Jesuiitta pelastaa maailman ilmastonmuutokselta

Yksi Kööpenhaminan ilmastokokouksen aivoista on saksalainen taloustieteilijä Ottmar Edenhofer, joka on erikoistunut ilmastonmuutoksen taloudelliseen puoleen ja on yhden IPCC:n työryhmän puheenjohtaja. Hänellä on tutkinto myös Münchenin filosofisesta jesuiittakorkeakoulusta ja hän on jopa virallisesti kuulunut jesuiittaveljeskuntaan 1987-1994. IPCC:n raportti, joka on ilmastokokouksen kivijalka perustuu CRU:n tutkimuksiin, joita tehneiden tiedemiesten nyt kokouksen alla julkisuuteen vuotaneet sähköpostit osoittavat heidän käyttäneen vilpillisiä menetelmiä. Sanan "jesuiitta" merkitys oli vanhojen sanakirjojen mukaan mm. "viekas ja petollinen henkilö" ja kirjahyllystäni löytyvä tuoreehko englantilais-suomalainen sanakirjakin kertoo, että "Jesuitical" on suomeksi "jesuiittamainen, kavala, häikäilemätön", joten eiköhän Edenhofer sovi hyvin ilmastohuiputtajien joukkoon. Mutta siitä viis, ilmastokokouksen on jyrättävä eteenpäin, jotta voidaan kerätä ihmisiltä vielä vähän lisää veroja ja viedä maailma kohti globaalia hallintoa.

Kööpenhaminan sopimus, maailmanhallitus ja jesuiitta Edenhofer

Rooman imperiumin ja katolisen kirkon hierarkia

Vuonna 756 Frankkien kuningas Pipin Pieni lahjoitti Rooman kaupungin katoliselle kirkolle, ja se tekaisi muiden tulevilta vaatimuksilta suojautuakseen ns. Konstantinuksen lahjakirjan, jonka mukaan keisari Konstantinus Suuri antoi paaville vallan Roomaan ja keisarin arvomerkit sekä papeille senaattorin arvot. Keskiajalla katolinen kirkko oli siis aivan avoin ja röyhkeä sille mielestään kuuluvan maallisen vallan suhteen. Se, mikä oli ennen Rooman imperiumin hallintokoneisto, ei välttämättä yksi yhteen, mutta olennaisilta osin, on nyt katolisen kirkon hierarkia.

Rooman imperiumi > katolinen kirkko

kuuria > kuuria

senaatti > kardinaalikollegio

provinssi > arkkihiippakunta

alue > hiippakunta

keisari > paavi

senaattori > kardinaali

kuvernööri > arkkipiispa

alueellinen johtaja > piispa

Lisää aiheesta:

http://letsrollforums.com/hierarchy-roman-empire-catholic-t10439.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Catholic_Church_hierarchy
http://www.vaticanassassins.org/?p=4085

Jesuiitta Joseph Retinger - Bilderberg-ryhmän aivot

... se oli hän, joka loi EEC:n... Eurooppa-liikkeen Keski- ja Itä-Euroopan komissio pystytettiin hänen innoituksestaan... Myöhemmin hän perusti Bilderberg-ryhmän... Nämä kokoukset saattoivat yhteen johtavia valtiomiehiä, jotka voivat keskustella ongelmistaan rauhassa ulkomaailmalta ja vaihtaa näkökantoja miesten kanssa, jotka olivat todellisia eminenssejä muissa maissa. Se oli Joseph Retinger, joka toi heidät yhteen ja tunsi kaikki heidät henkilökohtaisesti...
-Sir E. Beddington-Behrens

Kun Euroopan liittovaltio syntyy, kuten varmasti tapahtuu, se on paljosta velkaa hänen [Retingerin] pioneerityölleen. Aina lojaalina Puolalle, Sikorskille ja ystävilleen, joista minulla on ollut kunnia olla yksi, hän oli ensisijaisesti uskollinen yhdentyneen Euroopan aatteelle...
-lordi Boothby

Joseph Retinger oli siis voima Eurooppa-liikkeen takana ja Bilderberg-ryhmän aivot. Hän kokosi joukot Hollannin prinssi Bernhardin ollessa aivoriihen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Retinger oli harras katolilainen, jesuiittakokelas ja aikoi papiksi, mutta ilmeisesti huoli vaaditusta selibaatista sai hänet luopumaan ajatuksesta. Moni myös piti häntä paavin ja jesuiittakenraalin välisenä yhteyshenkilönä toimineena Vatikaanin asiamiehenä.

Lähteitä:

http://z10.invisionfree.com/The_Unhived_Mind_II/ar/t7517.htm
http://home.teleport.com/~flyheart/retinger.htm
http://www.bilderberg.org/bildhist.htm#Memoirs
http://www.mega.nu:8080/ampp/bilderberg.html

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

http://www.infosota.fi/2009/10/21/eun-presidenttiehdokkaat-ovat-bilderberg-jasenia/
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/09/paavillinen-eu-ja-katolilainen-timo.html
Daniel Estulin - jesuiittojen apuri?

Rothschildit ja muut Vatikaanin hovijuutalaiset

Rothschildit, Vatikaani ja Illuminati

Juutalaista Rothschildin pankkiirisukua on pidetty yleisesti vaihtoehtomediassa maailman mahtisukuna ja valtapyramidin huippuna, mutta sitä se ei kaikesta päätellen sentään todellisuudessa ole. Kaikkein vaikutusvaltaisimmat ihmiset pitävät erittäin matalaa profiilia, koska eivät halua valtansa tulevan näkyväksi. He eivät mene tv-studioon haastateltavaksi, kuten esimerkiksi entinen Rothschildien pankkidynastian päämies Sir Evelyn de Rothschild tässä. Jopa vaihtoehtomedian tunnetuin edustaja Alex Jones on haastattellut radio-ohjelmassaan hänen poikaansa David Mayer de Rothschildia, mikä menee jo aika koomiseksi.

Amschel Mayer Rothschild ja Maltan risti





















Rothschildit ovat kautta aikojen olleet paavillisia ja kuninkaallisia ritareita ja läheisessä yhteistyössä Vatikaanin kanssa. 1900-luvun alun Juutalaisen ensyklopediat mainitsivat heidän kantavan titteliä "Vatikaanin valtionkassan vartijat". Ylläolevassa kuvassa Rothchildien pankkidynastian perustajan Mayer Amschel Rothschildin poika Amschel Mayerilla on kaulassaan Maltan risti eli johanniittojen/Maltan ritareiden tunnus. Mielenkiintoista on myös se, että David Rene de Rothschild on nainut itsensä Aldobrandinin sukuun, joka on osa mustaa aatelia ja sidoksissa Vatikaaniin. Suvusta tuli aikoinaan myös yksi paavi, Klemens VIII.

Harvoin mainitaan se, että Rothschildit muiden länsimaisten pankkiirien ja teollisuusmiesten ohella rahoittivat Hitlerin valtaannousua vastavoimana Neuvostoliitolle*. Äärioikeisto virheellisesti sanoo Rothschildeja "juutalaisiksi pankkiireiksi", kun tosiasiassa he ovat kietoutuneet yhteen katolisen kirkon kanssa ja kytkeytyneet yhdessä perinteisen mafian ja Amerikan CIA:n kanssa Vatikaanin pankkiin, joka oli natsiystävällinen.
-Sherman H. Skolnick, The Rockefellers and the Rothschilds

1800-luvun alussa paavi lähestyi Rothschildeja lainatakseen rahaa. Rothschildit olivat erittäin hyvää pataa paavin kanssa, mikä sai yhden toimittajan toteamaan sarkasisesti: "Rothschild on suudellut paavin kättä... Rauha on vihdoin taas maassa."
-Derek Wilson, Rothschild: A Story of Wealth and Power, 1988

*Antony C. Sutton osoitti kirjassaan "Wall Street and the Rise of Hitler", että Natsi-Saksaa rakennettiin ainakin osittain amerikkalaisten pankkiirien ja yritysten avulla. Vaihtoehtomediassa on monia antisionisteja, jotka kiistävät tämän leimaten sen sionistien propagandaksi. Samaiset antisionistit vakuuttelevat, että Hitler oli isänmaallinen ja hyvä johtaja, joka "vapautti kansansa juutalaisten pankkiirien ikeestä". Totuus lienee kuitenkin se, että hän oli opportunisti, joka syyllisti juutalaiset kaikesta pahasta, kuten oli tapahtunut niin monesti aiemmin historian aikana. Näin tekivät myös jesuiitat oman lehtensä välityksellä 1800-luvun lopulla:

Vuonna 1890 "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, joka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 2000

Muistattehan että Hitler itse sanoi oppineensa "kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta" ja että Himmler organisoi SS:n veljeskunnan periaatteiden mukaan. On muitakin aihetodisteita, että Hitler oli viime kädessä vain Vatikaanin ja jesuiittojen pelinappula.


Mutta miksi Vatikaani oli 1800-luvun alussa tiukoilla?

