Barry Chamishin luento
Sopimuksen taustaa
Tärkeitä henkilöitä sopimuksen taustalla olivat mm. Juutalaisten maailmankongressin ja sen ekumeenisen elimen puheenjohtaja Edgar Bronfman ja kardinaali Joseph Ratzinger (nyk. paavi Benedictus XVI), joka ensimmäisellä vierailullaan Israeliin huhtikuussa 1992 tapasi vain Jerusalemin pormestarin, Teddy Kollekin. Kollek oli kuukautta aiemmin sanonut: "Israelin hallituksen pitäisi vastata Vatikaanin vaatimuksiin luoda Jerusalemille erityisasema". 10. syyskuuta 1993, vain kolme päivää ennen savuverhona toimineen Oslon sopimuksen allekirjoittamista, italialainen lehti La Stampa uutisoi, että silloinen ulkoministeri Peres luovutti Vatikaanille Jerusalemin vanhan kaupungin hallinnan. Samana vuonna 30. joulukuuta julkistettiin historiallinen sopimus (konkordaatti) Israelin ja Vatikaanin välillä. Vahvistus Jerusalemin luovuttamiselle tuli vuonna 1995, kun israelilaiselle radiokanavalle vuodettiin Israelin Italian-lähetystön siitä kertova sähke ulkoministeriölle, joka julkaistiin kaksi päivää myöhemmin myös sanomalehti Haaretzin etusivulla.
Lähde
Miksi Vatikaani haluaa Jerusalemin?
Chamish haastattelee saksalaissyntyistä israelilaista historioitsijaa Asher Edaria:
- Miksi Vatikaani on yhtäkkiä niin kiinnostunut saamaan haltuunsa Siionin vuoren maat?
- Ei siinä ole mitään yhtäkkistä. Itse asiassa halu juontaa juurensa jo 1200 vuoden takaa Kaarle Suuren ajoista. Hän oli Vatikaanin sotilaallinen käsikassara Euroopan katoliseksi käännyttämisessä. Hän onnistui suuremmoisesti ja loi sen, mikä tunnetaan Pyhänä Rooman keisarikuntana, mutta jota sittemmin kutsuttiin Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Kaarle Suuren pääkaupunki oli Aachen, ja sinne hän rakensi ensimmäisen katedraalinsa.
- Anteeksi vain, mutta mitä sitten?
- Yeshiva-koulun vieressä Siionin vuorella on Dormitio-luostari, jonka rakensivat saksalaiset vuodesta 1906 lähtien. Se on Kaarle Suuren Aachenin katedraalin täydellinen kopio. [No ei sentään, mutta se oli suunniteltu tämän katedraalin mallin pohjalta.]
- Miten tämä sai alkunsa?
- Keisari Vilhelm II tuli Jerusalemiin vuonna 1898 rakennuttamaan kaksi kirkkoa, vaatimattoman ja uskonnolliselta painoarvoltaan vähäisen luterilaisen kirkon ja mahtavan katolisen rakennelman Siionin vuorelle. Vuonna 1898 valtion hallitsija ei olisi tehnyt niin vaivalloista matkaa diplomaattiseen takapajulaan, ellei se olisi ollut äärimmäisen tärkeää. Vatikaani oli huolissaan siitä, että briteillä oli Jerusalemissa toimiva kirkko ja että sen asema voisi vakiintua ja kannatus levitä. Vatikaani hankki suuren osan matkaan matkaan ja Turkin sulttaani Hamidin lahjukseen tarvittavista varoista. Koska Vilhelmillä oli miellytettävänään protestanttinen väestö, hän pystytti myös pienemmän luterilaisen kirkon, mutta todellinen aarre oli Siionin vuori.
- Miksi kaikki tämä rahankäyttö ja vaiva, jos Vatikaani saa haltuunsa maat? Mitä Saksa siitä sai?
- Saksa ei koskaan ole luopunut unelmastaan pystyttää Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta uudelleen. Tämän imperiumin ollessa mahtinsa huipulla sen suurin kuningas, Frederik Suuri marssi Jerusalemiin ja tuli kaupungin kuninkaaksi. Jerusalem oli kerran osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, ja unelmana on, että niin tulee taas olemaan. Tässä imperiumissa valta oli jaettu selkeästi. Paavi oli hengellinen johtaja, mutta poliittinen johtaja oli se, joka kulloinkin hallitsi Saksaa. Tämä unelma johti suoraan ensimmäiseen maailmansotaan.
- Mikä sija juutalaisilla on tässä kaikessa?
- Ei mikään. [Sionistiliikkeen johtaja Theodor] Herzl yritti saada roolin juutalaisille ja tapasi Vilhelmin Jerusalemissa. Vilhelm ei halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hänen päämääränään oli pelastaa Jerusalem Saksan poliittisesti ja Rooman hengellisesti johtamalle kristikunnalle. Mikään ei ole muuttunut paitsi, että nyt paavina on päättäväinen saksalainen. Vatikaani haluaa juutalaiset pois vanhasta kaupungista, ja hallituksemme on näköjään sen kanssa samalla kannalla.
-On Top Of Mount Zion, All Coveted By Rome, Barry Chamish, 21. joulukuuta 2005
Ensiksi on nähtävä se, että Vatikaani on alkaen ristiretkistä jo vuosisatojen ajan yrittänyt saada Jerusalemin hallintaansa. Jotta ihmiset saadaan vakuuttuneiksi sen maailmannäyttämölle tuoman messiaan aitoudesta, sen täytyy järjestää tämä suuri näytelmä vanhassa kaupungissa. Tämän näytelmän juoni on se, että tämä messias yhdistää kolme maailman monoteististä uskontoa, tuo rauhan ja harmonian maailmaan ja ratkaisee Lähi-idän konfliktin. Tämä siis tapahtuu, missäs muualla, kuin Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Tämä ns. messias, joka julistetaan, tulee olemaan väärä sellainen ja vakuuttelemaan, että luomalla maailmanhallitus (YK:n pohjalta) saadaan aikaan maailmanrauha ja harmonia. Tämä on valhetta ja petosta, mutta mitäpä siitä. Meidän maailmassamme todellisuus ei ole tärkeä. Yleinen käsitys on. Lopputuloksena on Israelin valtion suvereniteetin purkaminen Lähi-idän "kansakuntien alueellisen ryhmittymän" tieltä. Kansainväliset elimet ja maailman suurvallat tulevat painostamaan Israelia myöntymään näihin vaatimuksiin sen nojalla, että "se on ainoa tapa ratkaista Lähi-idän konflikti". Jotta juutalaiset hyväksyisivät sen, heidät vakuutetaan siitä, että "messiaan" ilmestyttyä juutalaisille on aika alkaa rakentamaan kolmatta temppeliä, jota kutsutaan "Salomonin temppeliksi".
-Joel Bainerman, The Vatican Agenda
Ennustuksien mukaisen viimeisen paavin on siis tarkoitus hallita maailmaa YK:n valvomasta Jerusalemista käsin, kun valtakeskus on siirretty sinne Vatikaanista eli Roomasta, ja sinne on myös tarkoitus uudelleenrakentaa Salomonin temppeli, joka on vapaamuurareille symbolisesti tärkeä.
uuden temppelin malli
Hanke nytkähti äskettäin taas yhden askeleen eteenpäin, kun Vatikaanin kirkolliskokous antoi julkilausuman, jossa vaati Israelia lopettamaan Palestiinan miehityksen, sanoen ettei sitä voi perustella Raamatulla ja toistaen jälleen vaatimuksensa siitä, että Jerusalemille on luotava erityisasema maailman kolmen suuren monoteistisen uskonnon pyhänä kaupunkina.
paavi ja Peres Israelissa
paavi ja Peres Vatikaanissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti