Jesuiitat tulivat Etelä-Amerikkaan 1570-luvun paikkeilla ja vuodesta 1609 lähtien he pääsivät toteuttamaan unelmaansa ikiomasta valtiosta, kun sinne perustettiin ensimmäinen jesuiittavaltio. Näitä jesuiittojen hallitsemia ja guarani-intiaanien asuttamia pääosin Paraguayn alueella sijainneita valtioita oli kaikkiaan 30, ja niitä on kutsuttu vaihtelevasti mm. viidakkoutopioiksi tai teokraattisiksi hirmuhallinnoiksi. Jesuiittavaltiot kuihtuivat hiljalleen pois sen jälkeen, kun jesuiitat karkotettiin Espanjan hallitsemilta alueilta vuonna 1767. Kenties huomionarvoisinta on kuitenkin se, että ne olivat modernin kommunistivaltion esiasteita.
Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: their origin, progress, doctrines, and designs, 1889, s. 303
Paraguayn [jesuiittavaltioiden] kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement: A Diagnosis of World Disorders, 1933, s. 78
Jopa katolinen ensyklopedia myöntää jesuiittavaltioiden olleen kommunistisia järjestelmiä, vaikka kuvaileekin niitä hilpeyttä herättävän apologeettisesti:
Talouden perustana [jesuiittavaltioissa] oli eräänlainen kommunismi, joka kuitenkin erosi oleellisesti nykyisestä samannimisestä järjestelmästä ja oli pääasiallisesti teokratia. Gelpi y Ferro kirjoitti: "Jesuiitat toteuttivat kristillisessä yhteisössään kaiken, mikä on hyvää eikä mitään, mikä on huonoa nykyajan sosialistien ja kommunistien hankkeissa.
-Catholic Encyclopedia
Katolinen kirkko ja kommunismi
Espanjalaisen Etelä-Amerikan vapaussodat, jesuiitat ja vapaamuurarit
Niin kuin Euroopassa, jesuiitat ovat olleet merkittävässä roolissa latinalaisen Amerikan vallankumous- ja itsenäisyyssodissa. Ilmeisin esimerkki tästä on vuosina 1810-1821 käyty Meksikon itsenäisyyssota, jossa itsenäisyystaistelijoiden ensimmäinen johtaja oli jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Miguel Hidalgo y Costilla, jota pidetään myös maan perustajaisänä. Ja nyt 2000-luvulla vallankumoustaistelijoita johtaa taas jesuiitta, sillä zapatistisen kansallisen vapautuksen armeijan (EZLN) johtohahmo Subcomandante Marcos on oikealta nimeltään Rafael Sebastian Guillen Vicente, joka kävi nuorena jesuiittakoulua, jossa oletettavasti tutustui vapautuksen teologiaan.
Argentiinan kansallissankari Jose de San Martin, jonka isästä tuli jesuiittoreduktioiden kuvernööri jesuiittojen karkotuksen jälkeen, oli vapaamuurari, kuten Simon Bolivar, jota pidetään hänen ohellaan espanjalaisen Etelä-Amerikan suurena vapauttajana. Yksi Argentiinan vuoden 1810 toukokuun vallankumouksen johtajista oli jesuiittojen kouluttama Julian Alvarez, joka oli tuolloin Argentiinan vapaamuurarien päämies. Hän otti avosylin vastaan Euroopassa perustetun vallankumouksellisen Lautaro-loosin, johon San Martin kuului, ja hankki sille toimintaansa tarvittavan varustuksen. Lautaro-loosiin kuului myös Bolivar sekä lukuisat muut latinalaisen Amerikan vapaussotien johtohahmot. Vihje siitä, kuka Argentiinaa todella johtaa, löytyy sen kansallistunnuksesta, toukokuun auringosta:
Alemmassa kuvassa siis jesuiittojen tunnus, jossa toukokuun auringon tavoin sekä 16 suoraa että 16 kiemuraista sädettä.
Falangismi ja kommunistinen vapautuksen teologia - jesuiittojen hegeliläistä dialektiikkaa
Jesuitismin hengentuote vapautuksen teologia on lähinnä koodisana katoliselle kommunismille, jota jesuiittakenraali Adolfo Nicolas on kommentoinut näin:
Vapautuksen teologia on rohkea ja luova vastaus latinalaisen Amerikan sietämättömään tilanteeseen. Kuten muidenkin teologioiden kohdalla, se tarvitsee vuosia kypsyäkseen. On vahinko, ettei se ole saanut luottamuslausetta ja että pian siltä ollaan katkaisemassa siivet, ennen kuin se oppii lentämään. Se tarvitsee lisää aikaa.
-Adolfo Nicolas, jesuiittakenraali, 2008 (CNA)
Mutta, mikä tätä kurjuutta on latinalaiseen Amerikkaan tuonut? Ennen kaikkea Vatikaani ja toisen maailmansodan jälkeiset jesuitistisen natsi-liikkeen perintöön pohjautuvat fasistihallinnot:
Suunnitelma latinalaisen blokin luomisesta Hitlerin uuden järjestyksen suojissa otettiin jo esille. Tämän toteutumattoman hankkeen jatkajaksi toisen maailmansodan loppuvuosina tuli luonnollisesti Espanjan fasismi, jonka keskuudessa oli sattumoisin pyöritelty samanlaisia ideioita sen syntyhetkestä lähtien. Tämä hanke suunnattiin pääosin latinalaiseen Amerikkaan, ja rauhan häämöttäessä se lähti taas käyntiin. Se ei saanut käyttövoimaansa vain paikalliselta väestöltä, vaan suuresta espanjalais-latinalaisen blokin ideasta, jonka vetäjänä oli Francon iberialainen fasismi. Tämän latinalaisessa Amerikassa säilyneen fasismin pääpyrkimyksenä oli yhdistää kaikki natsi-, fasisti- ja falangistiliikkeet kautta Keski- ja Etelä-Amerikan. Tätä toimintaa harjoitettiin pääosin Francon Falange Exterior -osaston ja Amerikan eri diplomaatti- ja kulttuuriorganisaatioiden kautta, joiden tehtäväksi tuli yhdistää toisiinsa Espanjan Falange ja Portugalin Legiao Pyreneiden niemimaalla, ja fasistiliikkeet latinalaisessa Amerikassa. Kuuban Falange esimerkiksi liitettiin Meksikon Sinarquismo-liikkeeseen ja Argentiinan vallankaappauksiin Argentiinassa, ja sitten Brasiliassa, jotka seurasivat toisen maailmansodan päättymistä.
-Avro Manhattan, The Vatican in World Politics, 1949
Vatikaani on pitänyt Keski-Amerikan ihmiset tietämättömyydessä ja kurjuudessa jo neljä vuosisataa. On Vatikaanin intressi pitää kuristusotteensa näissä maissa. Se tekee sen joko joko El Salvadorin kuolemanpartioiden tai Nicaraguan jesuiittamarxistien avulla, kunhan ote ihmisistä säilyy. USA voisi protestanttisena maana luoda painetta, joka voisi vapauttaa ihmiset molemmista sotivista ryhmistä, mutta ei, sellaista painetta ei koskaan kohdisteta Vatikaaniin. Sen sijaan USA:sta näyttää tulevan aina vain enemmän Vatikaanin palvelija ja latinalaisen Amerikan mädännäisen tilan ylläpitäjä.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 21
On yksi aikamme suurista tragedioista, että latinalaisen Amerikan ihmisille ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin valinta romanismin ja marxismin välillä, ja marxismi on sekin vielä jesuiittojen tuotos. Heille ei koskaan anneta mahdollisuutta valita niistä kumpaakaan, vaan protestantismi. [Viime vuosina se on saanut jossain määrin jalansijaa.] Protestantismista on tullut niin heikkoa, ja sen ovat niin monet selkärangattomat myöntyilijät pettäneet, ettei monille maailman kansoista enää ole tarjolla kelvollisia vaihtoehtoja. Silti, kun tarkastellaan maailmaa, protestanttiset maat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat ainoita, joissa on jäljellä edes jotain vapautta muistuttavaa.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 22
Vapautuksen teologia on käytännön tasolla merkinnyt loputtomia sisällisotia, ja Douglas Brehm tiivistää sen näin:
Olen aivan täysin kyllästynyt siihen, mitä Keski- ja Etelä-Amerikassa tapahtuu, koska CIA on tukenut kaikkia näiden maiden valkoisia eurooppalaisia diktaattoreita, jesuiittojen pelatessa kummallakin puolella... Nämä ovat valkoisia ei-alkuperäisväestöön kuuluvia ihmisiä, jotka sortavat alkuperäisväestöä, joka sitten pakenee jesuiittojen syliin kommunismiin, jonka se näkee ratkaisuna CIA:n luomiin ongelmiin. Tätä vapautuksen teologia tarkoittaa...
-Douglas Brehm
Nicaragua on tästä erinomainen esimerkki:
USA:n pääkohde on Nicaraguan sandinistihallitus, jota pidetään nyt marxilaisena hallintona. Tosiasia on kuitenkin se, että sandinistihallituksessa on enemmän jesuiittoja ja jesuiittojen kontrolloimia henkilöitä, kuin koko Nicaraguassa on ihmisiä, jotka ovat lukeneet Marxin Pääomaa ensimmäistä kappaletta pidemmälle.
-New Solidarity, 25. huhtikuuta 1983 (The Vatican Jesuit Global Conspiracy, Ronald Cooke, 1985, s. 23)
Sandinistihallitukseen kuuluivat jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Ernesto Cardenal ja hänen veljensä Fernando, joka oli jesuiittapappi, ja katolinen Maryknoll-pappi Miguel D'Escoto. Eli jesuiittojen kontrolloima CIA tuki jesuiittojen miehittämää kommunistista sandinistihallitusta vastaan taistelevia contra-sissejä, täysi farssi... ja Kolumbiassa:
… Vasemmistolaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet jo vuosien ajan ensisijaiseksi tehtäväkseen Kolumbian hallituksen uskottavuuden romuttamisen. Bogotassa olevan USA:n suurlähetystön vuonna 2003 julkaisema sisäpoliittinen raportti "A Closer Look at Human Rights Statistics" vahvisti juuri sen. Sen mukaan kansalaisjärjestöjen analyysit - esimerkiksi jesuiittojen perustaman tutkimus- ja koulutuskeskuksen (Cinep) tekemät - ihmisoikeustilanteesta olivat voimakkaan puolueellisesti hallitusta vastaan samalla, kun jättivät huomioimatta sissien toimet…
-Wall Street Journal, 7. heinäkuuta 2008
Sen, miten jesuiittaveljeskunnan hierarkia oikeasti suhtautuu noiden aikojen Kolumbian presidenttiin, Alvaro Uribeen, paljastaa se, että hänet on kutsuttu luennoimaan jesuiittojen mahtavimpaan yliopistoon Amerikassa eli Georgetowniin.
Bogotan jesuiittayliopiston johtaja, Alvaro Uribe ja Kolumbian jesuiittaprovinsiaali Francisco de Roux.
Jo aiemmin kävi ilmi, että Hugo Chavez ja Fidel Castro ovat jesuiittojen sätkynukkeja, ja Kuuban nykyinen johtaja Raul Castro on veljensä tavoin jesuiittojen kouluttama.
Näyttää siltä, että jesuiittojen tuki tälle hirviölle ei ollut virhe, vaan suunnitelmallista toimintaa. France Press-lehden pitkäaikainen Havannan kirjeenvaihtaja, argentiinalainen toimittaja Alfredo Munoz Unsain kertoo varsin paljastavan jutun. Isä Pedro Arrupe vieraili Kuubassa 1980-luvun alkupuolella, ja Munoz Unsain pääsi keskustelemaan häneen kanssaan useaan otteeseen. Yhdessä niistä musta paavi kertoili toimittajan mukaan perinteiset jesuiittajutut päättäen siihen, että hän oli hyvin tyytyväinen jesuiittojen työhön latinalaisessa Amerikassa, erityisesti monista heidän valmentamistaan oppilaista, jotka ovat myöhemmin päässeet korkean asemaan kaikilla elämänaloilla. "Mutta ette varmaan ole ylpeitä kaikista heistä", totesi Unsain lisäten siihen: "Fidel Castrohan oli yksi teidän oppilaistanne." Siihen Arrupe vastasi perinteiseen jesuiittatyyliin heittämällä vastakysymyksen: "Mikähän saa sinut olettamaan, ettemme ole ylpeitä Fidel Castrosta?"
-Servando Gonzalez, The Monster Next Door, 2000
Mainittakoon vielä, että Perun maolaisen Loistava polku-sissiliikkeen perustaja Abimael Guzman oli katolista koulua käynyt filosofian professori ja hänen seuraajansa liikkeen johtajana eli Julio Cesar Mezzich oli jesuiittojen kouluttama.
