Näytetään tekstit, joissa on tunniste nationalismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nationalismi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Väestönvaihto ei ole "äärioikeistolainen salaliittoteoria", vaan tilastollinen tosiasia

Globalistit, federalistit, ja vihervasemmistolaiset ja "suvaitsevaiset" poliitikot ja toimittajat sanovat väestönvaihtoa "äärioikeistolaiseksi salaliittoteoriaksi". Aihe nousi isoksi puheenaiheeksi, kun Supo julkaisi vuosikirjansa, jossa puhutaan mm. "väestönvaihtoteoriasta" ja sen yhteydestä "äärioikeistolaiseen terrorismiin":

Yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista on niin sanottu väestönvaihtoteoria. Tämä salaliittoteoreettinen viitekehys nojaa ajatukseen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden muodostamasta perustavanlaatuisesta uhkasta länsimaiselle valkoiselle väestölle. Väestönvaihtoteoriaan nojautuvat näkemykset ovat korostuneet useassa äärioikeistolaisessa terrori-iskussa. 


HS julkaisi aiheesta heti artikkelin, jossa yritettiin yhdistää väestönvaihto-termin käyttäminen terrorismiin ja luoda Perussuomalaisista negatiivisia mielleyhtymiä mainitsemalla, että PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puoluesihteeri Simo Grönroos ovat käyttäneet sanaa "väestönvaihto". PS:n oma lehti teki tuolle tökerölle epäsuorasti kansallismielisiä, massamaahanmuuttoa vastustavia ja Perussuomalaisia leimaamaan pyrkineelle artikkelille aiheellisesti vastineen.


Äärioikeistolainen terrorismi, onko se todellinen uhka?

Ovatko terrori-iskut, joihin Supon vuosikirjassa viitataan, edes oikeasti äärioikeistolaisten tekemiä, vai ovatko ne suurimmalta osin tiedustelupalveluiden lavastamia, kuten väitetysti ISIS:in Euroopassa tekemät iskut yleensä? Ole Dammegård käy läpi näihin "ISIS-iskuihin" ja myös Norjan vuoden 2011 iskuihin liittyviä kerta toisensa jälkeen toistuvia kummallisuuksia, ja niihin liittyvien virallisten tarinoiden aukkoja:




Väestonvaihto on tilastollinen tosiasia

Oli miten oli, niin vähitellen tapahtuva väestönvaihto on täysin selvä tilastollinen tosiasia. Vuonna 1980 Suomessa oli vain hieman yli 9000 vieraskielistä asukasta, mikä oli 0,2% väestöstä, ja vielä vuonna 1990:kin vain vajaa 25000 (0,5% väestöstä). Vuonna 2010 vieraskielisiä oli Suomessa jo lähes 225000 (4,2% väestöstä), eli vieraskielisten määrä oli lähes kymmenkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Ja kun vuoden 2019 lopussa vieraskielisiä oli yli 412644 (7,5% väestöstä), niin heidän määränsä oli lähes kaksinkertaistunut vuosikymmenessä.













Venäläiset ovat suurin yksittäinen vieraskielinen ryhmä Suomessa (lähes 82000). Venäläistenkin maahanmuuttoon olisi syytä kiinnittää huomiota, sillä Venäjä voi myös alkaa sekaantua Suomen sisäisiin asioihin vetoamalla venäläisvähemmistön "oikeuksiin", jos venäläisten muodostaman kansanryhmän annetaan kasvaa vielä isommaksi. 






















Ulkomaalaistaustaisia Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 423494 eli 7,7% väestöstä. Venäläiset muodostavat suurimman yksittäisen ulkomaalaistaustaisen etnisen ryhmän Suomessa, mutta jos taustaltaan muslimimaista olevat lasketaan yhteen, niin he muodostavat suurimman ryhmän. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa olisi jo yli 150000 muslimia, mutta joka tapauksessa heitä lienee yli 100000 ja n. 2% väestöstä. Muslimit ovat se ulkomaalaistaustainen ryhmä, joka tulee kaikkien eniten kasvamaan tulevaisuudessa, koska heillä on myös huomattavasti korkeampi syntyvyys kuin kantasuomalaisilla ja eurooppalaisilla ulkomaalaistaustaisilla. Ero kokonaishedelmällisyysluvussa muslimien ja ei-muslimien välillä on suuri erityisesti Länsi-Euroopan maissa.







































Väestönvaihto tapahtuu sitä kautta, että Suomeen tulee jatkuvasti massoittain lisää ei-valkoisia Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta, ja että suomalaisten määrä vähenee alhaisesta syntyvyydestä johtuen. Vaikka ulkomaalaistaustaisia on Suomessa "vain" 7,7%, niin jo joka seitsemäs lapsi syntyy Suomessa maahanmuuttajaäidille, minkä perusteella voi ennustella, että ulkomaalaistaustaisten määrä kaksinkertaistuu muutamassa vuosikymmenessä, vaikka massamaahanmuutto loppuisikin. Jos maahanmuuttopolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, niin ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä tietenkin kasvaa vielä nopeammin.

Suomen väestön vaihtumista vähitellen 1981-2019 havainnollistava graafi























Väestönvaihdon kiistäjät siirtävät keskusteluissa maaliviivaa

Vihervasemmistolaiset ja muut massamaahanmuuttomyönteiset kuitenkin tyrmäävät väitteet väestönvaihdosta "salaliittoteoriana". He tekevät sen siirtämällä maaliviivaa keskusteluissa, joissa heidän argumenttinsa kumotaan yksitellen. Heidän argumenttinsa noudattavat aina samaa kaavaa; Ensin he sanovat: "Ei väestöä ole vaihtumassa, väestönvaihto on äärioikeistolainen salaliittoteoria". Kun heille on esitetty väestön vähittäisen vaihtumisen osoittavat tilastot, he siirtävät maaliviivaa: "Ei väestö silti vaihdu kokonaan", "Ainahan väestö vaihtuu, kun ihmisiä kuolee ja syntyy", "Väestö on aina muuttunut", "Kuka sitä väestöä vaihtaa?" tms. Sitten kun väestönvaihdon kiistäjille esitetään todisteita, että jotkut merkittävät kansainväliset vaikuttajat ajavat avoimesti ja tarkoituksella Euroopan väestön vaihtamista ei-valkoisiin massamaahanmuuton kautta, niin väestönvaihdon kiistäjät joko hiljenevät, ohittavat ne, niin kuin niitä ei olisi olemassa, tai hämmentävät etnisyyden, rodun ja ulkomaalaisuuden käsitteitä: "Kuinka monennen sukupolven maahanmuuttajaa voi pitää suomalaisena?", "Miten määritellään, kuka on valkoinen ja kuka ei?", "Mikä on etnisyys tai rotu, kaikkihan me olemme samaa ihmisrotua?"... Tuo on klassista sofismia, ja osa kiistäjistä tekee sen varmasti tahallaan, osa ehkä tiedostamattaan torjuntareaktiona.


Mitä merkittävät eurooppalaiset ja kansainväliset vaikuttajat ovat sanoneet väestönvaihtoon ja kansojen ja rotujen sekoittamiseen liittyen?

Tulevaisuuden ihminen on sekarotuinen. Tämän päivän rodut ja luokat vähitellen häviävät tilan, ajan ja ennakkoluulojen vuoksi. Tulevaisuuden euraasialais-negroidinen rotu, ulkonäöltään samankaltainen kuin muinaiset egyptiläiset, tulee korvaamaan kansan monipuolisuuden yksilöiden moninaisuudella.
- Richard Coudenhove-Kalergi, Paneurooppa-liikkeen perustaja, Praktischer Idealismus, 1925


Yhdysvallat, tai Australia ja Uusi-Seelanti, ovat siirtolaisyhteiskuntia ja ottavat siksi paremmin vastaan muuntaustaiset ihmiset kuin me itse, jotka yhä hellimme tunnettamme homogeenisyydestä ja erilaisuuttamme toisista. Ja juuri sen alta pitäisi omasta mielestäni Euroopan unionin kaivaa maata parhaansa mukaan.
- Peter Sutherland, YK:n siirtolaisasioiden erityisedustaja, 2012


Saksa pitää saartaa ulkoapäin ja heterogenisoida sisältäpäin väentulvalla, "laimentaa" niin sanoakseni.
- Joschka Fischer, entinen Saksan ulkoministeri ja varaliittokansleri, 1995


Etnisesti puhtaat valtiot eivät kuulu nyky-Eurooppaan. Se on 1800-luvun idea, ja yritämme siirtyä 2000-luvulle ja me tulemme tekemään sen monikansallisten valtioiden kanssa.
- Wesley Clark, NATO-joukkojen komentaja, 1999


Mikä on päämäärä? Se tulee herättämään keskustelua. Päämääränä on kohdata rotujen välisen lisääntymisen haaste. Rotujen välisen lisääntymisen haaste, jonka edessä olemme 2000-luvulla. Se ei ole valinta, se on velvollisuus. Se on välttämätöntä. Me emme voi muuta. Vaarana on, että joudumme suurien ongelmien eteen.

Meidän TÄYTYY muuttua; joten me TULEMME muuttumaan. Me KAIKKI muutumme yhtä aikaa. Liike-elämässä, hallinnossa, koulutusalalla, poliittisissa puolueissa. Ja me velvoitamme itsemme  saamaan aikaan tuloksia. Jos tämä vapaaehtoisuuteen perustuva toimintatapa ei toimi tasavallalle, niin sitten valtio ottaa käyttöön vielä pakottavammat toimenpiteet.
- Nicolas Sarkozy, Ranskan presidentti, 2008


Hyvät naiset ja herrat, kutsun täten teidät osallistumaan mielensoitukseen ”Parempi elämä ilman natseja”… Ja muuten, joka vuosi syntyperäisiä saksalaisia kuolee enemmän kuin syntyy. Se on hyvin suotuisaa. Se johtuu siitä, että natsit eivät ole kovin hyviä lisääntymään.
- Gregor Gysi, saksalainen Euroopan vasemmistopuolueen puheenjohtaja, 2015


Richard Coudenhove-Kalergin, joka oli perimältään puoliksi valkoinen ja puoliksi itäaasialainen aatelinen, lausuntoa ei pidä ohittaa olankohautuksella, sillä häntä pidetään erittäin suuressa arvossa EU-vaikuttajien keskuudessa. Coudenhove-Kalergi perusti Paneurooppa-liikkeen, joka oli EU:n esiaste, ja häntä pidetään EU:n varhaisena perustajaisänä. Hän sai vuonna 1950 ensimmäisenä henkilönä Kaarle Suuren palkinnon, joka myönnetään vuosittain merkkihenkilölle, joka "on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen". EU-federalisteja ja globalisteja, jotka ovat viime vuosina saaneet tuon palkinnon: Angela Merkel (2008), Donald Tusk (2010), Herman Van Rompuy (2014), paavi Franciscus (2016), Emmanuel Macron (2018) ja Antonio Guterres (2019). 

Coudenhove-Kalergi-säätiö myös jakaa kahden vuoden välein Euroopan yhdentymistä edistäneille merkkihenkilöille Eurooppa-palkinnon, ja sen saajiin kuuluvat mm. Angela Merkel (2010), Herman Van Rompuy (2012) ja Jean-Claude Juncker (2014). 


Ranska ja Ruotsi varoittavia esimerkkejä Suomelle

Jotkut väestönvaihdon kiistäjät ilmaisevat lopulta olevansa nihilistejä väestön vaihtumisen suhteen: "Mitäs väliä sillä on, jos Suomen väestö vaihtuukin?", "Mikä meissä suomalaisissa on niin erityistä, että meidän kansamme säilymistä pitäisi edistää?" jne. No miksi väestönvaihto piti ensin sitten niin kiven kovaan kiistää, jos sillä ei ole edes väliä? Koska todellisuudessa sillä on luultavasti myös noille kiistäjille yleensä väliä, mutta he eivät vain osaa katsoa pitemmälle tulevaisuuteen, eivät näe, mihin nykyinen kehitys on johtamassa, ja ottavat itsestäänselvyytenä sen, että Suomi on suomalaisten maa ja suomalaisten näköinen kulttuurillisesti, koska sitä se nyt vielä pääosin on. 

Tässä on kyse määristä ja prosenteista; On aivan eri asia, jos ulkomaalaisia on Suomen väestöstä muutaman vuosikymmenen päästä vaikka 10%, kuin jos heitä on 30%. Väestönvaihdon vaikutukset alkavat näkyä sitä rajummin, mitä isommaksi ulkomaalaisväestö kasvaa, minkä voi nähdä vertaamalla Suomen tilannetta esim. Ranskaan, jossa väestönvaihto on jo paljon pidemmällä. Se näkyy mm. siinä, että Ranskassa on jo yli 700 pääasiassa muslimien hallitsemaa ns. no-go-aluetta.

Ranskan väestöstä oli muslimeja vuonna 2016 Pew Research Center:in mukaan 8,8%, mikä on luultavasti lähellä oikeaa lukua, ja heidän, kuten muiden värillisten, syntyvyys on paljon korkeampi kuin valkoisten ranskalaisten. 

























Vastasyntyneille tehtyjen sirppisoluanemiaseulontojen perusteella tehdyt laskelmat osoittavat, että jo n. 40% vastasyntyneistä Ranskassa olisi ei-valkoisia.






















Ranskalainen filosofi Michel Onfray on kommentoinut väestönvaihtoa, tai "suurta väestönvaihtoa", kuten sitä Ranskassa kutsutaan:

– Jos joku vasemmalla sanoo ”suuri väestönvaihto”, olemme heti että ”väite on erittäin hyvä”, mutta jos joku oikealla – kuten Renaud Camus – sanoo, että ”suuri väestönvaihto” on olemassa, heti huudetaan fasismia.

”Suuri väestönvaihto” on ranskalaisen kirjailijan Renaud Camusin vuonna 2010 julkaistussa ”Suuri väestönvaihto” -kirjassa esitetty käsite. Camus väitti, että alkuperäiset ranskalaiset korvataan muulla kuin eurooppalaisella väestöllä. Kirja on osa eurooppalaista kulttuuripessimismiä, jonka äänitorvia ovat muun muassa ilmiöstä kirjoittaneet saksalainen Thilo Sarrazin (Saksa tuhoaa itsensä) sekä ranskalaiset Éric Zemmour (Ranskan itsemurha) ja Michel Houllebecq (Alistuminen).

– Teema toistuu tiedotusvälineissä – vasemmalla sanotaan, että maahanmuutto on mahdollisuus, se on terveellistä, se tuo elinvoimaa ja tuoretta verta, kun taas oikealla ihmiset sanovat, että maahanmuutto on huonoa, ja meidän on vältettävä muita – Onfray sanoi väittäen, että mielipiteistä riippumatta väestötiedot vahvistavat ”suuren väestönvaihdon” olemassaolon. Kyseessä ei ole salaliittoteoria.

– Onko suuri väestönvaihto olemassa? Demografit sanovat ”kyllä”. Se on hyvin yksinkertaista. On miehiä ja naisia, he lisääntyvät, on tietty syntyvyys, teet laskutoimituksia, teet ennusteita ja se osoittaa [olemassaolon], hän sanoi ja huomautti, että kiistäjien mielestä tämä tapahtuu vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta silti he eivät voi kiistää väestörakenteen muutosta, kun etnisistä eurooppalaisista on tulossa vähemmistö länsimaissa.


Ruotsissakin väestövaihto on edennyt jo hyvin pitkälle, sillä jo noin kolmannes sen väestöstä on ulkomaalaistaustaisia:

Mielenkiintoista on tarkastella myös, miltä tilastot näyttäisivät, mikäli Ruotsissa sovellettaisiin samaa ulkomaalaistaustaisen määritelmää kuin esimerkiksi meillä Suomessa, eli jos yksi ulkomailla syntynyt vanhempi riittäisi tekemään henkilöstä viranomaisten tilastoissa ulkomaalaistaustaisen. Tällä määritelmällä Ruotsin väestöstä ulkomaalaistaustaisia vuonna 2017 olisi ollut 31,6 %, vuonna 2018 heitä olisi ollut 32,4 %; toisin sanoen kasvua on tässäkin 0,8 prosenttiyksikköä (5). Suurimpien kaupunkien osalta tilanne on muuttunut seuraavalla tavalla: Tukholma 43,0 % (2017) → 43,7 % (2018), Göteborg 43,8 % (2017) → 44,9 % (2018), Malmö 53,7 % (2017) → 54,6 % (2018). Mikäli Ruotsi siis määrittelisi ulkomaalaistaustaisuuden samoin kuin useimmat toiset Euroopan maat – ja siten kuin se vielä Ruotsissakin ennen vuotta 2003 määriteltiin – lähes joka kolmas ruotsalainen olisi maahanmuuttajataustainen. Toinen silmiinpistävä asia on se, että Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, kantaruotsalaiset ovat tämän määritelmän mukaan jääneet vähemmistöön jo nyt.


Demografisiin trendeihin perustuvien projektioiden mukaan ruotsalaiset jäävätkin vähemmistöksi maassaan jo 2050- tai 2060-luvulla. Se on uskottava arvio, sillä USA:ssa, jossa valkoisia on väestöstä nyt 60%, valkoisten ennustetaan demografisten projektioiden perusteella jäävän maassa vähemmistöksi 2040-luvulla, kuten vasemmistoliberaali New York Times:kin uutisoi pari vuotta sitten. Muutos Amerikassa on ollut valtava, sillä 1960-luvun alussa valkoisia oli vielä 85% väestöstä. Kaiken muutti vuoden 1965 maahanmuuttolaki, joka poisti kaikki kansalliset kiintiöt maahanmuutosta ja avasi tien ei-valkoisten, erityisesti meksikolaisten ja muiden latinoiden, massamaahanmuutolle.

USA:n rodullinen demografinen kehitys 1910-2010














Lue myös:

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Valkoisen talon kansliapäällikkönä taas jesuiittojen kouluttama mies (John F. Kelly)

Barack Obaman hallinto oli täynnä jesuiittojen asiamiehiä, ja he miehittävät suurinta osaa kaikkein tärkeimmistä paikoista, kuten täällä dokumentoin. Kokosin allaolevan listan Obaman ensimmäisen kauden loppupuolella 2012:

Jesuiittojen kouluttamia

- Robert Gates, puolustusministeri (2006-2011)
- Leon Panetta, puolustusministeri (2011-), CIA:n pääjohtaja (2009-2011)
- Janet Napolitano, turvallisuusministeri (2009-)
- William M. Daley, Valkoisen talon kansliapäällikkö (2011-2012)
- Jacob Lew, Valkoisen talon kansliapäällikkö (2012-), budjettiviraston pääjohtaja (2010-2012)
- Stephanie Cutter, presidentin neuvonantaja (2011-2012)
- James L. Jones, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja (2009-2010)
- Denis McDonough, toinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja (2010-), turvallisuusneuvoston kansliapäällikkö (2009-2010)
- John O. Brennan, kotimaan turvallisuuden neuvonantaja (2009-)
- Daniel Pfeiffer, Valkoisen talon viestintäpäällikkö (2009-)
- Jon Favreau, presidentin johtava puheenkirjoittaja (2009-)
- Kathryn Ruemmler, presidentin lainopillinen neuvonantaja (2011-)
- Ron Klain, varapresidentin kansliapäällikkö (2009-2011)
- Mike Donilon, varapresidentin neuvonantaja (2009-)
- Evan Ryan, varapresidentin suhdehenkilö (2009-)
- Brian McKeon, varapresidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja (2009-)
- Terrell McSweeny, varapresidentin sisäpoliittinen neuvonantaja (2009-)
- Elizabeth Alexander, varapresidentin lehdistösihteeri (2009-)
- Jane Holl Lute, apulaisturvallisuusministeri (2009-)
- David Petraeus, CIA:n pääjohtaja (2011-)
- Michael J. Morell, CIA:n apulaisjohtaja (2010-)
- George J. Mitchell, USA:n Lähi-idän erikoislähettiläs (2009-2011)
- David Hale, USA:n Lähi-idän erikoislähettiläs (2011-)

Jesuiittayhteyksiä muuten omaavia

- Joe Biden, varapresidentti; kunniatohtorin arvonimi kahdesta jesuiittayliopistosta; poika Hunter Biden jesuiittojen kouluttama, toiminut jesuiittayliopiston lobbarina ja kuulunut jesuiittojen vapaaehtoisjoukkoihin
- Hillary Clinton, ulkoministeri (2009-); aviomies Bill Clinton jesuiittojen kouluttama ja jesuiittaprofessorinsa (Carroll Quigley) suuri ihailija
- Ken Salazar, sisäministeri (2009-); fransiskaanipappien kouluttama ja jesuiittojen yhteistyökumppani
- Kathleen Sebelius, sosiaali- ja terveysministeri (2009-); valmistunut katolisesta yliopistosta, aviomies K. Gary Sebelius jesuiittojen kouluttama
- Paul Volcker, Talouden elvyttämisen neuvottelukunnan puheenjohtaja (2009-2011); kunniatohtorin arvonimi kahdesta jesuiittayliopistosta
- Thomas E. Donilon, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja (2010-); valmistunut katolisesta yliopistosta, veli Mike Donilon jesuiittojen kouluttama
- Douglas Lute, Irakin ja Afganistanin asioiden turvallisuuspoliittinen neuvonantaja (2007-); vaimo Jane Holl Lute jesuiittojen kouluttama
- Jeanne Lambrew, terveydenhuoltouudistusviraston apulaisjohtaja (2009-); apulaisprofessori Georgetownin jesuiittayliopistossa
- Jeffrey Crowley, AIDS-viraston pääjohtaja (2009-); tutkija ja luennoitsija Georgetownin jesuiittayliopistossa
- Marc Grossman, USA:n Afganistanin ja Pakistanin erikoislähettiläs (2011-); Georgetownin jesuiittayliopiston hallintotehtävissä


Rahm Emanuel Israelin väitetyn ylivallan symbolina

Muistan kun Obaman kauden alussa oli paljon puhetta siitä, että hänellä oli vähän aikaa kansliapäällikkönä kaikenlaiseen likaiseen peliin osallistunut juutalainen poliittinen vaikuttaja Rahm Emanuel. Mm. tässä Red Ice:n artikkelissa hänet nimettiin "Israelin vakoilijaksi" ja "Mossadin agentiksi", joka on lojaali Israelille eikä USA:lle, mikä voikin ihan hyvin pitää pitkälti paikkansa. Emanuel sai pestin varmaankin siksi, että hänellä oli Obaman kanssa yhteistä historiaa Chicagon ajoilta.

Juutalaisten oletetusta ylivallasta Amerikassa puhuva pitivät tätä tietenkin taas yhtenä näyttönä siitä, että juutalaiset kontrolloivat USA:n hallitusta. Emanuel kuitenkin poistui takavasemmalle syksyllä 2010, ja hänen tilalleen tuli jesuiittalukiosta ja Chicagon jesuiittayliopistosta valmistunut William M. Daley. Tammikuussa 2012 Daleyn tilalle tuli Jack Lew, joka on Emanuelin tavoin juutalainen, mutta myös jesuiittojen kouluttama; hän valmistui jesuiittojen Washingtonissa sijaitsevan USA:n päämajan, Georgetownin yliopiston oikeustieteellisestä 1983. Tammikuussa 2013 Lew:n tilalle tuli Denis McDonough, joka toimi kansliapäällikkönä Obaman kauden loppuun. McDonough on valmistunut Georgetownin yliopistosta, kuten Lew, ja hänellä on lisäksi aiempi tutkinto katolisesta yliopistosta Minnesotassa.

Obama oli siis ollut yhteistyössä Rahm Emanuelin kanssa, mutta hänen poliittisella aktivoitumisellaan Chicagossa oli katoliset juuret.

Useimmat tietävät, että Barack Obama toimi tiivisti yhdyskuntasuunnittelun parissa 1980-luvulla. Mutta mitä ei niin hyvin tiedetä, on että toiminta tapahtui, kun katolinen maallikkosaarnaaja Jerry Kellman palkkasi hänet pääorganisaattoriksi chicagolaiseen organisaatioon "Developing Communities Project", jota rahoittivat Chicagon eteläpuolen katoliset kirkot. Mikä myös on mitä mielenkiintoisinta, on se, että "Obaman Chicagon mentori" Gregory Galluzzo oli jesuiittapappi; Obaman pääpuheenkirjoittaja Jon Favreau on jesuiittojen kouluttama "etiikan" professori; Obaman johtava turvallisuuspoliittinen neuvonantaja kenraalimajuri J. Scott Gration on jesuiittojen kouluttama ja Obaman apulaisviestintäjohtaja Dan Pfeiffer on jesuiittojen kouluttama. Ja hän on valinnut jesuiittojen kontrolloiman Joe Bidenin varapresidentikseen! Luuletko että kaikki herra Obaman jesuiittayhteydet ovat puhdasta sattumaa?
- P.D. Stuart, Codeword Barbelon, 2008, s. 183


Jared Kushner uutena symbolina Israelin vaikutusvallasta

Alt-right-piireissä on nostettu samalla tavalla voimakkaasti esille se, että Donald Trumpin tyttären Ivankan juutalainen aviomies Jared Kushner on toiminut Trumpin läheisenä neuvonantajana. Tämä olisi oletetusti taas uusi näyttö siitä, että juutalaiset hallitsevat Washingtonia kulissien takana.

Mutta kun Georgetownin yliopistosta valmistunut John F. Kelly tuli heinäkuussa 2017 kansliapäälliköksi amerikankreikkalaisen Reince Priebusin tilalle, niin hän laittoi Kushnerin kuriin ja tämän vaikutusvalta Valkoisessa talossa väheni dramaattisesti. Sitä ennen Kelly oli USA:n kotimaan turvallisuudesta vastaavan ministeriön tasoisen viraston, Homeland Securityn, pääjohtaja. Kuten äskettäin kirjoitin, Homeland Security on aivan ilmeisesti jesuiittojen luomus, ja sen johdossa on ollut jatkuvasti jesuiittojen kouluttamia henkilöitä.


Jesuiittojen asiamiehien lojaaliutta USA:lle ei osata epäillä

Kun tarkastellaan kokonaisuutta, niin vuodesta 2011 eteenpäin Valkoisen talon kansliapäällikkönä on Priebusin puolen vuoden pestiä lukuun ottamatta ollut koko ajan jesuiittojen kouluttama mies. Mutta näitä asioita ei edes huomaa juuri kukaan muu kuin jesuiittoihin ja veljeskunnan historiaan perehtyneet tutkijat ja totuudenetsijät. Jesuiittojen asiamiehien lojaaliutta USA:lle ei kukaan kyseenalaista, niin syvälle USA:n yhteiskunta- ja valtarakenteisiin jesuiitat ovat jo soluttautuneet. Jesuiittojen historia politiikkaan kaikkialla sekaantuvana subversiivisena organisaationa on siis unohdettu ja heidän valtansa on ikään kuin piilotettu näkyville. Kaukana ovat ne ajat, kun monet Amerikan silmäätekevät aiheellisesti varoittivat jesuiitoista:

Minun mielipiteeni on, että jos tämän maan, Amerikan Yhdysvaltojen, vapaudet tuhotaan, se tapahtuu katolisten jesuiittapappien kavaluudella, sillä he ovat yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden viekkaimpia ja vaarallisimpia vihollisia. He ovat lietsoneet alkamaan useimmat Euroopan sodista.
-markiisi de La Fayette, 1799 (Romanism: A Menace to the Nation, Jeremiah J. Crowley, 1912, s. 140) 
En pidä jesuiittojen ilmaantumisesta keskuuteemme. Jos koskaan on olemassa jokin taho, joka ansaitsee ikuisen kirouksen niin maan päällä kuin helvetissä, se on tämä Loyolan seura.
-John Adams, kirje Thomas Jeffersonille, 1816 (The New Jesuits, George Riemer, 1971, s. 14) 
Keitä nämä [vieraan vallan] agentit ovat? He ovat pääasiassa jesuiittoja, kirkollinen veljeskunta, kautta maailman tunnettuja oveluudesta, kaksinaamaisuudesta ja täydellisestä moraalin puutteesta: veljeskunta, joka on niin taitava petoksen saralla, että edes katolisissa maissa, itse Italiassa, sitä ei voitu enää sietää, ja ihmiset vaativat sen lakkauttamista.
-Samuel Morse, Foreign Conspiracy Against the Liberties of the United States, 1835, s. 55

https://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/kootut-lainaukset-jesuiitoista.html


Donald Trumpin jesuiittayhteydet

Donald Trump opiskeli itse pari vuotta Fordhamin yliopistossa, joka on jesuiittojen yliopisto New Yorkissa. Trumpin vanhin tytär Ivanka opiskeli kaksi vuotta Georgetownin yliopistossa ja nuorin tytär Tiffany lukee parhaillaan siellä itseään lakimieheksi. Hänen toiseksi vanhin poikansa Eric on valmistunut Georgetownin yliopistosta ja kuuluu nykyään sen taloustieteellisen tiedekunnan neuvonantajien raatiin (engl. advisory board). Trumpilla on siis ilmeisen läheiset välit jesuiittoihin. Steve Bannon, joka johti Trumpin vaalikampanjaa ja toimi presidenttikauden alussa hänen tärkeimpänä neuvonantajanaan, on hänkin jesuiittojen kouluttama. Bannon valmistui Georgetownin yliopistosta 1983.

Sekään ei mitenkään voi olla pelkkää sattumaa, että molemmat Trumpin USA:n korkeimpaan oikeuteen nimittämät tuomarit, Neil Gorsuch ja Brett Kavanaugh, ovat jesuiittojen kouluttamia. Kaiken lisäksi he kävivät samaa jesuiittakoulua (Georgetown Preparatory School) samaan aikaan.

Lisää jesuiitoista, katolisesta kirkosta ja USA:n korkeimmasta oikeudesta:

https://maallikkoapuri.blogspot.com/2018/07/molemmat-trumpin-nimittamat-usan.html
https://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/punainen-messu-ja-amerikan-korkein.html

Tässä Trump ja vastaehdokas Hillary Clinton syksyllä 2016 perinteisellä New Yorkin arkkipiispan isännöimällä Al Smithin muistoillallisella, johon presidenttiehdokkaat aina vaalien alla osallistuvat.



Trump sanoi, että hänellä on hienoja muistoja siitä, kuinka hän kävi tällä muistoillallisella vuosien mittaan isänsä kanssa, että "meidän on noustava vastustamaan katolilaisvastaisia asenteita" ja vielä, että "meidän on yhdistyttävä, ei vain kansakuntana, vaan maailmanlaajuisena yhteisönä". Jälkimmäinen on ilmeinen viittaus globalismiin, vaikka Trump muuten onkin luonut itselleen imagon nationalistina.

Hillary Clintonin aviomies ja USA:n presidenttinä 1993-2001 ollut Bill Clinton valmistui aikoinaan Georgetownin yliopistosta ja on tunnetusti häntä siellä opettaneen professorin Carroll Quigleyn suuri ihailija. Clintonin varapresidenttiehdokas Tim Kaine valmistui 1976 jesuiittalukiosta ja piti opiskellessaan Harvardissa välivuoden toimiakseen (varmasti täysin pyyteetöntä) hyväntekeväisyystyötä harjoittavissa jesuiittojen vapaaehtoisjoukoissa Hondurasissa. Kaine on malliesimerkki "lyhytkaapuisesta jesuiitasta" eli henkilöstä, joka ei virallisesti kuulu veljeskuntaan, mutta on käytännössä ihan täysi jesuiitta.

Jesuiitat pelasivat siis molempia puolia tässä suuressa näytelmässä nimeltä "USA:n presidentinvaalit".

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kommunistit ottivat rasismi-sanan käyttöön 1930-luvulla nationalismin demonisoimiseksi

Kaksi ensimmäistä ihmistä, jotka käyttivät sanaa "rasismi" kirjallisessa teoksessa, olivat tiettävästi 1930-luvun kommunistit venäjänjuutalainen Lev Trotski ja saksanjuutalainen "homojen oikeuksien" ajaja Magnus Hirschfeld.

Trotski puhuu "rasismista" vastineessaan kansallissosialismille:

Rotuteoria, joka on ikäänkuin varta vasten luotu kaikkiin elämän salaisuuksiin yleisavainta etsivälle mahtipontiselle itseoppineelle, näyttää erityisen surkealta aatteiden historian valossa. Luodakseen aitosaksalaisen veren uskonnon Hitlerin piti lainata rasismin aatteet välikäsien kautta ranskalaiselta diplomaatilta ja harrastelijakirjailijalta kreivi Gobineaulta. Poliittisen metodologian Hitler löysi valmiina italialaisilta. Mussolini käytti laajasti Marxin luokkataisteluteoriaa. Itse marxilaisuus oli saksalaisen filosofian, ranskalaisen historian ja englantilaisen taloustieteen yhdistämisen hedelmä. Aatteiden, taantumuksellisimpien ja typerimpienkin, syntyperän seuraaminen taaksepäin merkitsee, ettei rasismista jätetä jälkeäkään.  
Kansallissosialistisen filosofian ääretön niukkuus ei tietenkään estänyt yliopistotiedettä lähtemästä täysin purjein Hitlerin vanaveteen, kun tämän voitto oli riittävän varma. Weimarin hallituksen vuodet olivat suurimmalle osalle professorisväestä epävakaisuuden ja levottomuuden aikaa. Historioitsijat, taloustieteilijät, oikeustietelijät ja filosofit hätääntyivät arvaillessaan, mikä taistelevista totuuden kriteereistä on oikea eli mikä leireistä lopulta nousee tilanteen herraksi. Fasistinen diktatuuri poistaa yliopiston oppituolin faustien ja hamletien epäilykset. Parlamentin suhteellisuuden hämäristä tiede astuu jälleen ehdottomuuksien valtakuntaan. Einstein joutui leiriytymään Saksan ulkopuolelle.  
Politiikan tasolla rasismi on frenologian kanssa liittoutuneen kansalliskiihkon paisutettu ja kerskaileva laji. Niin kuin vararikkoon joutunut aatelisto sai lohdutusta verensä jaloudesta, niin joukkomitassa köyhtynyt pikkuporvaristo juopuu saduista oman rotunsa erityisestä erinomaisuudesta. Huomiota ansaitsee, etteivät kansallissosialismin johtajia ole saksansaksalaiset, vaan itävaltalaistaustaiset, kuten Hitler itse, tsaarin valtakunnan entisistä Itämeren provinsseista tulleet, kuten Rosenberg, ja siirtomaista lähteneet, kuten Hitlerin nykyinen varapuoluejohtaja Hess. Tarvittiin raakalaismaisen kansallisen nahistelun koulu kulttuurin reunamilla, että "johtajat" omaksuisivat ne aatteet, jotka myöhemmin saivat vastakaikua Saksan raakalaismaisimpien luokkien sydämissä.
- Lev Trotski, Mitä on kansallissosialismi?, 1933

Kansainvälisen sosialismin kannattajan, internatiolisti Trotskin pyrkimyksenä oli demonisoida kaikenlainen nationalismi rinnastamalla se kansallissosialismiin ja fasismiin, ja rasismi-sana toimi siinä työkaluna.

Se mitä Trotskin aateveli Hirschfeld sanoo teoksessaan Rasismi, vain vahvistaa käsitystä, että rasismi-sanan käyttötarkoitus oli nimenomaan nationalismin demonisoiminen:

Hirschfeldin kirja epäonnistuu yrityksessä olla vakavasti otettavaa kritiikkiä näkemykselle, että yhteiskunnallisesti merkittäviä luontaisia eroja rotujen välillä on… Kirjassa ei ole kuitenkaan tärkeää niinkään sen sisältö, vaan se, mitä se kertoo meille sanasta ”rasismi” ja miten valkoisten rotutietoisuuden viholliset ovat kehittäneet ja käyttäneet sitä omiin tarkoituksiinsa.  
Hirschfeld kuvailee omia poliittisia ihanteitaan ”panhumanismiksi”, yhdeksi poliittisen, kulttuurillisen ja rodullisen universalismin versioksi. Paulit itse kirjoittavat: ”tämän kirjan lukijat tulevat varmaan huomaavat hyvin selvän vasemmistolaisen suuntautumisen… Hirschfeld ymmärsi hyvin, että seksuaalinen reformi on mahdoton ilman edeltävää taloudellista ja poliittista vallankumousta”.  
Teoksessa Racism Hirschfeld kuvailee jotain, mikä on kutakuinkin ”panhumanismin” määritelmä: ”Oli häneen siteensä naapurustoon, kumppaniin, perheeseen, samanlaiseen porukkaan, kieleen, koulutustaustaan, ja kansakunnan ja maan ympäristöön, yksilö voi löytää vain yhden ykseyden, johon voi todella nojautua ja jonka kautta voi löytää pysyvän sielunkumppanuuden - koko ihmiskunnan”. Hän ei jätä tuomitsematta mitään kansakuntaa, rotua ja kulttuuria niiden uskollisuudesta omalla etnisyydelleen yhtä poikkeusta lukuunottamatta: ”Aina ja kaikkialla, paitsi Neuvosto-Venäjällä, ksenofobiaa, ksenofobiaa, ksenofobiaa”. Myöhemmin hän kertoo meille: ”On ehkä liian aikaista puhua, mutta ehkäpä kansallisuuksien ja rotujen ongelma on jo ratkaistu yhdellä kuudesosalla maapallon maapinta-alasta [eli Stalinin Venäjällä]”.  
”Rasismi” on siten vasemmistosta lähtöisin oleva termi, ja se on niin vasemmiston määrittelemä ja täynnä sen haluamia merkityksiä, etteivät valkoisten rotutietoisuuden kannattajat voi käyttää sitä missään rakentavassa mielessä. Siinä vaiheessa, kun joku on kuvaillut tuolla sanalla itseään tai näkemyksiään, on jo antanut itsensä joutua vastapuolen maaperälle ja hävinnyt väittelyn. Hän voi yrittää määritellä sanan toisella tavalla, mutta hänen aikansa menee enimmäkseen sen selittämiseen, ettei tarkoita sillä samaa kuin kaikki muut. Termi on hyödytön vakavasti valkoisten rotutietoisuuteen suhtautuville heidän ajatustensa ilmaisemisessa, ja se oli sen kehittäjien tarkoituskin.  
Mutta kun ymmärtää, mistä lähtökohdista sana ”rasismi” kumpuaa Hirschfeldin polemiikissa, käy myös ilmeiseksi, ettei sanalle ole mitään käyttöä missään muussa tarkoituksessa. Kukaan ei näytä koskaan käyttäneen sanaa kuvaamaan omia ideologioitaan tai sellaisia, joita hän kannattaa; sitä ovat käyttäneet vain niiden ideologioiden, joita sen on tarkoitus kuvata, viholliset, ja siten sillä ei ole mitään objektiivista merkitystä sen poleemisen käytön lisäksi. Jos kukaan ei sano omaa ideologiaansa ”rasismiksi” ja sillä kuvataan vain ajatuksia, joita pidetään epätosina tai pahoina, niin se on vain vähän niin kuin hienompi kirosana, jonka tarkoitus on yksinkertaisesti demonisoida kaikki, jotka ilmaisevat ajatuksia, joita se on kuvailevinaan.
- Samuel Francis, American Renaissance, 05/1999

https://www.amren.com/news/2010/10/the_origins_of/

Tuo Neuvostoliiton hehkuttaminen "ainoa maana, jossa ei ollut ksenofobian ongelmaa" herättää suurta hilpeyttä ja kertoo kaiken olennaisen.

Surullista on kuitenkin se, että tuo 1930-luvulla alkanut eurooppalaisten aivopesu on toiminut hyvin ja ihmiset on ehdollistettu pelkäämään "rasistiksi" leimaantumista kuin maailmanloppua. Nationalismia kavahdetaan, koska se yhdistyy ihmisten mielissä automaattisesti natsismiin, fasismiin, rotuvihaan ja nähdään "ääriliikkeenä".

Todellisuudessa nationalismi ei ole ääriajattelua, vaan syvältä ihmisluonnosta kumpuava aate, ja kansallisvaltiot ovat kautta historian syntyneet pitkälti itsestään yhteisen etnisen perimän omaavien kansojen ympärille. Etnovaltio on siis normi ja luonnollinen asia, monikansallisten valtioiden muodostaminen luonnotonta ja pakkovaltaa vaativa toimi. Neuvostoliitto oli esimerkki väkivalloin luodusta monikansallisesta imperiumista, ja EU:ta on eliitin toimesta yritetty viedä samaan suuntaan. Pyrkimyksenä on ollut liittovaltio, jossa kansallisvaltioiden rajoja hälvennetään ja kansoja sekoitetaan väestönsiirroilla, kuten Neuvostoliitossa tehtiin.

Yhdysvallat, tai Australia ja Uusi-Seelanti, ovat siirtolaisyhteiskuntia ja ottavat siksi paremmin vastaan muuntaustaiset ihmiset kuin me itse, jotka yhä hellimme tunnettamme homogeenisyydestä ja erilaisuuttamme toisista. Ja juuri sen alta pitäisi omasta mielestäni Euroopan unionin kaivaa maata parhaansa mukaan.
- Peter Sutherland, YK:n siirtolaisasioiden erityisedustaja, 2012

http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395
https://maallikkoapuri.blogspot.fi/2016/02/paneurooppa-liike-katolinen-eu-ja.html

Huomatkaa että USA ja Australia, vaikka ovatkin olleet monikansallisia siirtolaisten valloitetuille maille perustamia ja tyhjän päälle rakentamia valtioita, ovat toimineet hyvin niin kauan, kun ne ovat pysyneet pääosin yksirotuisina eli valkoisina, mutta etenevä monirotuistuminen on alkanut fragmentoida ja heikentää niitä. Monikansallisuus on haaste, mutta monirotuisuus vielä suurempi.

Multikulturalismi, se on ääriajattelua, eivätkä mitkään tosiasiat tue sen ajamista, kuten tutkimus toisensa jälkeen osoittaa. Siis jos joku tarvitsee vielä tutkimuksia sen toteamiseen, minkä kuka tahansa voi helposti nähdä vain havainnoimalla, mitä ympärillä tapahtuu monikulttuuristumisen edetessä. Multikulturalismi ja siihen liittyvä "antirasismi" on tämän päivän kommunismia, jossa perinteisten lähinnä sosioekonomiseen asemaan perustuvien luokkien sijaan puhutaan sorretuista etnisistä vähemmistöistä ja roduista. Valkoinen mies on automaattisesti sortaja, muut rodut sorrettuja, siinä kärjistäen koko ideologia pähkinänkuoressa.

Mutta se mikä nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustella nimetään "rasismiksi", on tosiasiassa yleensä kaikille roduille myötäsyntyistä sisäryhmän suosimista. Se pohjautuu biologiaan, ja todennäköinen vaikuttava mekanismi on aivojen toimintaa säätelevän hormonin, oksitosiinin, aineenvaihdunta. Sisäryhmän suosiminen on evoluutiopsykologinen selviytymisstrategia eri roduille ja etnisille ryhmille:

Sisä- ja ulkoryhmä ovat termejä, joilla kuvataan psykologista identiteettierottelua meihin ja toisiin. Evoluuutiopsykologian eräs perushavainto on laumautuminen sisäryhmään, jotta voidaan selviytyä taisteltaessa niukosta resursseista. Evoluution paineen johdosta ihmismieli on jakaantunut funktionaalisiksi moduuleiksi, joissa käsitellään abstrakteja käsitteitä tunnistaen, jaotellen ja erotellen. Funktionaalista jaottelua edustavat kaikki sosiaaliset kategorioinnit, jotka saattavat kertoa kuka yksilö on ja mihin hän kuuluu. 
Psykologinen modulisointi on stereotypiaa eli yleistämistä. Ihmisen historiaa tarkastellessa voidaan todeta sosiaalisten stereotypioiden kuten rasismin olleen selviytymistaistelussa elinehto. Tästä syystä rasismi on ollut osa luonnonvalintaa, joka on muokannut vuosituhansien aikana geneettistä perimäämme, tätä kautta aivojamme ja niin muodoin myös psykologiaamme. Ihmiselle on ollut tärkeää kyetä tunnistamaan ja kategorisoimaan kilpailijoita, jotta hänen sisäryhmänsä selviytyisi.
- Tommi Länsimaa, Rasismin psykologiaa, 2015

https://sarastuslehti.com/2015/05/12/rasismin-psykologiaa/

Lisää rotuasioista ja monikulttuurisuuden valheesta aiemmassa laajamittaisessa artikkelissa:

http://maallikkoapuri.blogspot.fi/2017/09/euroopan-pakolaiskriisi.html