Nykyinen paavi Pius XII… [perusti] "Opera Religiosan" (Uskonnollisten toimien instituutti), josta tuli Vatikaanin oma pankki. Se toimii tiiviissä yhteistyössä zürichiläisen Schweizerische Kreditanstaltin [nyk. Credit Suisse] kanssa, josta jesuiittaveljeskunta taas omistaa tiettävästi huomattavan osuuden. Näiden kahden finanssilaitoksen välinen läheinen yhteys ilmenee siinä, että Kreditanstaltilla on aina läsnä edustaja Opera Religiosan toimitiloissa Roomassa.
…
Vatikaanin miljardien arvosta omistamiin osakkeisiin täytyy vielä lisätä ne, jotka ovat uskonnollisten veljeskuntien hallussa ja joita Vatikaani joko täysin tai osittain kontrolloi. Näistä suurin osakkeenomistaja on jesuiittaveljeskunta, jonka omistamien osakkeiden arvo on 5 miljardia dollaria.
Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai bulvaaninaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
…
Jesuiitat omistavat osuuden myös suurista teräsyhtiöistä Republic Steel ja National Steel, kuten myös USA:n neljästä merkittävimmästä lentokonevalmistajasta: Boeing, Lockheed, Douglas ja Curtiss-Wright. He kontrolloivat lisäksi öljy-yhtiöitä "Phillips Oil Co."… ja "Creole Petroleum Co.", jolla on laajat toimivaltuudet Venezuelassa.
Siihen asti, kun amerikkalaiset yhtiöt tulivat muutama vuosi sitten mukaan kilpailuun Etelä-Amerikassa, jesuiittaveljeskunnalla oli myös monopoli elohopeateollisuudessa. Veljeskunta sai vuonna 1923 talousasiantuntijoidensa avulla hankittua itselleen kaikki kuuluisan Almadenin elohopeakaivosyhtiön osakkeet, jotka olivat silloin madridilaisen pankin Banco Hispano Americano omistuksessa.
Se oli osakemarkkinahistorian mestarillisimpia kaappauksia, koska jesuiitat löivät Amerikan suurimman kemianteollisuuden konsernin, DuPontin, joka myös halusi Almadenin kaivosyhtiön osakkeet. Tämä sai trustin perustajan, Alfred I. du Pontin toteamaan: "Olen saanut suuren opetuksen, ei koskaan pidä kiistellä pappien kanssa, etenkään jesuiittojen".
Vuonna 1932 jesuiitat ostivat lisäksi Toscanan elohopeakaivokset Italiassa, jotka Almadenin kaivosten kanssa hallitsivat aivan viime vuosiin saakka lähes koko elohopean maailmanmarkkinoita. Toisessa maailmansodassa jesuiitat möivät tätä aseteollisuudelle tärkeää raaka-ainetta molemmille osapuolille. Kun Espanjan yhtiö toimitti elohopeaa pääasiassa liittoutuneille ja Venäjälle, Italian kaivokset toimittivat sitä Saksan aseteollisuudelle.
…
Veljeskunnan omaisuus on kuitenkin suurelta osin amerikkalaisten jesuiittojen käsissä, jotka ovat taloudellisesti riippumattomia Roomasta, eikä Pyhä istuin pysty lainkaan suoraan kontrolloimaan heidän omaisuuttaan. Viime erityiskokouksessa viime syksynä oli siten myös jännitteitä, koska Rooman kuuria vaati saada hallintaansa koko veljeskunnan omaisuuden Amerikassa.
Amerikan kahdeksantuhatta jesuiittapappia pysyivät kuitenkin edelleen irti Rooman otteesta, koska heillä oli puolellaan Amerikan piispat. Heidän mielipiteellään on nimittäin hyvin suuri painoarvo Rooman kuuriaan nähden: pelkästään New Yorkin arkkihiippakunta tuo Vatikaanille vuodesta toiseen enemmän rahaa kuin kaikki Euroopan katolilaiset yhteensä.
-Der Spiegel, 1958
Sen verran kahdesta viimeisestä kappaleesta, että ei paavi tietenkään pysty kontrolloimaan jesuiittojen omaisuutta, koska kuten asiaan perehtyneet tietävät, jesuiitat hallitsevat täysin Vatikaania, ovat tehneet niin enemmän tai vähemmän jo 1800-luvulta lähtien:
1700-luvun keskivaiheilla kaikki saivat tarpeekseen jesuiittojen juonittelusta, ja heidät karkotettiin Brasiliasta (1754), Portugalista (1759), Ranskasta (1764), Espanjasta ja sen siirtomaista (1767) ja Parmasta (1768). Vuonna 1769 paavi Klemens XIII aikoi painostuksen alla ottaa käsittelyyn jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisen, mutta kuoli sitä edeltävänä yönä todennäköisesti myrkytyksen uhrina. Vuonna 1773 hänen seuraajansa Klemens XIV todella lakkautti veljeskunnan, vaikka hän tiesi maksavansa siitä hengellään. Vuonna 1774 hän kuolikin edeltäjänsä tavoin todennäköiseen myrkytykseen. Klemens XIV huudahti ennen kuolemaansa: "Voi kauhistus! Tiesin että he myrkyttäisivät minut; mutta en osannut odottaa kuolevani niin hitaalla ja julmalla tavalla".
Tämä ei todellakaan kuitenkaan merkinnyt jesuiittojen loppua, päinvastoin. Virallisen pannansa aikana heillä oli mahtavia suojelijoita, ironista kyllä, ei-katolisissa maissa, tärkeimpinä heistä protestanttisen Preussin kuningas Frederik Suuri, joka oli myös aikansa johtava vapaamuurari*, ja ortoksisen Venäjän keisarinna Katariina II Suuri. Ja jesuiitat työskentelivät salassa ja asiamiestensä avulla edelleen myös katolisissa maissa. Suurin osa Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen keskeisistä johtohahmoista oli vapaamuurareita ja/tai jesuiittojen kouluttamia, ja Napoleonin nosti valtaan sen jälkimainingeissa jesuiittojen oma mies, Abbe Sieyes. Napoleon toimi jesuiittojen työkaluna heidät lakkauttaneen paavinistuimen ja heidät karkottaneiden monarkkien rankaisemisessa. Napoleon valloitti myös Maltan, josta Maltan ritarit olivat karkottaneet jesuiitat vuonna 1768, ja 1800-luvulta lähtien Maltan ritarit ovatkin myös olleet jesuiittojen alaisuudessa. Kaikki huipentui siihen, kun Napoleonin arestiin laittama paavi Pius VII viimein suostui hyväksymään jesuiittaveljeskunnan toiminnan uudelleen vuonna 1814.
Jesuiitat olivat nyt vahvempia kuin koskaan, ja he ryhtyivät muokkaamaan katolisen kirkon konstituutiota sellaiseksi, että se mahdollistaisi heidän hallitsevan entistäkin täydellisemmin Vatikaania. Tätä varten he ajoivat läpi opin paavin erehtymättömyydestä, koska oli helpompi hallita yhtä absoluuttista johtajaa kuin monen itsenäisen piispan joukkoa. Heidän sätkynukkensa paavi Pius IX julisti sitten itsensä virallisesti erehtymättömäksi Vatikaanin kirkolliskokouksessa vuonna 1870. Näistä ajoista lähtien jesuiitat ovat dominoineet aivan täysin Vatikaania ja paavinistuinta, ja paavilla on ollut rippi-isänä tavan mukaan jesuiitta. Pius XII:lla se oli saksalainen jesuiittakardinaali Augustian Bea ja Paavali VI:lla ja Johannes Paavali I:llä italialainen jesuiittakardinaali Paolo Dezza, joka oli myös Johannes Paavali II:n oppi-isä.
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2011/09/miksi-vatikaani-ja-jesuiitat-paivitetty.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/01/vatikaanin-varallisuus.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/kansainvalisen-pankkitoiminnan.html
