ja n. 2% väestöstä. Muslimit ovat se ulkomaalaistaustainen ryhmä, joka tulee kaikkien eniten kasvamaan tulevaisuudessa, koska heillä on myös huomattavasti korkeampi syntyvyys kuin kantasuomalaisilla ja eurooppalaisilla ulkomaalaistaustaisilla. Ero kokonaishedelmällisyysluvussa muslimien ja ei-muslimien välillä on suuri erityisesti Länsi-Euroopan maissa.
Väestönvaihto tapahtuu sitä kautta, että Suomeen tulee jatkuvasti massoittain lisää ei-valkoisia Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta, ja että suomalaisten määrä vähenee alhaisesta syntyvyydestä johtuen. Vaikka ulkomaalaistaustaisia on Suomessa "vain" 7,7%, niin jo joka seitsemäs lapsi syntyy Suomessa maahanmuuttajaäidille, minkä perusteella voi ennustella, että ulkomaalaistaustaisten määrä kaksinkertaistuu muutamassa vuosikymmenessä, vaikka massamaahanmuutto loppuisikin. Jos maahanmuuttopolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, niin ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä tietenkin kasvaa vielä nopeammin.
Suomen väestön vaihtumista vähitellen 1981-2019 havainnollistava graafi
Vihervasemmistolaiset ja muut massamaahanmuuttomyönteiset kuitenkin tyrmäävät väitteet väestönvaihdosta "salaliittoteoriana". He tekevät sen siirtämällä maaliviivaa keskusteluissa, joissa heidän argumenttinsa kumotaan yksitellen. Heidän argumenttinsa noudattavat aina samaa kaavaa; Ensin he sanovat: "Ei väestöä ole vaihtumassa, väestönvaihto on äärioikeistolainen salaliittoteoria". Kun heille on esitetty väestön vähittäisen vaihtumisen osoittavat tilastot, he siirtävät maaliviivaa: "Ei väestö silti vaihdu kokonaan", "Ainahan väestö vaihtuu, kun ihmisiä kuolee ja syntyy", "Väestö on aina muuttunut", "Kuka sitä väestöä vaihtaa?" tms. Sitten kun väestönvaihdon kiistäjille esitetään todisteita, että jotkut merkittävät kansainväliset vaikuttajat ajavat avoimesti ja tarkoituksella Euroopan väestön vaihtamista ei-valkoisiin massamaahanmuuton kautta, niin väestönvaihdon kiistäjät joko hiljenevät, ohittavat ne, niin kuin niitä ei olisi olemassa, tai hämmentävät etnisyyden, rodun ja ulkomaalaisuuden käsitteitä: "Kuinka monennen sukupolven maahanmuuttajaa voi pitää suomalaisena?", "Miten määritellään, kuka on valkoinen ja kuka ei?", "Mikä on etnisyys tai rotu, kaikkihan me olemme samaa ihmisrotua?"... Tuo on klassista sofismia, ja osa kiistäjistä tekee sen varmasti tahallaan, osa ehkä tiedostamattaan torjuntareaktiona.
Mitä merkittävät eurooppalaiset ja kansainväliset vaikuttajat ovat sanoneet väestönvaihtoon ja kansojen ja rotujen sekoittamiseen liittyen?
Tulevaisuuden ihminen on sekarotuinen. Tämän päivän rodut ja luokat vähitellen häviävät tilan, ajan ja ennakkoluulojen vuoksi. Tulevaisuuden euraasialais-negroidinen rotu, ulkonäöltään samankaltainen kuin muinaiset egyptiläiset, tulee korvaamaan kansan monipuolisuuden yksilöiden moninaisuudella.
- Richard Coudenhove-Kalergi, Paneurooppa-liikkeen perustaja, Praktischer Idealismus, 1925
Yhdysvallat, tai Australia ja Uusi-Seelanti, ovat siirtolaisyhteiskuntia ja ottavat siksi paremmin vastaan muuntaustaiset ihmiset kuin me itse, jotka yhä hellimme tunnettamme homogeenisyydestä ja erilaisuuttamme toisista. Ja juuri sen alta pitäisi omasta mielestäni Euroopan unionin kaivaa maata parhaansa mukaan.
