Kardinaali Spellman - "Amerikan paavi"

New Yorkin arkkipiispa eli Amerikan katolisen kirkon päämies, jesuiitta-koulutettu kardinaali Francis Spellman (1889-1967) oli maan historian vaikutusvaltaisin kirkonmies, jota on "Amerikan paaviksikin" kutsuttu, ja hän oli myös yksi koko 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia henkilöitä USA:ssa. Spellmanin sekaantuminen politiikkaan alkoi toden teolla siitä, kun hän varmisti Franklin D. Rooseveltin uudelleenvalinnan presidentiksi hiljentämällä häntä vastaan huippusuositussa radio-ohjelmassaan hyökänneen isä Coughlinin. Siinä Spellmania auttoivat Maltan ritari Joseph Kennedy ja kardinaali Pacelli eli tuleva paavi Pius XII, hänen henkilökohtainen ystävänsä. Sen jälkeen Roosevelt olikin enemmän tai vähemmän Spellmanin hyppysissä:

1940-luvun alkupuolella Spellman toimi välittäjänä salaisissa neuvotteluissa Rooseveltin Valkoisen talon ja järjestäytyneen rikollisuuden mahtimiesten välillä liittyen hankkeeseen, joka tultiin tuntemaan nimellä "Operaatio Alamaailma". FDR lupasi vapauttaa mafiapomo Lucky Lucianon vankilasta, jos mafia voisi taata itärannikon satamien saksalaisten hyökkäyksille haavoittuvaisten amerikkalaisten laivojen suojelun. Spellman kääntyi New Yorkin mafiakontaktiensa puoleen järjestääkseen tämän sopimuksen kysyttyään lupaa paavi Pius XII:lta. Hänestä tuli sitten paavi Pius II:n oikea käsi, ja hän tuki vankkumattomasti USA:n sotilaallista mukanaoloa Vietnamissa.
-Martin Lee, National Catholic Reporter, 1983

http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Underworld

Joten… Roosevelt tarjosi Spellmanille ennenkokemattoman mahdollisuuden, joka pakottaisi hänet jättämään arkkihiippakuntansa kuukausien ajaksi… Ällistyttävä ehdotus, jonka Roosevelt teki, oli että Spellman toimisi hänen salaisena asiamiehenä ympäri maailmaa. Olisi arkkipiispan tehtävä ottaa yhteys valtion päämiehiin Lähi-idässä, Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Hän veisi viestejä presidentille… ja toimisi Rooseveltin silminä ja korvina… presidentti tarjosi hänelle mahdollisuuden käyttää suurempaa valtaa, mitä kenellekään amerikkalaisella kirkonmiehellä oli ennen ollut. Spellman hääräisi tasavertaisena henkilönä politiikan maailmannäyttämön suurimpien hahmojen keskuudessa… Mutta harvat olivat varmoja siitä, mitä arkkipiispa teki pitkien matkojensa aikana. Hänen salainen työnsä nostatti kotimaassa kysymyksiä syvästi hallituksen asioihin sekaantuvan kirkonmiehen roolista…
-John Cooney, The American Pope, 1984

Spellmanilla oli iso rooli myös Israelin kansainvälisessä tunnustamisessa:

Sen sijaan, että ottaisi julkisesti kantaa, hän [Spellman] toimi kulissien takana "vaatien henkilökohtaisesti jokaista Etelä-Amerikan maata antamaan äänensä Israelille"… Ei ollut epäilystäkään siitä, että Spellman tunsi YK-edustajia… Katkeran kamppailun jälkeen Israel hyväksyttiin YK:hon äänin 37-12. Israelilaiset olivat kääntyneet monen huomattavan miehen puoleen, mukaan lukien John Foster Dulles, jotta nämä ajaisivat heidän asiaansa. Mutta Charlie Silver oli vakuuttunut, että Spellman oli ollut ratkaiseva tekijä…
-John Cooney, The American Pope, 1984

Miksi näin kova tarmo Israelin YK:hon saamiseksi, kun hänen edustamansa Vatikaani tunnusti Israelin virallisesti vasta vuonna 1993? Siksi koska Vatikaanilla on ihmisten harhaanjohtamiseksi aina kaksi politiikkaa: julkinen ja salainen, ja Israelin perustaminen on tuonut sen lähemmäksi päämääräänsä eli Jerusalemin takaisin valtaamista.

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/vatikaani-ja-jerusalem.html

Parhaiten Spellman tunnetaan siitä, että hän oli suuri Vietnamin sodan tukija, joka USA:n puolustusvoimien sotilasvikaarina kävi myös usein rintamalla ylistämässä sotilaita mm. "Kristuksen sotureiksi". Sotaa kutsuttiinkin usein "Spellyn sodaksi". Hän oli sotaa edeltävillä toimillaan myös edistänyt sen alkamista:

… Sen [katolisen kirkon] hiljainen voimankäyttö asiansa edistämiseksi ei tapahtunut vain suoraan Vatikaanista käsin itse Vietnamissa olevan kirkkokoneiston liikekannallepanon, vaan myös USA:n katolisen lobbyn kautta. Katolisen lobbyn merkitystä Amerikan ulkopolitiikassa on usein suuresti vähätelty, ellei jopa jätetty kokonaan huomioimatta. Kuitenkin se on usein ohjannut USA:n ulkopolitiikkaa enemmän, kuin asiaan perehtymätön osaa kuvitellakaan…

Katolisen politiikan keskeisimmäksi asiaksi tuli julkinen mahdollisen kommunismin maailmanvallan tuomitseminen, pääpainon ollessa uskontoon kohdistuvasta uhasta varottamisessa. Sitäkin tehokkaampaa oli yksittäisiin henkilöihin kohdistunut lobbaustoiminta. Tämä lobby erikoistui USA:n hallinnon kaikkein vaikutusvaltaisimpien katolisten tai katolismielisten hahmojen värväämiseen.

Näistä kaikista värvääjistä menestyksekkäin oli poliittisen vehkeilyn mestari, New Yorkin kardinaali Spellman… Spellman oli Pius XII:n ja myös Dullesin veljesten [ulkoministeri John Foster Dulles, jonka poika Avery oli jesuiittakardinaali, ja CIA:n johtaja, Maltan ritari Allen Dulles] henkilökohtainen ystävä, vaikka näiden suhteiden läheisyyttä oli tarkoituksellisesti vähätelty. Hän toimi erittäin luotettuna yhdysmiehenä ulkoministeriön, CIA:n ja Vatikaanin välillä…
-Avro Manhattan, Vietnam - Why Did We Go?, 1984

http://www.reformation.org/chapter19.html
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Foster_Dulles
http://en.wikipedia.org/wiki/Avery_Dulles
Allen Dulles

Spellmanin hyökkäys Ho Tsi Minhin vallankumousta vastaan oli ensimmäinen merkki hänen sekaantumisesta Vietnamin politiikkaan. Vaikka harva tiesi sen, kardinaalilla oli suuri rooli entisen New Yorkin asukkaan ja vasta Etelä-Vietnamin johtajaksi nimitetyn Ngo Dinh Diemin poliittisen uran luomisessa. Diemissä Spellman näki kenessä tahansa johtajassa halutut ominaisuudet: kiihkeän katolilaisuuden ja kommunismin vastaisuuden.
-John Cooney, The American Pope, 1984

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/02/vietnamin-sota-ja-kennedyn-murha.html

Spellman ja Kennedyn murha

Voidaan hyvin sanoa, että jesuiittakenraali käyttäen paavia ja hänen vaikutusvaltaisinta kardinaaliaan Amerikan imperiumissa murhasi presidentti John F. Kennedyn vuonna 1963. Sillä se oli kardinaali Spellman, "Amerikan paavi", joka alaistensa soturien, Maltan ritarien komentajana johti salamurhahanketta. Ja ne olivat Maltan ritarit, jotka CIA:n kautta avustivat varsinaisessa presidentin murhassa. Nämä ritarit olivat CIA:n johtaja John McCone ja CIA-virkailijat William F. Buckley ja Henry Luce.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

http://www.whale.to/b/phelps3.html
John McCone
William F. Buckley
Henry Luce
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/cia-vatikaanin-lonkero-amerikassa.html

Spellmanilla oli hyvät yhteydet myös 33. asteen vapaamuurari J. Edgar Hooverin johtamaan FBI:hin:

Alkuvuosinaan FBI:n korkeimmilla tasoilla oli ollut vähän katolilaisia, vaikka siellä oli paljon vapaamuurareita. Vaikka Hoover kielsi olevansa ennakkoluuloinen, FBI alkoi vasta 1940-luvun puolivälissä värvätä agenttikokelaita katolisissa yliopistoissa, kuten Georgetown, Fordham [jotka ovat jesuiittayliopistoja] ja Notre Dame. Kaksi asiaa oli syynä muutokselle; FBI:n johtajan ymmärrys siitä, että katolinen kirkko oli vahvasti kommunismin vastainen ja voisi siten olla hyödyllinen liittolainen; ja tarve korvata erikoisagentit, joita oli loikannut eronnut massoittain sodan loputtua. Sen lisäksi, että agenteiksi houkuteltiin katolilaisia, luotiin epävirallinen yhteys moniin kirkon virkailijoihin, kuten kardinaali Francis Spellman, Monsignor Fulton J. Sheen ja isä John F. Cronin. FBI ylläpiti läheisiä suhteita Spellmaniin, pääasiassa Lou Nicholsin ja myöhemmin New Yorkin divisioonan johtaja John Malonen kautta, vaikka Hooverin kansioissa oli lukuisia väitteitä siitä, että Spellman oli erittäin aktiivinen homoseksuaali.
-Curt Gentry, J. Edgar Hoover: The Man and the Secrets, 1991

Spellman myös järjesti ensimmäisen kerran Al Smithin muistoillallisen, josta on tullut perinne. Allaolevassa kuvassa hän on tässä tilaisuudessa vuoden 1960 presidenttivaalien ehdokkaiden Kennedy ja Nixon välissä.






















Sama tilaisuus 48 vuotta myöhemmin: presidenttiehdokkaat McCain ja Obama ja välissä kardinaali Egan















Lähteitä:

http://www.mosquitonet.com/~prewett/spellmanlist.html
http://moversandshakersofthesmom.blogspot.com/2008/08/francis-spellman.html
http://www.theforbiddenknowledge.com/hardtruth/blackpope.htm
http://bandonisp.com/who/rules.html

CNN:n uutisankkuri, Oliver Stone ja juutalaisten valta Amerikassa

CNN:n uutisankkuri Rick Sanchez sai äskettäin potkut vihjailtuaan juutalaisten hallitsevan koko Amerikan massamediaa. Kuten aiemmin näimme, kyse on korkeintaan puolitotuudesta, ja tällä hetkellä esimerkiksi yhtäkään Amerikan suurista uutiskanavista ei johda juutalainen, ja nämä omistavien yhtiöiden ja yhtymien johtajistakin vain osa on juutalaisia, joskin he ovat yliedustettuja:

GENERAL ELECTRIC

pääjohtaja/hallituksen puheenjohtaja: Jeffrey Immelt, ei-juut.

(NBC Universal)

pääjohtaja/hallintoneuvoston puheenjohtaja: Jeff Zucker, juut.

TIME WARNER

pääjohtaja/hallituksen puheenjohtaja/hallintoneuvoston puheenjohtaja: Jeffrey Bewkes, ei-juut.

(Turner)

pääjohtaja/hallituksen puheenjohtaja: Philip I. Kent, ei-juut.

DISNEY

pääjohtaja/hallintoneuvoston puheenjohtaja: Robert Iger, juut.
hallituksen pj: John E. Pepper jr, ei-juut.

(ABC)

hallintoneuvoston puheenjohtaja: Anne Sweeney, ei-juut.

VIACOM

pääjohtaja/hallintoneuvoston puheenjohtaja: Philippe Dauman, juut.
hallituksen puheenjohtaja: Sumner Redstone, juut.

(CBS)

hallituksen puheenjohtaja: Leslie Moonves, juut.

NEWS CORP

pääjohtaja/hallituksen puheenjohtaja: Rupert Murdoch, ei-juut.

(Fox)

hallituksen puheenjohtaja: Peter Rice, ei-juut.
hallintoneuvoston puheenjohtaja: Kevin Reilly, ei-juut.

Rick Sanchez vilauttaa okkulttista käsimerkkiä
















Toinen massamedian edustaja, elokuvantekijä Oliver Stone myös avautui aiemmin tänä vuonna juutalaisten vallasta mediassa ja Amerikan hallinnossa, jossa myös siinä juutalaiset ovat kiistämättä yliedustettuja. Stone on siis huolissaan Israel-lobbysta, mutta miksi hän ei puhu mitään katolisesta lobbysta, jolla on todellisuudessa suurin vaikutusvalta Amerikassa, myös Obaman hallinnossa? Näin kirjoitin aiemmin:

Ja vielä mielenkiintoinen lainaus liittyen "JFK"-elokuvaan, jonka ohjasi Oliver Stone, joka on ilmeinen jesuiittojen sätkynukke, onhan hän läpeensä jesuiitta-koulutetun Fidel Castron vankka tukija ja tehnyt yhteistyötä poliittisesti painavissa elokuvissa jesuiittojen ystävien, Martin ja Charlien Sheenin kanssa (Wall Street ja Vietnam-elokuva Platoon). Heidän oikea sukunimensä on Estevez ja taiteilijanimi tulee vaikutusvaltaiselta katoliselta piispalta Fulton Sheeniltä.

Yksi hengellisten harjoitusten perusohjeista on, että jos esimies sanoo, että musta on valkoista ja valkoinen mustaa, niin näin se vain on. Se kuuluu hänen [Ignatius Loyola] hengellisiin harjoituksiin. Juuri sitä lainataan JFK-elokuvassa, kun Kevin Costner sanoo ihmisille: "Kuulkaa ihmiset, meidän täytyy alkaa ajatella niin kuin CIA. Musta on valkoista ja valkoinen mustaa." Sillä jesuiitat paljastivat tuottaneensa elokuvan.
-Eric Jon Phelps

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/02/vietnamin-sota-ja-kennedyn-murha.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/02/castro-ja-chavez-vatikaanin.html
http://www.spirituallysmart.com/sheen.html

Oliver Stone tukee avoimesti myös toista jesuiittojen sätkynukkea, Hugo Chavezia ja varauksellisesti myös Kolumbian sissiliikettä (FARC), jonka taistelua hän kuvailee sankarilliseksi. Ja kuinka ollakaan niin tekevät myös jesuiitat:

… Vasemmistolaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet jo vuosien ajan ensisijaiseksi tehtäväkseen Kolumbian hallituksen uskottavuuden romuttamisen. Bogotassa olevan USA:n suurlähetystön vuonna 2003 julkaisema sisäpoliittinen raportti "A Closer Look at Human Rights Statistics" vahvisti juuri sen. Sen mukaan kansalaisjärjestöjen analyysit - esimerkiksi jesuiittojen perustaman tutkimus- ja koulutuskeskuksen (Cinep) tekemät - ihmisoikeustilanteesta olivat voimakkaan puolueellisesti hallitusta vastaan samalla, kun jättivät huomioimatta sissien toimet…
-Wall Street Journal, 7. heinäkuuta 2008

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/jesuiitat-latinalaisessa-amerikassa.html

Hugo Chavez ja Oliver Stone

















Näin kiihotti kansaa juutalaisia vastaan jesuiittojen lehti "La Civilta Cattolica" reilut sata vuotta sitten, hyvin samantapaisilla argumenteilla kuin nykyiset "juutalaisten maailmanvallasta" puhuvat:

… Vuonna 1890 "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, jotka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen* saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu, joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 2000

*Jos jokin ryhmä oli Ranskan vallankumouksen takana, niin se oli vapaamuurarit, joista jotkut, kuten Voltaire ja markiisi de Condorcet olivat myös jesuiittojen kouluttamia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Orient_de_France#French_Revolution

Rooma ei koskaan muutu

Koska Suomessakin kuulee usein puheita siitä, miten katolista uskontoa kohtaan ollaan suvaitsemattomia, ja naiivia ihmettelyä siitä, miksi jotkut "edelleen suhtautuvat katoliseen kirkkoon keskiaikojen hirmuvaltana", on syytä sanoa tässä ja nyt ääneen se tosiasia, että Rooma ei koskaan muutu, se vain vaihtaa kasvojaan. Rooman kirkkoa ei pidä arvioda sen ulkokuoren, vaan opetuksien, asiakirjojen ja toimien perusteella, ja nämä osoittavat juuri sen, ettei se ole muuttunut mihinkään. Mutta ekumeniahan on hieno asia ja tuo maailmaan harmoniaa! Näin ajattelee hyödyllinen idiootti, mutta todellisuus on aivan toinen. Tämän vahvistavat myös Vatikaanin toinen kirkolliskokous ja katolinen katekismus:

Ekumeenisen liikkeen takana on piiloagenda. Viralliset katoliset asiakirjat Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta osoittavat, että ekumenian tarkoitus on tuoda kristityt, jotka eivät ole katolilaisia (ts. protestantit ja ortodoksit) takaisin katoliseen kirkkoon. Trenton kirkolliskokous asetti kirkonkiroukseen kaikki kristityt, jotka olivat eri mieltä mistään katolisten opetuksien yksityiskohdista. Näitä kirkonkirouksia ei ole koskaan peruttu... Trenton kirkolliskokous mainitaan 75 "katekismuksen" kappaleessa positiiviseen, arvovaltaiseen sävyyn, ja joissakin kappaleissa se mainitaan kaksi tai kolme kertaa. "Katekismuksen" 9. kappale kertoo, että Trenton kirkolliskokous oli katolisten katekismusten alkulähde.*
-Mary Ann Collins, ent. katolinen nunna, 2001

http://www.behindthebadge.net/apologetics/discuss132.html

*http://www.scborromeo.org/mobileccc/prologue.htm#II

Katolinen kirkko on siis muuttanut vain taktiikkaansa:

"Kirkon konstituutio" tekee hyvin selväksi sen, ettei Roomalla ole mitään aikomusta uudistaa mitään perusoppejaan, vaan vain päivittää menettelytapoja hallinnon tehostamiseksi ja vetoavamman ulkoisen ilmeen luomiseksi. Tämän tarkoituksena on tehdä ortodoksiselle, anglikaaniselle ja protestanttisille kirkoille helpommaksi palaaminen sen suojiin. Ei ole mitään merkkejä siitä, että sillä olisi aikomuksia tulla mukaan aidosti vastavuoroisiin neuvotteluihin kirkkojen yhtenäisyydestä. Sen päämääränä ei ole yhdistyminen, vaan sisäänimaiseminen. Yhdistyminen Rooman kirkon kanssa on yksisuuntainen tie. Ikiaikainen uhka, joka protestantismiin on kohdistunut Rooman kirkon taholta, ei ole pienentynyt; itse asiassa se on saattanut jopa suurentua. Sillä tämän vähemmän hyökkäävän asenteen ja pinnallisen ekumenian kautta Rooma on päässyt asemaan, josta se voi paljon paremmin toteuttaa suunnitelmansa vastustuksen eliminoimiseksi ja maailmanvaltaan pääsemiseksi. Erehtymätön kirkko ei yksinkertaisesti voi katua.
-Loraine Boettner, Roman Catholicism, 1966

http://solochristo.com/theology/Church/cc/cciv.htm

Jesuiitat ja katolinen kirkko on soluttautunut Riveran* tietojen mukaan kaikkiin protestanttisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin. ortodoksiseen kirkkoon, eri uskontoihin mm. muslimit, hindut, buddhat ja mormoneihin, Jehovan todistajiin ym. Tämän solutuksen tarkoitus on saada kaikki nämä erilaiset uskonnot ja ryhmittymät luopumaan katolisuuden vastustamisesta. Koska katolinen kirkko haluaa rakentaa ekumenian kautta suurta maailmankirkkoa, jota paavi johtaisi.
-Petri Paavola

*Entinen jesuiittapappi Alberto Rivera

EU:n jesuiittapresidentti van Rompuy pelottelee EU-skeptisismin seurauksista ja nationalismista

EU:n paavilainen ja jesuiittojen kouluttama presidentti Herman van Rompuy jakoi äskettäin viisauksiaan pelotellen EU-skeptisismin johtavan sotaan:

Meidän täytyy yhdessä taistella uudenlaisen euroskeptisismin uhkaa vastaan. Tämä ei enää ole vain muutaman maan yksinoikeus. Jokaisessa jäsenvaltiossa on ihmisiä, jotka uskovat, että heidän maansa voi selvitä yksin globalisoituneessa maailmassa. Se on enemmän kuin illuusio: se on valhe.

Luojan kiitos, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa. On syytä ymmärtää se, että katolisuus on kaiken globalismin alku ja juuri, jo semanttisesti, sillä sana "katolinen" tarkoittaa alunperin "yleistä" tai "universaalia", ja van Rompuyn paheksuma nationalismi on sen vastakohta. Katolisuus tai romanismi on vain roomalaista imperialismia uskonnon asuun puettuna.

Jesuiittaveljeskunta... on yksinkertaisesti Rooman armeija, tehtävänään tuoda paavinistuimelle maallinen yksinvalta maailman keisarina... se on heidän tarkoituksensa. ... Se mitä he himoitsevat, on vain valta, saastainen maallinen hyöty ja ylivalta, jonkinlainen universaali maaorjuus, jossa itse ovat herroja, siinä koko heidän kuvansa. He eivät kenties edes usko Jumalaan.
-Fjodor Dostojevski, 1880

Jesuiittaveljeskunta näyttäytyy meille siten sellaisen systeemin ruumiillistumana, joka pyrkii maalliseen poliittiseen valtaan uskonnon asuun puetuilla maallisilla poliittisilla keinoilla, joka antaa katolisen uskonnon päämiehelle - Rooman paaville - maallisen yliherran roolin, ja paavikuninkaan suojissa, ja käyttäen häntä apuvälineenä se haluaa saada itselleen koko maailman herruuden.
-kreivi von Hoensbroech, ent. jesuiitta, Fourteen Years a Jesuit, 1911

Rooman kirkko kuudentoista vuosisadan vehkeilyineen suunnittelee viisi- tai kuusikymmentä vuotta eteenpäin. Tämän suuren juonen lopullinen päämäärä on kääntää aikaa taaksepäin palauttamalla paavi "maailmankaikkeuden valtiaaksi", jolta kaikkien maailman hallitsijoilta on saatava valtuutus hallita, niin kuin pimeänä keskiaikana.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth about the Assassination of Abraham Lincoln, 1924

EU taas on uudelleen pystytetty Pyhä Rooman keisarikunta, minkä käytännössä myöntää myös sen hallitsijasukuihin kuuluneiden Habsburgien tunnettu edustaja:

[Euroopan] yhteisö elää pitkälti Pyhän Rooman keisarikunnan perinnöstä ammentaen, vaikka suurin osa siitä ammentavista ihmisistä ei tiedä, mihin heidän kulttuuriperimänsä pohjautuu.
-Otto von Habsburg, Maltan ritari, europarlamentaarikko

Van Rompuy jatkaa:

Euroopan suurin vihollinen on tänä päivänä pelko. Pelko johtaa egoismiin, egoismi johtaa nationalismiin, ja nationalismi johtaa sotaan.

Eiköhän Euroopan suurin vihollinen ole tänä päivänä, niin kuin on ollut jo lähes kaksi vuosituhatta, Vatikaani, paavi ja hänen uskonnollissotilaallinen armeijansa. Sen ideologia, jos jokin, on johtanut sotaan:

Koko vastuu tästä hirveästä kolmekymmenvuotisesta sodasta on tunnustettava olevan keisari Ferdinand II:lla ja hänen opettajilla, käskyttäjillä ja sydänystävillään: Loyolan pojilla.
-Theodor Griesinger, saksalainen historioitsija, 1873

Tämä [Amerikan sisällis]sota ei olisi koskaan ollut mahdollinen ilman jesuiittojen vahingollista vaikutusta. Saamme kiittää paavilaisuutta siitä, että maamme tulvii nyt jaloimpien miestensä verestä. Vaikka Etelä- ja Pohjoisvaltioiden välillä oli suuria mielipide-eroja koskien orjuutta, Jeff Davis tai kukaan muu Etelävaltioiden johtomies ei olisi uskaltanut hyökätä Pohjoisvaltioita vastaan, jos he eivät olisi luottaneet jesuiittojen lupauksiin siitä, että he, demokratian nimissä, saisivat käyttöönsä katolilaisten rahavarat ja asearsenaalin, myös Ranskan, jos hyökkäisivät meitä vastaan...
-Abraham Lincoln Charles Chiniquylle, Fifty Years in the Church of Rome, 1886

Ihmiset ovat lähes täysin tietämättömiä Vatikaanin ja jesuiittojen keskeisen suuresta vastuusta kahden maailmansodan aloittamisessa; tilanne jonka osaksi selittää Vatikaanin ja jesuiittojen käytössä olleet jättimäiset taloudelliset resurssit, jotka tuovat niille valtaa niin monella alueella, erityisesti viime konfliktin jälkeen.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/kootut-lainaukset-jesuiitoista.html

Näin katolinen kirkko itse ilmaisee oikeutensa hallita maailmaa:

Nämä väärät ja perverssit mielipiteet [demokratiasta ja yksilönvapaudesta] ovat niin paljon vastenmielisempiä, siinä että ne... estävät katolisen kirkon tervehdyttävän vaikutusvallan, jota sen pitäisi jumalallisen perustajansa antamalla valtuutuksella saada vapaasti harjoittaa, aina maailmanloppuun asti, ei ainoastaan yksilöiden, vaan myös kansakuntien, kansojen ja hallitsijoiden suhteen.
-paavi Pius IX, 8. joulukuuta 1864

Paavi on ylituomari, myös siviililakien, eikä hänellä voi olla mitään todellisia velvoitteita niitä kohtaan.
-Civilta Cattolica, virallinen jesuiittojen lehti

... Miksi ihmeessä tässä maassa [Amerikassa], jossa meitä on vain seitsemän prosenttia väestöstä, katolista kirkkoa pelätään niin paljon? Sitä rakastavat kaikki sen lapset ja pelkäävät kaikki. Miksi ihmeessä paavilla on niin suuri valta? No tietenkin siksi, että paavi on maailmanvaltias. Kaikki maailman keisarit, kaikki kuninkaat, kaikki prinssit, kaikki presidentit ovat kuin nämä minun alttaripojat. Paavi on maailmanvaltias.
-D.S. Phelan, katolinen pappi, The Western Watchman, 27. kesäkuuta 1912

... Jumalan käsi, joka ohjaa historian kulkua, on asettanut Hänen maanpäällisen edustajansa istuimen tähän Rooman kaupunkiin, josta Hän teki maailman pääkaupungin sen oltua loisteliaan Rooman valtakunnan pääkaupunki, koska Hän teki siitä ylimmän vallan keskuksen, sillä se ulottuu yli kansakuntien ja valtioiden rajojen, ottaa huomaansa kaikki maailman kansat.
-paavi Pius XI, kiertokirje, 23. joulukuuta 1922

http://www.hol.com/~mikesch/claims.htm

Kootut lainaukset jesuiitoista

Lainauksia jesuiitoista menneiltä vuosisadoilta nykyaikaan aikajärjestyksessä:

Lakkauttaminen on nyt tehty, en kadu sitä, koska päädyin siihen vasta, kun olin tutkinut ja punninnut asian kaikkia puolia ja koska näin sen välttämättömänä kirkon kannalta. Jos sitä ei olisi tehty, tekisin sen nyt. Mutta tämä lakkauttaminen tulee koitumaan kuolemakseni.
-paavi Klemens XIV, lakkautettuaan jesuiittaveljeskunnan 21. heinäkuuta 1773 (The History of Romanism, John Dowling, 1845, s. 604)

Voi kauhistus! Tiesin että he [jesuiitat] myrkyttäisivät minut; mutta en osannut odottaa kuolevani niin hitaalla ja julmalla tavalla.
-paavi Klemens XIV, 1774 (The Footprints of the Jesuits, R.W. Thompson, 1894, s. 228)

Minun mielipiteeni on, että jos tämän maan, Amerikan Yhdysvaltojen, vapaudet tuhotaan, se tapahtuu katolisten jesuiittapappien kavaluudella, sillä he ovat yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden viekkaimpia ja vaarallisimpia vihollisia. He ovat lietsoneet alkamaan useimmat Euroopan sodista.
-markiisi de La Fayette, 1799 (Romanism: A Menace to the Nation, Jeremiah J. Crowley, 1912, s. 140)

He [jesuiitat] ovat niin jatkuvasti sekaantuneet hovin ja valtion juonitteluihin, että heitä voi oikeudenmukaisesti syyttää maailmanvaltaan pyrkimisestä. He aiheuttavat kuninkaille kuoleman, ei mestauslavalla, vaan salamurhan kautta, ja yhtä vahingollisina kuin Illuminati-seura; he olivat ensimmäisenä joukossa kaikissa tapahtumissa ylistämässä murhanäytöksiä Pariisissa [Ranskan vallankumouksen aikoihin]. He ryöstivät valtioilta niiden kyvykkäimmät nuoret, jotka he houkuttelivat instituutioihinsa ja hankkivat itselleen koulutusmonopolin avulla katolisissa maissa suhteettoman ja kohtuuttoman suuren vaikutusvallan kaikkiin mielipiteisiin. Heillä oli käsissään kaikki työkalut ihmiskunnan hyväksi toimimiseksi; rahaa, suojelusta, rippituoleja ja muita keinoja oli yllin kyllin heidän käytettävissään. He voisivat siten tehdä hyvää, jos niin tahtoisivat, mutta he toimivat vain esimiestensä tahdon mukaisesti omaksi hyväkseen välittämättä tippaakaan ihmiskunnan hyvinvoinnista; ja siten on mahdotonta tulla vakuuttuneeksi siitä, että jesuiittaveljeskunnan uudelleen perustaminen voisi olla hedelmällistä tai millään tavalla hyödyksi.
-Itävallan arkkiherttua Maximilian Franz (1756-1801) (The Jesuits in History, Hector Macpherson, 1914, s. 126-127)

Jesuiittaveljeskunta on sotilaallinen organisaatio, ei uskonnollinen. Sen päällikkö on armeijan päällikkö, ei vain mikään luostarin apotti. Ja tämän organisaation päämäärä on valta. Valta sen despoottisimmassa muodossa. Ehdoton, universaali valta, valta hallita maailmaa yhden ainoan miehen mielen mukaan.
-Napoleon I (1769-1821) (Fifty Years In the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886, s. 487)

En pidä jesuiittojen ilmaantumisesta keskuuteemme. Jos koskaan on olemassa jokin taho, joka ansaitsee ikuisen kirouksen niin maan päällä kuin helvetissä, se on tämä Loyolan seura.
-John Adams, kirje Thomas Jeffersonille, 1816 (The New Jesuits, George Riemer, 1971, s. 14)

Sen että jesuiitat olivat kuningaskuntien rauhanhäiritsijöitä, kansakuntien sortajia, maailman herroja, myönnän avoimesti.
-Marcel de la Roche Arnauld, katolinen pappi, 1827 (The Jesuits: Their History and Crimes, 1918, s. 15)

Keitä nämä [vieraan vallan] agentit ovat? He ovat pääasiassa jesuiittoja, kirkollinen veljeskunta, kautta maailman tunnettuja oveluudesta, kaksinaamaisuudesta ja täydellisestä moraalin puutteesta: veljeskunta, joka on niin taitava petoksen saralla, että edes katolisissa maissa, itse Italiassa, sitä ei voitu enää sietää, ja ihmiset vaativat sen lakkauttamista.
-Samuel Morse, Foreign Conspiracy Against the Liberties of the United States, 1835, s. 55

Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä [Paraguayn jesuiittavaltioissa] ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: Their Origin, Progress, Doctrines, and Designs, 1854, s. 303

Ympäri maata on edelleen vanhoja naisia ja herroja, jotka vakuuttavat kiven kovaan, että jos jäljittää vapaamuurareita niiden kaikkien veljeskuntien läpi, kunnes vastaan tulee ylin huippu, maailman päävapaamuurari, paljastuu, että tämä pelonsekaista kunnioitusta herättävä henkilö ja jesuiittojen päällikkö ovat yksi ja sama henkilö!
-James Parton, The Life of Horace Greeley, 1855, s. 68

Mutta voimme nähdä, että katolinen papisto ja jesuiitat muodostavat kaksi erillistä poliittista organisaatiota, joilla on yhteinen päämäärä ja jotka piilottavat poliittiset tarkoitusperänsä uskonnollisen naamion taakse, niin kuin ne ovat kautta aikojen ja kaikkialla tehneet.
-J. Wayne Laurens, The Crisis in America: Or, the Enemies of America Unmasked, 1855, s. 301

Näethän että ystäväsi jesuiitat eivät ole vielä tappaneet minua. Mutta he olisivat varmasti niin tehneet, kun kuljin heidän tärkeimmän kaupunkinsa, Baltimoren läpi, ellen olisi tehnyt tyhjäksi heidän suunnitelmiaan kulkemalla ohi tuntemattomaksi tekeytyneenä muutamaa tuntia ennen, kuin he odottivat minua...

Uusia salamurhahankkeita paljastuu melkein joka päivä pitäen sisällään niin julmia piirteitä, että ne tuovat mieleeni Pärttylinyön verilöylyn ja Ruutisalaliiton. Tutkittaessa niitä näyttää siltä, että ne ovat samojen murhaamisentaidon mestareiden, jesuiittojen käsialaa...

Niin monia salajuonia on jo punottu henkeni menoksi, että on todellinen ihme, että ne ovat kaikki epäonnistuneet, kun otetaan huomioon, että valtaosa niistä oli taitavien katolilaisten, ilmeisesti jesuiittojen kouluttamien murhamiesten käsissä.
-Abraham Lincoln, puhuessaan Charles Chiniquylle (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886)

Tämä [Amerikan sisällis]sota ei olisi koskaan ollut mahdollinen ilman jesuiittojen vahingollista vaikutusta. Saamme kiittää paavilaisuutta siitä, että maamme tulvii nyt jaloimpien miestensä verestä. Vaikka Etelä- ja Pohjoisvaltioiden välillä oli suuria mielipide-eroja koskien orjuutta, Jeff Davis tai kukaan muu Etelävaltioiden johtomies ei olisi uskaltanut hyökätä Pohjoisvaltioita vastaan, jos he eivät olisi luottaneet jesuiittojen lupauksiin siitä, että he, demokratian nimissä, saisivat käyttöönsä katolilaisten rahavarat ja asearsenaalin, myös Ranskan, jos hyökkäisivät meitä vastaan...
-Abraham Lincoln, puhuessaan Charles Chiniquylle (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886)

Temppeliherrat olivat tyhmiä ja siksi epäonnistuneita jesuiittoja.
-Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma, 1871, s. 819

Koko vastuu tästä hirveästä kolmekymmenvuotisesta sodasta on tunnustettava olevan keisari Ferdinand II:lla ja hänen opettajilla, käskyttäjillä ja sydänystävillään: Loyolan opetuslapsilla.
-Theodor Griesinger, The Jesuits: Their Complete History, 1873, s. 257

On merkillinen huomio, että useimmat tahoista, jotka kehittelevät näitä, kuten Muinainen ja Oikeutettu Skottilainen Riitti, Avignonin Riitti, Order of the Temple, Fesslerin Riitti, Grand Council of the Emperors of the East and West, Suvereeni Prinssi-vapaamuurarit jne. jne., ovat lähes kaikki Ignatius Loyolan opetuslapsien jälkeläisiä. Paroni von Hundt, aatelismies Ramsay, Tschoudy, Zinnendorf ja lukuisat muut, jotka perustivat näiden riittien asteet, toimivat jesuiittapäällikön ohjeistuksen mukaan. Pesä, jossa haudottiin näitä korkeita asteita, joiden turmiolliselta vaikutukselta juuri mikään vapaamuuraririitti ei voi välttyä, oli Clermontin jesuiittayliopisto Pariisissa.
-Charles Sotheran, vapaamuurari/teosofi, kirje New Yorkin pressiklubille 11. tammikuuta 1877 (Isis Unveiled, H.P. Blavatsky, 1877, Vol. 2, s. 390)

1700-luvulla jesuiittoja syytettiin läheisestä yhteydestä vapaamuurariuteen, ja Kadosh-asteen sanottiin jopa olevan niiden veljeskunnan jäsenten keksimä, jotka perustivat Clermontin yliopiston… Mutta sitä ei voi kiistää, että vaikka jesuiitoilla ei ollut mitään tekemistä puhtaan vapaamuurariuden luomisen kanssa, on asioita, joiden perusteella on syytä uskoa, että he olivat kiinnostuneita keksimään joitakin asteita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus oli edistää heidän omia pyrkimyksiään.
-Albert G. Mackey, 32. asteen vapaamuurari, Encyclopedia of Freemasonry and Its Kindred Sciences

Mutta mihin maasta karkotetut jesuiitat menivät… Amerikkaan, Yhdysvaltoihin. Meidän maamme on jesuiittojen paratiisi. Muiden maiden kokemuksista mitään oppimattomana… me olemme sallineet heidän oleskella tässä maassa… nyt he uhkaavat meidän instituutioitamme tuholla.
-Isaac J. Lansing, Romanism and the Republic, 1890, s. 58

Washingtonissa vaikuttava romanismi on tätä jesuiittatyyppiä. Jesuiittayliopistoja, jesuiittaklubeja, jesuiittakirkkoja, jesuiittoja vaikutusvaltaisilla paikoilla hallinnossa, oikeuden ja lainsäädännön saralla ja ministeriöissä jesuiittojen periaatteiden tunkeutuessa kaikkialle! On enemmän kuin todennäköistä, että missään muussa maailman pääkaupungissa ei ole niin paljon jesuiittoja. Mutta määrä ei silti ole sadoissa, sillä veljeskunta ei ole niin iso maailman mittakaavassa. Euroopan pääkaupungit eivät suvaitse heidän läsnäoloaan. Saksan parlamentti on juuri todennut, että jesuiittojen on pysyttävä poissa. Meidän oma hallintomme suo heille mahdollisuuden ottaa kansallinen elämämme kuristusotteeseen ja tehdä loppu meidän kovalla työllä ansaitsemista ja kansan luottamusta nauttivista instituutioistamme.
-Errors of the Roman Catholic Church and its Insidious Influence in the United States and Other Countries, 1894, s. 14

Vaikka jesuiittaveljeskunta, kuten kaikki Rooman kirkon veljeskunnat, oli aluksi nimellisesti paavin määräysvallan alla, he varmistivat lokakuulle 1836 päivätyllä muistiolla, että paavi käytännössä alisti itsensä ja kirkon heidän valtaansa; niin muodoin, koska heidän oli helpompi hallita yhtä miestä kuin monen itsenäisen piispan joukkoa, heidän toimintaperiatteensa oli asettaa erehtymättömyys yhteen mieheen, joka olisi siis paavi.
-John McDonald, Romanism Analyzed, 1894, s. 47

Kun Klemens XII oli pakotettu tekemään valinnan jesuiittojen ja dominikaanien välillä ja pelättiin, että hän suosisi jälkimmäisiä, hän kuoli yhtäkkiä, vaikka oli tuolloin terveydeltään hyvässä kunnossa. Kun Klemens XIII oli aikeissa tehdä tutkimuksen veljeskuntaan kohdistetuista syytöksistä, hän myös kuoli yhtäkkiä. Klemens XIV, joka lakkautti veljeskunnan, kärsi saman rangaistuksen, ja mitä karmeimmalla tavalla. Vuonna 1885 nykyinen paavi Leo XIII, selvisi täpärästi samalta kohtalolta.
-John McDonald, Romanism Analyzed, 1894, p. 348-349

Sitä päivää, jona aiottiin pitää julkinen tilaisuus, jossa ilmoitettaisiin jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta, edeltävänä yönä Klemens XIII sai yhtäkkiä kouristuksia ja kuoli, ja näin toimenpide jäi tekemättä ja jesuiitat voittivat. Cormenin… kuvasi tätä tapausta lyhyesti ja ytimekkäästi näin: "Jesuiitat olivat myrkyttäneet hänet".
-R.W. Thompson, The Footprints of the Jesuits, 1894, s. 222

Jesuiitat on ainoa Rooman kirkon uskonnollinen veljeskunta... joka on ollut paavin pannan alla tai joka on karkotettu mistään maasta poliittisen vehkeilyn vuoksi. Joten voidaan tulla siihen tulokseen, että veljeskunnan suunnitelmissa poliittisen vallan saavuttaminen näyttelee keskeistä roolia.
-M.F. Cusack, The Black Pope, 1896, s. 76

Hierarkian organisaatio on täydellinen sotilalaallinen hirmuvalta, jonka näennäinen johtaja on paavi, mutta jonka todellinen johtaja on musta paavi. Musta paavi on jesuiittaveljeskunnan johtaja, ja häntä kutsutaan kenraaliksi. Hänellä ei ole vain oman veljeskuntansa ehdoton komento, vaan hän ohjaa ja kontrolloi koko kirkon yleisiä toimintaperiaatteita. Hän on voima valtaistuimen takana ja todellista valtaa käyttävä hierarkian johtaja. Koko koneisto on tiukimman mahdollisen sotilaallisen kurin alla. Koko tämän koneiston ajatusmaailma ja tahto… on sen johtassa. Sen alaisilla osasilla ei ole ajattelun tai toiminnan vapautta. Ylempien auktoriteettien sokea ja kyseenalaistamaton totteleminen on kaikkien tasojen pappien ehdoton velvollisuus; aivan niin kuin upseerien armeijassa; ja aivan yhtä lailla maallikkojen velvollisuus pappejaan kuin rivimiesten armeijassa lähimpiä esimiehiään kohtaan. Huipulta alaspäin aina organisaation jäseniin asti muodostuu täydellinen komentoketju. Täten koko valtava organisaatio voidaan saada yhtenä yksikkönä toteuttamaan sen johtajan päämääriä ja hankkeita.
-Thomas M. Harris, USA:n armeijan prikaatinkenraali, Rome's Responsibility for the Assassination of Abraham Lincoln, 1897, s. 48-49

Jesuiittaveljeskunta sai siitä lähtien tunnustetun aseman protestantismin keskeisimpänä vastavoimana. Veljeskunta alkoi ylivaltaisesti määräämään Rooman kirkon hankkeista ja toimintaperiaatteista. Veljeskunta kasvoi ja kukoisti. Se perusti jaokset ensin Ranskaan, Italiaan ja Epanjaan, ja sitten kaikkiin sivistyneisiin maihin. Veljeskunnan menestys oli ilmiömäinen. Siitä tuli suurvalta maailmassa. Se lähetti edustajansa joka maailmankolkkaan. Sen yksinäiset apostolit nähtiin varjostamassa Euroopan valtaistuimia. He pyrkivät kaikkia ihmismielen tuntemia menetelmiä käyttäen pystyttämään ja vahvistamaan romahtamaisillaan olevan Rooman rakennelman ja kaivamaan maata nousevan protestanttisen rakennelman alta.
-John Clark Ridpath, Ridpath’s Universal History, 1897, Vol. XIII, s. 239

Jesuiittaveljeskunta näyttäytyy meille siten sellaisen systeemin ruumiillistumana, joka pyrkii maalliseen poliittiseen valtaan uskonnon asuun puetuilla maallisilla poliittisilla keinoilla, joka antaa katolisen uskonnon päämiehelle - Rooman paaville - maallisen yliherran roolin, ja paavikuninkaan suojissa, ja käyttäen häntä apuvälineenä se haluaa saada itselleen koko maailman herruuden.
-kreivi von Hoensbroech, ent. jesuiitta, Fourteen Years a Jesuit, 1911, s. 430

Tänä päivänä he [jesuiitat] ovat Yhdysvalloissa vahvempia kuin koskaan missään Euroopan maissa, joista heidät karkotettiin uhkana hallinnolle.
-Jeremiah J. Crowley, ent. katolinen pappi, Romanism: A Menace to the Nation, 1912, s. 194-195

Jesuiittaveljeskunta oli todettu niin vahingolliseksi, että vuoteen 1860 mennessä se  karkotettiin, ei vähempää kuin 70 kertaa maista, jotka olivat kärsineet sen salahankkeista… Huolimatta manner-Euroopan varoittavista esimerkeistä Englannista on tullut jesuiittojen kaatopaikka. Britannia antaa niiden, jotka muut maat ovat ikävien kokemusten kautta todenneet vihollisiksi, rantautua mailleen ja jatkaa rauhassa pahoja tekojaan. Me viemme suvaitsevaisuuden äärimmäisyyksiin, ja jos toimintatapaa ei muuteta, tämä maa tulee jonain päivänä maksamaan kovan hinnan.
-Hector Macpherson, The Jesuits in History, 1914, s. 148-149

Abraham Lincoln oli heidän [jesuiittojen] arkkivihollisensa. He tiesivät liiankin hyvin, että hän tulisi olemaan kompastuskivi heidän tulevaisuuden suunnitelmilleen... He pelkäsivät kuollakseen hänen sananmiekkansa vaikutusta. He tiesivät, että se, että annettaisiin tämän kylmänrauhallisen, perusteellisen ja selkeäkatseisen miehen, jolla oli niin perinpohjainen näkemys heidän kavalista aikeista, olla kansakunnan johdossa jälleenrakennuksen kaudella, merkitsisi heidän politiikkaamme sekaantumisen täydellistä loppua.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth about the Assassination of Abraham Lincoln, 1924, s. 83

Vain protestanttisissa, tai ainakin ei-katolisissa maissa, kuten Englanti, Hollanti ja Amerikka, se [jesuiittaveljeskunta] on edennyt ilman vastusta.
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 40

Jesuiittaveljeskunnan valta ja maine saavutti vihdoin huippunsa 1700-luvun alkupuolella. Siitä oli tullut vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi kuin mistään muusta organisaatiosta maailmassa. Se oli maailmanpolitiikassa asemassa, jossa mikään valaehtoinen ryhmä ei ennen eikä jälkeen sen ole ollut... jesuiittapappi Cordara myönsi, että "lähes kaikilla Euroopan kuninkailla ja hallitsijoilla oli rippi-isänä vain jesuiittoja, joten jesuiitat näyttivät yksin hallitsevan koko Eurooppaa."
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 209

He [jesuiitat] pyrkivät aina keskittämään kirkollisen vallan, jota he kontrolloivat. Paavin erehtymättömyys raivostuttaa piispoja ja hallituksia; he joka tapauksessa vaativat sitä Trenton kirkolliskokouksessa ja saavuttavat sen Vatikaanin kirkolliskokouksessa [1870]… Veljeskunnan arvovalta kiehtoo kirkon sisällä sen vihollisia yhtä lailla kuin sen ystäviä. Me tunnemme sitä kohtaan kunnioitusta, tai ainakin pelkoa; me uskomme sen voivan tehdä mitä tahansa ja käyttäydymme sen mukaisesti.
-Andre Mater, Les Jesuites, 1932 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 192-193)

Paraguayn [jesuiittavaltioiden] kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement: A Diagnosis of World Disorders, 1933, s. 78

Johtuen yhdestä varhaisesta kipeästä kokemuksesta, joka oli lähes katastrofaalinen veljeskunnalle ja joka oli sukujuuriltaan juutalaisten espanjalaisten jesuiittojen ryhmän, joka uhkasi repiä veljeskunnan hajalle, aiheuttama, jesuiitat joukkona ovat ylläpitäneet voimakasta vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan; Koskaan sitten "suuren myrskyn" päivien, joksi kardinaali Toletuksen kapinaa kutsuttiin, ei ketään rodultaan tai sukujuuriltaan juutalaista ole hyväksytty veljeskuntaan. Veljeskunnan henki tulee ilmi jesuiittapyhimyksistä suurimman, Francisco Xavierin ällistyttävästä rukouksesta: "Viekää minut jonnekin, missä ei ole juutalaisia tai muslimeja", julisti Francisco. Allekirjoittanut, joka vietti kaksikymmentä vuotta jesuiittaveljeskunnassa, ei muista ainuttakaan tapausta, jossa joku jesuiitta olisi ylistänyt juutalaisten saavutuksia tai ilmaissut myötätuntoa heidän kärsimyksille.
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, Rome Stoops to Conquer, 1935, s. 180

Sillä tänä päivänä fasistihallinto on Rooman mielestä lähimpänä sen oppeja ja etuaan. Meillä ei ole vain pappi Coughlin, joka ylistää Mussolinin Italiaa "kristillisenä demokratiana", vaan myös Civilta Cattolica, jesuiittojen virallinen äänenkannattaja, sanoo totta puhuakseni… "Fasismi on hallintomuoto, joka vastaa kaikkein parhaiten Rooman kirkon periaatteita".
-Pierre van Paassen, Days of Our Years, 1939, s. 465

"Olen oppinut kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta", Hitler kertoi minulle. "Tähän päivään asti maan päällä ei ole ollut mitään niin mahtavaa kuin katolisen kirkon hierarkkinen organisaatio. Olen tuonut siitä paljon mukaan omaan puolueeseeni... Katolinen kirkko pitää nostaa esimerkiksi... Kerron sinulle yhden salaisuuden. Olen perustamassa veljeskuntaa."
-Hermann Rauschning, Hitler m'a dit, 1939 (The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 252)

Itse asiassa kirjassaan Taisteluni Hitler hyväksyy kaiken erityisesti jesuiittamaisen katolilaisuuden protestanttisuuden sijaan. Hän hyväksyy katolisten dogmien kiistämättömyyden, katolisen koulutuksen suvaitsemattomuuden, sokean uskon välttämättömyyden, paavin henkilökohtaisen erehtymättömyyden, jonka jesuiitat junttasivat kirkon oppiin vuonna 1870, ja katolisen papiston pakollisen selibaatin. Kaikki nämä kysymykset tekevät katolisesta kirkosta radikaalisti erilaisen kuin muista kristillisistä kirkoista.
-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942, s. 26

Nämä [Siionin viisaiden] pöytäkirjat, joiden uskotellaan olevan juutalaisten johtajien käsialaa, eivät ole lajissaan ensimmäisiä asiakirjoja, joita jesuiitat ovat tekaisseet. Sillä yli sata vuotta, ennen kuin nämä pöytäkirjat ilmestyivät, jesuiitat olivat hyödyntäneet samankaltaista väärennöstä nimeltä "Bourg-Fontainen viisaiden salaisuudet" jansenismia vastaan, joka oli jesuiittojen vastainen ranskalaiskatolinen liike maallisten pappien keskuudessa.

-Leo H. Lehmann, ent. katolinen pappi, Behind the Dictators, 1942, s. 15

Himmler organisoi SS:n jesuiittaveljeskunnan periaatteiden mukaan. Himmlerin mallina oli mahdollisimman tarkka jäljennös Ignatius Loyolan määräämistä hengellisistä harjoituksista ja ohjesäännöistä. Ehdoton tottelevaisuus oli suuri ohjenuora; jokainen käsky pitää toteuttaa kyselemättä.
-Walter Schellenberg, natsien ulkomaantiedustelun päällikkö (Le chef du contre-espionnage nazi parle, 1957; The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 253)

Aatelismies de Bonneville muodosti 25 ns. korkean asteen chapterin Clermontin jesuiittayliopistossa Pariisissa 1754. Stuartin kuningashuoneen kannattajat, jotka olivat enimmäkseen skotteja, olivat tehneet Clermontin yliopistosta itselleen suojapaikan. Kun yksi näistä asteista oli "Skottilainen Mestari", uusi Charlestonissa 1801 järjestäytynyt ryhmä antoi näille asteille nimeksi "Skottilainen Riitti", mikä on aina siitä lähtien ollut riitin nimenä ympäri maailmaa.
-William O. Peterson, Masonic Quiz Book “Ask Me Another, Brother”, 1951, s. 194-195

Jotkut saattavat sanoa, että näen jesuiittoja kaikkialla! Mutta minä en voi olla tuomatta esiin heidän läsnäoloaan ja toimiaan; kertomatta että he olivat Alfonso XIII:n, jonka rippi-isä oli isä Lopez, kuningashuoneen takana; että kun Espanjan monarkia lakkautettiin ja heidän luostarit ja yliopistot poltettiin maan tasalle, he olivat jälleen Gil Roblesin takana, sitten kun sisällissota puhkesi, Francon takana. Portugalissa he pitävät yllä Salazarin asemaa. Itävalta-Unkarissa keisari Kaarle I:n, joka syöstiin vallasta kolme kertaa… Seipel, Dolfuss ja Schussnig ovat heidän miehiään. He unelmoivat hetken suur-Saksasta, jossa on katolinen enemmistö, johon Itävalta ilman muuta kuuluisi: moderni versio vanhasta 1500-luvun liittoutumasta Wittelsbachien ja Hapsburgien välillä. Italiassa he tukevat ensin Don Sturzoa, kansanpuolueen perustajaa, sitten Mussolinia… Jesuiittapappi Tacchi Venturi, veljeskunnan pääsihteeri, toimi välimiehenä Pius XI:n, jonka rippi-isät olivat jesuiitat Alissiardi ja Celebrano, ja Mussolinin välillä.
-Pierre Dominique, La politique des Jesuites, 1955 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 124)

Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai bulvaaninaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
-Der Spiegel, 13. elokuuta 1958

[Sieltä missä] totalitaarinen liike puhkeaa kukkaan, oli se sitten kommunistinen tai natsistinen, löytyy jesuiitta joko "neuvonantajan" tai johtajan roolissa, Kuubassa Castron "isä" Armando Llorente.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy & Rockefellers, 1968, s. 72

Weishaupt ja hänen jesuiittakumppaninsa katkaisivat Vatikaanin tulovirrat käynnistämällä ja johtamalla Ranskan vallankumouksen, ohjailemalla Napoleonin katolisen Euroopan valloitusta, kapinalla kirkkoa vastaan isä Hidalgon kaltaisten pappien johdolla Meksikossa ja latinalaisessa Amerikassa, ja lopulta panemalla Napoleonin vangitsemaan paavi Pius VII:n Avignonissa, kunnes hän suostui vapauttamistaan vastaan uudelleen tunnustamaan jesuiittaveljeskunnan. Tämän jesuiittojen sodan Vatikaania vastaan päättivät Wienin kongressi ja vuoden 1822 salainen Veronan sopimus... Aina siitä lähtien Rothschildit ovat olleet Vatikaanin talousasiamiehiä.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy & Rockefellers, 1968, s. 4, 5

Ihmiset ovat lähes täysin tietämättömiä Vatikaanin ja jesuiittojen keskeisen suuresta vastuusta kahden maailmansodan aloittamisessa; tilanne, jonka osaksi selittää Vatikaanin ja jesuiittojen käytössä olleet jättimäiset taloudelliset resurssit, jotka tuovat niille valtaa niin monella alueella, erityisesti viime konfliktin jälkeen.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975, s. 9

Lyhyesti sanoen he ovat kaikkialla, ja voi pitää merkittävänä sitä tosiasiaa, että paavilla on oltava messua pitäessään jesuiitta avustajana; myös hänen rippi-isänsä on aina jesuiitta. Työskentelemällä vallan keskittämiseksi täysin paavin käsiin, veljeskunta työskentelee itse asiassa sekä itsensä että ilmeisen hyötyjän, paavin hyväksi… Joten tulee entistä vaikeammaksi tehdä eroa Pyhän istuimen ja veljeskunnan toimien välille. Mutta tämä veljeskunta, kirkon todellinen selkäranka, on taipuvainen hallitsemaan sitä täysin. Piispat ovat nyt jo kauan olleet lähinnä vain "valtion virkamiehiä", Roomasta, tai pikemminkin [jesuiittojen päämajasta] Gesusta tulevien käskyjen säyseitä noudattajia.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975, s. 193

Mitä korkeammalle menin jesuiittaveljeskunnassa, sitä enemmän näin korruptiota instituution sisällä. Minut kutsuttiin mukaan salaiseen korkea-arvoisten jesuiittojen mustaan messuun luostariin pohjoisessa Espanjassa. Kun polvistuin suutelemaan korkea-arvoisen virkailijan sormusta, näin siinä symbolin, joka sai vereni jähmettymään. Se oli vapaamuurarisymboli! Asia, jota vihasin ja jota vastaan minun oli käsketty taistella... Minulle selvisi, että jesuiittakenraali oli myös vapaamuurari ja Espanjan kommunistipuolueen jäsen.
-Alberto Rivera, ent. jesuiittapappi, The Godfathers, 1979

Suurin todiste siitä, että jesuiitat ovat päässeet tämän päivän USA:ssa täysin arvossapidettyyn asemaan, on se hämmästyttävä tosiasia, että mies, joka väittää esittävänsä yhteenvedon hämärästä maailmanlaajuisesta salaliitosta, joka uhkaa maailmaa, käyttää jesuiittojen johtajaa vahvistamaan teesinsä. Kukaan kirkkohistoriasta tietoinen ei koskaan tekisi niin, ellei uskoisi, että on tullut aika, jolloin jesuiitat eivät enää ole itse epäiltyjä. Nähtävästi Gary Allen uskoo, että niin on käynyt. Miljoonat konservatiivisesti suuntautuneet amerikkalaiset, jotka ovat Allenin kanssa samaa mieltä, ovat joko täysin tietämättömiä historiasta tai uskovat, että jesuiitat ovat muuttuneet.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 18

On yksi aikamme suurista tragedioista, että latinalaisen Amerikan ihmisille ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin valinta romanismin ja marxismin välillä, ja marxismi on sekin vielä jesuiittojen tuotos. Heille ei koskaan anneta mahdollisuutta valita niistä kumpaakaan, vaan protestantismi. Protestantismista on tullut niin heikkoa, ja sen ovat niin monet selkärangattomat myöntyilijät pettäneet, ettei monille maailman kansoista enää ole tarjolla kelvollisia vaihtoehtoja. Silti, kun tarkastellaan maailmaa, protestanttiset maat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat ainoita, joissa on jäljellä edes jotain vapautta muistuttavaa.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 22

Vuosien 1555 ja 1931 välillä jesuiitat karkotettiin vähintään 83 maasta, kaupunkivaltiosta tai kaupungista johtuen siitä, että he sekaantuivat politiikkaan ja juonivat valtion hyvinvoinnin vahingoksi, kertovat maineikkaan jesuiittapapin muistiinpanot. ... Käytännössä jokainen karkotustapaus johtui poliittisesta vehkeilystä, soluttautumisesta, kumouksellisuudesta ja kapinan lietsomisesta.
-J.E.C. Shepherd, The Babington Plot, 1987, s. 12

Tämän viiden vuoden jakson aikana - kuningatar Victorian ollessa Britannian valtaistuimessa ja hänen jesuiittaneuvonantajiensa seuratessa häntä tiiviisti - irlantilaista vehnää, kauraa, ohraa, kananmunia ja naudan- ja porsaanlihaa täynnä olevia rahtialuksia LÄHTI Irlannin satamista matkalle muihin maihin noin KAHDEKSAN ALUKSEN PÄIVÄVAUHDILLA samaan aikaan, kun lähes miljoona irlantilaista esi-isääni oli kuolemaisillaan nälkään. Sen lisäksi, että se tuotti Vatikaanille taas yhden sadon - suuren määrän kuolleita Irlannin protestantteja - sitä seurannut lisääntynyt irlantilaisen maastamuutto tuotti jesuiittojen iloksi voimistuvan irlantilaiskatolilaisten virran Yhdysvaltoihin, jotka olivat avuksi paaville sokeasti kuuliaisen viidennen kolonnan luomisessa, jonka tarkoituksena oli tuhota Amerikan perustuslaillinen itsehallinto. Se toimi.
-Seamus P. Metrus ja Richard J. Rajner, The Great Starvation (1845-1852), An Irish Holocaust, 1995, s. 18

Kirkko maailman hallitsijaksi; paavi kirkon hallitsijaksi; jesuiitat paavin hallitsijaksi - se oli ja on edelleen jesuiittaveljeskunnan suunnitelma.
John Daniel, The Grand Design Exposed, 1999

Tämä sisin ja näkymätön vapaamuurarius on rajat ylittävää, ja se on sisäpiiri, jonka suojissa jesuiitat lymyilevät, toimivat ja kyhäilevät tavoitteidensa mukaisia hankkeita... Totuus on se, että Rooman jesuiitat ovat hioneet vapaamuurariuden hienoimmaksi ja tehokkaimmaksi työkalukseen tavoitteidensa saavuttamiseksi protestanttien keskuudessa.
-John Daniel, The Grand Design Exposed, 1999

Vuonna 1890 [virallinen jesuiittojen lehti] "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin artikkelien sarjassa, joka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa… jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen, että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään; joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 1999

Näyttää siltä, että jesuiittojen tuki tälle hirviölle ei ollut virhe, vaan suunnitelmallista toimintaa. France Press-lehden pitkäaikainen Havannan kirjeenvaihtaja, argentiinalainen toimittaja Alfredo Munoz Unsain kertoo varsin paljastavan jutun. Isä Pedro Arrupe vieraili Kuubassa 1980-luvun alkupuolella, ja Munoz Unsain pääsi keskustelemaan häneen kanssaan useaan otteeseen. Yhdessä niistä musta paavi kertoili toimittajan mukaan perinteiset jesuiittajutut päättäen siihen, että hän oli hyvin tyytyväinen jesuiittojen työhön latinalaisessa Amerikassa, erityisesti monista heidän valmentamistaan oppilaista, jotka ovat myöhemmin päässeet korkean asemaan kaikilla elämänaloilla. "Mutta ette varmaan ole ylpeitä kaikista heistä", totesi Unsain lisäten siihen: "Fidel Castrohan oli yksi teidän oppilaistanne." Siihen Arrupe vastasi perinteiseen jesuiittatyyliin heittämällä vastakysymyksen: "Mikähän saa sinut olettamaan, ettemme ole ylpeitä Fidel Castrosta?"
-Servando Gonzalez, The Monster Next Door, 2000

Se on aivan niin kuin vapaamuurareilla. Alemmat tasot ovat täysin tietämättömiä siitä, että korkean tason shrinervapaamuurarit työskentelevät jesuiittakenraalille. He uskovat vain tekevänsä hyviä töitä. Mutta pointti on se, että korkean tason vapaamuurarit ovat alamaisia myös jesuiittakenraalille, koska tämä kirjoitti vapaamuurariuden Skottilaisen Riitin ylimmät kahdeksan astetta Frederik Suuren kanssa, joka suojeli jesuiittoja, kun paavi lakkautti veljeskunnan vuonna 1773. Eli pannansa aikana jesuiitat liittoutuivat Frederik Suuren kanssa. Se on vastaansanomaton johtopäätös. Ja sitten, kun katsotaan, miten vapaamuurarien junailema Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat, kaikki, mitä Napoleon, ja jakobiinit, ikinä tekivätkään, hyödytti täysin jesuiittoja.
-Eric Jon Phelps (The Spectrum, 2000)

Jesuittakenraali on ollut maailman vaikutusvaltaisin mies siitä lähtien, kun paavi Pius VII palautti veljeskunnan tai "komppanian" aseman vuonna 1814. Johtuen veljeskunnan lakkauttamisesta paavin toimesta vuonna 1773 jesuiitat perustivat Baijerin Illuminatin yhden sotilaansa, Adam Weishauptin kanssa. Illuminati imaisi itseensä juutalaisen Rothschildin mahtisuvun luoden maailmanlaajuisen jesuiittakenraalin hallitseman jättiomaisuuden. Tämän taloudellisen aseen avulla jesuiitat sitten kävivät sotaa Vatikaania, paavia, Euroopan katolisia monarkkeja ja dominikaanien veljeskuntaa vastaan. Tätä inkvisitiota ja ristiretkeä kutsuttiin "Ranskan vallankumoukseksi ja Napoleonin sodiksi". 25 vuoden ajan jesuiittakenraalin vapaamuurarikätyrit erityisesti Napoleon Bonaparten hahmossa kävivät sotaa. Bonaparte rankaisi myös Maltan ritareita ajaen heidät kotisaareltaan Venäjälle.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001, s. 582-583

Useimmat tietävät, että Barack Obama toimi tiivisti yhdyskuntasuunnittelun parissa 1980-luvulla. Mutta, mitä ei niin hyvin tiedetä, on, että toiminta tapahtui, kun katolinen maallikkosaarnaaja Jerry Kellman palkkasi hänet pääorganisaattoriksi chicagolaiseen organisaatioon "Developing Communities Project", jota rahoittivat Chicagon eteläpuolen katoliset kirkot. Mikä myös on mitä mielenkiintoisinta, on se, että "Obaman Chicagon mentori" Gregory Galluzzo oli jesuiittapappi; Obaman pääpuheenkirjoittaja Jon Favreau on jesuiitta-koulutettu "etiikan" professori; Obaman johtava turvallisuuspoliittinen neuvonantaja kenraalimajuri J. Scott Gration on jesuiitta-koulutettu ja Obaman apulaisviestintäjohtaja Dan Pfeiffer on jesuiitta-koulutettu. Ja hän on valinnut jesuiittojen kontrolloiman Joe Bidenin varapresidentikseen! Luuletko, että kaikki herra Obaman jesuiittayhteydet ovat puhdasta sattumaa?
-P.D. Stuart, Codeword Barbelon, 2008, s. 183

On selvää, että jesuiittaveljeskunta on tyrkyttänyt Thomas Moren "Utopiassa" hahmottelemaa kommunismia historiallisesti valkoisiin protestanttimaihin. Veljeskunnan vastauskonpuhdistuksen hegeliläisen dialektiikan näkökulmasta raamatullinen uskonpuhdituksesta syntynyt laissez-faire-kapitalismi on "teesi", joka pitää muuttaa. Jesuiittojen salaa tukema kommunismi on "antiteesi". Jesuiittojen avoimesti tukema fasismi, jota paavi Pius IX edisti vuoden 1864 virheiden luettelossaan (Syllabus errorum), on "synteesi".
-Eric Jon Phelps

*muokattu viimeksi 22.11.2011

Bank of American perustaja Amadeo Giannini, Hollywood ja jesuiitat

Bank of America on Amerikan suurin pankki ja CFR:n yhtiöjäsen. Sen nimi on tosin petollinen, koska sitä kontrolloivat tahot, jotka ajavat vapaan Amerikan tuhoa. Pankin perusti vuonna 1904 amerikanitalialainen Amadeo Giannini, joka oli joidenkin tietojen mukaan myös Maltan ritari. Pankin nimi olikin alunperin "Bank of Italy", kunnes siitä tuli Bank of America vuonna 1930. Giannini oli mitä ilmeisimmin jesuiittojen asiamies:

Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai haamuostajanaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
-Der Spiegel, 13. elokuuta 1958

spiegel.de

Giannini oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä pankkiireista, ja häntä pidetään monien nykyisten pankkitoiminnan käytäntöjen kehittäjänä. Hänellä oli suuri rooli myös Hollywoodin filmiteollisuuden rakentamisessa:

Hollywoodin ollessa kovassa rahantarpeessa Giannini otti hetimiten tehtäväkseen ottaa Bank of America vahvemmin mukaan teollisuuteen, jolla oli valtava merkitys Los Angelesin talouselämälle. Jo vuonna 1930 hän myönsi 3 miljoonan dollarin lainan kahdelle Hollywoodin tarmokkaimmista tuottajista, Darryl F. Zanuckille ja Joseph Schenkille, jotta nämä voivat perustaa uuden tuotantoyhtiön, josta tuli kaksi vuotta myöhemmin 20th Century Fox. Schenck joka oli Bank of American hallituksessa, vakuutti Gianninin siitä, että Zanuckin into ja lahjakkuus elokuvatuottajana oli riittävä peruste myöntää hänelle lainoja. 400000 dollarilla Bank of Italyn rahaa Zanuck työskenteli hullun lailla puskeakseen tuotantoon kuusi elokuvaa, mukaan lukien sellaiset taloudelliset menestykset kuin The Bowery, The House of Rothschild, Cardinal Richelieu ja Bulldog Drummond Strikes Back. Vuosikymmenen lopulle tultaessa 20th Century Fox oli kasvanut 60 miljoonan dollarin studioksi ja tehtaili joitain Hollywoodin suurimmista menestyselokuvista.
-Felice A. Bonadio, A. P. Giannini, Banker of America, 1994

http://www.reformation.org/jesuits-against-united-states.html

Vuonna 1920 Giannini haistoi siihen asti pääasiassa New Yorkissa toimineen elokuvateollisuuden kehitysmahdollisuudet. Hän lähetti lääkärinammatin jättäneen veljensä Attilio Gianninin sinne omistautumaan työlle, ei vain Bancitaly Corporation-pankin, vaan myös orastavan elokuvamaailman parissa… Joten kun Attilio tuli takaisin New Yorkista kertomaan veljelleen, että oli tavannut lahjakkaan nuoren koomikon, joka oli jo menestynyt, muttei ei löytänyt rahoittajaa projektilleen, Amadeo päätti antaa 50000 dollaria First National -studiolle elokuvan "Chaplinin poika" tekemiseen...

… Giannini ystävystyi Walt Disneyn kanssa, jota hän piti nerona, ja kävi hänen kanssaan keskusteluja, ei vain sanattomasta viestinnästä, vaan myös kuvien voimasta viestinnässä. Mikki Hiiri -lyhytelokuvan kohtuullisen menestyksen jälkeen Giannini haistoi, että piirroselokuvilla oli suuria mahdollisuuksia, ja rahoitti ensimmäisen täyspitkän värillisen Disney-elokuvan nimeltään "Lumikki ja seitsemän kääpiötä". Ja jälleen elokuva menestyi paremmin, kuin he osasivat odottaa. Walt Disneystä tuli kuuluisa kaikkialla maailmassa. Giannini oli kyllästynyt vain tekemään rahaa, ja hänestä talousjohtaja ystävänsä yhtiössä, josta oli nyt tullut kuuluisa…

… Amadeo ei ollut erityisen innostunut elokuvamaailmasta, mutta merkittävänä pankkiirina hän tiesi, että tässä maailmassa hän pystyisi tuomaan paljon rahaa pankille. Hän otti taas yhteyttä veljeensä Attilioon New Yorkissa ja pyysi häntä hoitamaan elokuvasektoria. Vuosien 1932 ja 1952 välillä Bank of America rahoitti yli 500 elokuvaa ja investoi yli puoli miljardia dollaria.

ezinearticles.com


Amadeo Giannini (1870-1949)

Jesuiittapappi Giovanni Botero - ensimmäinen malthusilainen

Jesuiittapappi Giovanni Botero oli ensimmäisiä ihmisiä, joka puhui väestönkasvun oletetusta haitallisuudesta, ja Murray N. Rothbardin sanojen mukaan ensimmäinen malthusilainen:

Sen lisäksi, että hän oli johtava poliittisen pragmatismin ja valtion järjen teoreetikko, Giovanni Boterolla on merkittävä mutta kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen "malthusilainen", ensimmäinen kitkerä väestönkasvun väitetystä vahingollisuudesta valittaja. Vuoden 1588 teoksessaan "On the Cause of the Greatness of Cities", joka käännettiin englanniksi vuonna 1606, Botero esitteli lähes kaiken sen, mitä Malthusin kaksi vuosisataa myöhemmin julkaiseman väestöä käsittelevän esseen teesi sisälsi. Analyysi oli siten hyvin mekanistinen: väestöllä on taipumus kasvaa rajattomasti, tai siis rajana on vain suurin mahdollinen ihmisen hedelmällisyyden aste. Sitä vastoin toimeentulomahdollisuudet voivat lisääntyä vain hitaasti. Siten väestönkasvu aina - Malthusin kuuluisia sanoja lainaten - "luo painetta toimeentulomahdollisuuksille", mikä aiheuttaa aina olemassa olevan köyhyyden ja nälänhädän.

Väestönkasvua voidaan siten estää vain kahdella tavalla. Yksi on se, että suuri määrä ihmisiä kuolee nälkään, tauteihin tai sotiin rajallisista luonnonvaroista (Malthusin "positiivinen" este). Toinen on ainoa ihmisen vapaan tahdon tai vastatoimien elementti, jonka Boteron teoria hyväksyy: se, että nälänhätä ja köyhyys voivat saada jotkut ihmiset pidättymään avioitumasta ja lisääntymästä (Malthusin "preventiivinen" tai "negatiivinen" este). Väestömäärän kasvun, talouskasvun ja kohoavan elintason leimaamalla aikakaudella Boteron synkät puheet väestönkasvusta eivät varmastikaan herättäneet vastakaikua. Ja kuten alla näemme, nämä 1600- ja 1700-luvun teoreetikot, jotka ennakoivat rajatonta väestönkasvua, pitivät sitä hyvänänä asiana, kiihokkeena vaurastumiselle ja talouskasvulle.

Teki rajattoman veästönkasvun teesistä sitten pessimistisiä, puolueettomia tai optimistisia johtopäätöksiä, sen perusvirhe on oletus, etteivät ihmiset reagoi siihen, jos näkevät elintasonsa putoavan suuria perheitä elätettäessä. Botero (ja Malthus hänen jälkeensä) myönsikin tämän mainitsemalla "preventiiviset" esteet. Koska, jos ihmiset vähentävät lasten määrää suuren hädän edessä, miksi he eivät voisi tehdä niin jo paljon aiemmin? Ja, jos niin on, ei voida tehdä oletusta mistään tällaisesta mekanistisesta tendenssistä.
-Murray N. Rothbard, Economic Thought Before Adam Smith

http://mises.org/daily/4214

Thomas Malthusin teoriaa pidetäänkin jo nykyään virheellisenä, mutta väestönvähennysagenda on enemmän kuin voimissaan, ja sitä markkinoidaan mm. "ilmastonmuutoksen" nojalla:



http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/09/saastunutta-rokotetta-levittaneen.html

Vatikaani ja Jerusalem

Asia joka on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle ja josta sionistien oletetusta täydellisestä maailmanvallasta puhuvatkin ovat hyvin hiljaa, on se, että Vatikaanin pussiin monien muiden sabbatailaisten juutalaisten (kuten esimerkiksi tämän rabbin) tavoin pelaava jesuiittojen kouluttama Shimon Peres lupasi salaisessa sopimuksessa vuonna 1993 Vatikaanille Itä-Jerusalemin hallinnan.

Barry Chamishin luento




Sopimuksen taustaa

Tärkeitä henkilöitä sopimuksen taustalla olivat mm. Juutalaisten maailmankongressin ja sen ekumeenisen elimen puheenjohtaja Edgar Bronfman ja kardinaali Joseph Ratzinger (nyk. paavi Benedictus XVI), joka ensimmäisellä vierailullaan Israeliin huhtikuussa 1992 tapasi vain Jerusalemin pormestarin, Teddy Kollekin. Kollek oli kuukautta aiemmin sanonut: "Israelin hallituksen pitäisi vastata Vatikaanin vaatimuksiin luoda Jerusalemille erityisasema". 10. syyskuuta 1993, vain kolme päivää ennen savuverhona toimineen Oslon sopimuksen allekirjoittamista, italialainen lehti La Stampa uutisoi, että silloinen ulkoministeri Peres luovutti Vatikaanille Jerusalemin vanhan kaupungin hallinnan. Samana vuonna 30. joulukuuta julkistettiin historiallinen sopimus (konkordaatti) Israelin ja Vatikaanin välillä. Vahvistus Jerusalemin luovuttamiselle tuli vuonna 1995, kun israelilaiselle radiokanavalle vuodettiin Israelin Italian-lähetystön siitä kertova sähke ulkoministeriölle, joka julkaistiin kaksi päivää myöhemmin myös sanomalehti Haaretzin etusivulla.

Lähde

Miksi Vatikaani haluaa Jerusalemin?

Chamish haastattelee saksalaissyntyistä israelilaista historioitsijaa Asher Edaria:

- Miksi Vatikaani on yhtäkkiä niin kiinnostunut saamaan haltuunsa Siionin vuoren maat?

- Ei siinä ole mitään yhtäkkistä. Itse asiassa halu juontaa juurensa jo 1200 vuoden takaa Kaarle Suuren ajoista. Hän oli Vatikaanin sotilaallinen käsikassara Euroopan katoliseksi käännyttämisessä. Hän onnistui suuremmoisesti ja loi sen, mikä tunnetaan Pyhänä Rooman keisarikuntana, mutta jota sittemmin kutsuttiin Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Kaarle Suuren pääkaupunki oli Aachen, ja sinne hän rakensi ensimmäisen katedraalinsa.

- Anteeksi vain, mutta mitä sitten?

- Yeshiva-koulun vieressä Siionin vuorella on Dormitio-luostari, jonka rakensivat saksalaiset vuodesta 1906 lähtien. Se on Kaarle Suuren Aachenin katedraalin täydellinen kopio. [No ei sentään, mutta se oli suunniteltu tämän katedraalin mallin pohjalta.]

- Miten tämä sai alkunsa?

- Keisari Vilhelm II tuli Jerusalemiin vuonna 1898 rakennuttamaan kaksi kirkkoa, vaatimattoman ja uskonnolliselta painoarvoltaan vähäisen luterilaisen kirkon ja mahtavan katolisen rakennelman Siionin vuorelle. Vuonna 1898 valtion hallitsija ei olisi tehnyt niin vaivalloista matkaa diplomaattiseen takapajulaan, ellei se olisi ollut äärimmäisen tärkeää. Vatikaani oli huolissaan siitä, että briteillä oli Jerusalemissa toimiva kirkko ja että sen asema voisi vakiintua ja kannatus levitä. Vatikaani hankki suuren osan matkaan matkaan ja Turkin sulttaani Hamidin lahjukseen tarvittavista varoista. Koska Vilhelmillä oli miellytettävänään protestanttinen väestö, hän pystytti myös pienemmän luterilaisen kirkon, mutta todellinen aarre oli Siionin vuori.

- Miksi kaikki tämä rahankäyttö ja vaiva, jos Vatikaani saa haltuunsa maat? Mitä Saksa siitä sai?

- Saksa ei koskaan ole luopunut unelmastaan pystyttää Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta uudelleen. Tämän imperiumin ollessa mahtinsa huipulla sen suurin kuningas, Frederik Suuri marssi Jerusalemiin ja tuli kaupungin kuninkaaksi. Jerusalem oli kerran osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, ja unelmana on, että niin tulee taas olemaan. Tässä imperiumissa valta oli jaettu selkeästi. Paavi oli hengellinen johtaja, mutta poliittinen johtaja oli se, joka kulloinkin hallitsi Saksaa. Tämä unelma johti suoraan ensimmäiseen maailmansotaan.

- Mikä sija juutalaisilla on tässä kaikessa?

- Ei mikään. [Sionistiliikkeen johtaja Theodor] Herzl yritti saada roolin juutalaisille ja tapasi Vilhelmin Jerusalemissa. Vilhelm ei halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hänen päämääränään oli pelastaa Jerusalem Saksan poliittisesti ja Rooman hengellisesti johtamalle kristikunnalle. Mikään ei ole muuttunut paitsi, että nyt paavina on päättäväinen saksalainen. Vatikaani haluaa juutalaiset pois vanhasta kaupungista, ja hallituksemme on näköjään sen kanssa samalla kannalla.
-On Top Of Mount Zion, All Coveted By Rome, Barry Chamish, 21. joulukuuta 2005

Ensiksi on nähtävä se, että Vatikaani on alkaen ristiretkistä jo vuosisatojen ajan yrittänyt saada Jerusalemin hallintaansa. Jotta ihmiset saadaan vakuuttuneiksi sen maailmannäyttämölle tuoman messiaan aitoudesta, sen täytyy järjestää tämä suuri näytelmä vanhassa kaupungissa. Tämän näytelmän juoni on se, että tämä messias yhdistää kolme maailman monoteististä uskontoa, tuo rauhan ja harmonian maailmaan ja ratkaisee Lähi-idän konfliktin. Tämä siis tapahtuu, missäs muualla, kuin Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Tämä ns. messias, joka julistetaan, tulee olemaan väärä sellainen ja vakuuttelemaan, että luomalla maailmanhallitus (YK:n pohjalta) saadaan aikaan maailmanrauha ja harmonia. Tämä on valhetta ja petosta, mutta mitäpä siitä. Meidän maailmassamme todellisuus ei ole tärkeä. Yleinen käsitys on. Lopputuloksena on Israelin valtion suvereniteetin purkaminen Lähi-idän "kansakuntien alueellisen ryhmittymän" tieltä. Kansainväliset elimet ja maailman suurvallat tulevat painostamaan Israelia myöntymään näihin vaatimuksiin sen nojalla, että "se on ainoa tapa ratkaista Lähi-idän konflikti". Jotta juutalaiset hyväksyisivät sen, heidät vakuutetaan siitä, että "messiaan" ilmestyttyä juutalaisille on aika alkaa rakentamaan kolmatta temppeliä, jota kutsutaan "Salomonin temppeliksi".
 -Joel Bainerman, The Vatican Agenda

Ennustuksien mukaisen viimeisen paavin on siis tarkoitus hallita maailmaa YK:n valvomasta Jerusalemista käsin, kun valtakeskus on siirretty sinne Vatikaanista eli Roomasta, ja sinne on myös tarkoitus uudelleenrakentaa Salomonin temppeli, joka on vapaamuurareille symbolisesti tärkeä.

uuden temppelin malli


















Hanke nytkähti äskettäin taas yhden askeleen eteenpäin, kun Vatikaanin kirkolliskokous antoi julkilausuman, jossa vaati Israelia lopettamaan Palestiinan miehityksen, sanoen ettei sitä voi perustella Raamatulla ja toistaen jälleen vaatimuksensa siitä, että Jerusalemille on luotava erityisasema maailman kolmen suuren monoteistisen uskonnon pyhänä kaupunkina.

paavi ja Peres Israelissa


















paavi ja Peres Vatikaanissa

Reaganin ja paavin "pyhä allianssi"

Ronald Reagan oli se USA:n presidentti, joka tunnusti Vatikaanivaltion luodessaan sen kanssa viralliset diplomaattisuhteet 10. tammikuuta 1984.

Muutos on tulossa osin siksi, koska Reaganin hallinto ei enää ole huolissaan Vatikaani-yhteyksien kielteisistä poliittisista vaikutuksista. Itse asiassa republikaanistrategit ovat paljon kiinnostuneempia mahdollisista katolilaisten äänistä, joita voisivat saada vuonna 1984. On tiedossa, että Valkoinen talo on tunnustellut mahdollista protestanttista vastustusta ja todennut poliittisten vahinkojen jäävän minimaalisiksi. Kuitenkin useat järjestöt, kansallinen kirkkokonsiili (NCC) mukaan lukien, ovat ilmaisseet tyrmistyksensä. "Olen tyrmistynyt", sanoo maan suurimman protestanttiryhmän, eteläisen baptistikonvention puheenjohtaja James Draper. Lisää ei-toivottua julkisuutta hallitukselle saattaa tuoda se, kun senaatti vahvistaa ensimmäisen Vatikaanin-suurlähettilään nimityksen. Se on todennäköisesti Reaganin tämänhetkinen henkilökohtainen edustaja, 69-vuotias katolisuuteen kääntynyt kalifornialainen bisnesmies ja hänen henkilökohtainen ystävänsä William Wilson.
-Time, 23. joulukuuta 1983

Mutta Reaganin hallituksen ja Vatikaanin suhde ei jäänyt vain muodollisuuksien tasolle, ei sinne päinkään:

Vain presidentti Ronald Reagan ja paavi Johannes Paavali II olivat paikalla Vatikaanin kirjastossa maanantaina 7. kesäkuuta 1982. Se oli näiden kahden ensimmäinen tapaaminen, ja he keskustelivat 50 minuuttia. Samassa paavin huoneiston siivessä kardinaali Agostino Casaroli ja arkkipiispa Achille Silvestrini tapasivat ulkoministeri Alexander Haigin ja Reaganin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan, tuomari William Clarkin. Heidän keskustelunsa keskittyivät enimmäkseen Israelin invaasioon Libanoniin, ja niiden toisena päivänä Haig kertoi heille, että pääministeri Menachem Begin oli vakuuttanut heille, ettei invaasio menisi pidemmälle kuin 40 kilometriä sisämaahan.

Mutta Reagan ja paavi käyttivät vain viisi minuuttia Lähi-idän tapahtumien arvioimiseen. Sen sijaan he keskittyivät aiheeseen, joka oli paljon lähempänä heidän sydäntään: Puola ja Neuvostoliiton ylivalta Itä-Euroopassa. Tässä tapaamisessa Reagan ja paavi sopivat salaisen kampanjan aloittamisesta tämän kommunistisuurvallan hajoamisen nopeuttamiseksi. Näin Reaganin ensimmäinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja julistaa: "Tämä oli yksi kaikkien aikojen suurimmista liittoutumista."
-Time, The Holy Alliance, 24. helmikuuta 1992

Nancy ja Ronald Reagan ja paavi Johannes Paavali II


















Näin siis syntyi Reaganin ja paavin "pyhä allianssi". Muistakaa kuitenkin se, että katolisella kirkolla on ollut kommunismin suhteen aina julkinen linja, jossa se tuomitsee sen, mutta sisäpiirissä sen on tiedetty palvelevan Vatikaanin valtapyrkimyksiä:

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/natsi-saksan-neuvostoliiton-ja-rooman.html


Mutta kuinka syvä oli Reaganin ja paavin välinen liitto:

Presidentti [Reagan] ei ole mitenkään salaillut sitä, että hän hakee paavilta opastusta Amerikan johtamisessa… lainasin hänen uskomatonta lausuntoaan kansallisen katolisen opetusjärjestön edessä huhtikuussa 1982: "Olen kiitollinen teidän avustanne Amerikan politiikan muovaamisessa Jumalan tahtoa heijastavaksi… ja odotan innolla lisäopastusta Hänen Pyhyytensä paavi Johannes Paavali II:lta, kun pääsen hänen puheilleen kesäkuussa."
-Stephen D. Mumford, American Democracy & The Vatican, 1984

Katoliset kysymykset näyttävät kalvavan häntä… Reagania tuntuu nyt ajavan eteenpäin hänen kyvyttömyytensä suvaita "kirkon sortamista", jota paavi on todistellut… John Kennedy saattaa jossain hymähdellä sille näylle, että Amerikan presidentti heittäytyy Pyhän äitikirkon syliin… Sen sijaan Reagan tekee kaikkensa näyttääkseen, että hänen kohdallaan ei ole eroa kirkon ja valtion välillä. Hän haluaa tehdä tiettäväksi, että hänen ja paavin välillä on suora linja, että hän pyytää neuvoa Vatikaanivaltiolta. Reagan teki poikkeuksellisen siirron kutsuen paavin lähettilään, Pio Laghin Santa Barbaran tilalleen konsultoimaan häntä arkaluontoisissa ulkopoliittisissa kysymyksissä.
- Mary McGrory, The Washington Post, 6. elokuuta 1984

Katolilainen John F. Kennedy sen sijaan erotti uskonnon politiikasta ja tuli murhatuksi Vatikaanin toimesta.


Reaganin hallinnon paavilaiset

Kaikki hallinnon avainmiehet olivat hartaita katolilaisia - CIA:n johtaja William Casey, Allen, Clark, Haig, Walters ja William Wilson, Reaganin ensimmäinen Vatikaanin-suurlähettiläs. He pitivät USA:n ja Vatikaanin välistä suhdetta pyhänä allianssina: paavin moraalinen voima ja heidän kirkkonsa opit yhdistettynä heidän kiihkeään kommunisminvastaisuuteensa ja käsitykseensä Amerikan demokratiasta. Mutta silti missio olisi ollut mahdoton ilman täyttä tukea Reaganilta, joka uskoi palavasti sekä Washingtonin ja Vatikaanin suhteen hyötyihin, myös käytännön tasolla. Reagan kertoo, että yksi hänen ensimmäisiä tavoitteitaan presidenttinä oli tunnustaa Vatikaani valtiona "ja tehdä siitä liittolainen".
-Time, The Holy Alliance, 24. helmikuuta 1992

Reaganin hallinnossa vaikutti kaikkiaan ainakin seitsemän Maltan ritaria: yllä mainitut William Casey, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Richard V. Allen, ulkoministeri Alexander Haig, USA:n erikoislähettiläs Vernon Walters, Vatikaanin-suurlähettiläs William Wilson ja hänen seuraajansa Frank Shakespeare sekä turvallisuuspoliittisena neuvonantajana ja puolustusministerinä toiminut Frank Carlucci. Reagan ja hänen varapresidenttinsä George Bush myös palkittiin "ansioistaan" Maltan ritarikunnan kunniajäsenyydellä.

Jesuiittojen kouluttamia olivat ainakin CIA:n pääjohtaja Casey sekä apulaisjohtajat John N. McMahon ja Robert Gates, erikoislähettiläs Walters, suurlähettiläs Shakespeare, ja hallituksessa Haig, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja ja sisäministeri William P. Clark, sosiaali- ja terveysministeri Margaret Heckler, opetusministeri William J. Bennett ja työvoimaministeri Ann Dore McLaughlin. McLaughlin oli tuolloin vielä naimisissa entisen jesuiittapapin, John McLaughlinin kanssa, joka oli Richard Nixonin neuvonantaja ja puheenkirjoittaja tämän ollessa presidentti. Reaganin kuudesta nimityksestä korkeimpaan oikeuteen kolme oli katolilaisia, ja yksi niistä eli edelleen virassa oleva Antonin Scalia on jesuiittojen kouluttama.


Reagan, paavi ja obeliski

Reagan vannoi ensimmäisenä presidenttinä virkavalansa Capitolin länsisiivessä ollen näin kasvot kohti obeliskia, niin kuin paavi tervehtiessään alamaisiaan Pietarinaukiolla, ja vihjaisi näin tulevasta Vatikaanin tunnustamisesta.

Nicaraguan sandinistivallankumous - jesuiittojen luomus

USA:n pääkohde on Nicaraguan sandinistihallitus, jota pidetään nyt marxilaisena hallintona. Tosiasia on kuitenkin se, että sandinistihallituksessa on enemmän jesuiittoja ja jesuiittojen kontrolloimia henkilöitä, kuin koko Nicaraguassa on ihmisiä, jotka ovat lukeneet Marxin Pääomaa ensimmäistä kappaletta pidemmälle.
-New Solidarity, 25. huhtikuuta 1983

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/jesuiitat-latinalaisessa-amerikassa.html

… Eli "vasemmistolainen" hallinto on mitä varmimmin ja mitä tiukimmin kietoutunut yhteen katolilaisuuden yleensä ja erityisesti jesuiittojen kanssa. Sandinistivallankumouksen guru on Ernesto Cardenal, trappistimunkki; ulkoministeri on [Miguel] D'Escoto, Maryknoll-pappi; ja koko operaation aivot, Fernando Cardenal, on jesuiitta. Kun nämä kolme "marxilaista" katolista kirkonmiestä yhdistävät voimansa Daniel Ortegan kanssa, joka saarnaa sitä, että vallankumoustaistelija on kristitty ja päinvastoin, on todellakin vaikea olla näkemättä jesuiittakasuistiikkaa Nicaraguan vallankumouksen yllä.

Jos selkeästi katolismielistä New Solidarity-lehteä on uskominen, ei ole paljon toivoa Nicaraguan vapautumisesta Vatikaanin ja jesuiittojen otteesta. Sillä tämä lehti kertoo, että mies, jota USA kaavailee sandinistien korvaajaksi, Eden Pastora, joka nyt rakentaa toimintakeskusta Hondurasissa, on itsekin jesuiittojen kontrolloima. Joten, vaikka sandinistit syrjäytettäisiin huomenna, toinen jesuiittojen kontrolloima mies laitettaisiin tilalle, tällä kertaa CIA:n ja USA:n hallituksen avulla.

Kysymykseen, missä jesuiitat loppuvat ja mistä marxilaiset alkavat, on todellakin vaikea vastata, mutta yksi asia on tätä kirjoitettaessa: jesuiitat kontrolloivat Nicaraguaa. Kaikki Nicaraguan pankit kansallistettiin, kun sandinistit ottivat komennon, paitsi Ambrosiano Group. Tämä yhtymä säästyi mystisesti kansallistamiselta. Syynä oli tietysti se, että Ambrosiano Group on Vatikaanin hallinnassa.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985

Sandinistihallitukseen kuuluivat siis Maryknoll-pappi Miguel D'Escoto, katolinen pappi ja runoilija Ernesto Cardenal ja hänen veljensä Fernando Cardenal, joka oli jesuiittapappi. Yksi sandinistivallankumouksen avainmiehistä oli Daniel Ortega, josta tuli Nicaraguan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti ja joka on nyt jälleen maan presidentti. Hän opiskeli hetken aikaa Managuan jesuiittayliopistossa ennen liittymistään sandinisteihin 1960-luvulla. Fernando Cardenal myös toimi tämän yliopiston vararehtorina, ja sen rehtori oli aikoinaan jesuiittapappi Xabier Gorostiaga, sandinistien tukija ja keskeinen henkilö neuvotteluissa, joissa USA luovutti Panaman kanavan Panamalle.

Keskeinen voima sandinistivallankumouksen takana oli "Kahdentoista ryhmä", johon kuuluivat mm. D'Escoto, Fernando Cardenal ja Arturo Cruz, joka opiskeli Georgetownin jesuiittayliopistossa. Cruzista tuli sandinistien valtaannousun jälkeen Panaman keskuspankin johtaja, sitten Nicaraguan Yhdysvaltain-suurlähettiläs, mutta hän kääntyi sandinistihallintoa vastaan ja haamukirjoitti Eden Pastoran puheen, jossa tämä ilmoitti eroavansa sandinisteista. Jesuiitta-koulutettu Pastora johti ensimmäisiä sandinisteiksi itseään kutsuvia taistelujoukkoja, mutta vaihtoi myöhemmin USA:n ja CIA:n tukemien contrien puolelle. Cruzin poika Arturo Cruz jr. liittyi myös contrien tukijoihin, mutta sittemmin hän kuitenkin oli Daniel Ortegan nimittämänä isänsä tavoin Nicaraguan Yhdysvaltain-suurlähettiläs vuosina 2007-2009.

On syytä mainita vielä Nicaraguan mahtisuku Chamorro, josta on tullut mm. neljä maan presidenttiä. Se on ainakin näennäisesti jakaantunut sandinistivallankumouksen jälkeen, kun perinteisesti konservatiiveja kannattaneesta suvusta osa on kannattanut sandinisteja, esimerkiksi jesuiitta-koulutettu Xavier Chamorro Cardenal, joka työskenteli konservatiivisessa lehdessä La Prensa, jonka päätoimittajaksi hän tuli tehtävässä toimineen veljensä murhan jälkeen. Myöhemmin hän lähti lehdestä ottaen suurimman osan henkilöstöstä mukaansa ja perusti sandinisteja myötäilevän lehden El Nuevo Diario. Yksi contrien johtajista oli aluksi Edgar Chamorro, mutta hänkin kääntyi myöhemmin näitä vastaan. Hän oli jesuiittapappi.

Järjestystä kaaoksesta.