Kootut lainaukset jesuiitoista

Lainauksia jesuiitoista menneiltä vuosisadoilta nykyaikaan aikajärjestyksessä:

Lakkauttaminen on nyt tehty, en kadu sitä, koska päädyin siihen vasta, kun olin tutkinut ja punninnut asian kaikkia puolia ja koska näin sen välttämättömänä kirkon kannalta. Jos sitä ei olisi tehty, tekisin sen nyt. Mutta tämä lakkauttaminen tulee koitumaan kuolemakseni.
-paavi Klemens XIV, lakkautettuaan jesuiittaveljeskunnan 21. heinäkuuta 1773 (The History of Romanism, John Dowling, 1845, s. 604)

Voi kauhistus! Tiesin että he [jesuiitat] myrkyttäisivät minut; mutta en osannut odottaa kuolevani niin hitaalla ja julmalla tavalla.
-paavi Klemens XIV, 1774 (The Footprints of the Jesuits, R.W. Thompson, 1894, s. 228)

Minun mielipiteeni on, että jos tämän maan, Amerikan Yhdysvaltojen, vapaudet tuhotaan, se tapahtuu katolisten jesuiittapappien kavaluudella, sillä he ovat yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden viekkaimpia ja vaarallisimpia vihollisia. He ovat lietsoneet alkamaan useimmat Euroopan sodista.
-markiisi de La Fayette, 1799 (Romanism: A Menace to the Nation, Jeremiah J. Crowley, 1912, s. 140)

He [jesuiitat] ovat niin jatkuvasti sekaantuneet hovin ja valtion juonitteluihin, että heitä voi oikeudenmukaisesti syyttää maailmanvaltaan pyrkimisestä. He aiheuttavat kuninkaille kuoleman, ei mestauslavalla, vaan salamurhan kautta, ja yhtä vahingollisina kuin Illuminati-seura; he olivat ensimmäisenä joukossa kaikissa tapahtumissa ylistämässä murhanäytöksiä Pariisissa [Ranskan vallankumouksen aikoihin]. He ryöstivät valtioilta niiden kyvykkäimmät nuoret, jotka he houkuttelivat instituutioihinsa ja hankkivat itselleen koulutusmonopolin avulla katolisissa maissa suhteettoman ja kohtuuttoman suuren vaikutusvallan kaikkiin mielipiteisiin. Heillä oli käsissään kaikki työkalut ihmiskunnan hyväksi toimimiseksi; rahaa, suojelusta, rippituoleja ja muita keinoja oli yllin kyllin heidän käytettävissään. He voisivat siten tehdä hyvää, jos niin tahtoisivat, mutta he toimivat vain esimiestensä tahdon mukaisesti omaksi hyväkseen välittämättä tippaakaan ihmiskunnan hyvinvoinnista; ja siten on mahdotonta tulla vakuuttuneeksi siitä, että jesuiittaveljeskunnan uudelleen perustaminen voisi olla hedelmällistä tai millään tavalla hyödyksi.
-Itävallan arkkiherttua Maximilian Franz (1756-1801) (The Jesuits in History, Hector Macpherson, 1914, s. 126-127)

Jesuiittaveljeskunta on sotilaallinen organisaatio, ei uskonnollinen. Sen päällikkö on armeijan päällikkö, ei vain mikään luostarin apotti. Ja tämän organisaation päämäärä on valta. Valta sen despoottisimmassa muodossa. Ehdoton, universaali valta, valta hallita maailmaa yhden ainoan miehen mielen mukaan.
-Napoleon I (1769-1821) (Fifty Years In the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886, s. 487)

En pidä jesuiittojen ilmaantumisesta keskuuteemme. Jos koskaan on olemassa jokin taho, joka ansaitsee ikuisen kirouksen niin maan päällä kuin helvetissä, se on tämä Loyolan seura.
-John Adams, kirje Thomas Jeffersonille, 1816 (The New Jesuits, George Riemer, 1971, s. 14)

Sen että jesuiitat olivat kuningaskuntien rauhanhäiritsijöitä, kansakuntien sortajia, maailman herroja, myönnän avoimesti.
-Marcel de la Roche Arnauld, katolinen pappi, 1827 (The Jesuits: Their History and Crimes, 1918, s. 15)

Keitä nämä [vieraan vallan] agentit ovat? He ovat pääasiassa jesuiittoja, kirkollinen veljeskunta, kautta maailman tunnettuja oveluudesta, kaksinaamaisuudesta ja täydellisestä moraalin puutteesta: veljeskunta, joka on niin taitava petoksen saralla, että edes katolisissa maissa, itse Italiassa, sitä ei voitu enää sietää, ja ihmiset vaativat sen lakkauttamista.
-Samuel Morse, Foreign Conspiracy Against the Liberties of the United States, 1835, s. 55

Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä [Paraguayn jesuiittavaltioissa] ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: Their Origin, Progress, Doctrines, and Designs, 1854, s. 303

Ympäri maata on edelleen vanhoja naisia ja herroja, jotka vakuuttavat kiven kovaan, että jos jäljittää vapaamuurareita niiden kaikkien veljeskuntien läpi, kunnes vastaan tulee ylin huippu, maailman päävapaamuurari, paljastuu, että tämä pelonsekaista kunnioitusta herättävä henkilö ja jesuiittojen päällikkö ovat yksi ja sama henkilö!
-James Parton, The Life of Horace Greeley, 1855, s. 68

Mutta voimme nähdä, että katolinen papisto ja jesuiitat muodostavat kaksi erillistä poliittista organisaatiota, joilla on yhteinen päämäärä ja jotka piilottavat poliittiset tarkoitusperänsä uskonnollisen naamion taakse, niin kuin ne ovat kautta aikojen ja kaikkialla tehneet.
-J. Wayne Laurens, The Crisis in America: Or, the Enemies of America Unmasked, 1855, s. 301

Näethän että ystäväsi jesuiitat eivät ole vielä tappaneet minua. Mutta he olisivat varmasti niin tehneet, kun kuljin heidän tärkeimmän kaupunkinsa, Baltimoren läpi, ellen olisi tehnyt tyhjäksi heidän suunnitelmiaan kulkemalla ohi tuntemattomaksi tekeytyneenä muutamaa tuntia ennen, kuin he odottivat minua...

Uusia salamurhahankkeita paljastuu melkein joka päivä pitäen sisällään niin julmia piirteitä, että ne tuovat mieleeni Pärttylinyön verilöylyn ja Ruutisalaliiton. Tutkittaessa niitä näyttää siltä, että ne ovat samojen murhaamisentaidon mestareiden, jesuiittojen käsialaa...

Niin monia salajuonia on jo punottu henkeni menoksi, että on todellinen ihme, että ne ovat kaikki epäonnistuneet, kun otetaan huomioon, että valtaosa niistä oli taitavien katolilaisten, ilmeisesti jesuiittojen kouluttamien murhamiesten käsissä.
-Abraham Lincoln, puhuessaan Charles Chiniquylle (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886)

Tämä [Amerikan sisällis]sota ei olisi koskaan ollut mahdollinen ilman jesuiittojen vahingollista vaikutusta. Saamme kiittää paavilaisuutta siitä, että maamme tulvii nyt jaloimpien miestensä verestä. Vaikka Etelä- ja Pohjoisvaltioiden välillä oli suuria mielipide-eroja koskien orjuutta, Jeff Davis tai kukaan muu Etelävaltioiden johtomies ei olisi uskaltanut hyökätä Pohjoisvaltioita vastaan, jos he eivät olisi luottaneet jesuiittojen lupauksiin siitä, että he, demokratian nimissä, saisivat käyttöönsä katolilaisten rahavarat ja asearsenaalin, myös Ranskan, jos hyökkäisivät meitä vastaan...
-Abraham Lincoln, puhuessaan Charles Chiniquylle (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886)

Temppeliherrat olivat tyhmiä ja siksi epäonnistuneita jesuiittoja.
-Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma, 1871, s. 819

Koko vastuu tästä hirveästä kolmekymmenvuotisesta sodasta on tunnustettava olevan keisari Ferdinand II:lla ja hänen opettajilla, käskyttäjillä ja sydänystävillään: Loyolan opetuslapsilla.
-Theodor Griesinger, The Jesuits: Their Complete History, 1873, s. 257

On merkillinen huomio, että useimmat tahoista, jotka kehittelevät näitä, kuten Muinainen ja Oikeutettu Skottilainen Riitti, Avignonin Riitti, Order of the Temple, Fesslerin Riitti, Grand Council of the Emperors of the East and West, Suvereeni Prinssi-vapaamuurarit jne. jne., ovat lähes kaikki Ignatius Loyolan opetuslapsien jälkeläisiä. Paroni von Hundt, aatelismies Ramsay, Tschoudy, Zinnendorf ja lukuisat muut, jotka perustivat näiden riittien asteet, toimivat jesuiittapäällikön ohjeistuksen mukaan. Pesä, jossa haudottiin näitä korkeita asteita, joiden turmiolliselta vaikutukselta juuri mikään vapaamuuraririitti ei voi välttyä, oli Clermontin jesuiittayliopisto Pariisissa.
-Charles Sotheran, vapaamuurari/teosofi, kirje New Yorkin pressiklubille 11. tammikuuta 1877 (Isis Unveiled, H.P. Blavatsky, 1877, Vol. 2, s. 390)

1700-luvulla jesuiittoja syytettiin läheisestä yhteydestä vapaamuurariuteen, ja Kadosh-asteen sanottiin jopa olevan niiden veljeskunnan jäsenten keksimä, jotka perustivat Clermontin yliopiston… Mutta sitä ei voi kiistää, että vaikka jesuiitoilla ei ollut mitään tekemistä puhtaan vapaamuurariuden luomisen kanssa, on asioita, joiden perusteella on syytä uskoa, että he olivat kiinnostuneita keksimään joitakin asteita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus oli edistää heidän omia pyrkimyksiään.
-Albert G. Mackey, 32. asteen vapaamuurari, Encyclopedia of Freemasonry and Its Kindred Sciences

Mutta mihin maasta karkotetut jesuiitat menivät… Amerikkaan, Yhdysvaltoihin. Meidän maamme on jesuiittojen paratiisi. Muiden maiden kokemuksista mitään oppimattomana… me olemme sallineet heidän oleskella tässä maassa… nyt he uhkaavat meidän instituutioitamme tuholla.
-Isaac J. Lansing, Romanism and the Republic, 1890, s. 58

Washingtonissa vaikuttava romanismi on tätä jesuiittatyyppiä. Jesuiittayliopistoja, jesuiittaklubeja, jesuiittakirkkoja, jesuiittoja vaikutusvaltaisilla paikoilla hallinnossa, oikeuden ja lainsäädännön saralla ja ministeriöissä jesuiittojen periaatteiden tunkeutuessa kaikkialle! On enemmän kuin todennäköistä, että missään muussa maailman pääkaupungissa ei ole niin paljon jesuiittoja. Mutta määrä ei silti ole sadoissa, sillä veljeskunta ei ole niin iso maailman mittakaavassa. Euroopan pääkaupungit eivät suvaitse heidän läsnäoloaan. Saksan parlamentti on juuri todennut, että jesuiittojen on pysyttävä poissa. Meidän oma hallintomme suo heille mahdollisuuden ottaa kansallinen elämämme kuristusotteeseen ja tehdä loppu meidän kovalla työllä ansaitsemista ja kansan luottamusta nauttivista instituutioistamme.
-Errors of the Roman Catholic Church and its Insidious Influence in the United States and Other Countries, 1894, s. 14

Vaikka jesuiittaveljeskunta, kuten kaikki Rooman kirkon veljeskunnat, oli aluksi nimellisesti paavin määräysvallan alla, he varmistivat lokakuulle 1836 päivätyllä muistiolla, että paavi käytännössä alisti itsensä ja kirkon heidän valtaansa; niin muodoin, koska heidän oli helpompi hallita yhtä miestä kuin monen itsenäisen piispan joukkoa, heidän toimintaperiatteensa oli asettaa erehtymättömyys yhteen mieheen, joka olisi siis paavi.
-John McDonald, Romanism Analyzed, 1894, s. 47

Kun Klemens XII oli pakotettu tekemään valinnan jesuiittojen ja dominikaanien välillä ja pelättiin, että hän suosisi jälkimmäisiä, hän kuoli yhtäkkiä, vaikka oli tuolloin terveydeltään hyvässä kunnossa. Kun Klemens XIII oli aikeissa tehdä tutkimuksen veljeskuntaan kohdistetuista syytöksistä, hän myös kuoli yhtäkkiä. Klemens XIV, joka lakkautti veljeskunnan, kärsi saman rangaistuksen, ja mitä karmeimmalla tavalla. Vuonna 1885 nykyinen paavi Leo XIII, selvisi täpärästi samalta kohtalolta.
-John McDonald, Romanism Analyzed, 1894, p. 348-349

Sitä päivää, jona aiottiin pitää julkinen tilaisuus, jossa ilmoitettaisiin jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta, edeltävänä yönä Klemens XIII sai yhtäkkiä kouristuksia ja kuoli, ja näin toimenpide jäi tekemättä ja jesuiitat voittivat. Cormenin… kuvasi tätä tapausta lyhyesti ja ytimekkäästi näin: "Jesuiitat olivat myrkyttäneet hänet".
-R.W. Thompson, The Footprints of the Jesuits, 1894, s. 222

Jesuiitat on ainoa Rooman kirkon uskonnollinen veljeskunta... joka on ollut paavin pannan alla tai joka on karkotettu mistään maasta poliittisen vehkeilyn vuoksi. Joten voidaan tulla siihen tulokseen, että veljeskunnan suunnitelmissa poliittisen vallan saavuttaminen näyttelee keskeistä roolia.
-M.F. Cusack, The Black Pope, 1896, s. 76

Hierarkian organisaatio on täydellinen sotilalaallinen hirmuvalta, jonka näennäinen johtaja on paavi, mutta jonka todellinen johtaja on musta paavi. Musta paavi on jesuiittaveljeskunnan johtaja, ja häntä kutsutaan kenraaliksi. Hänellä ei ole vain oman veljeskuntansa ehdoton komento, vaan hän ohjaa ja kontrolloi koko kirkon yleisiä toimintaperiaatteita. Hän on voima valtaistuimen takana ja todellista valtaa käyttävä hierarkian johtaja. Koko koneisto on tiukimman mahdollisen sotilaallisen kurin alla. Koko tämän koneiston ajatusmaailma ja tahto… on sen johtassa. Sen alaisilla osasilla ei ole ajattelun tai toiminnan vapautta. Ylempien auktoriteettien sokea ja kyseenalaistamaton totteleminen on kaikkien tasojen pappien ehdoton velvollisuus; aivan niin kuin upseerien armeijassa; ja aivan yhtä lailla maallikkojen velvollisuus pappejaan kuin rivimiesten armeijassa lähimpiä esimiehiään kohtaan. Huipulta alaspäin aina organisaation jäseniin asti muodostuu täydellinen komentoketju. Täten koko valtava organisaatio voidaan saada yhtenä yksikkönä toteuttamaan sen johtajan päämääriä ja hankkeita.
-Thomas M. Harris, USA:n armeijan prikaatinkenraali, Rome's Responsibility for the Assassination of Abraham Lincoln, 1897, s. 48-49

Jesuiittaveljeskunta sai siitä lähtien tunnustetun aseman protestantismin keskeisimpänä vastavoimana. Veljeskunta alkoi ylivaltaisesti määräämään Rooman kirkon hankkeista ja toimintaperiaatteista. Veljeskunta kasvoi ja kukoisti. Se perusti jaokset ensin Ranskaan, Italiaan ja Epanjaan, ja sitten kaikkiin sivistyneisiin maihin. Veljeskunnan menestys oli ilmiömäinen. Siitä tuli suurvalta maailmassa. Se lähetti edustajansa joka maailmankolkkaan. Sen yksinäiset apostolit nähtiin varjostamassa Euroopan valtaistuimia. He pyrkivät kaikkia ihmismielen tuntemia menetelmiä käyttäen pystyttämään ja vahvistamaan romahtamaisillaan olevan Rooman rakennelman ja kaivamaan maata nousevan protestanttisen rakennelman alta.
-John Clark Ridpath, Ridpath’s Universal History, 1897, Vol. XIII, s. 239

Jesuiittaveljeskunta näyttäytyy meille siten sellaisen systeemin ruumiillistumana, joka pyrkii maalliseen poliittiseen valtaan uskonnon asuun puetuilla maallisilla poliittisilla keinoilla, joka antaa katolisen uskonnon päämiehelle - Rooman paaville - maallisen yliherran roolin, ja paavikuninkaan suojissa, ja käyttäen häntä apuvälineenä se haluaa saada itselleen koko maailman herruuden.
-kreivi von Hoensbroech, ent. jesuiitta, Fourteen Years a Jesuit, 1911, s. 430

Tänä päivänä he [jesuiitat] ovat Yhdysvalloissa vahvempia kuin koskaan missään Euroopan maissa, joista heidät karkotettiin uhkana hallinnolle.
-Jeremiah J. Crowley, ent. katolinen pappi, Romanism: A Menace to the Nation, 1912, s. 194-195

Jesuiittaveljeskunta oli todettu niin vahingolliseksi, että vuoteen 1860 mennessä se  karkotettiin, ei vähempää kuin 70 kertaa maista, jotka olivat kärsineet sen salahankkeista… Huolimatta manner-Euroopan varoittavista esimerkeistä Englannista on tullut jesuiittojen kaatopaikka. Britannia antaa niiden, jotka muut maat ovat ikävien kokemusten kautta todenneet vihollisiksi, rantautua mailleen ja jatkaa rauhassa pahoja tekojaan. Me viemme suvaitsevaisuuden äärimmäisyyksiin, ja jos toimintatapaa ei muuteta, tämä maa tulee jonain päivänä maksamaan kovan hinnan.
-Hector Macpherson, The Jesuits in History, 1914, s. 148-149

Abraham Lincoln oli heidän [jesuiittojen] arkkivihollisensa. He tiesivät liiankin hyvin, että hän tulisi olemaan kompastuskivi heidän tulevaisuuden suunnitelmilleen... He pelkäsivät kuollakseen hänen sananmiekkansa vaikutusta. He tiesivät, että se, että annettaisiin tämän kylmänrauhallisen, perusteellisen ja selkeäkatseisen miehen, jolla oli niin perinpohjainen näkemys heidän kavalista aikeista, olla kansakunnan johdossa jälleenrakennuksen kaudella, merkitsisi heidän politiikkaamme sekaantumisen täydellistä loppua.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth about the Assassination of Abraham Lincoln, 1924, s. 83

Vain protestanttisissa, tai ainakin ei-katolisissa maissa, kuten Englanti, Hollanti ja Amerikka, se [jesuiittaveljeskunta] on edennyt ilman vastusta.
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 40

Jesuiittaveljeskunnan valta ja maine saavutti vihdoin huippunsa 1700-luvun alkupuolella. Siitä oli tullut vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi kuin mistään muusta organisaatiosta maailmassa. Se oli maailmanpolitiikassa asemassa, jossa mikään valaehtoinen ryhmä ei ennen eikä jälkeen sen ole ollut... jesuiittapappi Cordara myönsi, että "lähes kaikilla Euroopan kuninkailla ja hallitsijoilla oli rippi-isänä vain jesuiittoja, joten jesuiitat näyttivät yksin hallitsevan koko Eurooppaa."
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 209

He [jesuiitat] pyrkivät aina keskittämään kirkollisen vallan, jota he kontrolloivat. Paavin erehtymättömyys raivostuttaa piispoja ja hallituksia; he joka tapauksessa vaativat sitä Trenton kirkolliskokouksessa ja saavuttavat sen Vatikaanin kirkolliskokouksessa [1870]… Veljeskunnan arvovalta kiehtoo kirkon sisällä sen vihollisia yhtä lailla kuin sen ystäviä. Me tunnemme sitä kohtaan kunnioitusta, tai ainakin pelkoa; me uskomme sen voivan tehdä mitä tahansa ja käyttäydymme sen mukaisesti.
-Andre Mater, Les Jesuites, 1932 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 192-193)

Paraguayn [jesuiittavaltioiden] kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement: A Diagnosis of World Disorders, 1933, s. 78

Johtuen yhdestä varhaisesta kipeästä kokemuksesta, joka oli lähes katastrofaalinen veljeskunnalle ja joka oli sukujuuriltaan juutalaisten espanjalaisten jesuiittojen ryhmän, joka uhkasi repiä veljeskunnan hajalle, aiheuttama, jesuiitat joukkona ovat ylläpitäneet voimakasta vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan; Koskaan sitten "suuren myrskyn" päivien, joksi kardinaali Toletuksen kapinaa kutsuttiin, ei ketään rodultaan tai sukujuuriltaan juutalaista ole hyväksytty veljeskuntaan. Veljeskunnan henki tulee ilmi jesuiittapyhimyksistä suurimman, Francisco Xavierin ällistyttävästä rukouksesta: "Viekää minut jonnekin, missä ei ole juutalaisia tai muslimeja", julisti Francisco. Allekirjoittanut, joka vietti kaksikymmentä vuotta jesuiittaveljeskunnassa, ei muista ainuttakaan tapausta, jossa joku jesuiitta olisi ylistänyt juutalaisten saavutuksia tai ilmaissut myötätuntoa heidän kärsimyksille.
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, Rome Stoops to Conquer, 1935, s. 180

Sillä tänä päivänä fasistihallinto on Rooman mielestä lähimpänä sen oppeja ja etuaan. Meillä ei ole vain pappi Coughlin, joka ylistää Mussolinin Italiaa "kristillisenä demokratiana", vaan myös Civilta Cattolica, jesuiittojen virallinen äänenkannattaja, sanoo totta puhuakseni… "Fasismi on hallintomuoto, joka vastaa kaikkein parhaiten Rooman kirkon periaatteita".
-Pierre van Paassen, Days of Our Years, 1939, s. 465

"Olen oppinut kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta", Hitler kertoi minulle. "Tähän päivään asti maan päällä ei ole ollut mitään niin mahtavaa kuin katolisen kirkon hierarkkinen organisaatio. Olen tuonut siitä paljon mukaan omaan puolueeseeni... Katolinen kirkko pitää nostaa esimerkiksi... Kerron sinulle yhden salaisuuden. Olen perustamassa veljeskuntaa."
-Hermann Rauschning, Hitler m'a dit, 1939 (The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 252)

Itse asiassa kirjassaan Taisteluni Hitler hyväksyy kaiken erityisesti jesuiittamaisen katolilaisuuden protestanttisuuden sijaan. Hän hyväksyy katolisten dogmien kiistämättömyyden, katolisen koulutuksen suvaitsemattomuuden, sokean uskon välttämättömyyden, paavin henkilökohtaisen erehtymättömyyden, jonka jesuiitat junttasivat kirkon oppiin vuonna 1870, ja katolisen papiston pakollisen selibaatin. Kaikki nämä kysymykset tekevät katolisesta kirkosta radikaalisti erilaisen kuin muista kristillisistä kirkoista.
-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942, s. 26

Nämä [Siionin viisaiden] pöytäkirjat, joiden uskotellaan olevan juutalaisten johtajien käsialaa, eivät ole lajissaan ensimmäisiä asiakirjoja, joita jesuiitat ovat tekaisseet. Sillä yli sata vuotta, ennen kuin nämä pöytäkirjat ilmestyivät, jesuiitat olivat hyödyntäneet samankaltaista väärennöstä nimeltä "Bourg-Fontainen viisaiden salaisuudet" jansenismia vastaan, joka oli jesuiittojen vastainen ranskalaiskatolinen liike maallisten pappien keskuudessa.

-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942, s. 15

Himmler organisoi SS:n jesuiittaveljeskunnan periaatteiden mukaan. Himmlerin mallina oli mahdollisimman tarkka jäljennös Ignatius Loyolan määräämistä hengellisistä harjoituksista ja ohjesäännöistä. Ehdoton tottelevaisuus oli suuri ohjenuora; jokainen käsky pitää toteuttaa kyselemättä.
-Walter Schellenberg, natsien ulkomaantiedustelun päällikkö (Le chef du contre-espionnage nazi parle, 1957; The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 253)

Aatelismies de Bonneville muodosti 25 ns. korkean asteen chapterin Clermontin jesuiittayliopistossa Pariisissa 1754. Stuartin kuningashuoneen kannattajat, jotka olivat enimmäkseen skotteja, olivat tehneet Clermontin yliopistosta itselleen suojapaikan. Kun yksi näistä asteista oli "Skottilainen Mestari", uusi Charlestonissa 1801 järjestäytynyt ryhmä antoi näille asteille nimeksi "Skottilainen Riitti", mikä on aina siitä lähtien ollut riitin nimenä ympäri maailmaa.
-William O. Peterson, Masonic Quiz Book “Ask Me Another, Brother”, 1951, s. 194-195

Jotkut saattavat sanoa, että näen jesuiittoja kaikkialla! Mutta minä en voi olla tuomatta esiin heidän läsnäoloaan ja toimiaan; kertomatta että he olivat Alfonso XIII:n, jonka rippi-isä oli isä Lopez, kuningashuoneen takana; että kun Espanjan monarkia lakkautettiin ja heidän luostarit ja yliopistot poltettiin maan tasalle, he olivat jälleen Gil Roblesin takana, sitten kun sisällissota puhkesi, Francon takana. Portugalissa he pitävät yllä Salazarin asemaa. Itävalta-Unkarissa keisari Kaarle I:n, joka syöstiin vallasta kolme kertaa… Seipel, Dolfuss ja Schussnig ovat heidän miehiään. He unelmoivat hetken suur-Saksasta, jossa on katolinen enemmistö, johon Itävalta ilman muuta kuuluisi: moderni versio vanhasta 1500-luvun liittoutumasta Wittelsbachien ja Hapsburgien välillä. Italiassa he tukevat ensin Don Sturzoa, kansanpuolueen perustajaa, sitten Mussolinia… Jesuiittapappi Tacchi Venturi, veljeskunnan pääsihteeri, toimi välimiehenä Pius XI:n, jonka rippi-isät olivat jesuiitat Alissiardi ja Celebrano, ja Mussolinin välillä.
-Pierre Dominique, La politique des Jesuites, 1955 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 124)

Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai bulvaaninaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
-Der Spiegel, 13. elokuuta 1958

[Sieltä missä] totalitaarinen liike puhkeaa kukkaan, oli se sitten kommunistinen tai natsistinen, löytyy jesuiitta joko "neuvonantajan" tai johtajan roolissa, Kuubassa Castron "isä" Armando Llorente.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy & Rockefellers, 1968, s. 72

Weishaupt ja hänen jesuiittakumppaninsa katkaisivat Vatikaanin tulovirrat käynnistämällä ja johtamalla Ranskan vallankumouksen, ohjailemalla Napoleonin katolisen Euroopan valloitusta, kapinalla kirkkoa vastaan isä Hidalgon kaltaisten pappien johdolla Meksikossa ja latinalaisessa Amerikassa, ja lopulta panemalla Napoleonin vangitsemaan paavi Pius VII:n Avignonissa, kunnes hän suostui vapauttamistaan vastaan uudelleen tunnustamaan jesuiittaveljeskunnan. Tämän jesuiittojen sodan Vatikaania vastaan päättivät Wienin kongressi ja vuoden 1822 salainen Veronan sopimus... Aina siitä lähtien Rothschildit ovat olleet Vatikaanin talousasiamiehiä.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy & Rockefellers, 1968, s. 4, 5

Ihmiset ovat lähes täysin tietämättömiä Vatikaanin ja jesuiittojen keskeisen suuresta vastuusta kahden maailmansodan aloittamisessa; tilanne, jonka osaksi selittää Vatikaanin ja jesuiittojen käytössä olleet jättimäiset taloudelliset resurssit, jotka tuovat niille valtaa niin monella alueella, erityisesti viime konfliktin jälkeen.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975, s. 9

Lyhyesti sanoen he ovat kaikkialla, ja voi pitää merkittävänä sitä tosiasiaa, että paavilla on oltava messua pitäessään jesuiitta avustajana; myös hänen rippi-isänsä on aina jesuiitta. Työskentelemällä vallan keskittämiseksi täysin paavin käsiin, veljeskunta työskentelee itse asiassa sekä itsensä että ilmeisen hyötyjän, paavin hyväksi… Joten tulee entistä vaikeammaksi tehdä eroa Pyhän istuimen ja veljeskunnan toimien välille. Mutta tämä veljeskunta, kirkon todellinen selkäranka, on taipuvainen hallitsemaan sitä täysin. Piispat ovat nyt jo kauan olleet lähinnä vain "valtion virkamiehiä", Roomasta, tai pikemminkin [jesuiittojen päämajasta] Gesusta tulevien käskyjen säyseitä noudattajia.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975, s. 193

Mitä korkeammalle menin jesuiittaveljeskunnassa, sitä enemmän näin korruptiota instituution sisällä. Minut kutsuttiin mukaan salaiseen korkea-arvoisten jesuiittojen mustaan messuun luostariin pohjoisessa Espanjassa. Kun polvistuin suutelemaan korkea-arvoisen virkailijan sormusta, näin siinä symbolin, joka sai vereni jähmettymään. Se oli vapaamuurarisymboli! Asia, jota vihasin ja jota vastaan minun oli käsketty taistella... Minulle selvisi, että jesuiittakenraali oli myös vapaamuurari ja Espanjan kommunistipuolueen jäsen.
-Alberto Rivera, ent. jesuiittapappi, The Godfathers, 1979

Suurin todiste siitä, että jesuiitat ovat päässeet tämän päivän USA:ssa täysin arvossapidettyyn asemaan, on se hämmästyttävä tosiasia, että mies, joka väittää esittävänsä yhteenvedon hämärästä maailmanlaajuisesta salaliitosta, joka uhkaa maailmaa, käyttää jesuiittojen johtajaa vahvistamaan teesinsä. Kukaan kirkkohistoriasta tietoinen ei koskaan tekisi niin, ellei uskoisi, että on tullut aika, jolloin jesuiitat eivät enää ole itse epäiltyjä. Nähtävästi Gary Allen uskoo, että niin on käynyt. Miljoonat konservatiivisesti suuntautuneet amerikkalaiset, jotka ovat Allenin kanssa samaa mieltä, ovat joko täysin tietämättömiä historiasta tai uskovat, että jesuiitat ovat muuttuneet.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 18

On yksi aikamme suurista tragedioista, että latinalaisen Amerikan ihmisille ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin valinta romanismin ja marxismin välillä, ja marxismi on sekin vielä jesuiittojen tuotos. Heille ei koskaan anneta mahdollisuutta valita niistä kumpaakaan, vaan protestantismi. Protestantismista on tullut niin heikkoa, ja sen ovat niin monet selkärangattomat myöntyilijät pettäneet, ettei monille maailman kansoista enää ole tarjolla kelvollisia vaihtoehtoja. Silti, kun tarkastellaan maailmaa, protestanttiset maat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat ainoita, joissa on jäljellä edes jotain vapautta muistuttavaa.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 22

Vuosien 1555 ja 1931 välillä jesuiitat karkotettiin vähintään 83 maasta, kaupunkivaltiosta tai kaupungista johtuen siitä, että he sekaantuivat politiikkaan ja juonivat valtion hyvinvoinnin vahingoksi, kertovat maineikkaan jesuiittapapin muistiinpanot. ... Käytännössä jokainen karkotustapaus johtui poliittisesta vehkeilystä, soluttautumisesta, kumouksellisuudesta ja kapinan lietsomisesta.
-J.E.C. Shepherd, The Babington Plot, 1987, s. 12

Tämän viiden vuoden jakson aikana - kuningatar Victorian ollessa Britannian valtaistuimessa ja hänen jesuiittaneuvonantajiensa seuratessa häntä tiiviisti - irlantilaista vehnää, kauraa, ohraa, kananmunia ja naudan- ja porsaanlihaa täynnä olevia rahtialuksia LÄHTI Irlannin satamista matkalle muihin maihin noin KAHDEKSAN ALUKSEN PÄIVÄVAUHDILLA samaan aikaan, kun lähes miljoona irlantilaista esi-isääni oli kuolemaisillaan nälkään. Sen lisäksi, että se tuotti Vatikaanille taas yhden sadon - suuren määrän kuolleita Irlannin protestantteja - sitä seurannut lisääntynyt irlantilaisen maastamuutto tuotti jesuiittojen iloksi voimistuvan irlantilaiskatolilaisten virran Yhdysvaltoihin, jotka olivat avuksi paaville sokeasti kuuliaisen viidennen kolonnan luomisessa, jonka tarkoituksena oli tuhota Amerikan perustuslaillinen itsehallinto. Se toimi.
-Seamus P. Metrus ja Richard J. Rajner, The Great Starvation (1845-1852), An Irish Holocaust, 1995, s. 18

Kirkko maailman hallitsijaksi; paavi kirkon hallitsijaksi; jesuiitat paavin hallitsijaksi - se oli ja on edelleen jesuiittaveljeskunnan suunnitelma.
John Daniel, The Grand Design Exposed, 1999

Tämä sisin ja näkymätön vapaamuurarius on rajat ylittävää, ja se on sisäpiiri, jonka suojissa jesuiitat lymyilevät, toimivat ja kyhäilevät tavoitteidensa mukaisia hankkeita... Totuus on se, että Rooman jesuiitat ovat hioneet vapaamuurariuden hienoimmaksi ja tehokkaimmaksi työkalukseen tavoitteidensa saavuttamiseksi protestanttien keskuudessa.
-John Daniel, The Grand Design Exposed, 1999

Vuonna 1890 [virallinen jesuiittojen lehti] "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, joka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 1999

Näyttää siltä, että jesuiittojen tuki tälle hirviölle ei ollut virhe, vaan suunnitelmallista toimintaa. France Press-lehden pitkäaikainen Havannan kirjeenvaihtaja, argentiinalainen toimittaja Alfredo Munoz Unsain kertoo varsin paljastavan jutun. Isä Pedro Arrupe vieraili Kuubassa 1980-luvun alkupuolella, ja Munoz Unsain pääsi keskustelemaan häneen kanssaan useaan otteeseen. Yhdessä niistä musta paavi kertoili toimittajan mukaan perinteiset jesuiittajutut päättäen siihen, että hän oli hyvin tyytyväinen jesuiittojen työhön latinalaisessa Amerikassa, erityisesti monista heidän valmentamistaan oppilaista, jotka ovat myöhemmin päässeet korkean asemaan kaikilla elämänaloilla. "Mutta ette varmaan ole ylpeitä kaikista heistä", totesi Unsain lisäten siihen: "Fidel Castrohan oli yksi teidän oppilaistanne." Siihen Arrupe vastasi perinteiseen jesuiittatyyliin heittämällä vastakysymyksen: "Mikähän saa sinut olettamaan, ettemme ole ylpeitä Fidel Castrosta?"
-Servando Gonzalez, The Monster Next Door, 2000

Se on aivan niin kuin vapaamuurareilla. Alemmat tasot ovat täysin tietämättömiä siitä, että korkean tason shrinervapaamuurarit työskentelevät jesuiittakenraalille. He uskovat vain tekevänsä hyviä töitä. Mutta pointti on se, että korkean tason vapaamuurarit ovat alamaisia myös jesuiittakenraalille, koska tämä kirjoitti vapaamuurariuden Skottilaisen Riitin ylimmät kahdeksan astetta Frederik Suuren kanssa, joka suojeli jesuiittoja, kun paavi lakkautti veljeskunnan vuonna 1773. Eli pannansa aikana jesuiitat liittoutuivat Frederik Suuren kanssa. Se on vastaansanomaton johtopäätös. Ja sitten, kun katsotaan, miten vapaamuurarien junailema Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat, kaikki, mitä Napoleon, ja jakobiinit, ikinä tekivätkään, hyödytti täysin jesuiittoja.
-Eric Jon Phelps (The Spectrum, 2000)

Jesuittakenraali on ollut maailman vaikutusvaltaisin mies siitä lähtien, kun paavi Pius VII palautti veljeskunnan tai "komppanian" aseman vuonna 1814. Johtuen veljeskunnan lakkauttamisesta paavin toimesta vuonna 1773 jesuiitat perustivat Baijerin Illuminatin yhden sotilaansa, Adam Weishauptin kanssa. Illuminati imaisi itseensä juutalaisen Rothschildin mahtisuvun luoden maailmanlaajuisen jesuiittakenraalin hallitseman jättiomaisuuden. Tämän taloudellisen aseen avulla jesuiitat sitten kävivät sotaa Vatikaania, paavia, Euroopan katolisia monarkkeja ja dominikaanien veljeskuntaa vastaan. Tätä inkvisitiota ja ristiretkeä kutsuttiin "Ranskan vallankumoukseksi ja Napoleonin sodiksi". 25 vuoden ajan jesuiittakenraalin vapaamuurarikätyrit erityisesti Napoleon Bonaparten hahmossa kävivät sotaa. Bonaparte rankaisi myös Maltan ritareita ajaen heidät kotisaareltaan Venäjälle.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001, s. 582-583

Useimmat tietävät, että Barack Obama toimi tiivisti yhdyskuntasuunnittelun parissa 1980-luvulla. Mutta, mitä ei niin hyvin tiedetä, on, että toiminta tapahtui, kun katolinen maallikkosaarnaaja Jerry Kellman palkkasi hänet pääorganisaattoriksi chicagolaiseen organisaatioon "Developing Communities Project", jota rahoittivat Chicagon eteläpuolen katoliset kirkot. Mikä myös on mitä mielenkiintoisinta, on se, että "Obaman Chicagon mentori" Gregory Galluzzo oli jesuiittapappi; Obaman pääpuheenkirjoittaja Jon Favreau on jesuiitta-koulutettu "etiikan" professori; Obaman johtava turvallisuuspoliittinen neuvonantaja kenraalimajuri J. Scott Gration on jesuiitta-koulutettu ja Obaman apulaisviestintäjohtaja Dan Pfeiffer on jesuiitta-koulutettu. Ja hän on valinnut jesuiittojen kontrolloiman Joe Bidenin varapresidentikseen! Luuletko, että kaikki herra Obaman jesuiittayhteydet ovat puhdasta sattumaa?
-P.D. Stuart, Codeword Barbelon, 2008, s. 183

On selvää, että jesuiittaveljeskunta on tyrkyttänyt Thomas Moren "Utopiassa" hahmottelemaa kommunismia historiallisesti valkoisiin protestanttimaihin. Veljeskunnan vastauskonpuhdistuksen hegeliläisen dialektiikan näkökulmasta raamatullinen uskonpuhdituksesta syntynyt laissez-faire-kapitalismi on "teesi", joka pitää muuttaa. Jesuiittojen salaa tukema kommunismi on "antiteesi". Jesuiittojen avoimesti tukema fasismi, jota paavi Pius IX edisti vuoden 1864 virheiden luettelossaan (Syllabus errorum), on "synteesi".
-Eric Jon Phelps

*muokattu viimeksi 22.11.2011