Noin vuosisata sitten pois näytiltä otettu jesuiittaveli Andrea Pozzon (1642-1709) taideteos, jossa Jeesus ojentaa jesuiittaveljeskunnan perustajalle Ignatius Loyolalle punaisen "kuninkaallisen lipun", on taas katseltavissa jesuiittojen pääkirkossa.
Pärttylinyön verilöyly, jossa teurastettiin tuhansia hugenotteja, pääpiirteittäin:
Pärttylinyön verilöyly (tunnettu myös nimellä Pariisin verihäät) oli katolisten väkivaltaisten mellakoiden aalto hugenotteja vastaan Ranskassa vuonna 1572. Mellakan yllyttäjänä on pidetty Katariina de' Mediciä, Kaarle IX:n äitiä. Se alkoi 24. elokuuta, Pyhän Bartolomeuksen (Pärttylin, nyk Pertun) päivänä, vuonna 1572 hugenottien johtajan Gaspard de Colignyn murhalla ja levisi yli Pariisin ja myöhemmin muihin kaupunkeihin sekä maaseudulle. Mellakointi kesti kuukausia ja vaati tuhansien, mahdollisesti jopa kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Se oli käännekohta Ranskan uskonsodissa radikalisoidessaan hugenotteja.
...
Aikaisin aamulla 24. elokuuta, pärttylinpäivänä, Coligny ja useita kymmeniä muita hugenottijohtajia murhattiin majatalossa Ponthieu'ssa, johon he olivat kokoontuneet. Murhat suoritti kuninkaallinen sveitsiläiskaarti. Hugenottijohtajien murhat toimivat alkusysäyksenä murha-aallolle. 24. elokuun ja 17. syyskuuta välisenä aikana kansanjoukot murhasivat Pariisissa hugenotteja spontaanin oloisesti. Elokuusta lokakuuhun samanlaiset spontaanin näköiset vainot alkoivat muissa kaupungeissa, kuten Toulousessa, Bordeaux'ssa, Lyonissa, Bourgesissa, Rouenissa ja Orléansissa. Murhat tekivät väkijoukot, eivät kruunun viranomaiset. Arviot uhrimäärästä ovat enimmillään 100 000, hugenottien omien lähteiden mukaan 70 000. Muiden lähteiden mukaan 30 000 tai vähemmän. Aikalaistarinat kertovat että ruumiita lojui joissa kuukausien ajan, eikä kalaa voinut syödä. Paavi Gregorius XIII:n reaktio tapahtumiin oli riemuitseva ja Roomassa järjestettiin asian tiimoilta useita juhlamenoja. Protestanttiset maat puolestaan olivat kauhistuneita barbariasta, ja Katariinan lähettiläät onnistuivat vain suurella työllä säilyttämään suhteet niihin.
Paavi Gregorius XIII (joka loi gregoriaanisen kalenterin, jonka mukaan me tänäkin päivänä elämme) oli tapahtumista todellakin niin riemuissaan, että lähetti Ranskan kuninkaalle palkinnoksi Kultaisen ruusun, määräsi laulettavaksi ylistyslaulun ja jopa painatti mitalin niiden kunniaksi.
Yksi verilöylyn suurimmista yllyttäjistä oli jesuiittapappiEdmond Auger, joka toimi myöhemmin Katariinan pojan, Ranskan kuningas Henrik III:n tunnustajana.
Francois Dubois'n maalaus Pärttylinyön verilöylystä
Vatikaani ja katolinen kirkko on jo 1800-luvulta lähtien edistänyt katolilaisten massoittaista maahanmuuttoa Amerikkaan, koska sillä tavoin se pystyy vankistamaan valta-asemaansa maassa. Annetaan asiaan perehtyneiden kertoa, miten se on tapahtunut:
Olemme vakaasti päättäneet… ottaa haltuumme Yhdysvallat ja hallita sitä; mutta me emme voi tehdä sitä, jos emme toimi salassa ja mitä suurimmalla viisaudella… Meidän on vaivihkaa ja kärsivällisesti koottava katolilaisemme yhteen Yhdysvaltojen suuriin kaupunkeihin muistaen, että yhden köyhän kisällin… äänellä on sama painoarvo kuin miljonääri Astorin äänellä, ja jos meillä on kaksi ääntä hänen yhtä vastaan, hänestä tulee yhtä voimaton kuin hyttysestä. Moninkertaistakaamme sitten äänemme; kutsukaamme meidän köyhät mutta uskolliset irlantilaiskatolilaisemme kaikkialta maailmasta, ja kootkaamme heidät näiden ylväiden linnakkeiden, joita jenkit niin kovalla vauhdilla rakentavat, sisimpään ytimeen… Mitä nuo ns. jättiläiset sitten ajattelevat… kun yhtään ainutta senaattoria tai kongressiedustajaa ei valita, jos hän ei suostu meidän pyhän isämme, paavin alamaiseksi! Kuinka surkeilta hahmoilta nuo protestanttijenkit näyttävät sitten, kun emme valitse vain presidenttiä, vaan miehitämme armeijat ja komennamme niitä, miehitämme laivastot ja meillä on hallussamme valtionkassan avaimet?
-Joukko amerikanirlantilaisia katolisia pappeja katolisten siirtokuntien perustamista käsittelevässä kokouksessa Buffalossa vuonna 1852 (Fifty Years in the Church of Rome, Charles Chiniquy, 1886, s. 668-669)
Siellä oli paikalla kardinaaleja, piispoja, pappeja, poliitikkoja ja rautatieläisiä. Tarkoitus jota varten kokous kutsuttiin koolle, oli pohtia katolista maahanmuuttoa etelävaltioihin. Orjuus kaikessa pahuudessaankin esti romanistisen maahanmuuton Euroopasta ja ohjasi sen pohjoisvaltioihin niin, että 16 miljoonasta maahan tulleesta ulkomaalaisesta vain noin 600000 on asettunut etelävaltioihin. Tiedetään että etelävaltioiden mustat ovat republikaaneja; ja jos heidän äänensä lasketaan, heistä tulee voimatekijä. Jesuiiitat yrittävät vastata tähän ulkomaisilla äänillä. Romanismi etenee avoimien porttiemme läpi kuin mahtava voima jyräten ja korruptoiden meidän lainsäätäjiämme ja vaatien itselleen etuoikeuksia ja erivapauksia, joita mikään muu ryhmä ei vaatisi. Kuinka kauan menee siihen, kun jesuiitat ajavat lakeja läpi kongressissa*, niin kuin he ovat tehneet New Yorkissa?
-Justin D. Fulton, Washington in the Lap of Rome, 1888, s. 52
*Jesuiitat tänä päivänä todellakin määräävät Amerikassa sekä lain säätämisessä että tulkinnassa ja kontrolloivat myös armeijaa:
Herra Taft sanoi puheessaan Kolumbuksen ritareille*… "Sen sijaan, että ette voisi olla isänmaallisia, uskollisia Yhdysvaltain poikia, jotka ovat valmiita antamaan henkensä, jos tilanne niin vaatii, se että olette Yhdysvaltojen katolisen kirkon jäseniä, on tae siitä, että olette sellaisia lojaaleja kansalaisia."
Uskooko joku todella, että presidentti Taft on vilpitön tehdessään tämän julistuksen? Hän takuulla tietää katolisen kirkon näkökannan ja sen vaatimuksen paavin vallasta yli siviilivallan. Näin ottaa suuri Amerikan paavilainen lehti "The Catholic World" kantaa aiheeseen… "Katolilaisen tulee antaa äänensä sen puolesta, että taataan katolisuudelle valta-asema tässä maassa. Kaikkea lainsäädäntöä on hallittava paavin erehtymättömästi ilmaisemalla Jumalan tahdolla. Katolisen virkavallan on kontrolloitava koulutusjärjestelmää, ja siihen sisältyy yksittäisten ihmisten ja lehdistön mielipiteet. Monia mielipiteitä pitää kieltää kirkon vallan alla toimivan maallisen elimen toimesta, tarvittaessa vaikka raudalla ja verellä."
-Jeremiah J. Crowley, ent. katolinen pappi, Romanism: A Menace to the Nation, 1912, s. 187-189
Koko suunnitelma paavin imperiumin laajentamiseksi Atlantin rannikolle tullaan toteuttamaan latinalaistamalla etelävaltiomme, mikä on prosessi, joka alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa historiaamme ennen sisällissotaa.
-Burke McCarty, The Suppressed Truth About the Assassination of Abraham Lincoln, 1924, s. 17
Tämän viiden vuoden jakson aikana - kuningatar Victorian ollessa
Britannian valtaistuimessa ja hänen jesuiittaneuvonantajiensa seuratessa
häntä tiiviisti - irlantilaista vehnää, kauraa, ohraa, kananmunia ja
naudan- ja porsaanlihaa täynnä olevia rahtialuksia LÄHTI Irlannin
satamista matkalle muihin maihin noin KAHDEKSAN ALUKSEN PÄIVÄVAUHDILLA
samaan aikaan, kun lähes miljoona irlantilaista esi-isääni oli
kuolemaisillaan nälkään. Sen lisäksi, että se tuotti Vatikaanille taas
yhden sadon - suuren määrän kuolleita Irlannin protestantteja - sitä
seurannut lisääntynyt irlantilaisen maastamuutto tuotti jesuiittojen
iloksi voimistuvan irlantilaiskatolilaisten virran Yhdysvaltoihin, jotka
olivat avuksi paaville sokeasti kuuliaisen viidennen kolonnan
luomisessa, jonka tarkoituksena oli tuhota Amerikan perustuslaillinen
itsehallinto. Se toimi.
-Seamus P. Metrus ja Richard J. Rajner, The Great Starvation (1845-1852), An Irish Holocaust, 1995, s. 18
Kaikki tietävät, minkälainen ongelma laiton maahanmuutto Meksikosta on tänä päivänä Amerikassa, mutta harva ymmärtää sen uskonnollispoliittisen näkökulman. Näin kommentoi Washingtonin arkkipiispa asiaa maahanmuuttokokouksessa:
He [latinomaahanmuuttajat]… tuovat mukanaan niitä arvoja, joita tämän päivän Yhdysvalloissa niin kovasti tarvitaan… Tämä on ainutlaatuinen hetki katolisen kirkon ja maahanmuuton historiassa.
-kardinaali Theodore McCarrick, Washingtonin arkkipiispa, El Paso Times, 24. kesäkuuta 2005
Ainutlaatuinen hetkipä hyvinkin, nimittäin ainutlaatuisen tuhoisa protestanttisen ja vapaan Amerikan kannalta:
Katolinen kirkko tukee ja edistää Amerikan rikollista valtaamista Meksikosta käsin työskennellen sekä laillisesti että rikollisesti tuodakseen maahani niin paljon laittomia meksikolaisia maahanmuuttajia kuin mahdollista. Roomalla on tässä mielessä vain yksi päämäärä - paavi ja hänen uskolliset apurinsa pyrkivät käännyttämään Amerikan, joka perustettiin protestanttiseksi ja yhä on sitä, katoliseksi maaksi. Tätä varten USA:n katolisten piispojen konferenssi perusti "Oikeutta maahanmuuttajille" -kampanjan. Kaksikymmentä muuta katolista organisaatiota on yhdistynyt piispojen kanssa massiivisessa koulutus-, media- ja poliittisessa kampanjassa torpatakseen Amerikan laitonta maahanmuuttoa käsitteleviä lakeja. Verkkosivuillaan "Oikeutta maahanmuuttajille" -kampanja listaa piispojen "kriteerit USA:n maahanmuuttojärjestelmän uudistukselle, mukaan lukien… toimeenpannun rajavalvonnan strategian hylkääminen". Eli selkokielellä tavoitteena on eliminoida Amerikan turvallisuus Meksikon vastaisella rajalla...
-Ralph Ovadal, Romanizing America Through Illegal Immigration, 6. huhtikuuta 2006
Joten tämänhetkinen katolilaisten latinomuukalaisten maahanmuutto on käynnissä ilman minkäänlaista Washingtonin häirintää. Ja kuka tahansa henkilö, virasto tai osavaltion hallitus - kuten Arizonan hallitus, jota johtaa valkoinen protestanttinen/luterilainen kuvernööri Jan Brewer - joka yrittää estää sitä invaasiota, kuten Arizonan hallitus teki, syyllistyy "paavin maallisen vallan" vastustamiseen ja saa tuta Georgetownin yliopiston johtaman paavin CFR:n kontrolloiman liittovaltion hallituksen ja maan lehdistön vihan.
-Eric Jon Phelps, 7. toukokuuta 2010
Temppeliherrain ritarikunnan syntyhistoria ja tuho
Vuonna 1095 paavi Urbanus II sanoi Clermontissa Ranskassa, että "antakaa niiden jotka ovat rosvoja tulla ritareiksi". Niinpä 27. marraskuuta 1095 kristityt lähtivät ensimmäiselle ristiretkelle Palestiinaan valloittaakseen Jerusalemin takaisin muslimeilta. Saavutettuaan voiton ristiretkeläiset perustivat neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1099, Jerusalemin kuningaskunnan. Joulupäivänä vuonna 1119 yhdeksän ranskalaisritaria perusti Hugo Paynsilaisen ja Godfrey de Saint Adhemarin johdolla munkkiritarien veljeskunnan suojelemaan kristittyjä pyhiinvaeltajia Lähi-idässä. Muut nimeltä tunnetut perustajat olivat Archambaud de Saint-Aignan, Payen de Montdidier, Geoffrey Bissot ja Rossal (tai Roland). Perimätiedon mukaan heidän päämajansa sijaitsi Salomon temppelin raunioissa, minkä vuoksi ritarikunta otti viralliseksi nimekseen "Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät ritarit". Järjestö kuitenkin tunnettiin paremmin nimillä Temppeliherrain ritarikunta, Temppeliherrat tai Temppeliritarit. Joissain yhteyksissä kuulee myös käytettävän muotoja Temppelinherrat ja Temppelinritarit. Ritarien ohjesäännöstön ja köyhyysvalan loi heidän merkittävä liittolaisensa ja ystävänsä Bernhard Clairvauxlainen. Sääntöjen mukaan jäsenen tuli olla ritari ja aatelinen sekä luovuttaa omaisuutensa ritarikunnalle. Bernhardin ansiosta temppeliherrat saivat arvostusta ja paavi Honorius II:n tuen. Paavin vahvistuksen ritarikunta sai 1128. Lopulta vuonna 1139 paavi Innocentius II määräsi, että ritarikunta oli kaikkien maallisten lakien yläpuolella ja vain paavin määräysvallan alainen. Paavin tuen ja luottamuksen saavuttaminen oli Temppeliherroille tärkeä voitto ja yksi merkittävimmistä syistä järjestön vaikutusvallan kasvamiseen...
1300-luvun alussa Temppeliherrain ritarikunnalle pahasti velkaantunut Ranskan kuningas Filip IV Kaunis päätti tuhota liian varakkaaksi ja vaikutusvaltaisiksi käyneet temppeliritarit. Filip käytti ovelasti hyväkseen niitä huhuja, joita ritarikunnasta oli alkanut kiertää. Paavi Klemens V kutsui loppuvuodesta 1306 temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn Roomaan ja ehdotti, että johanniitat ja temppeliherrat yhdistyisivät yhdeksi ritarikunnaksi. Paavi myös ehdotti uutta ristiretkeä. Molay torjui kummatkin ehdotukset. Tämän jälkeen paavi taipui Filipin painostuksen edessä. Huhujen varjolla Filip IV vangitutti kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Heitä syytettiin kerettiläisyydestä. Myöhemmin Klemens V käski vangitsemaan temppeliherrat koko kristikunnassa ja poisti heidän etuoikeutensa. Filipin käskystä ranskalaiset takavarikoivat temppeliritarien valtaisan omaisuuden Ranskan kruunulle… Vankeudesta päästyään monet temppeliherrat kiistivät nämä syytökset, mutta ritarikunnan maine oli jo tahrattu. Vuonna 1310 satoja ranskalaisia temppeliherroja poltettiin roviolla harhaoppisina, ja vuonna 1312 Klemens V julisti Temppeliherrain ritarikunnan lakkautetuksi. 18. maaliskuuta 1314 Temppeliherrain ritarikunnan viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa.
Temppeliherrat tunnetaan myös siitä, että he olivat ensimmäisiä kansainvälisiä pankkiireita ja loivat perustan nykyiselle pankkijärjestelmälle.
Temppeliherrojen, vapaamuurareiden ja jesuiittojen symboliikka
Se että vapaamuurarit ammentavat Temppeliherrojen perinnöstä, on ilmiselvää, onhan esimerkiksi Yorkin riitin yksi aste "Temppeliritarit". Sen tunnuksessa on myös Temppeliherrojen käyttämä motto "In Hoc Signo Vinces" (IHSV), joka on suomeksi kuta kuinkin "Tässä merkissä olet voittava". Ensimmäisenä sitä käytti Konstantinus Suuri.
Mutta onko jesuiittaveljeskunta Temppeliherrojen todellinen perillinen? Siihen viittaa moni keskeinen seikka. Ensinnäkin myös Temppeliherrat käyttivät jesuiittojen käyttämää IHS-monogrammia, jonka sanotaan tulevan Jeesuksen kreikankielisen nimen ensimmäisistä kirjaimista tai juuri sanoista "In Hoc Signo". Ainakin jesuiitoille sen esoteerinen merkitys lienee kuitenkin "Isis Horus Set" eli yksi epygtiläisistä jumalista koostuvista kolminaisuuksista.
"IHS" Temppeliherrojen rakentamassa kirkossa
"IHS" 1800-luvulla käytetyssä Yorkin riitin Temppeliritari-asteen tunnuksessa
Montesan ritarikunta ja Borgian suku
Toinen mielenkiintoinen yhteys tulee sitä kautta, että Aragonian kuningas Jaakko II taivutteli paavi Johannes XXII:n suostumaan siihen, että Temppeliherrojen omaisuudet Aragoniassa ja Valenciassa uudelleen järjestettäisiin ja että perustettaisiin uusi samankaltainen sotilaallinen ritarikunta. Vuonna 1317 perustettu ritarikunta omistettiin Neitsyt Marialle ja sen nimeksi tuli Montesan ritarikunta. Sen tunnus olikin alunperin punainen risti niin kuin Temppeliherroilla.
Montesan ritari
Temppeliherrojen tunnus
Mutta miten tämä liittyy jesuiittoihin? No, vuodesta 1587 Montesan ritarikunnan suurmestarina on toiminut Espanjan kuningas, mutta viimeinen ei-kuninkaallinen suurmestari oli Pedro Luis Garceran de Borja, kolmannen jesuiittakenraalin, Francesco Borgian veli. Borgian ja Farnesen paavilliset hallitsijasuvut olivat voima jesuiittojen takana, eikä veljeskunta olisi ilman niitä noussut siihen asemaan, kuin se nousi. Ja asia, jota en aiemmin ollut oikeastaan edes huomannut, on että jesuiittojen pääkirkon julkisivussa olevassa IHS-monogrammissa H:n päällä oleva risti on itse asiassa muodoltaan sama kuin Temppeliherrojen tunnus, väri vain on musta. Katsokaa itse:
Lainaus yhdeltä aikansa johtavista vapaamuurareista:
Temppeliherrat olivat tyhmiä ja siksi epäonnistuneita jesuiittoja.
-Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma, 1871
Vaikka Amerikassa ei ollut sen itsenäistymisen aikoihin kuin alle 2 prosentin katolinen vähemmistö, paavin Roomalla on alun alkaen ollut kätensä pelissä maan rakentamisessa, mikä tulee ilmi sen pääkaupungin, Washingtonin (D.C.) syntyhistoriasta ja etymologiasta. Mennään ensin ajassa taaksepäin 1600-luvulle. Mies nimeltä Francis Pope sai vuonna 1663 haltuunsa tulevan Washingtonin alueelta suuren palan maata, jonka nimi oli Rome (Rooma), ja hän muutti kohti Capitol Hilliä virtaavan Potomacin entisen sivujoen, Goose Greekin nimeksi Rooman halki virtaavan Tiberin mukaan Tiber Greek. Ensimmäiset maanomistajat alueella olivat samoihin aikoihin eläneet Thomas Gerrard ja George Thompson.
Thompsonin osuus Capitol Hillistä ajautui sittemmin jesuiittojen kouluttaman katolilaisen, Daniel Carrollin käsiin. Carroll oli yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, ja hän muurasi kongressin virallisena valtuutettuna yhdessä David Stuartin kanssa Washingtonin peruskiven vuonna 1791. Hänen nuorempi veljensä John Carroll oli jesuiittapappi ja Amerikan ensimmäinen katolinen piispa. Hän perusti Georgetownin yliopiston, maan ensimmäisen katolisen yliopiston, joka on nykyään maailman mahtavin jesuiittayliopisto ja josta mm. Bill Clinton on valmistunut. Danielin ja Johnin serkku, myös jesuiitta-koulutettu Charles Carroll oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ainoa katolilainen allekirjoittaja. Kannattaa myös huomata, että sen 56 allekirjoittajasta varmuudella ainakin yhdeksän oli vapaamuurareita, mm. kuuluisa Benjamin Franklin. Kaupungin etymologia ja suunnittelu
Syntyhistoriaakin mielenkiintoisempi asia on Washingtonin kaupungin ja maamerkkien etymologia ja suunnittelu. Ensinnäkin se perustettiin alueelle, joka lohkaistiin Virginian ja Marylandin osavaltioista; "Virgin Mary" eli Neitsyt Maria, anyone? Entä missä sijaitsee USA:n kongressi? Paikalla nimeltä Capitol Hill. Muinaisen Rooman senaatti taas oli Capitolium-kukkulan juuressa, ja Capitolium on englanniksi "Capitoline Hill". Verratkaa myös Capitol-rakennusta kupoleineen Pietarinkirkkoon, ja huomatkaa, miten kumpikin on julkisivu kohti obeliskia:
Capitolin sisällä puhemiehen istuimen molemmin puolin on kaksi roomalaista vitsakimppua (fasces):
Washingtonin lähellä sijaitsevasta Pentagonista opimme aiemmin tämän:
2000-luvun ristiretken, jota myös "sodaksi terrorismia vastaan" kutsutaan, komentokeskus on Amerikan Pentagon, ja 1500-luvun protestantismia vastaan käydyn sodan komentokeskus oli Villa Farnese, joka on jesuiittaveljeskunnan taustavoiman, Alessandro Farnesen (myöh. paavi Paavali III) rakennuttama viisikulmion muotoinen rakennus.
Vielä yksi viite siitä, kuka tänä päivänä todella määrää Washingtonissa: kaupungin vanhin säilynyt synagoga sai siirtyä liikennevirasto WMATA:n toimistorakennuksen tieltä...
Adas Israel-synagoga
... mutta vuonna 1904 vihitty katolinen kirkko pysyi paikallaan ja oli käytännössä ainoa rakennus, joka pelastui siinä, kun suunnitelma uudesta eteläisen Capitolin kävelykadusta peruttiin.
Punainen messu on keskiajalta lähtöisin oleva tuomareille, lakimiehille, oikeustieteen professoreille ja opiskelijoille, ja hallinnon virkailijoille tarkoitettu katolisen kirkon messu. Näistä kenties tunnetuin on nykyään joka syksy USA:n korkeimman oikeuden kokoontumista edeltävänä sunnuntaina pidettävä punainen messu Matteuksen katedraalissa Washingtonissa. Siihen osallistuu korkeimman oikeuden tuomareita, diplomaatteja, kongressin ja hallinnon jäseniä, ja joskus myös USA:n presidentti.
Thomas Richardsin video on napakka ja valaiseva yhteenveto punaisesta messusta ja sen merkityksestä alkuperältään protestanttiselle Amerikalle:
Siellä siis pyydetään "valtiomiesten, poliitikkojen, tuomareiden ja lakimiesten suojelupyhimystä" Thomas Morea rukoilemaan heidän puolestaan. Thomas More oli inkvisiittori, joka oli moraalisessa vastuussa siitä, että Raamatun englanniksi kääntänyt protestantti William Tyndale poltettiin roviolla "kerettiläisyydestä". Katolinen kirkko teki noihin aikoihin kaikkensa, etteivät tavalliset ihmiset voisi lukea Raamattua, ennen kaikkea siksi, että silloin monille paljastuisi kirkon todellinen olemus. Eikä se edelleenkään halua, että muut kuin papit lukevat sitä. More myös hahmotteli teoksessaan "Utopia" eräänlaisen kommunistivaltion, jollaisen prototyypin jesuiitat loivat Paraguayn reduktioillaan. Silti tähän punaiseen messuun on osallistunut myös korkeimman oikeuden juutalais- ja protestanttijäseniä, ja onkin hyvä kysymys, mitä ihmettä he siellä tekevät, saati sitten Amerikan presidentit, kuten George W. Bush. Se sen sijaan on luonnollista, että korkeimman oikeuden katolilaiset tuomarit, joita on nyt kuusi yhdeksästä, osallistuvat siihen. Mutta mitä on tapahtunut Amerikan perustuslaissa määrätylle kirkon ja valtion erottamiselle?
Kuvia vuosien 2005 ja 2006 punaisen messun osallistujista
George W. Bush ja korkeimman oikeuden ylituomari John Roberts
korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas ja oikeusministeri Alberto Gonzalez
korkeimman oikeuden tuomari Antonin Scalia
USA:n armeijan esikuntapäällikkö Peter Pace punaisen messun jälkeisellä brunssilla
Nyt siis jo kuusi yhdeksästä korkeimman oikeuden tuomarista on katolilaisia, ja uskollisia sellaisia. Heistä ylituomari John Roberts kävi katolista koulua ja on ollut Georgetownin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan jäsen, ja Clarence Thomas ja Antonin Scalia ovat molemmat jesuiittojen kouluttamia. Scalia myös auttoi alkuun Maltan ritari ja miljardööri Tom Monaghanin perustaman katolisen oikeustieteellisen korkeakoulun. Läheinen yhteys jesuiittoihin on myös Sonia Sotomayorilla, joka on ollut Fordhamin yliopiston entisen johtajan ja CFR:n jäsenen, jesuiittapappi Joseph A. O'Haren suojatti. Muut korkeimman oikeuden katoliset tuomarit ovat Anthony Kennedy ja Samuel Alito, joka on Kolumbuksen ritari. Loput kolme tuomaria ovat juutalaisia, joista Stephen Breyer käy säännöllisesti punaisessa messussa. Myös Ruth Bader Ginsburg on aiemmin osallistunut punaiseen messuun, ja hänen edesmennyt aviomiehensä Martin D. Ginsburg oli oikeustieteen professori Georgetownissa. Protestanttien perustaman Amerikan korkeimmassa oikeudessa ei siten ole ainuttakaan edes nimellistä protestanttia.
Myös senaatin lakivaliokunnan puheenjohtajana vuodesta 2007 toiminut katolilainen Patrick Leahy on jesuiittojen kouluttama. Hän on nimittäin valmistunut lakimieheksi Georgetownista, joka on aivan ilmeisesti paikka, josta käsin nykyään kontrolloidaan USA:n oikeusjärjestelmää.
Vaihtoehtomediassa elää vahvana käsitys, että juutalaiset hallitsevat täysin pankkitoimintaa. Seuraava analyysi pankkimaailman huipun etnisestä jakaumasta vahvistaa sen, että juutalaisilla on siellä yliedustus, varsinkin ns. julkisilla paikoilla, kuten keskuspankkien johtajanpalleilla, muttei mitenkään ilmeistä ylivaltaa. Ja on hyvä muistaa, että "juutalaiset" ei ole organisaatio, vaan etninen/uskonnollinen kansanryhmä, toisin kuin Vatikaani ja jesuiittaveljeskunta tai esimerkiksi CFR, joilla on paljon edustajia pankkitoiminnan huippupaikoilla. Etnistä alkuperää olennaisempaa myös pankkimaailman juutalaisvaikuttajien kohdalla on se, mihin organisaatioihin he kuuluvat, jos halutaan puhua systemaattisesta järjestelmän kontrollista.
Amerikan suuret pankit
Amerikan pankkien "neljä suurta" ovat Bank of America, Wells Fargo, JPMorgan Chase ja Citigroup. Wells Fargon pääjohtaja ja johtokunnan ja hallintoneuvoston puheenjohtaja on juutalainen John G. Stumpf, ja johtokunnassa on lisäksi muutama juutalainen. Muissa neljästä suuresta näillä edellä mainituilla johtopaikoilla ei ole juutalaisia, ja johtokunnissa on korkeintaan muutama juutalainen. Amerikan suurimman rahoitusyhtiön, Goldman Sachsin pääjohtaja ja johtokunnan pj Lloyd Blankfein (CFR) ja hallintoneuvoston pj Cary Cohn ovat molemmat juutalaisia, ja johtokunnasta nähtävästi noin puolet on juutalaisia. Vatikaanilla on myös ilmeisesti sijoituksia tässä yhtiössä, onhan Goldman Sachs Internationalin johtajana toiminut jesuiittojen kouluttamaPeter Sutherland, joka on paavin finanssipoliittinen neuvonantaja ja myös Bilderberg-ryhmän ja Trilateraalisen komission johtava jäsen. Muiden Amerikan suurimpien pankki- ja rahoitusalan yhtiöiden ylimmillä johtopaikoilla ei ole juutalaisia.
Bank of Americaa johtaa katolisesta yliopistosta valmistunut Bryan Moynihan, ja sen johtokunnasta ainakin Charles O. Rossotti on jesuiittojen kouluttama. Jotkut varmaan muistavat myös, että pankki oli jesuiittojen asiamiehen perustama:
Jesuiittaveljeskunta sai jalansijaa Amerikan talousmaailmassa ensi kertaa noin 50 vuotta sitten, kun italialainen pankkiiri perusti Bank of Californian [siis Bank of Italyn Kaliforniassa], joka on nykyisellä nimellään "Bank of America" yksi maailman suurimmista pankeista. Giannini oli erittäin osaava pankkiiri, jonka oli kiittäminen jesuiittoja alkupääomastaan, ja hän toimi heidän luottomiehenään tai bulvaaninaan. Tänä päivänä 51 prosenttia Bank of Americasta on veljeskunnan omistuksessa.
-Der Spiegel, 13. elokuuta 1958, spiegel.de
Seuraavassa suurten pankkien ja rahoitusyhtiöiden jesuiittojen kouluttamia johtajia: Jim Rohr, pääjohtaja ja johtokunnan pj, PNC* (Amerikan viidenneksi suurin pankki); Robert P. Kelly, pääjohtaja ja johtokunnan pj, BNY Mellon; James P. Gorman, pääjohtaja ja hallintoneuvoston pj, Morgan Stanley. Bostonissa päämajaansa pitävän State Streetin pääjohtaja ja hallintoneuvoston pj Jay Hooley sekä johtokunnan pj Ronald Logue ovat molemmat valmistuneet Bostonin jesuiittayliopistosta, ja Hooley toimii myös siellä johtotehtävissä.
*PNC osti vuonna 2005 Riggs Bankin, jonka jatkumo siis PNC Bank käytännössä on. Pankin perustivat 1800-luvulla katolisuuteen kääntynyt George Washington Riggs ja jesuiittojen kouluttama William Wilson Corcoran. Riggs Bank oli pitkään asioinut Chilen sotilasdiktaattori Augusto Pinochetin kanssa, joutui suurin vaikeuksiin sen paljastuttua ja maksoi myös sakon rahanpesulain rikkomisesta. Pankin ympärillä oli myös muita skandaaleita, mutta ne hälvenivät, kun se myytiin PNC:lle. Riggs Bankin johtokuntaan oli kuulunut mielenkiintoisia henkilöitä: jesuiitat Leo J. O'Donovan (Disney) ja James E. FitzGerald; korkean tason Maltan ritari George P. Clancy Jr.; ja George H.W. Bushin veli Jonathan Bush muiden muassa.
http://www.spirituallysmart.com/riggs.html
USA:n keskuspankki
USA:n keskuspankin (Fed) pääjohtaja Ben Bernanke on juutalainen, ja hallituksessa on lisäksi kaksi juutalaista. Yksi hallituksen kuudesta jäsenestä on Daniel Tarullo, joka on valmistunut Georgetownin yliopistosta ja myös opettaa siellä. Fed New Yorkin, jota on sanottu jopa vaikutusvaltaisemmaksi kuin itse keskuspankkia, pääjohtaja on valkoinen William C. Dudley, ja hallituksen yhdeksästä jäsenestä kolme on juutalaisia. Heistä James S. Tisch ja Lee Bollinger ovat CFR:n jäseniä. Muita CFR:n jäseniä hallituksessa ovat Jeff Immelt (General Electricin edustajana) ja JPMorganin johtaja Jamie Dimon.
Historian aikana Fed New Yorkin kymmenestä pääjohtajasta vain yksi on ollut juutalainen, Anthony M. Solomon (CFR). Timothy Geithner (CFR) ja Paul Volcker (CFR) eivät ole juutalaisia, kuten joillain sivuilla sanotaan, ja Volckerilla on kunniatohtorin arvo kolmesta katolisesta yliopistosta, joista kaksi on jesuiittayliopistoja. Geithnerin edeltäjät William J. McDonough (CFR) ja E. Gerald Corrigan ovat jesuiittojen kouluttamia, ja McDonough on myös Maltan ritari. Fed New Yorkin aluepiiriin kuuluvat New York, New Jersey, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Puerto Rico ja pieni Fairfieldin piirikunta Connecticutissa. New Yorkissa, New Jerseyssä ja Fairfieldissä on kaikissa myös jesuiittayliopisto, jollainen on myös Buffalossa, jossa sijaitsi ennen Fed New Yorkin ainoa sivukonttori. Lisäksi Fed New Yorkin päärakennus on suunniteltu firenzeläisten palatsien mukaan, ja siinä on paljon samaa kuin esimerkiksi Palazzo Medici-Riccardissa, joka on Medicin pankkiirisuvun rakennuttama. Medicin suvusta tuli myös neljä paavia.
Fed New Yorkin päärakennus
Palazzo Medici-Riccardi
Palatsin sisältä löytyy myös jesuiittojen tunnus:
Itse asiassa parivaljakko Morgan-Strong piti pilkkanaan kuvitelmia siitä, että uusi keskuspankkijärjestelmä (Federal Reserve) toimisi yksityisten pankkien vallan säätelijänä. 1920-luvulla todellisen vallan keskus järjestelmässä oli New York Fedin uusi firenzeläinen palatsi Liberty Streetillä.
-Ron Chernow, The House of Morgan, 1990
J.P. Morgan oli paavilainen Lasaruksen ritari, ja hänen yllä mainittu ystävänsä Benjamin Strong oli Fed New Yorkin ensimmäinen johtaja. Fed myös muistuttaa sisäiseltä rakenteeltaan katolista kirkkoa, kuten aiemmin Fedissä vaikuttanut jesuiittojen kouluttama Richard F. Syron on todennut:
Tämä järjestelmä on aivan kuin katolinen kirkko. Varmaan siksi se tuntuu niin mukavalta. Sillä on paavi, pääjohtaja; ja kardinaalikollegio, johtokunta ja pankkien johtajat; ja kuuria, vanhimmat virkailijat. Maallikoita vastaavat kaupalliset pankit. Jos on oltu tuhmia seurakuntalaisia katolisessa kirkossa, mennään synnintunnustukseen. Jos tässä järjestelmässä on oltu tuhmia, mennään diskonttotiskille pyytämään lainaa. Sitten on myös erilaista uskonnollista ajattelua edustavia veljeskuntia, kuten jesuiitat, fransiskaanit ja dominikaanit, niitä vain kutsutaan pragmatisteiksi, monetaristeiksi ja uuskeynesiläisiksi.
-Richard F. Syron (William Grieder, Secrets of the Temple: How the Federal Reserve Runs the Country, 1987), vaticanassassins.org
Euroopan pankkitoiminta
Vielä pieni katsaus Euroopan pankkien juutalais- ja paavilaisyhteyksiin. Suurimmista yksityispankeista Deutsche Bankia johtaa juutalainen Josef Ackermann, ja Barclaysin johtokunnan pj Marcus Agius on naimisissa Rothschildin kanssa. Euroopan keskuspankin johtaja Jean-Claude Trichet ja Sveitsin keskuspankin johtaja Jean-Pierre Roth ovat ilmeisesti molemmat juutalaisia. He kuuluvat myös kaikkia maailman keskuspankkeja ohjaavan Kansainvälisen järjestelypankin hallitukseen, josta suurin osa on ei-juutalaisia. Sen pitkäaikainen varapuheenjohtaja Hans Tietmeyer kuuluu Paavin yhteiskuntatieteelliseen akatemiaan. Yksi hallituksen jäsenistä on Italian keskuspankin johtaja, jesuiittakoulua käynyt Mario Draghi, josta povataan Trichet:n seuraajaa. Jos niin käy, sekä EU:n presidentti (van Rompuy), Euroopan komission puheenjohtaja (Barroso) että Euroopan keskuspankin johtaja olisivat jesuiittojen kouluttamia.
Mainitaan vielä espanjalainen Santander, joka on yksi Euroopan ja maailman suurimmista pankeista. Sekä sen pääjohtaja Alfredo Saenz Abad että johtokunnan pj Emilio Botin ovat valmistuneet Bilbaon jesuiittayliopistosta. Lainaus aiemmasta tekstistä tätä yliopistoa koskien:
Loyola oli baski, ja baskiseparatistien terroristijärjestö ETA perustettiin hänen kuolemansa vuosipäivänä 31.7.1959, ja sen esiaste sai alkunsa vuonna 1952 Bilbaon jesuiittayliopistossa, jossa myös baskimaan ensimmäinen presidentti Jose Antonio Aguirre oli opiskellut. Tässä samaisessa yliopistossa toimi professorina 60-luvulla jesuiittapappi Xabier Arzalluz. Hän liittyi baskien kansallispuolueeseen, luopui myöhemmin pappiudestaan, ja hänestä tuli kahden vuosikymmenen ajaksi Baskimaan vaikutusvaltaisin poliitikko. Lienee lukijallekin ilmeistä, että tässä on kyse perinteisestä jesuiittojen hajota ja hallitse -politiikasta.
Kolumbuksen ritarit on katolinen, lähinnä maallikkojen muodostama veljeskunta, josta aikakauslehti "Life" kirjoitti vuonna 1957 näin:
Maailman suurin ja vahvin katolinen veljeskunta, Kolumbuksen ritarit viettää tänä keväänä perustamisensa 75-vuotispäivää. Seitsemän miestä panivat pystyyn Kolumbuksen ritarit New Havenissa, Connecticutissa vuonna 1882. Nyt sillä on jäseninään yli miljoona uskontoaan harjoittavaa katolilaista, ja Vatikaani kuvailee sitä ihaillen "katolisen kirkon maalliseksi oikeaksi kädeksi Amerikassa"… Se perustettiin, jotta aktiivisesti uskoaan harjoittavilla katolilaisilla olisi salaseura, johon he voivat liittyä kirkkonsa täydellä tuella, ja se muistuttaa muita suuria veljeskuntia, joilla ei ole vahvoja siteitä uskontoon. Ritareilla on yksityiskohtaisesti laaditut initiaatioseremoniat jäsenyyden eri asteille, he käyttävät tiettyjä sanoja ja symboleita, pitävät seremoniansa salassa ja pukeutuvat erilaisiin värikkäisiin univormuihin. -Life, 27. toukokuuta 1957
Tänä päivänä veljeskunnalla on jo 1,8 miljoonaa jäsentä ympäri maailmaa. Sen perustaja oli Michael J. McGivney, joka opiskeli Montrealin jesuiittayliopiston pappisseminaarissa ja tuli myöhemmin katoliseksi papiksi. Näin kuvaili Kolumbuksen ritareiden tarkoitusta entinen jesuiittapappiAlberto Rivera, jota jotkut, kuten Gary Metz, ovat myös huijariksi väittäneet:
Kolumbuksen ritareiden on annettava uskollisuutensa paaville. He eivät voi perustaa sitä Yhdysvaltojen perustuslakiin, koska Vatikaani tuhoaisi heidät, jos he niin tekisivät, kuten on tapahtunut menneisyydessä… heidän valastaan voi nähdä, kuinka läheisesti he ovat liittoutuneet paavin kanssa. He ovat lupautuneet tulemaan tapetuiksi tai tuhotuiksi, jos eivät kykene noudattamaan valaansa. He pyytävät paavin armeijaa, jesuiittoja, tappamaan heidät. He ovat sitoutuneet tekemään Amerikan katoliseksi. Alberto Rivera, ent. jesuiittapappi, 1983