Jesuittakenraali on ollut maailman vaikutusvaltaisin mies siitä lähtien, kun paavi Pius VII palautti veljeskunnan tai "komppanian" aseman vuonna 1814. Johtuen veljeskunnan lakkauttamisesta paavin toimesta vuonna 1773 jesuiitat perustivat Baijerin Illuminatin yhden sotilaansa, Adam Weishauptin kanssa. Illuminati imaisi itseensä juutalaisen Rothschildin mahtisuvun luoden maailmanlaajuisen jesuiittakenraalin hallitseman jättiomaisuuden. Tämän taloudellisen aseen avulla jesuiitat sitten kävivät sotaa Vatikaania, paavia, Euroopan katolisia monarkkeja ja dominikaanien veljeskuntaa vastaan. Tätä inkvisitiota ja ristiretkeä kutsuttiin "Ranskan vallankumoukseksi ja Napoleonin sodiksi". 25 vuoden ajan jesuiittakenraalin vapaamuurarikätyrit erityisesti Napoleon Bonaparten hahmossa kävivät sotaa. Bonaparte rankaisi myös Maltan ritareita ajaen heidät kotisaareltaan Venäjälle.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Weishaupt ja hänen jesuiittakumppaninsa katkaisivat Vatikaanin tulovirrat käynnistämällä ja johtamalla Ranskan vallankumouksen, ohjailemalla Napoleonin katolisen Euroopan valloitusta, kapinalla kirkkoa vastaan isä Hidalgon kaltaisten pappien johdolla Meksikossa ja latinalaisessa Amerikassa, ja lopulta panemalla Napoleonin vangitsemaan paavi Pius VII:n Avignonissa, kunnes hän suostui vapauttamistaan vastaan uudelleentunnustaa jesuiittaveljeskunnan. Tämän jesuiittojen sodan Vatikaania vastaan päättivät Wienin kongressi ja vuoden 1822 salainen Veronan sopimus... Aina siitä lähtien Rothschildit ovat olleet Vatikaanin talousasiamiehiä.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy and the Rockefellers, 1968

Weishauptin uskollisuus jesuiitoille

Weishaupt teki ennen kuolemaansa vuonna 1830 sovinnon katolisen kirkon kanssa. Tämä käy hyvin yksiin sen kanssa, että hän oli koko ajan ollut uskollinen jesuiitoille ja ajanut heidän asiaansa, sillä jesuiitat hallitsivat tuolloin taas Vatikaania. Paavi Klemens XIV lakkautti painostuksen alla jesuiittaveljeskunnan vuonna 1773 maksaen siitä pian hengellään, mutta he pakottivat heidän oman miehensä, Abbe Sieyesin valtaan nostaman Napoleonin avulla paavi Pius VII:n poistamaan jesuiitat pannasta vuonna 1814.  Jesuiitoilla oli tuon jälkeen entistäkin suurempi ylivalta Vatikaanissa. 


Vatikaanin hovijuutalaiset

Mutta palataan Illuminatista Vatikaanin "hovijuutalaisiin". Termi hovijuutalainen tarkoitti alunperin juutalaisia pankkiireita, jotka hoitivat Euroopan kuninkaallisisten ja aatelisten raha-asioita, mitä vastaan he saivat etuoikeuksia ja vapauksia, joita muilla juutalaisilla ei ollut. He saivat esimerkiksi asua ghettojen ulkopuolella. Rothschildit joiden pankkidynastian perustaja tuli Frankfurtin juutalaisghetosta, ovat ilmeinen historiallinen esimerkki Vatikaanin hovijuutalaisista, ja tämänhetkisiä malliesimerkkejä ovat mm. Gary Krupp ja New Yorkin pormestari Michael Bloomberg. Mielenkiintoisin tapaus on pitkäaikainen Israelin sionistihallinnon vaikuttaja Shimon Peres, joka kävi Puolassa jesuiittakoulua ja on ollut niin hyvää pataa paavin kanssa, että lupasi Itä-Jerusalemin Vatikaanille Oslon rauhansopimuksen yhteydessä. Tämän uutisoi italialainen lehti La Stampa kolme päivää ennen Oslon sopimuksen julkistamista ja vahvisti myöhemmin julkisuuteen vuotanut sähke Roomasta Israeliin. Barry Chamish kertoo allaolevassa videossa tapauksen yksityiskohdat.




Lisää aiheesta tässä blogissa:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/vatikaani-ja-jerusalem.html 
http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2012/03/israel-lobbyn-vaitetty-valta-on-mediaa.html

paavi Benedictus XVI ja Shimon Peres

Sionistit näyttävät usein olevan tiiviissä yhteistyössä Vatikaanin kanssa, ja Tooran ja juutalaisen uskon hylkäävät sabbatailaiset juutalaiset usein myös avoimesti kääntyvät katolisuuteen (Näin teki myös Benjamin Freedman, jonka puheita käytetään useimmilla sionismin vastaisilla ja avoimesti juutalaisvastaisilla sivustoilla todisteena juutalaisten salaliitosta ja ylivallasta). Onko Israel siis kaiken pahan alku ja juuri vai vain pelinappula suuressa uskonnollispoliittisessa valtapelissä, sen päätelköön kukin itse.

Tosiasia on joka tapauksessa se, että Israelin olemassaolo on hyödyttänyt Vatikaania, koska se on Israelin kautta päässyt käsiksi himoitsemaansa Jerusalemiin, jota se jo ristiretkien aikana yritti vallata itselleen takaisin. Tätä ristiretkien henkeä pitävät nykyään yllä katoliset veljeskunnat, ennen kaikkea Maltan ritarikunta, jonka virallinen nimi on "Jerusalemin Pyhän Johanneksen suvereeni sotilaallinen ja hospitaliittaritarikunta", ja Jerusalemin Pyhän Haudan ritarikunta. Espanjan kuningas Juan Carlos, joka on näiden molempien ritarikuntien korkea-arvoinen jäsen, kantaa myös titteliä "Jerusalemin kuningas". Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, ei ole lainkaan erikoista, että kardinaali Spellman lobbasi sen puolesta, että Israel hyväksyttäisiin YK:hon.

Sen sijaan, että ottaisi julkisesti kantaa, hän [Spellman] toimi kulissien takana "vaatien henkilökohtaisesti jokaista Etelä-Amerikan maata antamaan äänensä Israelille"… Ei ollut epäilystäkään siitä, että Spellman tunsi YK-edustajia… Katkeran kamppailun jälkeen Israel hyväksyttiin YK:hon äänin 37-12. Israelilaiset olivat kääntyneet monen huomattavan miehen puoleen, mukaan lukien John Foster Dulles, jotta nämä ajaisivat heidän asiaansa. Mutta Charlie Silver oli vakuuttunut, että Spellman oli ollut ratkaiseva tekijä…
-John Cooney, The American Pope, 1984

Rothschildien mahti historiaa?

Rothschildien mahti nykymaailmassa - myytti ja olkiukko, jolla ohjataan huomio pois Vatikaanista?

Sanotaan että Rothschildit kontrolloivat USA:n keskuspankkia (Federal Reserve), vaikka todisteita siitä ei ole. Ellei sellaisena pidä esim. netissä kiertävää listaa oletetuista Federal Reserven omistajapankeista, jossa on mm. pankkeja, joita ei ole enää edes olemassa tai ole koskaan ollutkaan.

Mm. David Icke sanoo, että Rothschildit kontrolloivat täysin mediaa. Ehkä näin on vaihtoehtomedian luomassa satumaailmassa, mutta oikeassa maailmassa Nat Rothschild hävisi juuri kanteen Daily Mail -lehteä vastaan, joka oli kirjoittanut hänen olleen "nukkemestari", joka saattoi yhteen lordi Mandelsonin ja venäläisen oligarkin, Oleg Deripaskan suurta bisnesdiiliä varten. Nat Rothschild väittää kyseessä olleen vain "virkistysmatka" ja vaati vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta.

Rothschildeille (ja Rockefellereille) jälleen lisähuomiota mediassa:

Kaksi kuuluisaa pankkiirisukua on löytänyt toisensa. Eurooppalaiset Rothschildit ovat ostaneet yli kolmanneksen osuuden amerikkalaisten Rockefellereiden omaisuudenhoitoyhtiöstä.

Rothschildien Lontoon pörssissä noteerattu RIT Capital Partners -yhtiö hankki siivunsa ranskalaiselta Societe Generale -pankilta, jolla on ollut osakkaana Rockefellereiden yhtiössä vuodesta 2008 lähtien.

Kauppa tuo yhteen kaksi sukupatriarkkaa, 96-vuotiaan David Rockefellerin ja 76-vuotiaan Jacob Rothschildin.

Rothschildit aloittivat pankkiuransa 1700-luvun lopulla Frankfurtissa Saksassa. He ovat rahoittaneet muun muassa Britanniaa sodassa Napoleonia vastaan sekä Suezin kanavan rakentamista.

John D. Rockefellerin vuonna 1882 perustama Rockefeller & Co nousi puolestaan amerikkalaisen kapitalismin ja äveriäisyyden symboliksi.
-STT, 30. toukokuuta 2012

Vatikaani ja pankkitoiminta

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/kansainvalisen-pankkitoiminnan.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/bank-of-american-perustaja-amadeo.html


*muokattu viimeksi 24.10.2012

Pyhän Haudan ritarikunta - Maltan ritareitakin vaikutusvaltaisempi?

Jerusalemin Pyhän Haudan ritarikunta on Maltan ritarikunnan vähemmän tunnettu, mutta mahdollisesti jopa vaikutusvaltaisempi rinnakkaisjärjestö, jonka historiaa kuvaillaan sen Suomen kotisivuilla näin:

Ritarikunnan alkuperä

1. Pyhän Haudan Ritarikunta, jonka perustaminen perimätieto lukee Godfrey de Bouillon:in ansioksi, on luultavimmin saanut alkunsa Pyhälle Maalle 12. vuosisadalla Jerusalemin Latinalaista kuningaskuntaa puolustamaan matkanneiden ritareiden virkaan asettamisesta. Sen perusarvot ovat niiden ristiretkeläisritarien perintöä, jotka tulivat jäseniksi Pyhän Haudan vakinaisiin kaniikkeihin liittyvään maallikkoveljeskuntaan. Ritarikunta esiintyi alkulähteellään tyypillisten vanhojen kristillisten aateliuden piirteiden edustajana. Se sai inspriraationsa Pyhän Bernardin ”De laude novae militae” tekstissä esittämistä ihanteista, yhdistäen uskollisuuden ristiretkien henkeen ja ajatukseen. Ritarikunnan jäsenyydelle oli tunnusomaista, että siihen voitiin liittyä vain Kristuksen haudalla Jerusalemissa ja että jäseniksi hyväksyttiin ainoastaan paavin ja hallitsijoiden tunnistamat ritarit. 15. vuosisadan alkupuolella Ylin Piispa otti monimutkaisen tilanteen omiin käsiinsä ja antoi Ritarikunnalle selkeän ritarikunnan statuksen. Hän antoi Pyhän Maan Fransiskaaniselle Kustokselle oikeuden luoda ”Pyhän Haudan Ritarit”.

Ritarikunnan uusi perustaminen

2. Vuonna 1847, Paavi Pius IX perusti uudestaan Jerusalemin Latinalaisen Patriarkaatin ja uudelleenorganisoi Jerusalemin Pyhän Haudan Ritarikunnan. Uudesta Patriarkasta tuli Ritarikunnan Suurmestari. Ritarikunnan uusi asema antoi mahdollisuuden investoida Patriarkan nimissä uusia jäseniä myös Jerusalemin ulkopuolella. Paavi Leo XIII hyväksyi vuonna 1888 Patriarkan aloitteen, että Ritarikuntaan voidaan investoida myös daameja. Vuonna 1907 Paavi Pyhä Pius X otti itselleen Suurmestarin arvon, ja Patriarkasta tuli Suurpriori. Suurmestarin arvo palautettiin Patriarkalle vuonna 1928. Paavi Pius XII antoi Ritarikunnalle uuden perussäännön vuonna 1940 ja asetti sen Suojelijaksi kardinaalin. Vuonna 1949 Kardinaali Suojelijasta tuli Suurmestari ja Latinalaisesta Patriarkasta taas kerran Suurpriori. Vuonna 1977 Ritarikunta sai Paavi Paavali VI:lta uudelleen tarkistetun perussäännön. Tämä on pienin muutoksin käytössä nykyisen toiminnan ohjeena.

Kyse on siis ristiritkeläishenkisestä ritarikunnasta, joka ajaa katolisen kirkon etua Jerusalemissa omien sanojensa mukaan tietenkin vain hengellisessä mielessä, niin kuin Vatikaani ja sen ritarikunnat ja veljeskunnat aina. Kuitenkin esimerkiksi nykyinen Latinalainen patriarkka ja suurpriori Fouad Twal on sanonut hieman ennen vihkimistään näin (lähde):

Emme halua olla laillisia kerjäläisiä. En pidä tästä. Me tarvitsemme poliittisen näköalan.

Ritarikunnan nykyinen suurmestari on amerikkalainen kardinaali Foley ja suurpriori siis jordanialainen Fouad Twal. Roomassa toimii ritarikunnan Suurmagisterium, jonka alaisia ovat alueelliset käskynhaltijakunnat. Suomen käskyhaltijakunnan käskynhaltija on Lauri Gorski ja suurpriorina toimii vasta virkaan vihitty sitten 1500-luvun ensimmäinen suomalainen katolinen piispa Teemu Sippo.





Lisätietoa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Order_of_the_Holy_Sepulchre
http://www.chivalricorders.org/vatican/holysep.htm
http://troyspace2.wordpress.com/category/order-of-the-holy-sepulchre/
http://z10.invisionfree.com/The_Unhived_Mind_II/index.php?showtopic=20605

Vicarius Filii Dei ja 666

Protestanttiset piirit ovet nostaneet esille sen, että paavin titteli Vicarius Filii Dei tuottaa roomalaisin numeroin tulokseksi 666 eli pedon luvun. Katoliset apolegeetikot ovat väittäneet, että tätä titteliä ei ole koskaan käytetty, tai sitten, kun ovat huomanneet, ettei se mene läpi, yrittäneet vähätellä koko asian merkitystä. Numero 666 yhdistetään myös antikristukseen, joka tarkoittaa "vastakristusta" tai "sijaiskristusta". Yksi paavin arvonimistä on "Jeesuksen Kristuksen sijainen", ja menneinä vuosisatoina Martti Luther ja muut protestanttisaarnaajat pitivätkin usein paavia antikristuksena. Sittemmin protestantismista on tylsynyt terä ja ekumenian, jossa on todellisuudessa kysymys protestanttikirkkojen katolisoimisesta, myötä katolinen kirkko on vaivihkaa imaisemassa "eksyneet" opetuslapsensa takaisin huomaansa.

Tässä amerikkalaisen katolisen lehden artikkeli vuodelta 1914 kertoo paavin tiaraan kaiverretusta tittelistä ja selittelee 666-asiaa:

http://www.aloha.net/~mikesch/OSV1914.gif

Saman lehden artikkeli vuodelta 1915, jossa puolustellaan tämän rienaavan tittelin käyttöä:

http://www.aloha.net/~mikesch/OSV1915.gif

Ja vielä vuodelta 1943 Amerikan kansallisen katolisen yliopiston professori vahvistus tittelin käytölle:

http://www.remnantofgod.org/images/quasten.jpg

Näin se lasketaan (U=V):

V = 5
I = 1
C = 100
A
R
I = 1
V = 5
S

F
I = 1
L = 50
I = 1
I = 1

D = 500
E
I = 1
______
= 666

Lisätietoa:

http://www.remnantofgod.org/666.htm
http://www.aloha.net/~mikesch/666.htm

Paavilainen Bushin perhe

Jos Valkoisessa talossa puhaltavat katoliset tuulet Obaman presidenttikaudella, niin oli myös George W. Bushin aikakaudella. Seuraavassa ote Washington Postin paljon puhuvasta artikkelista paavi Benedictus XVI:n Amerikan vierailun alla:

Valkoisen talon valmistautuessa vastaanottamaan Benedictuksen tiistaina moni Bushin sisäpiirissä odottaa paavin löytävän hengenheimolaisen presidentistä. Koska, jos Bill Clintonia voidaan joidenkin mielestä kutsua Amerikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi, niin George W. Bush voisi hyvin olla kansakunnan ensimmäinen katolinen presidentti. Se ei ole niin erikoinen näkökanta, miltä se kuulostaa. Kyllä, olihan meillä John F. Kennedy. Mutta siinä, missä Kennedy pyrki erottamaan uskontonsa virastaan, Bush on toivottanut katoliset opit tervetulleiksi Valkoiseen taloon ja perustanut niihin monia tärkeitä sisäpoliittisia päätöksiä. "Mielestäni siitä ei ole epäilystäkään, hän on varmasti paljon katolilaisempi kuin Kennedy", sanoo Rick Santorum, entinen Pennsylvanian senaattori ja harras katolilainen, joka ensimmäisenä antoi Bushille nimikkeen "katolinen presidentti".
-Washington Post, 13. huhtikuuta 2008

Hyvin paavilainen linjauksiltaan oli myös Ronald Reaganin hallinto, jota voisi kutsua myös Maltan ritareiden kokoontumisajoiksi. Reagan oli itse Maltan ritareiden kunniajäsen ja ensimmäinen USA:n presidentti, joka loi viralliset diplomaattisuhteet Vatikaaniin. Kauas on siis tultu siitä, kun lähettimen keksijä Samuel Morse 1800-luvun alkupuolella varoitti kirjassaan totalitaarisen Vatikaanin soluttautumisesta tasavaltalaiseen ja silloin vielä lähes täysin protestanttiseen Amerikkaan, ja sen tuhoisista seurauksista kansan vapaudelle. Näin lausui paavi Pius IX vain hieman ennen Abraham Lincolnin murhaa, jonka takana oli laaja kiihkokatolinen salaliitto:

Näitä vääriä ja kieroutuneita mielipiteitä [vapaudesta] tulee paheksua, koska ne ennen kaikkea estävät katolisen kirkon tervehdyttävän vaikutusvallan, jota sen pitäisi jumalallisen perustajansa antamalla valtuutuksella saada vapaasti harjoittaa aina maailmanloppuun asti, ei ainoastaan yksilöiden, vaan myös maiden, kansojen ja hallitsijoiden suhteen.
-paavi Pius IX, kiertokirje Quanta Cura, 8. joulukuuta 1864

Mutta palataan George W. Bushiin, joka vastasi toimittaja Raymond Arroyolle haastattelussa näin:

- Sanoitte tunnetusti, että näitte Putinin silmiin katsoessa hänen sielunsa... Kun katsotte Benedictus XVI:n silmiin, mitä näette?

- Jumalan.

Siis näissä silmissä...
















Paljon puhuva kuva Bushista ja edellisestä Amerikan katolisen kirkon päämiehestä, kardinaali Eganista...
















Bushin isä George H.W. Bush on Maltan ritareiden kunniajäsen, ja sekä George W., George H.W. että isoisä Prescott Bush ovat kuuluneet Yalen yliopiston Skull and Bones -salaseuraan, jolla on myös selkeä paavilainen yhteys. Bushin veli Jeb Bush on avoimesti katolilainen ja 4. asteen Kolumbuksen ritari. Myös hän tapasi paavin lämpimissä tunnelmissa...
















Muistatteko, kuinka Bush piti Irakin sotaa ristiretkenä? Kun katsotaan hänen suhdettaan paavinistuimeen, se ei välttämättä ole kovin kaukana totuudesta. Mielenkiintoista on myös se, että surullisenkuuluisa turvallisuusyhtiö Blackwater (nykyään Xe) on sidoksissa Maltan ritareihin, ja monet sen palkka-armeijan taistelijat olivat jopa käyttäneet Irakissa toimiessaan ristiretkiä käyneiden katolisten temppeliherrojen tunnuksia.


Lisätietoa:

http://www.spirituallysmart.com/bush.html

Jesuiittojen kouluttamat valtaapitävät

Blogissa on mainittu usein, että joku henkilö on jesuiittojen kouluttama, mutta mitä se tarkoittaa? Lähinnä sitä, että tämä henkilö on opiskellut jossain jesuiittojen johtamassa yliopistossa (tai joissain tapauksissa alemmissa opinahjoissa), joita on esimerkiksi Amerikassa 28. Ne siis kuuluvat jesuiittayliopistojen kattojärjestöön (AJCU). Mahtavin näistä on Washingtonissa sijaitseva Georgetownin yliopisto, josta käsin monen Vatikaani-tutkijan mielestä todellisuudessa johdetaan koko maata. Toiseksi merkittävin on Fordhamin yliopisto New Yorkissa. Mitä se merkitsee poliitikolle tai virkamiehelle, että hän on jesuiittojen kouluttama? Näin sen tiivistää Eric Jon Phelps:

Veljeskunnan maallikkoapurit eivät välttämättä ole kaikki jesuiittojen kouluttamia. Niillä opiskelijoilla, jotka jesuiitat ovat kouluttaneet, on parhaat mahdollisuudet saada työpaikka valmistumisen jälkeen. Heidän kouluttamisensa tulee ensin ja tämän jälkeen heidän sijoittamisensa, mitä varten veljeskunta heidät kouluttikin. Heidän opinahjoista valmistuneita on kaikilla aloilla ja elämänalueilla, ja näissä heistä tulee kaikkein vaarallisimpia, esimerkkinä Tim Russertin ja Chris Matthewsin kaltaiset miehet veljeskunnan CFR-johtoisessa mediassa. Monet apurit ovat valmistuneet Yalesta tai Harvardista. Veljeskunnalla on kilta Harvardissa, Bill O'Reillyn opinahjossa. Jos veljeskunta asettaa poliittiseen virkaan, se odottaa, että alistuu heidän neuvonantajansa tahtoon, kuten jesuiittapappi John McLaughlinin, joka kirjoitti Nixonin puheet. Jos hylkää veljeskunnan, jonka ansiosta pääsi virkaan, tulee rangaistuksi tai tapetuksi.
-Eric Jon Phelps

Tunnettuja (vuonna 2012) elossa olevia jesuiittojen kouluttamia poliitiikkoja ja valtiomiehiä:

Fidel Castro
Raul Castro
Bill Clinton
Juan Carlos, Espanjan kuningas
Felipe, Espanjan kruununprinssi
Pat Buchanan
John Kerry
Robert Gates
Abdullah II, Jordanian kuningas
Jose Manuel Barroso
Ruud Lubbers
Vicente Fox
Gloria Arroyo
Jacques Delors
Donald Rumsfeld
Herman van Rompuy
Leon Panetta
Shimon Peres
Zbigniew Brzezinski
Robert Mugabe
Mario Monti
Mariano Rajoy

Lisää tunnettuja jesuiittojen kouluttamia henkilöitä:

http://letsrollforums.com/jesuit-trained-movers-and-t16270.html
http://en.wikipedia.org/iki/List_of_alumni_of_Jesuit_educational_institutions
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Georgetown_University_alumni


Amerikassa on siis 28 jesuiittayliopistoa, kun niitä kaiken kaikkiaan on yli 2000. Kuitenkin viime vuosina Yhdysvaltain kongressin kuta kuinkin joka kymmenes jäsen on ollut jesuiittayliopiston kasvatti, kuten myös 112. kongressissa, jossa heitä on 54, eli he ovat moninkertaisesti yliedustettuja. Vielä reilummin yliedustettuja he ovat Barack Obaman kaikkien aikojen jesuiittalaisimmassa hallinnossa.

Olemme tyytyväisiä, että meidän jesuiittayliopistojen entiset oppilaat ovat edelleen tärkeässä osassa kongressissa ja hallinnossa näiden monien haasteiden koetellessa maatamme... Heidän sitoutumisensa johtamiseen ja palvelemiseen noudattaa parhaita jesuiittaperinteitä.
-Charles Currie, jesuiittapappi, AJCU:n puheenjohtaja

http://www.ajcunet.edu/Jesuit-Alumni-in-the-Obama-Administration-House-and-Senate 


Tietoa jesuiittojen kouluttamista johtohahmoista USA:n politiikassa, maanpuolustuksessa ja tiedustelussa, ja kansainvälisessä pankkitoiminnassa:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2012/03/obaman-hallinnossa-kymmenia.html

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/01/lahes-kaikki-usan-ulkopolitiikan.html

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/pentagon-ja-villa-farnese.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/cia-vatikaanin-lonkero-amerikassa.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/kansainvalisen-pankkitoiminnan.html

*muokattu viimeksi 23.03.2012

Saastunutta rokotevalmistetta levittäneen Baxterin johtaja jesuiitta

Rokotevalmistaja Baxterin, joka aiemmin tänä vuonna levitti Eurooppaan elävällä lintuinfluenssaviruksella saastunutta influenssavalmistetta, johtaja on kouluttautunut jesuiittayliopistossa ja toiminut Chicagon jesuiittayliopiston dekaanina. Hän on siis niin jesuiitta kuin voi olla olematta varsinainen jesuiittapappi tai veli.


Lähde

Todellinen Bohemian Grove

Okkultistisesta "herrasmiesten" klubista Bohemian Grovessa on ollut paljon puhetta vaihtoehtomediassa, mutta sen katolisia juuria harvemmin mainitaan. Klubin virallinen suojelupyhimys on Johannes Nepomukilainen, böömiläinen marttyyri ja katolinen pyhimys. Vaihtoehtomedian portinvartija Alex Jones nosti Bohemian Groven puheenaiheeksi tunkeuduttuaan "salaa" sen huippuvartioidulle alueelle ja kuvattuaan siellä pidetyn seremonian videokameralla. Jones jätti sopivasti mainitsematta siellä olevan Johannes Nepomukilaisen patsaan, toisin kuin ABC:n uutisraportti vuodelta 1981.



Bohemian Grove on siis nimetty Böömin (Bohemia) mukaan. Kun Marylandissa oli 1700-luvulla voimassa paavilaisuuden vastainen laki, joka rajoitti katolisen uskonnon harjoittamista, jesuiitat perustivat siirtokunnan nimeltä Old Bohemia (Vanha Böömi) ja sinne Pyhän Francis Xavierin kirkon, joka oli alueen ensimmäinen katolinen kirkko ja on nykyään yksi Amerikan vanhimmista katolisista instituutioista.





















Bohemian Grovessa on pidetty myös katolisia messuja, kuten tässä.



















Alex Jones on myös väittänyt, että klubissa palvottava suuri pöllöpatsas on Moolok, mikä on väärää tietoa, sillä Moolok on sarvekas ja enemmän härän tai oinaan kaltainen uhrijumala.

























Mutta pöllö on sen sijaan yhdistetty varsinkin roomalaisten jumalattareen Minervaan, kreikkalaisten Pallas Atheneen ja Babyloniassa demoniin Lilith.





















Lisätietoa:

http://www.spirituallysmart.com/bohemian_grove.html
http://www.scribd.com/doc/12873204/The-Bohemian-Grove
http://www.bibliotecapleyades.net/esp_sociopol_bohemiangrove.htm#menu

Paavin EU ja katolilainen Timo Soini

Euroopan yhdentyminen paavien omin sanoin

[Yhdentynyt Eurooppa tulee olemaan] mahtavin katolinen suurvaltio, minkä maailma on koskaan tuntenut... suurin yksittäinen ihmismahti, mikä koskaan on nähty.
-paavi Johannes XXIII, 1963 (liebreich.com)

Me rukoilemme sen puolesta, että Euroopan unioni toteutuu viipymättä koko laajuudessaan ja toivomme, että sen rajoja siirretään itään päin.
-paavi Johannes Paavali II (The Pope Speaks, 1995, s. 401)

Euroopan perustajat, kuten Adenauer, De Gasperi ja Schuman nostivat [katolisen] kristinuskonsa poliittisen elämänsä keskiöön. Miten voitaisiin aliarvioida esimerkiksi sen merkitystä, että vuonna 1951, ennen Pariisin sopimuksen hyväksymiseen johtaneiden hienovaraisten neuvotteluiden aloittamista, he halusivat kokoontua benediktiiniluostariin Reinin varrella meditoimaan ja rukoilemaan.
-paavi Johannes Paavali II, 7. marraskuuta 2003 (liebreich.com) 

Uudelleen pystytetty Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta

Näin on kommentoinut Euroopan yhdentymistä Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vuosisatoja hallinneen Habsburgin suvun edustaja, Maltan ritari Otto von Habsburg (1922-2011):

[Euroopan] yhteisö elää pitkälti Pyhän Rooman keisarikunnan perinnöstä ammentaen, vaikka suurin osa siitä ammentavista ihmisistä ei tiedä, mihin heidän kulttuuriperimänsä pohjautuu.
-Otto von Habsburg, Maltan ritari, europarlamentaarikko (Germany and the Holy Roman Empire)

Näin hän kuvaili yhdessä Wienin museossa esillä olevaa kruunua:

Meillä on hallussa eurooppalainen symboli, joka kuuluu yhtä lailla kaikille Euroopan maille; se on Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunu, johon tiivistyy Kaarle Suuren perintö.
-Otto von Habsburg, Maltan ritari, europarlamentaarikko (Germany and the Holy Roman Empire)

Kaarle Suurta pidetään yleisesti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ensimmäisenä keisarina, ja hänen mukaansa nimetty Karlspreis jaetaan vuosittain Euroopan yhdentymistä edistäneelle merkkihenkilölle.

Sekään ei ollut sattumaa, että [Maltan ritari] Giscard ja Schmidt myöntyivät Belgian kompromissiehdotukseen edustamiensa maiden kahdenkeskiseen kokoukseen syyskuussa 1978 Aachenissa, Kaarle Suuren valtakeskuksessa ja hautauspaikassa. Symboliikkaa korostettiin voimakkaasti sekä Ranskassa että Saksassa; nämä kaksi johtajaa tekivät erityisvierailun Kaarle Suuren valtaistuimelle, ja katedraalissa pidettiin erityinen jumalanpalvelus; kokouksen lopuksi Giscard totesi: "Ehkä silloin, kun keskustelimme raha-asioista, Kaarle Suuren henki leijui yllämme."
Bernard Connolly, The Rotten Heart of Europe, 1995

EU:n katoliset juuret

Syventävää tietoa EU:n katolisista juurista antaa Richard Bennettin ja Michael de Semlyenin artikkeli. Tässä siitä ote:

Vuonna 1950 Schuman-suunnitelma ehdotti Saksan ja Ranskan hiili- ja terästeollisuuden ylikansallista yhteistyöstä, millä luotaisiin perusta Euroopan taloudelliselle yhtenäisyydelle. Kahden perinteisen vihollisen talouksien osittainen fuusioituminen takaisi rauhan säilymisen niiden välillä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ja Saksan liittokansleri [Maltan ritari] Konrad Adenauer allekirjoittivat sopimuksen, Pariisin sopimuksen, yksinä ranskalais-saksalaisen hiili- ja teräsliiton perustajista. He olivat kollegoidensa Jean Monnet'n ja Paul Henri Spaakin tavoin hartaita katolilaisia, joilla oli yhteinen visio menestyksekkäistä sodanjälkeisistä paaveista uudelleen katolisoidussa ja yhtenäisessä Euroopassa. Vatikaani on tekemässä Adenauerista ja Schumanista sekä Alcide de Gasperista, kaikista kolmesta "perustajaisästä", "pyhimyksiä" palkinnoksi uuden "katolisille periaatteille pohjautuvan" Euroopan luomisesta.

Vuonna 1957 Rooman sopimuksella perustettu EEC toi Ranskan ja Saksan seuraksi Italian, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin poistaen kaupparajoitteita jäsenmaiden välillä ja yhtenäistäen niiden talouspolitiikkaa. Kaikille jotka jaksoivat lukea läpi ylipaksun sopimuskirjan, kävi selväksi, että hankkeen päämääränä oli alusta asti talouden kaapuun kiedottu poliittinen yhdentyminen, "yhä läheisempi liitto".

Vuonna 1962 esiteltiin yhteinen maatalouspolitiikka, johon kuului Euroopan yhteismarkkinat ja yhteinen hintapolitiikka, joka on poikkeuksetta suosinut ranskalaisia maanviljelijöitä. The Northwest Technocrat kommentoi tuolloin Euroopan yhteishankkeen kehitystä näin: "Fasismi on syntymässä uudelleen hienossa liikemiehen puvussa, ja Rooman sopimus pannaan vihdoin täytäntöön koko laajuudessaan. Unelma Pyhän Rooman keisarikunnan paluusta mahdiksi ja länsimaailman ns. kristillisten voimien hallitsijaksi ja ohjailijaksi ei ole kuollut, vaan vaanii jokaisen läntisen manner-Euroopan pääkaupungin odotushuoneessa ilmeten Euroopan yhteismarkkinoiden johtajien päättäväisyytenä uudelleen pystyttää Pyhä Rooman keisarikunta, mitä kaikkea se sisällään pitääkin!" Lähes 30 vuotta myöhemmin lontoolainen Sunday Telegraph ilmaisi saman huolen laajassa artikkelissa, jonka otsikko kysyi "Nytkö Pyhä Euroopan keisarikunta?". Siinä todettiin:

"Vatikaani tunnetusti ajattelee vuosisatojen tasolla. Paavi Johannes Paavali II:ssa meillä on modernin aikakauden poliittisin paavi. Se on suuntauksessa kohti Euroopan yhteismarkkinoiden federalismia ja tulevassa Itä-Euroopan maiden jäsenyydessä sekä Neuvostoliiton kuohunnassa, jossa paavi saattaa nähdä sitten Napoleonin kukistumisen tai vastauskonpuhdistuksen suurimman mahdollisuuden katolisen poliittisen vallan lisäämiseksi. Yhteismarkkinat itse syntyivät katolisten poliitikkojen, kuten saksalainen Adenauer, Paul Henri Spaak, Jean Monnet ja Robert Schuman, innoituksesta... EY:n sosiaalinen peruskirja ja Jacques Delorsin (Euroopan komission puheenjohtajan) sosialismi on kyllästetty katolisella sosiaaliopilla. Jos eurooppalainen federalismi voittaa, EY:stä todella tulee imperiumi. Sillä ei ole keisaria, mutta sillä on paavi. On vaikeaa olla ajattelematta, että [Karol] Wojtyla tiedostaa sen."
-Richard Bennett ja Michael de Semlyen, Papal Rome and the European Union

EU:n synnyttäneen Maastrichtin sopimuksen uskonnollisesta taustasta he jatkavat seuraavasti:

Uskonnollinen ulottuvuus, vaikkei niin ilmeinen, oli avainasemassa siinä, mitä oltiin luomassa. Kaikkein voimakkaimmin Maastrichtin sopimuksen etenemistä edistäneiden eurooppalaisten johtajien joukkoon kuuluivat Jacques Delors ja Hollannin pääministeri Ruud Lubbers (molemmat jesuiittojen kouluttamia) sekä hartaat katolilaiset Saksan liittokansleri Helmut Kohl ja Espanjan pääministeri Felipe Gonzales. Kaikki nämä neljä johtajaa olivat katolisen sosiaaliliikkeen tuotteita, joka uskoo, että "ei ole jalompaa pyrkimystä kuin maanosamme yhdistäminen", ja näkee idean yhtenäisesta Euroopasta ennen kaikkea katolisena käsitteenä.
-Richard Bennett ja Michael de Semlyen, Papal Rome and the European Union

Lisäksi on hyvä mainita, että kaikki EU:n aikakauden Euroopan komission puheenjohtajat ovat olleet katolilaisia: jo mainittu avoimesti uskonnollinen ja jesuiittojen kouluttama Delors; Jacques Santer; katolisessa yliopistossa kouluttautunut Romano Prodi; ja nykyinen puheenjohtaja Jose Manuel Barroso, jolla on tutkinto Amerikan jesuiittojen merkittävimmästä instituutiosta, Georgetownin yliopistosta.

Johannes Paavali II tullaan muistamaan henkilönä, jolla oli keskeinen rooli Euroopan uudelleenyhdistämisessä ja vapauden ja demokratian aatteiden edistämisessä meidän maanosassamme.
-Jose Manuel Barroso, 2. huhtikuuta 2005, (ipsnews.net)

Katolilainen Timo Soini - kenen asialla?

Olenko minä siis ainoa, joka näkee vahvaa ironiaa siinä, että Suomen "virallinen" EU-kriitikko Timo Soini on ainoa tietämäni suomalainen katolilainen poliitikko ja on käynyt myös luennoimassa Suomen Opus Dein keskuksessa? Soinin kaltaiset populistit ovat yleensä kontrolloitua oppositiota eli kulissien takana naruja vetelevän valtaeliitin sätkynukkeja. Politiikkaan tyytymättömät ihmiset äänestävät heitä luullen heidän olevan todellinen vaihtoehto valtapuolueille. Soinin kohdalla on hyvä myös kysyä, onko hän europarlamentissa Suomen kansan, niin kuin väittää olevansa, vai paavin asialla.


Lähteitä:

http://www.the-highway.com/eu_Bennett.html
http://www.endtime.net/engelsk/KEU.htm
http://www.bibliotecapleyades.net/sociopolitica/esp_sociopol_un02.htm

Lisänäyttöä siitä, että EU on Vatikaanin ja jesuiittojen luomus:
 
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/eun-jesuiittapresidentti-van-rompuy.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/02/euroopan-unionin-neuvoston-paamaja.html

Soinin läheinen neuvonantaja kuuluu Opus Deihin:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/12/timo-soinin-lahimies-kuuluu-opus-deihin.html

*muokattu viimeksi 14.12.2011

Obama kääntymässä katolisuuteen?

Onko Obama kääntymässä avoimesti katolisuuteen? Näin kirjoittaa italialainen verkkojulkaisu:

Hänen ilmeisen hienovaraisesta suhtautumisesta katolilaisuutta kohtaan oli puhuttu jo hyvän aikaa. Nyt hänen "katolinen herkkätunteisuutensa" näyttää muuttuneen hartaaksi uskollisuudeksi Rooman kirkolle, joka sinetöitäneen kasteella heti, kun se on "poliittisesti" mahdollista. Siten Barack Obama olisi John F. Kennedyn jälkeen USA:n historian toinen katolinen presidentti. Hänen kääntymyksensä ei kuitenkaan tapahtuisi hänen nykyisellä kaudellaan, vaan toisella tai luultavammin sitten, kun hänestä tulee entinen presidentti; aivan kuten Tony Blairin kohdalla, joka kääntyi katolisuuteen vasta muutettuaan pois 10 Downing Street-asunnosta.

...

"Minun urani ytimessä on usko yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, joka elää niin vahvana kirkossa [joka on äärimmäisen hierarkkinen, voi tätä ironian määrää]", sanoi presidentti Obama keskustelussa katoliselle lehdistölle annettuaan juuri vilpittömän kunnianosoituksen Chicagon kardinaalille Joseph Bernardinille, joka on ikoni Amerikan katolilaisille. "Hän ajattelee ja puhuu kuin katolilainen", totesi Michelle Dillon, sosiologi New Hampshiren yliopistosta.

Virallinen kääntyminen katolisuuteen on toki sinällään lähinnä kosmetiikkaa, kun Obaman poliittiset yhteydet katoliseen kirkkoon ovat valvetuneille jo hyvin tiedossa.

Useimmat tietävät, että Barack Obama toimi tiivisti yhdyskuntasuunnittelun parissa 1980-luvulla. Mutta mitä ei niin hyvin tiedetä, on että toiminta tapahtui, kun katolinen maallikkosaarnaaja Jerry Kellman palkkasi hänet pääorganisaattoriksi chicagolaiseen organisaatioon "Developing Communities Project", jota rahoittivat Chicagon eteläpuolen katoliset kirkot. Mikä myös on mitä mielenkiintoisinta, on se, että "Obaman Chicagon mentori" Gregory Galluzzo oli jesuiittapappi; Obaman pääpuheenkirjoittaja Jon Favreau on jesuiittojen kouluttama "etiikan" professori; Obaman johtava turvallisuuspoliittinen neuvonantaja kenraalimajuri J. Scott Gration on jesuiittojen kouluttama ja Obaman apulaisviestintäjohtaja Dan Pfeiffer on jesuiittojen kouluttama. Ja hän on valinnut jesuiittojen kontrolloiman Joe Bidenin varapresidentikseen! Luuletko että kaikki herra Obaman jesuiittayhteydet ovat puhdasta sattumaa?
-P.D. Stuart, "Codeword Barbelon", 2008

Varapresidentti Joseph Biden on vannoutunut katolilainen, jolla on kunniatohtorin arvonimi Scrantonin jesuiittayliopistosta, ja hänen poikansa Hunter Biden on kouluttautunut Georgetownin yliopistossa ja lobannut 80000 dollarin vuosikorvauksella Scrantonin yliopistoa. Mainittakoon vielä, että Obama nimitti CIA:n johtoon jesuiittojen kouluttaman Leon Panettan, jonka valintaa muuten kehui erinomaiseksi myös jesuiittojen kouluttama "entinen" CIA-virkailija Raymond McGovern. Piiri pieni pyörii.

Joseph Biden pitämässä puhetta Georgetownissa
















Lisää Obaman ja Bidenin jesuiittayhteyksistä:

http://z10.invisionfree.com/The_Unhived_Mind_II/index.php?showtopic=6119
http://z10.invisionfree.com/The_Unhived_Mind_II/index.php?showtopic=3424

*muokattu viimeksi 10.3.2011

ETA ja Ignatius Loyolan juhla

ETA siis "juhlisti" juuri pommi-iskulla 50. syntymäpäiväänsä, joka on sattumalta samana päivänä kuin Ignatius Loyolan juhla, siis jesuiittaveljeskunnan perustajan kuolinpäivä. Tai no, ei se ihan sattumaa ole, sillä ETA perustettiin Bilbaon jesuiittayliopistossa. Mikähän mahtaa olla ETA:n todellinen tarkoitus? Jäädään pohtimaan sitä...

Ignatius Loyola (24.12.1491-31.7.1556)

Vaiettu totuus Abraham Lincolnin murhasta

Näethän että ystäväsi jesuiitat eivät ole vielä tappaneet minua. Mutta he olisivat varmasti niin tehneet, kun kuljin heidän tärkeimmän kaupunkinsa, Baltimoren läpi, ellen olisi tehnyt tyhjäksi heidän suunnitelmiaan kulkemalla ohi tuntemattomaksi tekeytyneenä muutamaa tuntia ennen, kuin he odottivat minua...

Uusia salamurhahankkeita paljastuu melkein joka päivä pitäen sisällään niin julmia piirteitä, että ne tuovat mieleeni Pärttylinyön verilöylyn ja Ruutisalaliiton. Tutkittaessa niitä näyttää siltä, että ne ovat samojen murhaamisentaidon mestareiden, jesuiittojen käsialaa...

Niin monia salajuonia on jo punottu henkeni menoksi, että on todellinen ihme, että ne ovat kaikki epäonnistuneet, kun otetaan huomioon, että valtaosa niistä oli taitavien katolilaisten, ilmeisesti jesuiittojen kouluttamien murhamiesten käsissä.
-Abraham Lincoln, puhuessaan Charles Chiniquylle (Charles Chiniquy, Fifty Years in the Church of Rome, 1886)

Koulussa opetettiin Abraham Lincolnin murhasta lähinnä se, että näyttelijä nimeltä John Wilkes Booth ampui hänet Ford-teatterissa 14. huhtikuuta 1865. Siitä jostain syystä ollaan hiljaa, että murhan takana oli laaja salaliitto, jonka osalliset olivat kaikki katolilaisia. Myös Booth oli joidenkin tietojen mukaan kääntynyt katolilaisuuteen kolme viikkoa ennen salamurhaa. Salaliittolaisten oikeudenkäynnissä kaikki kahdeksan tuomittiin syyllisiksi, neljä heistä hirtettäväksi. Yksi päätekijöistä ja kuolemaantuomituista oli Mary E. Surratt, jonka perhe oli hartaan katolinen. Hänen poikansa John H. Surratt oli yksi pääepäillyistä, ja hänellä oli rippi-isänä ja mentorina jesuiitta nimeltä B.F. Wiget. Hän onnistui pakenemaan virkavallalta Montrealiin katolisen kirkon suojiin ja sieltä Liverpooliin, kunnes päätyi Roomaan paavin zuaaviksi tekaistulla nimellä. Kun Surratt paikannettiin, Vatikaanin viranomaiset päästivät hänet pakenemaan, mutta lopulta hänet tuotiin Yhdysvaltoihin oikeuden eteen. Katoliset papit ja jesuiittayliopiston opiskelijat olivat vakiovieraita Surrattin oikeudenkäynnissä, joka päättyi tuloksemattomana ja johti hänen vapauttamiseensa.

Meillä on nyt varma näyttö siitä, että nämä jesuiitat, Rooman papit... Minnesotassa... olivat yhteydessä veljiinsä Washingtonin kaupungissa ja että heille oli kerrottu, että presidentin salamurhaamiseksi oli laadittu suunnitelma suunnitelma, tekijät sen suorittamiseen oli löydetty, ajankohta sen toteuttamiseksi oli päätetty, ja niin varmoja he olivat sen onnistumisesta, että he saattoivat ilmoittaa sen tapahtuneeksi kolme tai neljä tuntia ennen, kuin se todella tapahtui... he eivät malttaneet pantata sitä tässä katolisessa väkijoukossa suurena ilouutisena.
-Thomas M. Harris, prikaatinkenraali, Rome's Responsibility for the Assassination of Abraham Lincoln, 1897, s. 79-80

Miksi Lincoln murhattiin? Syitä oli varmasti monia, mutta Vatikaani ja jesuiitat olivat aina paheksuneet Amerikan perustuslakia, jokaa tekee eron kirkon ja valtion välille. Paavi Pius IX tuomitsikin kiertokirjeensä erehdysten luettelossa käytännössä kaiken sen, minkä pohjalta Yhdysvallat perustettiin vain hieman ennen Lincolnin murhaa. Lincoln puolusti tiukasti Amerikan perustuslakia. Hänen kuoltuaan presidentiksi noussut Andrew Johnson oli vapaamuurari, ja hän kutsui mm. Albert Piken Valkoiseen taloon vuosi Lincolnin murhan jälkeen. Hänen poikansa kouluttautui jesuiittayliopistossa ja tyttärensä kääntyi katolilaisuuteen oltuaan nunnien opetuksessa. Johnson oli myös yksi henkilöistä, joka jarrutti John Surrattin etsintöjä.

Abraham Lincoln oli heidän [jesuiitat] arkkivihollisensa. He tiesivät liiankin hyvin, että hän tulisi olemaan kompastuskivi heidän tulevaisuuden suunnitelmilleen... He pelkäsivät kuollakseen hänen sananmiekkansa vaikutusta. He tiesivät, että se, että annettaisiin tämän kylmänrauhallisen, perusteellisen ja selkeäkatseisen miehen, jolla oli niin perinpohjainen näkemys heidän kavalista aikeista, olla kansakunnan johdossa jälleenrakennuksen kaudella, merkitsisi heidän politiikkaamme sekaantumisen täydellistä loppua.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth about the Assassination of Abraham Lincoln, 1924

Pian Lincolnin murhan jälkeen vuonna 1868 hänen vaalimaansa Amerikan perustuslakiin kirjattiinkin 14. lisäys, joka käytännössä mitätöi sen, koska amerikkalaiset eivät sen perusteella enää olleet täysivaltaisia osavaltioidensa kansalaisia, vaan korporatiivisen liittovaltion "vapaaehtoisia" orjia.




Lähteitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Abraham_Lincoln_assassination
http://www.spirituallysmart.com/lincoln.htm
http://www.biblebelievers.com/chiniquy/index.html
http://www.pacinst.com/terrorists/chapter4/lincoln.html
http://www.reformation.org/lincoln.html

*muokattu viimeksi 21.11.2011

Natsi-Saksa ja Vatikaani

Minusta oli mielenkiintoista, että paavi sanoi minulle tässä tilanteessa, että Saksasta on tultava katolisen kirkon miekka. Huomautin että vanhaa saksalais-roomalaista keisarikuntaa ei ollut enää olemassa ja että tilanne oli muuttunut. Mutta hän pitäytyi sanoissaan.
-keisari Vilhelm II, The Kaiser's Memoirs, 1922

Hitlerin katolinen tausta ja varhaiset vuodet

Suurin osa ihmisistä ajattelee, että Adolf Hitler oli "yksittäinen hullu", joka sattui pääsemään valtaan. Moni valveutunut sen sijaan tietää, että natsiliikkeen nousua rahoittivat Antony Suttonin mukaan ainakin osittain Wall Streetin pankkiirit. Asia josta ei yleensä puhuta edes vaihtoehtomediassa, on Vatikaanin ja sen edustajien tärkeä rooli Hitlerin valtaannousussa. Usein puhutaan siitä, voiko Natsi-Saksan tapahtumat toistua ja onko historiasta opittu. Miten historiasta voi oppia, jos sitä ei edes tunne?

Kolmas valtakunta on ensimmäinen maailmanvalta, joka ei vain tunnusta, vaan panee myös täytäntöön paavinkirkon ylevät periaatteet.
-Franz von Papen, Maltan ritari, Hitlerin hallituksen varakansleri (Der Völkischer Beobachter, 14. tammikuuta 1934)

Adolf Hitler syntyi katoliseen perheeseen ja hänen äitinsä Klara oli harras katolilainen. Hitlerin katolilaisuus vahvistettiin, kun hän oli 15-vuotias, ja hän joskus haaveili myös pappiudesta. Myöhemmin hän osallistui vallankaappausyritykseen ja joutui sen vuoksi vankilaan, jossa kirjoitti kirjan "Taisteluni" katolisen papin nimeltä Bernhard Stempfle avustuksella.

Isä Staempfle, erittäin oppinut pappi, Miesbachilaisen lehden päätoimittaja, vietti kuukausia kirjoittaen uudelleen ja muokaten Taisteluni-kirjaa. Hän poisti ilmeisimmät virheet ja ylettömän lapselliset latteudet. Hitler ei koskaan antanut anteeksi isä Staempflelle sitä, että hän sai tietää niin hyvin hänen heikkoutensa. Hän tapatti hänet "erikoiskuolemanpartiolla" kesäkuun 30. päivän iltana 1934.
-Otto Strasser, Hitler and I, 1940

Vatikaanin ja sen edustajien rooli Hitlerin valtaannousussa

Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi 30. tammikuuta 1933, ja 23. maaliskuuta 1933 tuli voimaan valtuuslaki, joka takasi hänelle diktaattorin aseman. Koska lain hyväksymiseen tarvittiin valtiopäivillä kahden kolmasosan enemmistö ja sosiaalidemokraatit vastustivat sitä jyrkästi, Hitler tarvitsi katolisen keskustapuolueen äänet. Sen johtaja oli katolinen pappi Ludwig Kaas, joka oli Eugenio Pacellin, josta tuli vuonna 1930 Vatikaanin kardinaaliulkoministeri ja vuonna 1939 paavi Pius XII, ystävä ja neuvonantaja. He ystävystyivät sinä aikana, kun Pacelli toimi ensin vuodesta 1917 Baijerin ja sitten Saksan nuntiuksena (1920-1929). Kaas tuki hallitusta, jota johti vuosina 1930-1932 keskustapuolueen edustaja Heinrich Brüning, mutta kun presidentti Paul von Hinderburg syrjäytti kesäkuussa 1932 Brüningin nimittämällä kansleriksi toisen hänen oman puolueensa jäsenen, Franz von Papenin, hän kääntyi sitä vastaan. Von Papen jätti puolueen, jonka oli pettänyt, ja Hitlerin tullessa kansleriksi hänet nimitettiin varakansleriksi. Hän kannatti koko ajan valtuuslakia, mutta Kaas aluksi vastusti sitä. Hän taipui kuitenkin paineen alla (ja mitä ilmeisimmin Vatikaanin käskystä, olihan hän katolinen pappi ja kardinaaliulkoministeri Pacellin lähimies) puoltamaan lakia ja piti sitä tukevan puheen, minkä seurauksena keskustapuolue äänesti sen puolesta. Näin Hitleristä tuli Saksan diktaattori.

Huhtikuussa von Papen neuvotteli Hitlerin puolesta Roomassa Natsi-Saksan ja Vatikaanin välisestä konkordaatista, jonka lopulta allekirjoittivat 20. heinäkuuta 1933 kardinaaliulkoministeri Pacelli ja von Papen. Konkordaatin hyväksymiselle tasoitti tien katolisen keskustapuolueen lakkauttaminen, johon paavi Pius XI suhtautui välinpitämättömästi, koska puolueesta ei ollut enää hyötyä Vatikaanin valtapyrkimyksien kannalta. Tilanne oli samankaltainen, kun vuonna 1929 Vatikaani lakkautti Italian katolisen puolueen osana lateraanisopimuksia, jotka takasivat Mussolinille katolisen kirkon tuen ja synnyttivät Vatikaanivaltion.

Aikana jona maailman mahtimaiden johtajat suhtautuivat uuteen Saksaan viileällä varauksella ja vahvalla epäilyksellä, katolinen kirkko, maailman suurin moraalinen valta ilmaisi konkordaatin kautta luottamuksensa Saksan uuteen hallitukseen.
-Guenter Lewy, The Catholic Church and Nazi Germany, 1964

Franz von Papen erosi hallituksesta 1934 Pitkien puukkojen yön tapahtumien seurauksena, mutta otti jo kuukauden sisällä siitä vastaan nimityksen Hitlerin Itävallan-lähettilääksi. Siinä tehtävässä hän edisti katolisia suhteitaan hyväksi käyttäen pyrkimyksiä liittää Itävalta Natsi-Saksaan, mikä toteutui vuonna 1938. Von Papen oli Maltan ritari ja hänelle myönnettiin myös Pius IX:n ritarikunnan suurristi.


Tässä konkordaattia allekirjoittamassa kardinaali Pacelli, äärivasemmalla Ludwig Kaas, hänen vieressään Franz von Papen, ja äärioikealla seisoo prelaatti Montini, josta tuli myöhemmin paavi Paavali VI.

Katolinen natsijohto ja jesuiitat

Hitlerin hallinnon avainmiehistä myös propagandaministeri Josef Goebbels ja Heinrich Himmler olivat katolilaisia. Goebbels syntyi ankaran katoliseen perheeseen, kävi koulua fransiskaanien johtamassa sisäoppilaitoksessa ja opiskeli kahdessa jesuiittojen perustamassa yliopistossa. Myös Himmler syntyi hartaan katoliseen perheeseen ja hänestä tuli jesuittaveljeskunnan mallin mukaan organisoidun SS:n johtaja.

"Olen oppinut kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta", Hitler kertoi minulle. "Tähän päivään asti maan päällä ei ole ollut mitään niin mahtavaa kuin katolisen kirkon hierarkkinen organisaatio. Olen tuonut siitä paljon mukaan omaan puolueeseeni... Katolinen kirkko pitää nostaa esimerkiksi... Kerron sinulle yhden salaisuuden. Olen perustamassa veljeskuntaa."
-Hermann Rauschning, Hitler m'a dit, 1939 (The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964)

Himmler organisoi SS:n jesuiittaveljeskunnan periaatteiden mukaan. Himmlerin mallina oli mahdollisimman tarkka jäljennös Ignatius Loyolan määräämistä hengellisistä harjoituksista ja ohjesäännöistä. Ehdoton tottelevaisuus oli suuri ohjenuora; jokainen käsky pitää toteuttaa kyselemättä.
-Walter Schellenberg, natsijohtaja (Le chef du contre-espionnage nazi parle, 1957; The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964)

Natsihallinto oli ytimeltään muutenkin hyvin vahvasti katolinen.

On vielä yksi tosiasia, joka osoittaa, ettei katolilaisuus ole niin kaukana kansallissosialismista, kuin halutaan nähdä. Hitler, Goebbels ja Himmler, kuten myös suurin osa puolueen kantajoukosta, olivat katolilaisia…

Tämä yhteys kansallissosialismin ja katolilaisuuden on erityisen ilmeinen, kun tarkastellaan lähemmin puolueen propagandamenetelmiä ja sisäistä organisointia. Mikään ei ole tässä yhteydessä niin valaisevaa kuin Joseph Goebbelsin hengentuotteet. Tiedetään että hän kasvoi jesuiittayliopistossa… Joka sivu ja rivi hänen kirjoituksissaan muistuttaa hänen oppi-isiensä opetuksista. Niin kuin hän painotti kuuliaisuutta, josta tuli kansallissosialismin ensisijainen hyve… totuuden halventamista… "Jotkut valheet ovat yhtä hyödyllisiä kuin leipä!", hän julisti nojaten moraaliseen relativismiin, joka oli ammennettu Ignatius Loyolan kirjoituksista…

Tästä hyvä esimerkki on erityisesti kansallissosialistinen johtajien koulutus- ja valmennusjärjestelmä… Tämä järjestelmä käytti jesuiittojen menetelmiä orjallisesti. Nuoret tulokkaat ryhmitettiin kouluihin, jotka olivat kaukana kaupungista, jossa heidän piti viettää useita vuosia muusta maailmasta eristettynä. Siinä ankarassa ilmapiirissä heidät alistettiin koulutukselle, joka ei ollut millään tavoin vähemmän  rankkaa kuin jesuiittaluostareiden vastaava. Koeajan jälkeen, joka päättyi lukuisiin vaikeisiin kokeisiin, tulevaisuuden johtajien piti vannoa kuuliaisuutta: "Perinde ac cadaver"…
-Frederic Hoffet, L'Imperialisme protestant, 1948 (The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964)

Myös useimmissa muissa natsi-Saksan ajan fasistihallinnoissa oli katolinen johto:























Näin kommentoi Hitlerin kuolemaa tuoreeltaan Espanjan diktaattori Franco, joka myöhemmin sai paavin Kristuksen ritarikunnan jäsenyyden:

Adolf Hitler, katolisen kirkon poika, kuoli puolustaessaan kristinuskoa. On siksi ymmärrettävää, että hänen kuolemansa aiheuttamaa surua on vaikea sanoin kuvailla, kun niin moni ylisti hänen elämäänsä. Hänen maallisten jäännöstensä päällä seisoo hänen voittoisa moraalinen hahmonsa. Marttyyrin kädellä Jumala ojentaa Hitlerille voitonseppeleen.
-Francisco Franco, 3. toukokuuta 1945 (Reforme 21. heinäkuuta 1945; The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964)

Näennäinen vastakkainasettelu natsismin ja katolilaisuuden välillä

Katolinen kirkko väittää nykyään vastustaneensa natsismia, mutta se ei koskaan vastustanut sitä niinkään aatteena, vaan vastusti lähinnä sitä, että totalitaarinen natsihallinto ei antanut sen harjoittaa vapaasti omaa hengellistä totalitarismiaan, vaikka konkordaatti olikin sitä lupaillut.

… ne eivät olleet vastalauseita natsismin aatteen hirveyttä vastaan, sen poliittisyhteiskunnallisen järjestelmän; keskistysleirien; tai sen liberaaleihin, demokraatteihin, sosialisteihin, kommunisteihin tai juutalaisiin kohdistamien vainojen takia. Vastalauseet eivät johtuneet myöskään siitä, että Itävalta ja Tshekkoslovakia menettivät itsenäisyytensä; eikä hyökkäyksestä Puolaan, Tanskan, Belgian, Hollannin ja Ranskan miehityksistä, hyökkäyksestä Venäjälle, ja kaikesta, mitä natsismi on tehnyt maailmalle. [Katolinen] kirkko esitti vastalauseita silloin, kun oli kyse sen hengellisistä tai aineellisista eduista. Ja melkein kaikki sen vastalauseet oli muotoiltu lievin sanakääntein, ja niihin oli aina lisätty lupauksia ja vaatimuksia yhteistyöstä Hitlerin kanssa.
-Avro Manhattan, The Vatican in World Politics, 1949

Ja aatteellisesti Hitler oli itse asiassa ennemmin äärikatolilainen kuin katolilaisuuden vastustaja:

Itse asiassa kirjassaan Taisteluni Hitler hyväksyy kaiken erityisesti jesuiittalaisen katolilaisuuden protestanttisuuden sijaan. Hän hyväksyy katolisten dogmien kiistämättömyyden, katolisen koulutuksen suvaitsemattomuuden, sokean uskon välttämättömyyden, paavin henkilökohtaisen erehtymättömyyden, jonka jesuiitat junttasivat kirkon oppiin vuonna 1870, ja katolisen papiston pakollisen selibaatin. Kaikki nämä kysymykset tekevät katolisesta kirkosta radikaalisti erilaisen kuin muista kristillisistä kirkoista.
-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942

Pius XII - "Hitlerin paavi" vai pyhimys?

Katolinen kirkko aikoo mahdollisesti julistaa paavi Pius XII:n pyhimykseksi, kun taas John Cornwell nimeää hänet kirjassaan "Hitlerin paaviksi". Jos jälkimmäinen titteli on kiistanalainen, niin Pius XII:n pyhäksi kutsuminen on silkkaa rienausta ja farssi, sillä hänen johtamansa katolinen kirkko ei vain hyväksynyt, vaan myös osallistui Kroatian Ustasha-hallinnon suorittamaan ortodoksisten serbien kansanmurhaan.

Vatikaani luonnollisesti vakuuttelee yhä edelleen syyttömyyttään kansanmurhaan vedoten mm. siihen, ettei se tiennyt, mitä Kroatiassa tapahtui, mutta faktat puhuvat aivan muuta. Jos Vatikaani ei olisi hyväksynyt sitä, yksikään pappi ei olisi voinut osallistua verilöylyihin ja ortodoksisten serbien pakkokäännytyksiin. Kyläpappi voi toimia vain  hierarkiassa alhaalla olevien hyväksynnällä, jotka itse eivät voi toimia ilman piispansa lupaa, kun taas piispan täytyy toimia arkkipiispansa ohjeiden mukaan, arkkipiispan priimaksen ohjeiden mukaan, ja priimas suoraan Vatikaanin ohjeiden mukaan… Jos vastuu ortodoksisten serbien hirvittävistä vainoista on kansallisen hierarkian päämiehellä - eli [arkkipiispa] Stepinacilla - se on automaattisesti myös maailmanlaajuisen kirkon päämiehellä, jonka suostumusta ilman katolinen hierarkia ei olisi uskaltanut toimia - eli paavi Pius XII:lla.

Pius XII ei voinut vedota sodan aiheuttamista esteistä johtuvaan tietämättömyyteen Kroatian tapahtumista. Kommunikaatio Rooman ja Kroatian välllä oli yhtä helppoa ja vapaata kuin rauhan aikana… Poliittiset ja uskonnolliset ustasha-johtajat kulkivat Rooman ja Zagrebin väliä yhtä vapaasti kuin saksalaiset ja italialaiset, ustasha-valtion ollessa silloin natsi-Saksan satelliitti ja siten natsi-imperiumin provinssi. Paavi myös tiesi, mitä Kroatiassa parhaillaan tapahtui, ei vain hierarkkisen hallintokoneiston, joka piti hänet ajan tasalla Kroatian tapahtumista, mutta myös muiden luotettavien lähteiden kautta.
-Avro Manhattan, The Vatican's Holocaust, 1986 

Vatikaani pidettiin ajan tasalla sekä Rooman että Berliinin fasistien strategisista suunnitelmista läpi 1930-luvun aina Jugoslavian invaasioon saakka. Toukokuussa 1940 Zagrebin arkkipiispa Aloysius Stepinac kutsuttiin Vatikaaniin kuulemaan tulevasta invaasiosta ja Jugoslavian jakamisesta. Huhtikuun 1941 Saksan ja Italian invaasiota välittömästi edeltävinä vuosina Jugoslavian katolisen kirkon päämies Stepinac tapasi säännöllisesti sekä Italian ulkoministeriön että laittoman Ustasha-terroristijärjestön edustajia, kuten Stepinac itse totesi päiväkirjassaan. Näiden vieraiden joukossa oli tuleva Ustasha-hallituksen opetusministeri Mile Budak, yksi Kroatian kansanmurhan pääarkkitehdeistä, joka tunnetaan parhaiten surullisen kuuluisasta puheestaan koskien serbikysymyksen lopullista ratkaisua: "Tapamme kolmasosan, karkotamme kolmasosan ja käännytämme kolmasosan".

…

Kroatian katolisen kirkon johtaja arkkipiispa Stepinac tuki palavasti Ustasha-liikettä ja toivotti tervetulleeksi natsiarmeijan sen marssiessa Zagrebiin. 11. huhtikuuta [1941] hän tapasi Ustashan johtajia, ja 12. huhtikuuta hän siunasi uuden Ustasha-johdon julkisessa seremoniassa katedraalissaan. Pääsiäispuheessaan hän vertasi tämän uuden fasistivaltion syntyä Kristuksen ylösnousemukseen. Paimenkirjeessään 28. huhtikuuta hän määräsi papiston ja kehotti kaikkia Kroatian ja Bosnian katolilaisia seuraamaan johtajaansa (Poglavnik) Ante Pavelicia, sillä hän näki Pavelicin hallinnossa "Jumalan kädenjäljen". Paimenkirje luettiin radiossa ja jokaisessa fasistisen Kroatian seurakunnassa.

Stepinac tapasi Kroatian valtakunnanjohtajan, kun tämä tuli Italiasta 16. huhtikuuta. Sinä iltana Stepinac järjesti illalliskutsut asunnossaan Pavelicin ja Ustasha-johdon kunniaksi. Päiväkirjassaan Stepinac kuvaili tätä päivää ja myönsi Pavelicin kertoneen hänelle suunnitelmistaan "hävittää" ei-katoliset uskonnot Kroatiasta. Stepinacin päiväkirjasta voi päätellä, että myös hän oli valmistautunut täysivaltaiseen uskonsotaan, sillä hän lisäsi, että "jos tämä mies saa hallita Kroatiaa kymmenen vuotta… Kroatia tulee olemaan paratiisi maan päällä".
-Barry Lituchy, What Is The Vatican Hiding?

Ja Vatikaani vielä auttoi näitä kroatialaisia sotarikollisia, kuten myös natseja, pakenemaan Euroopasta. Joten katolisten apologeetikkojen vakuuttelut Pius XII:n viattomuudesta ovat kovin onttoja.


Holokaustin kieltäminen

Virallinen historia väittää, että holokaustissa kuoli miljoonia juutalaisia, kun taas revisionistit väittävät, että todellinen uhriluku oli muutamia satoja tuhansia, kuten esim. tässä Punaisen ristin asiakirjassa lukee, ja että kuolemat johtuivat pääosin taudeista. Yhtä mieltä molemmilla puolilla ollaan siitä, että Hitler ja natsit vainosivat juutalaisia ja sulkivat heitä keskitysleireille. Erimielisyydet siis liittyvät uhrien määrään, heidän kuolintapaansa ja siihen, oliko natseilla käytössä systemaattinen tuhoamisohjelma. Kehotan kaikkia tutkimaan asiaa itse ja tekemään sitten omat johtopäätökset.

Koska toisen osapuolen rikosten ja pahuuden liioitteleminen on paras keino demonisoida se, on syytä suhtautua varauksella kaikkiin kertomuksiin historian kansanmurhista. Eli älkää nielkö sellaisenaan väitteitä, joissa sanotaan niin ja niin monen tuhannen tai jopa miljoonan ihmisen kuolleen jonkin hallinnon tai kansan toimien johdosta. Itse uskon, että kansanmurhien laajuutta ja raakuutta liioitellaan järjestään kautta linjan.

Hitlerin ja jesuiittojen yhtäläinen suhtautuminen juutalaisiin

Moni revisionisti on kuta kuinkin sitä mieltä, että Hitler oli "vahva ja isänmaallinen johtaja, joka vapautti Saksan kansan juutalaisten pankkiirien ikeestä". Totuus lienee kuitenkin se, että hän oli opportunisti, joka syyllisti juutalaiset kaikesta pahasta, kuten oli tapahtunut niin usein aiemmin historian aikana. Esimerkkejä tästä olivat mm. 1800-luvun lopun Dreyfusin tapaus Ranskassa ja Venäjän salaisen poliisin 1900-luvun alussa levittämät "Siionin viisaiden pöytäkirjat". Ja samoihin aikoihin myös Hitlerin ihailemien jesuiittojen oma lehti julkaisi sarjan artikkeleita, joiden retoriikka oli hyvin samankaltaista kuin natseilla.

Vuonna 1890 "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, joka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 2000

Tiesittekö muuten, että ns. natsitervehdys on itse asiassa roomalainen tervehdys? Kuinka ollakaan...


















Thomas Richardsin video



Lähteitä:

http://www.liberalslikechrist.org/Catholic/Hitlersfaith.html
http://www.liberalslikechrist.org/Catholic/NaziLeadership.html
http://www.spirituallysmart.com/nazi.html
http://www.mosquitonet.com/~prewett/naziromcathlist.html
Lehmann - Behind the Dictators
Paris - The Secret History of the Jesuits
Paris - The Vatican Against Europe
Moore - No Friend of Democracy
Manhattan - The Vatican in World Politics
A Phil-for-an-ill Blog

Lisää Natsi-Saksasta ja sen liittolaisista tässä blogissa:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/05/hitlerin-ss-ja-jesuiitat.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/natsi-saksan-neuvostoliiton-ja-rooman.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/02/vatikaani-kroatian-serbien-kansanmurha.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2011/11/vatikaanin-ja-fasismin-erottamaton.html

*Päivitetty 6. helmikuuta 2017