- Peter Sutherland, YK:n siirtolaisasioiden erityisedustaja, 2012
Etnisesti puhtaat valtiot eivät kuulu nyky-Eurooppaan. Se on 1800-luvun idea, ja yritämme siirtyä 2000-luvulle ja me tulemme tekemään sen monikansallisten valtioiden kanssa.
Mikä on päämäärä? Se tulee herättämään keskustelua. Päämääränä on kohdata rotujen välisen lisääntymisen haaste. Rotujen välisen lisääntymisen haaste, jonka edessä olemme 2000-luvulla. Se ei ole valinta, se on velvollisuus. Se on välttämätöntä. Me emme voi muuta. Vaarana on, että joudumme suurien ongelmien eteen.
Meidän TÄYTYY muuttua; joten me TULEMME muuttumaan. Me KAIKKI muutumme yhtä aikaa. Liike-elämässä, hallinnossa, koulutusalalla, poliittisissa puolueissa. Ja me velvoitamme itsemme saamaan aikaan tuloksia. Jos tämä vapaaehtoisuuteen perustuva toimintatapa ei toimi tasavallalle, niin sitten valtio ottaa käyttöön vielä pakottavammat toimenpiteet.
Hyvät naiset ja herrat, kutsun täten teidät osallistumaan mielensoitukseen ”Parempi elämä ilman natseja”… Ja muuten, joka vuosi syntyperäisiä saksalaisia kuolee enemmän kuin syntyy. Se on hyvin suotuisaa. Se johtuu siitä, että natsit eivät ole kovin hyviä lisääntymään.
- Gregor Gysi, saksalainen Euroopan vasemmistopuolueen puheenjohtaja, 2015
Richard Coudenhove-Kalergin, joka oli perimältään puoliksi valkoinen ja puoliksi itäaasialainen aatelinen, lausuntoa ei pidä ohittaa olankohautuksella, sillä häntä pidetään erittäin suuressa arvossa EU-vaikuttajien keskuudessa. Coudenhove-Kalergi perusti Paneurooppa-liikkeen, joka oli EU:n esiaste, ja häntä pidetään EU:n varhaisena perustajaisänä. Hän sai vuonna 1950 ensimmäisenä henkilönä Kaarle Suuren palkinnon, joka myönnetään vuosittain merkkihenkilölle, joka "on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen". EU-federalisteja ja globalisteja, jotka ovat viime vuosina saaneet tuon palkinnon: Angela Merkel (2008), Donald Tusk (2010), Herman Van Rompuy (2014), paavi Franciscus (2016), Emmanuel Macron (2018) ja Antonio Guterres (2019).
Coudenhove-Kalergi-säätiö myös jakaa kahden vuoden välein Euroopan yhdentymistä edistäneille merkkihenkilöille Eurooppa-palkinnon, ja sen saajiin kuuluvat mm. Angela Merkel (2010), Herman Van Rompuy (2012) ja Jean-Claude Juncker (2014).
Ranska ja Ruotsi varoittavia esimerkkejä Suomelle
Jotkut väestönvaihdon kiistäjät ilmaisevat lopulta olevansa nihilistejä väestön vaihtumisen suhteen: "Mitäs väliä sillä on, jos Suomen väestö vaihtuukin?", "Mikä meissä suomalaisissa on niin erityistä, että meidän kansamme säilymistä pitäisi edistää?" jne. No miksi väestönvaihto piti ensin sitten niin kiven kovaan kiistää, jos sillä ei ole edes väliä? Koska todellisuudessa sillä on luultavasti myös noille kiistäjille yleensä väliä, mutta he eivät vain osaa katsoa pitemmälle tulevaisuuteen, eivät näe, mihin nykyinen kehitys on johtamassa, ja ottavat itsestäänselvyytenä sen, että Suomi on suomalaisten maa ja suomalaisten näköinen kulttuurillisesti, koska sitä se nyt vielä pääosin on.
Tässä on kyse määristä ja prosenteista; On aivan eri asia, jos ulkomaalaisia on Suomen väestöstä muutaman vuosikymmenen päästä vaikka 10%, kuin jos heitä on 30%. Väestönvaihdon vaikutukset alkavat näkyä sitä rajummin, mitä isommaksi ulkomaalaisväestö kasvaa, minkä voi nähdä vertaamalla Suomen tilannetta esim. Ranskaan, jossa väestönvaihto on jo paljon pidemmällä. Se näkyy mm. siinä, että Ranskassa on jo yli 700 pääasiassa muslimien hallitsemaa ns. no-go-aluetta.
Ranskan väestöstä oli muslimeja vuonna 2016 Pew Research Center:in mukaan 8,8%, mikä on luultavasti lähellä oikeaa lukua, ja heidän, kuten muiden värillisten, syntyvyys on paljon korkeampi kuin valkoisten ranskalaisten.
Vastasyntyneille tehtyjen sirppisoluanemiaseulontojen perusteella tehdyt laskelmat osoittavat, että jo n. 40% vastasyntyneistä Ranskassa olisi ei-valkoisia.
Ranskalainen filosofi Michel Onfray on kommentoinut väestönvaihtoa, tai "suurta väestönvaihtoa", kuten sitä Ranskassa kutsutaan:
– Jos joku vasemmalla sanoo ”suuri väestönvaihto”, olemme heti että ”väite on erittäin hyvä”, mutta jos joku oikealla – kuten Renaud Camus – sanoo, että ”suuri väestönvaihto” on olemassa, heti huudetaan fasismia.
”Suuri väestönvaihto” on ranskalaisen kirjailijan Renaud Camusin vuonna 2010 julkaistussa ”Suuri väestönvaihto” -kirjassa esitetty käsite. Camus väitti, että alkuperäiset ranskalaiset korvataan muulla kuin eurooppalaisella väestöllä. Kirja on osa eurooppalaista kulttuuripessimismiä, jonka äänitorvia ovat muun muassa ilmiöstä kirjoittaneet saksalainen Thilo Sarrazin (Saksa tuhoaa itsensä) sekä ranskalaiset Éric Zemmour (Ranskan itsemurha) ja Michel Houllebecq (Alistuminen).
– Teema toistuu tiedotusvälineissä – vasemmalla sanotaan, että maahanmuutto on mahdollisuus, se on terveellistä, se tuo elinvoimaa ja tuoretta verta, kun taas oikealla ihmiset sanovat, että maahanmuutto on huonoa, ja meidän on vältettävä muita – Onfray sanoi väittäen, että mielipiteistä riippumatta väestötiedot vahvistavat ”suuren väestönvaihdon” olemassaolon. Kyseessä ei ole salaliittoteoria.
– Onko suuri väestönvaihto olemassa? Demografit sanovat ”kyllä”. Se on hyvin yksinkertaista. On miehiä ja naisia, he lisääntyvät, on tietty syntyvyys, teet laskutoimituksia, teet ennusteita ja se osoittaa [olemassaolon], hän sanoi ja huomautti, että kiistäjien mielestä tämä tapahtuu vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta silti he eivät voi kiistää väestörakenteen muutosta, kun etnisistä eurooppalaisista on tulossa vähemmistö länsimaissa.
Ruotsissakin väestövaihto on edennyt jo hyvin pitkälle, sillä jo noin kolmannes sen väestöstä on ulkomaalaistaustaisia:
Mielenkiintoista on tarkastella myös, miltä tilastot näyttäisivät, mikäli Ruotsissa sovellettaisiin samaa ulkomaalaistaustaisen määritelmää kuin esimerkiksi meillä Suomessa, eli jos yksi ulkomailla syntynyt vanhempi riittäisi tekemään henkilöstä viranomaisten tilastoissa ulkomaalaistaustaisen. Tällä määritelmällä Ruotsin väestöstä ulkomaalaistaustaisia vuonna 2017 olisi ollut 31,6 %, vuonna 2018 heitä olisi ollut 32,4 %; toisin sanoen kasvua on tässäkin 0,8 prosenttiyksikköä (5). Suurimpien kaupunkien osalta tilanne on muuttunut seuraavalla tavalla: Tukholma 43,0 % (2017) → 43,7 % (2018), Göteborg 43,8 % (2017) → 44,9 % (2018), Malmö 53,7 % (2017) → 54,6 % (2018). Mikäli Ruotsi siis määrittelisi ulkomaalaistaustaisuuden samoin kuin useimmat toiset Euroopan maat – ja siten kuin se vielä Ruotsissakin ennen vuotta 2003 määriteltiin – lähes joka kolmas ruotsalainen olisi maahanmuuttajataustainen. Toinen silmiinpistävä asia on se, että Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, kantaruotsalaiset ovat tämän määritelmän mukaan jääneet vähemmistöön jo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti