
Lähde
[Yhdentynyt Eurooppa tulee olemaan] mahtavin katolinen suurvaltio, minkä maailma on koskaan tuntenut... suurin yksittäinen ihmismahti, mikä koskaan on nähty.
-paavi Johannes XXIII, 1963 (liebreich.com)
Me rukoilemme sen puolesta, että Euroopan unioni toteutuu viipymättä koko laajuudessaan ja toivomme, että sen rajoja siirretään itään päin.
-paavi Johannes Paavali II (The Pope Speaks, 1995, s. 401)
Euroopan perustajat, kuten Adenauer, De Gasperi ja Schuman nostivat [katolisen] kristinuskonsa poliittisen elämänsä keskiöön. Miten voitaisiin aliarvioida esimerkiksi sen merkitystä, että vuonna 1951, ennen Pariisin sopimuksen hyväksymiseen johtaneiden hienovaraisten neuvotteluiden aloittamista, he halusivat kokoontua benediktiiniluostariin Reinin varrella meditoimaan ja rukoilemaan.
-paavi Johannes Paavali II, 7. marraskuuta 2003 (liebreich.com)
[Euroopan] yhteisö elää pitkälti Pyhän Rooman keisarikunnan perinnöstä ammentaen, vaikka suurin osa siitä ammentavista ihmisistä ei tiedä, mihin heidän kulttuuriperimänsä pohjautuu.
-Otto von Habsburg, Maltan ritari, europarlamentaarikko (Germany and the Holy Roman Empire)
Meillä on hallussa eurooppalainen symboli, joka kuuluu yhtä lailla kaikille Euroopan maille; se on Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunu, johon tiivistyy Kaarle Suuren perintö.
-Otto von Habsburg, Maltan ritari, europarlamentaarikko (Germany and the Holy Roman Empire)
Sekään ei ollut sattumaa, että [Maltan ritari] Giscard ja Schmidt myöntyivät Belgian kompromissiehdotukseen edustamiensa maiden kahdenkeskiseen kokoukseen syyskuussa 1978 Aachenissa, Kaarle Suuren valtakeskuksessa ja hautauspaikassa. Symboliikkaa korostettiin voimakkaasti sekä Ranskassa että Saksassa; nämä kaksi johtajaa tekivät erityisvierailun Kaarle Suuren valtaistuimelle, ja katedraalissa pidettiin erityinen jumalanpalvelus; kokouksen lopuksi Giscard totesi: "Ehkä silloin, kun keskustelimme raha-asioista, Kaarle Suuren henki leijui yllämme."
Bernard Connolly, The Rotten Heart of Europe, 1995
Vuonna 1950 Schuman-suunnitelma ehdotti Saksan ja Ranskan hiili- ja terästeollisuuden ylikansallista yhteistyöstä, millä luotaisiin perusta Euroopan taloudelliselle yhtenäisyydelle. Kahden perinteisen vihollisen talouksien osittainen fuusioituminen takaisi rauhan säilymisen niiden välillä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ja Saksan liittokansleri [Maltan ritari] Konrad Adenauer allekirjoittivat sopimuksen, Pariisin sopimuksen, yksinä ranskalais-saksalaisen hiili- ja teräsliiton perustajista. He olivat kollegoidensa Jean Monnet'n ja Paul Henri Spaakin tavoin hartaita katolilaisia, joilla oli yhteinen visio menestyksekkäistä sodanjälkeisistä paaveista uudelleen katolisoidussa ja yhtenäisessä Euroopassa. Vatikaani on tekemässä Adenauerista ja Schumanista sekä Alcide de Gasperista, kaikista kolmesta "perustajaisästä", "pyhimyksiä" palkinnoksi uuden "katolisille periaatteille pohjautuvan" Euroopan luomisesta.
Vuonna 1957 Rooman sopimuksella perustettu EEC toi Ranskan ja Saksan seuraksi Italian, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin poistaen kaupparajoitteita jäsenmaiden välillä ja yhtenäistäen niiden talouspolitiikkaa. Kaikille jotka jaksoivat lukea läpi ylipaksun sopimuskirjan, kävi selväksi, että hankkeen päämääränä oli alusta asti talouden kaapuun kiedottu poliittinen yhdentyminen, "yhä läheisempi liitto".
Vuonna 1962 esiteltiin yhteinen maatalouspolitiikka, johon kuului Euroopan yhteismarkkinat ja yhteinen hintapolitiikka, joka on poikkeuksetta suosinut ranskalaisia maanviljelijöitä. The Northwest Technocrat kommentoi tuolloin Euroopan yhteishankkeen kehitystä näin: "Fasismi on syntymässä uudelleen hienossa liikemiehen puvussa, ja Rooman sopimus pannaan vihdoin täytäntöön koko laajuudessaan. Unelma Pyhän Rooman keisarikunnan paluusta mahdiksi ja länsimaailman ns. kristillisten voimien hallitsijaksi ja ohjailijaksi ei ole kuollut, vaan vaanii jokaisen läntisen manner-Euroopan pääkaupungin odotushuoneessa ilmeten Euroopan yhteismarkkinoiden johtajien päättäväisyytenä uudelleen pystyttää Pyhä Rooman keisarikunta, mitä kaikkea se sisällään pitääkin!" Lähes 30 vuotta myöhemmin lontoolainen Sunday Telegraph ilmaisi saman huolen laajassa artikkelissa, jonka otsikko kysyi "Nytkö Pyhä Euroopan keisarikunta?". Siinä todettiin:
"Vatikaani tunnetusti ajattelee vuosisatojen tasolla. Paavi Johannes Paavali II:ssa meillä on modernin aikakauden poliittisin paavi. Se on suuntauksessa kohti Euroopan yhteismarkkinoiden federalismia ja tulevassa Itä-Euroopan maiden jäsenyydessä sekä Neuvostoliiton kuohunnassa, jossa paavi saattaa nähdä sitten Napoleonin kukistumisen tai vastauskonpuhdistuksen suurimman mahdollisuuden katolisen poliittisen vallan lisäämiseksi. Yhteismarkkinat itse syntyivät katolisten poliitikkojen, kuten saksalainen Adenauer, Paul Henri Spaak, Jean Monnet ja Robert Schuman, innoituksesta... EY:n sosiaalinen peruskirja ja Jacques Delorsin (Euroopan komission puheenjohtajan) sosialismi on kyllästetty katolisella sosiaaliopilla. Jos eurooppalainen federalismi voittaa, EY:stä todella tulee imperiumi. Sillä ei ole keisaria, mutta sillä on paavi. On vaikeaa olla ajattelematta, että [Karol] Wojtyla tiedostaa sen."
-Richard Bennett ja Michael de Semlyen, Papal Rome and the European Union
EU:n synnyttäneen Maastrichtin sopimuksen uskonnollisesta taustasta he jatkavat seuraavasti:
Uskonnollinen ulottuvuus, vaikkei niin ilmeinen, oli avainasemassa siinä, mitä oltiin luomassa. Kaikkein voimakkaimmin Maastrichtin sopimuksen etenemistä edistäneiden eurooppalaisten johtajien joukkoon kuuluivat Jacques Delors ja Hollannin pääministeri Ruud Lubbers (molemmat jesuiittojen kouluttamia) sekä hartaat katolilaiset Saksan liittokansleri Helmut Kohl ja Espanjan pääministeri Felipe Gonzales. Kaikki nämä neljä johtajaa olivat katolisen sosiaaliliikkeen tuotteita, joka uskoo, että "ei ole jalompaa pyrkimystä kuin maanosamme yhdistäminen", ja näkee idean yhtenäisesta Euroopasta ennen kaikkea katolisena käsitteenä.
-Richard Bennett ja Michael de Semlyen, Papal Rome and the European Union
Johannes Paavali II tullaan muistamaan henkilönä, jolla oli keskeinen rooli Euroopan uudelleenyhdistämisessä ja vapauden ja demokratian aatteiden edistämisessä meidän maanosassamme.
-Jose Manuel Barroso, 2. huhtikuuta 2005, (ipsnews.net)
Hänen ilmeisen hienovaraisesta suhtautumisesta katolilaisuutta kohtaan oli puhuttu jo hyvän aikaa. Nyt hänen "katolinen herkkätunteisuutensa" näyttää muuttuneen hartaaksi uskollisuudeksi Rooman kirkolle, joka sinetöitäneen kasteella heti, kun se on "poliittisesti" mahdollista. Siten Barack Obama olisi John F. Kennedyn jälkeen USA:n historian toinen katolinen presidentti. Hänen kääntymyksensä ei kuitenkaan tapahtuisi hänen nykyisellä kaudellaan, vaan toisella tai luultavammin sitten, kun hänestä tulee entinen presidentti; aivan kuten Tony Blairin kohdalla, joka kääntyi katolisuuteen vasta muutettuaan pois 10 Downing Street-asunnosta.
...
"Minun urani ytimessä on usko yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, joka elää niin vahvana kirkossa [joka on äärimmäisen hierarkkinen, voi tätä ironian määrää]", sanoi presidentti Obama keskustelussa katoliselle lehdistölle annettuaan juuri vilpittömän kunnianosoituksen Chicagon kardinaalille Joseph Bernardinille, joka on ikoni Amerikan katolilaisille. "Hän ajattelee ja puhuu kuin katolilainen", totesi Michelle Dillon, sosiologi New Hampshiren yliopistosta.
Useimmat tietävät, että Barack Obama toimi tiivisti yhdyskuntasuunnittelun parissa 1980-luvulla. Mutta mitä ei niin hyvin tiedetä, on että toiminta tapahtui, kun katolinen maallikkosaarnaaja Jerry Kellman palkkasi hänet pääorganisaattoriksi chicagolaiseen organisaatioon "Developing Communities Project", jota rahoittivat Chicagon eteläpuolen katoliset kirkot. Mikä myös on mitä mielenkiintoisinta, on se, että "Obaman Chicagon mentori" Gregory Galluzzo oli jesuiittapappi; Obaman pääpuheenkirjoittaja Jon Favreau on jesuiittojen kouluttama "etiikan" professori; Obaman johtava turvallisuuspoliittinen neuvonantaja kenraalimajuri J. Scott Gration on jesuiittojen kouluttama ja Obaman apulaisviestintäjohtaja Dan Pfeiffer on jesuiittojen kouluttama. Ja hän on valinnut jesuiittojen kontrolloiman Joe Bidenin varapresidentikseen! Luuletko että kaikki herra Obaman jesuiittayhteydet ovat puhdasta sattumaa?
-P.D. Stuart, "Codeword Barbelon", 2008