Netissä on kiertänyt pitkään väite, että juutalaisen Rothschildin pankkiirisuvun varallisuuden arvo olisi 500 biljoonaa dollaria. Tämä on helppo kumota, koska koko maailman kaiken varallisuuden arvo on arvioitu 2010-luvulla Credit Suissen vuotuisissa maailmanlaajuista varallisuutta kartoittavissa raporteissa olevan yhteensä vain n. 250 biljoonaa dollaria. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten ei kannata uskoa aina kaikkia salaliittosivujen väitteitä tarkistamatta. Realistisempi arvio Rothschildien varallisuudesta on varmasti 300-400 miljardia, joka löytyy mm. Wikipedian artikkelista.
Faktantarkistussivuston Snopes artikkelissa, vaikka siinä lytätään tyypilliseen "debunkkaajien" tyyliin kaikki salaliittoteoriat pilkalliseen sävyyn, on yksi hyvä pointti: pankkidynastian Saksassa perustaneella Mayer Amschel Rothschildilla ja hänen viidellä pojallaan, jotka perustivat pankit Frankfurtiin, Napoliin, Wieniin, Pariisiin ja Lontooseen, on nykyään satoja jälkeläisiä, joten suvulla ei enää edes ole keskitettyä varallisuutta samalla tavalla kuin 1700-luvun lopulta 1800-luvun puolenvälin paikkeille, jolloin sen vaikutusvalta ja hallitseva asema pankkitoiminnassa alkoi myös heiketä. Asian ydin on se, että ei ole olemassa mitään monoliittistä Rothschildien salaliittoa maailman hallitsemiseksi, vaikka jotkut suvun rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat jäsenet, kuten Sir Evelyn de Rothschild ja paroni Jacob Rothschild ja hänen perillisensä Nat ovat varmasti osa uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin sisäpiiriä.
Rothschildit, sionismi ja Israelin perustaminen
Suvun sisällä oli myös jo 1800-luvun loppupuolella erimielisyyttä sionismin suhteen, ja jotkut Rothschildeista vastustivat juutalaisvaltion perustamista. Toki Rothschildit ovat kuitenkin olleet suuressa roolissa Israelin perustamisessa ja rakentamisessa. Juutalaisvaltion perustamista tukeneen Balfourin julistuksen vastaanottajana oli Britannian juutalaisyhteisön johtaja Walter Rothschild. Paroni Edmond James de Rothschild oli Palestiinan ensimmäisen juutalaisten siirtokunnan suojelija ja Palestiinan juutalaisasutusta tukevan järjestön PICA perustaja, ja moni paikka Israelissa on nimetty hänen mukaansa, kuten yksi Tel Avivin pääkaduista. He olivat vahvasti mukana myös maan hallinnolliseen infrastruktuurin rahoittamisessa. James A. de Rothschild rahoitti Israelin parlamentin Knessetin rakennuksen rakentamisen ja Dorothy de Rothschild lahjoitti Israelille sen korkeimman oikeuden rakennuksen.
Suvun pankkidynastian perustaja oli siis Mayer Amschel Rothschild, joka syntyi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Frankfurtin juutalaisghetossa. Hänestä tuli vuonna 1769 Hessenin kruununprinssi Vilhelmin ns. hovijuutalainen. Hovijuutalainen oli juutalainen pankkiiri, joka hoiti kuninkaallisten ja aatelisten raha-asioita tai lainasi niille rahaa. Hovijuutalaisia tarvittiin, koska kristityillä oli koronkiskontaa koskevia kieltoja, jotka eivät koskeneet juutalaisia. Sen ajan eliitti siis ulkoisti raha-asiansa juutalaisille.
Hovijuutalaiset saivat vastineeksi palveluksistaan etuoikeuksia, joita tavallisilla juutalaisilla ei ollut, joskus myös aatelisen aseman. Heillä oli kuitenkin vaikutusvaltaa ja yhteyksiä lähinnä vain kristityn aatelin ja kirkon kautta, ja he olivat sillä tavalla alisteisessa asemassa, että joskus aateliset saattoivat vain päättää olla maksamatta heille velkojaan. Ja jos hovijuutalaisen aatelinen sponsori kuoli, hän saattoi juotua karkotetuksi tai teloitetuksi. Jotkut juutalaispankkiirit halusivat varmistaa, etteivät kokisi sitä kohtaloa, ja erottivat liiketoimintansa näistä hoveista ja perustivat lopulta varsinaisia pankkeja. Näiden joukossa oli myös Rothschild.
Joten vaikka Rothschildit tulivat äärimmäisen vaikutusvaltaiseksi suvuksi Euroopassa, niin kuinka uskottavaa se on, että alunperin juutalaisghetosta ponnistanut yksittäinen pankkiirimies poikineen valtasi koko Euroopan (ja maailman) pankkeja perustamalla? Ei asia ole niin yksinkertainen, että se, jolla sattuu jollain hetkellä olemaan eniten rahaa, on maailman hallitsija, enkä uskokaan, että Rothschildin suku on koskaan hallinnut maailmaa sillä tavalla kuin salaliittokeskusteluissa annetaan ymmärtää. Se on ollut yksi iso pelaaja muiden joukossa.
Rothschildit ja Vatikaani
Rothshildien suhde Vatikaaniin on asia erikseen, jota käsittelin blogissa jo vuosia sitten erillisessä artikkelissa, jossa kutsuin heitä "Vatikaanin hovijuutalaisiksi".
Harvoin mainitaan se, että Rothschildit muiden länsimaisten pankkiirien ja teollisuusmiesten ohella rahoittivat Hitlerin valtaannousua vastavoimana Neuvostoliitolle*. Äärioikeisto virheellisesti sanoo Rothschildeja "juutalaisiksi pankkiireiksi", kun tosiasiassa he ovat kietoutuneet yhteen katolisen kirkon kanssa ja kytkeytyneet yhdessä perinteisen mafian ja Amerikan CIA:n kanssa Vatikaanin pankkiin, joka oli natsiystävällinen.
- Sherman H. Skolnick, The Rockefellers and the Rothschilds
1800-luvun alussa paavi lähestyi Rothschildeja lainatakseen rahaa. Rothschildit olivat erittäin hyvää pataa paavin kanssa, mikä sai yhden toimittajan toteamaan sarkasisesti: "Rothschild on suudellut paavin kättä... Rauha on vihdoin taas maassa."
- Derek Wilson, Rothschild: A Story of Wealth and Power, 1988
Vatikaanilla oli aktiivinen rooli fasismin istuttamisessa Italiaan, mikä on luonnollista, kun nähdään, että äärikatolilaisuus ja fasismi ovat toisiaan hyvin lähellä olevia totalitaarisia aatteita. Kumpikin merkitsee näkyvän vallan keskittämistä yhteen yksinvaltiaaseen ja olematonta yksilönvapautta ihmisille.
Se että fasismi syntyi ja otettiin virallisesti käyttöön ensimmäisenä
katolisessa maassa ja itse katolilaisuuden kehdossa, ei ole vain
sattumaa tai historian oikku. Se johtui monista tärkeistä
uskonnollisista, yhteiskunnallisista, taloudellisista ja poliittisista
tekijöistä, joista vähäisin ei ollut Vatikaanin aktiivinen mukanaolo
tässä ensimmäisessä modernin totalitarismin kokeilussa.
…
Ajoittaisista keskinäisistä väärinkäsityksistä huolimatta Vatikaani ja
juuri alkanut diktatuuri… ylistivät toisiaan avoimesti ja tiuhaan… itse
paavi julisti 20. joulukuuta 1926 kaikille kansoille, että "Mussolini on Luojan meille lähettämä mies". Niin avoin ylistys ja siunaus paavin
taholta… Vatikaanin vankkumaton tuki fasismille, ja katolisen puolueen
pois tieltä raivaaminen hetkellä, jona se olisi saattanut estää
Mussolinia nousemasta valtaan, tasoittivat tien täydelliselle ja
rajattomalle diktatuurille - itse asiassa juuri sellaiselle
diktatuurille, jonka paavi Pius XI halusi nähdä otettavan käyttöön.
-Avro Manhattan, The Vatican in World Politics, 1949
Eilen Roomassa allekirjoitettu Quirinaliksen ja Vatikaanin välinen konkordaatti on niin valtavan merkittävä tapaus, että kukaan ei pysty sanomaan, mitkä sen seuraukset lopulta ovat.
Yksi asia näyttää varmalta - Mussolini on saavuttanut suuren diplomaattisen voiton, kenties uransa suurimman. Tästä vallitsee yleinen yksimielisyys. Se saavuttiko Vatikaani yhtä täydellisen hyödyn, näyttää hieman epävarmalta. Itse Vatikaanissakin on ilmeisesti paljon italialaista kansallismielisyyttä. Toisin sanoen Vatikaani on huomattavassa määrin fasistimielinen. Pope Pius XI:n tunnetaan yleisesti ihailevan paljon Mussolinia. Se että Italian papisto kokonaisuutena on fasistimyönteinen, on helppo ymmärtää, onhan fasismi kansallismielinen, autoritaarinen ja liberalismin ja sosialismin vastainen voima.
Tuleeko konkordaatti merkitsemään läheisempää yhteistyötä kirkollisten ja poliittisten voimien (kuten fasismi) välillä kaikkialla Euroopassa? Sitä on mahdotonta vielä sanoa, mutta se on kysymys, joka huolestuttaa jossain määrin Euroopan liberalisteja ja varmasti myös edistyksellisiä katolilaisia. Monille paavin hengellinen valta on mystinen käsite, jota loukkaa vähäisinkin maallinen valta, jonka alle se alistetaan. Se että tähän maallisen valtaan pitäisi kuulua myös Kansainliiton jäsenyys, on vaarallinen ajatus.
-Manchester Guardian, 12. helmikuuta 1929
Mies Mussolinin takana oli - kuinkas muuten - jesuiittapappi nimeltään Pietro Tacchi Venturi, jonka ystävyys Mussolinin kanssa alkoi jo ennen hänen valtaannousuaan. Tacchi Venturi oli vuosina 1914-1921 jesuiittaveljeskunnan pääsihteeri, ja toista maailmansotaa edeltävinä vuosina hän sitten toimi Mussolinin neuvonantajana ja välimiehenä tämän ja paavi Pius XI:n välillä. Jesuiittojen oma lehti Civilta Cattolica ilmaisikin paavin tavoin avoimesti tukensa fasistihallinnolle:
Sillä tänä päivänä fasistihallinto on Rooman mielestä lähimpänä sen oppeja ja etuaan. Meillä ei ole vain pappi Coughlin, joka ylistää Mussolinin Italiaa "kristillisenä demokratiana", vaan myös Civilta Cattolica, jesuiittojen virallinen äänenkannattaja, sanoo totta puhuakseni… "Fasismi on hallintomuoto, joka vastaa kaikkein parhaiten Rooman kirkon periaatteita".
Pierre van Paassen, Days of Our Years, 1939, s. 465
Siinä että diktaattorin takana oli jesuiitta, ei ollut mitään uutta tai poikkeuksellista:
Jesuiittaveljeskunnan valta ja maine saavutti vihdoin huippunsa 1700-luvun alkupuolella. Siitä oli tullut vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi kuin mistään muusta organisaatiosta maailmassa. Se oli maailmanpolitiikassa asemassa, jossa mikään valaehtoinen ryhmä ei ennen eikä jälkeen sen ole ollut... jesuiittapappi Cordara myönsi, että "lähes kaikilla Euroopan kuninkailla ja hallitsijoilla oli rippi-isänä vain jesuiittoja, joten jesuiitat näyttivät yksin hallitsevan koko Eurooppaa."
-E. Boyd Barrett, ent. jesuiitta, The Jesuit Enigma, 1927, s. 209
Jotkut saattavat sanoa, että näen jesuiittoja kaikkialla! Mutta minä en voi olla tuomatta esiin heidän läsnäoloaan ja toimiaan; kertomatta että he olivat Alfonso XIII:n, jonka rippi-isä oli isä Lopez, kuningashuoneen takana; että kun Espanjan monarkia lakkautettiin ja heidän luostarit ja yliopistot poltettiin maan tasalle, he olivat jälleen Gil Roblesin takana, sitten kun sisällissota puhkesi, Francon takana. Portugalissa he pitävät yllä Salazarin asemaa. Itävalta-Unkarissa keisari Kaarle I:n, joka syöstiin vallasta kolme kertaa… Seipel, Dolfuss ja Schussnig ovat heidän miehiään. He unelmoivat hetken suur-Saksasta, jossa on katolinen enemmistö, johon Itävalta ilman muuta kuuluisi: moderni versio vanhasta 1500-luvun liittoutumasta Wittelsbachien ja Hapsburgien välillä. Italiassa he tukevat ensin Don Sturzoa, kansanpuolueen perustajaa, sitten Mussolinia… Jesuiittapappi Tacchi Venturi, veljeskunnan pääsihteeri, toimi välimiehenä Pius XI:n, jonka rippi-isät olivat jesuiitat Alissiardi ja Celebrano, ja Mussolinin välillä.
-Pierre Dominique, La politique des Jesuites, 1955 (The Secret History of the Jesuits, Edmond Paris, 1975, s. 124)
Kuten tässä blogissa on aiemmin nähty, Vatikaanilla oli keskeinen rooli myös fasistisen Italian liittolaisten, natsi-Saksan ja Kroatian Ustasha-hallinnon, takana:
Itä-Preussin alueella sijainnut vuonna 1525 perustettu Preussin herttuakunta oli historian ensimmäinen luterilainen valtio. Tämä alue jäi toisen maailmansodan jälkeen vedetyn Saksan ja Puolan rajan eli Oder-Neisse-linjan toiselle puolelle. Sen eteläosa siirtyi Puolan ja pohjoisosa (Kaliningrad) Neuvostoliiton haltuun. Puolaan liitettiin myös suurin osa Sleesiasta ja Pommerista ja itäinen Brandenburg. Puolaan liitetyiltä alueilta puhdistettiin etnisesti 14 miljoonaa saksalaista, jotka olivat valtaosin protestantteja. Tämä oli luonnollisesti katolisen kirkon mieleen, ja puolalainen kardinaali Stefan Wyszynski kommentoi asiaa mielenkiintoisesti näin:
Puolan läntisten alueiden takaisin saamisen, Preussin valtion pilkkomisen ja Saksan valtakunnan tuhon myötä vastauskonpuhdistus on saavuttanut päämääränsä.
- kardinaali Stefan Wyszynski, 1965 (Else Löser, Polen und die Fälschungen seiner Geschichte, 1982)
Onnekas sattuma, vaiko puolalaisen jesuiittakenraalin, Vladimir Ledochowskin (1866-1942) suuri suunnitelma ja kosto? Preussin kansleri Otto von Bismarck aloitti vuonna 1871 taistelun katolisen kirkon poliittista valtaa vastaan (Kulturkampf). Sen myötä kaikki katoliset piispat vangittiin tai karkotettiin Preussista, ja yksi vangituista oli Ledochowskin setä Mieczyslaw Halka Ledochowski. Hänet vangittiin vuonna 1874 ja vapautettiin ja karkotettiin Vatikaaniin vuonna 1875. NY Times kirjoitti kardinaali Ledochowskista vuonna 1892 näin:
Hänen [Mieczyslaw Ledochowski] raivonsa Bismarckin käsissä kokemastaan kohtelusta on värittänyt kaikkia hänen poliittisia näkökantojaan. Hän on vihannut sekä Saksaa että Italiaa ja odottanut herkeämättä sitä hetkeä, kun Ranskan jalkamiehet palauttaisivat Vatikaanin maallisen vallan vanhoissa roomalaisissa valtioissa.
- New York Times, 1892, nytimes.com
Vladimir Ledochowskilla, joka näki setänsä kohtelun läheltä ollessaan vasta pikkupoika, oli siis myös henkilökohtainen motiivi kostaa Preussille, sen lisäksi, että se oli osa vastauskonpuhdistusta, jonka tarkoituksena oli valloittaa protestantismille hävittyjä alueita takaisin katolilaisuuden valtaan. Hitler ja Stalin olivat kumpikin jesuiittojen pelinappuloita, kuten aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, eli jesuiittakenraali Ledochowski kontrolloi sodan molempia osapuolia. Siksi ei ole välttämättä niin kaukaa haettua, että kaiken oli tarkoituskin mennä näin; eli Hitlerin Saksa lähtee tuhoon tuomittuun sotaan, jonka yhtenä seurauksena protestanttiset itäisen Preussin alueet liitetään katoliseen Puolaan ja Neuvostoliittoon, ja lisäksi valtaosin protestanttinen Itä-Saksa jää kommunismin valtaan.
Yhtäläisyydet Saksan natsien ja Venäjän kommunistien julisteissa:
Natsi-Saksan lippu
Neuvostoliiton lippu
Nova Roman lippu
Nova Roma on vuonna 1998 perustettu mikrovaltio tai järjestö, jonka tarkoituksena on herättää henkiin muinainen Rooma, ja sen lippu pohjautuu muinaisen Rooman väreihin ja symboleihin. Lyhenne SPQR tulee latinan kielen sanoista Senatus populusque Romanus eli "Rooman senaatti ja kansa".
Rooman kaupungin vaakuna
Vatikaanivaltion vaakuna
Hitler, Stalin ja jesuiitat
"Olen oppinut kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta", Hitler kertoi minulle. "Tähän päivään asti maan päällä ei ole ollut mitään niin mahtavaa kuin katolisen kirkon hierarkkinen organisaatio. Olen tuonut siitä paljon mukaan omaan puolueeseeni... Katolinen kirkko pitää nostaa esimerkiksi... Kerron sinulle yhden salaisuuden. Olen perustamassa veljeskuntaa."
-Hermann Rauschning, Hitler m'a dit, 1939 (The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 252)
Himmler organisoi SS:n jesuiittaveljeskunnan periaatteiden mukaan.
Himmlerin mallina oli mahdollisimman tarkka jäljennös Ignatius Loyolan
määräämistä hengellisistä harjoituksista ja ohjesäännöistä. Ehdoton
tottelevaisuus oli suuri ohjenuora; jokainen käsky pitää toteuttaa
kyselemättä.
-Walter Schellenberg, natsijohtaja (Le chef du contre-espionnage nazi
parle, 1957; The Vatican Against Europe, Edmond Paris, 1964, s. 252)
Tsaari Aleksanteri I oli karkottanut jesuiitat koko Venäjältä vuonna 1820, joten he eivät voineet toimia siellä avoimesti. Heitä kuitenkin toimi nimellisesti ortodoksisina opettajina Tbilisin pappisseminaarissa, jossa Josif Stalin opiskeli. Stalin oli siten jesuiittojen kouluttama.
Ludwig: Mikä sai teidät ryhtymään vastarintataistelijaksi? Oliko syynä kenties se, että vanhempanne kohtelivat teitä huonosti?
Stalin: Ei. Vanhempani olivat kouluttamattomia, mutta he eivät millään tavalla kohdelleet minua huonosti. Mutta toisin oli ortodoksisessa teologian seminaarissa, jota silloin kävin. Vastalauseena hirveälle hallinnolle ja jesuiittamaisille menetelmille seminaarissa olin valmis tulemaan, ja tulinkin vallankumoustaistelijaksi, uskojaksi marxismiin vallankumouksellisena oppina.
Ludwig: Mutta ettekö tunnusta, että jesuiittojen opeissa on hyviä asioita?
Stalin: Kyllä, he ovat systemaattisia ja sinnikkäitä työskennellessään alhaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Mutta heidän keskeisin menetelmänsä on vakoilu, urkkiminen, ihmisten sieluun luikerteleminen ja heidän tunteiden järkyttäminen. Mitä hyvää siinä voi olla? Esimerkiksi vakoileminen asuntolassa. Yhdeksältä kello soittaa aamuteen merkiksi, me menemme ruokailuhuoneeseen, ja kun palaamme huoneisiimme, saamme huomata, että sillä aikaa on suoritettu etsintä ja kaikki meidän laatikot pengottu... Mitä hyvää siinä voi olla?
-Bolshevik, 30. huhtikuuta 1932, marxist.org
Ainakin näennäisestä jesuiittojen vastaisuudesta huolimatta Stalin, kuten hänen edeltäjänsä Lenin, kuitenkin edisti jesuiittojen agendaa, jossa kommunismin tehtävänä oli mm. luhistaa Venäjän ortodoksinen kirkko.
Tsaarivallan kukistamisesta seurasi siten väistämättä myös ortodoksisen kirkon valtionkirkon aseman mitätöiminen. Vatikaanille joka oli käynyt sotaa ortodoksista kirkkoa vastaan 1000-luvulta lähtien, sen vuosituhantisen vastustajan luhistuminen oli liian hyvää ollakseen totta. Paha bolshevismi voitaisiin näin hyväksyä, koska se oli tuhonnut ortodoksisen kirkon - kuitenkin yhdellä ehdolla: että se antaisi katoliselle kirkolle vapaat kädet ortodoksisen uskonnon lopulliseen hävittämiseen Venäjältä. Sopimus hyväksyttiin, ja tapahtui niin, että samaan aikaan, kun Vatikaani jyrisi bolshevismia vastaan, bolshevikit Kremlissä ja Vatikaanin diplomaatit Roomassa aloittivat salaiset neuvottelut. Lenin ja paavi pääsivät yhteisymmärrykseen. Koneistoja laitettiin pystyyn. Bolshevikkien Venäjälle lähetettiin paavin valtuuskuntia, joista joitakin johtivat amerikkalaiset prelaatit ja joiden kulissina oli auttamistyö ja sen sellainen. Roomassa ja muualla katolisille papeille annettiin tehostettua opetusta Venäjän ortodoksisen teologian ja kirkkomenojen alueella. Tehtiin suuria suunnitelmia ortodoksisen kirkon täydelliseksi haltuun ottamiseksi, joihin kuului katolisen kirkon entisten omaisuuksien ja maiden takaisin vaatiminen, mikä otettaisiin esille sitten, kun katolilaisuus olisi ottanut komennon.
-Avro Manhattan, The Vatican Billions, 1983
Lenin itse asiassa hyväksyi jesuiitat virallisesti takaisin Venäjälle vuonna 1922:
… [vuonna 1922] Monsignor Pizzardo tapasi Vladimir Vorovskin
määritelläkseen Pyhän istuimen ja Venäjän välisen sopimuksen pääkohdat
ja paavin Venäjän lähetystyön raamit… Tällä epävirallisella tapaamisella
ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta konferenssiin, ja sen ainoa tulos
oli sopimus paavin lähetystyöstä. Tämä sopimus antoi valtuutuksen
kolmen katolisen "veljeskunnan" toiminnalle Venäjällä, redemptoristeille
Pohjois-Venäjällä, jesuiittaveljeskunnalle Keski-Venäjällä ja Jumalan
Sanan seuralle (SVD) Pohjois-Venäjällä.
-James J. Zatko, katolinen pappi, Descent Into Darkness, 1965, s. 112
Jesuiitat ja kommunismi
Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen
sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä
[Paraguayn jesuiittavaltioissa] ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa
tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän
sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli
juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt
yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että
jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: Their Origin, Progress, Doctrines, and Designs, 1854, s. 303
Paraguayn [jesuiittavaltioiden] kokeilun kommunismi on todellakin niiden
monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat
maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti
suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman
etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään
työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää
jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement, 1933, s. 78
Talouden perustana oli eräänlainen kommunismi, joka kuitenkin erosi oleellisesti nykyisestä samannimisestä järjestelmästä ja oli pääasiallisesti teokratia. Gelpi y Ferro kirjoitti: "Jesuiitat toteuttivat kristillisessä yhteisössään kaiken, mikä on hyvää eikä mitään, mikä on huonoa nykyajan sosialistien ja kommunistien hankkeissa.
-Catholic Encyclopedia
On hyvä vielä tarkastella nykyistä oikeisto-vasemmisto-paradigmaa, jonka harhaanjohtavuutta ja absurdiutta hyvin kuvastaa JBS:n jäsenen, Gary Allenin laatima kaavio:
Eli nykyisessä paradigmassa toistensa tosialliset hengenheimolaiset on asetettu vastakohdiksi, ja väliin jäävä tila on ns. demokratiaa, mikä käytännössä tarkoittaa fabianilaista eli vaivihkaista sosialismia, jossa me suomalaisetkin elämme. Terveen järjen mukaan sosialismin, fasismin ja suuren hallinnon vastakohta on pieni, hajautettu hallinto tai äärimmillään anarkia. Vieläkö ihmetyttää politiikan vaihtoehdottomuus? Demokratia tarkoittaa siis kansanvallan sijaan todellisuudessa fabianilaista sosialismia, joten ihmekös se, että poliitikot eli harhaanjohtajat toistelevat jatkuvasti sitä sanaa sen sijaan, että puhuisivat vapaudesta.
Jesuiitat tulivat Etelä-Amerikkaan 1570-luvun paikkeilla ja vuodesta 1609 lähtien he pääsivät toteuttamaan unelmaansa ikiomasta valtiosta, kun sinne perustettiin ensimmäinen jesuiittavaltio. Näitä jesuiittojen hallitsemia ja guarani-intiaanien asuttamia pääosin Paraguayn alueella sijainneita valtioita oli kaikkiaan 30, ja niitä on kutsuttu vaihtelevasti mm. viidakkoutopioiksi tai teokraattisiksi hirmuhallinnoiksi. Jesuiittavaltiot kuihtuivat hiljalleen pois sen jälkeen, kun jesuiitat karkotettiin Espanjan hallitsemilta alueilta vuonna 1767. Kenties huomionarvoisinta on kuitenkin se, että ne olivat modernin kommunistivaltion esiasteita.
Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: their origin, progress, doctrines, and designs, 1889, s. 303
Paraguayn [jesuiittavaltioiden] kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement: A Diagnosis of World Disorders, 1933, s. 78
Jopa katolinen ensyklopedia myöntää jesuiittavaltioiden olleen kommunistisia järjestelmiä, vaikka kuvaileekin niitä hilpeyttä herättävän apologeettisesti:
Talouden perustana [jesuiittavaltioissa] oli eräänlainen kommunismi, joka kuitenkin erosi oleellisesti nykyisestä samannimisestä järjestelmästä ja oli pääasiallisesti teokratia. Gelpi y Ferro kirjoitti: "Jesuiitat toteuttivat kristillisessä yhteisössään kaiken, mikä on hyvää eikä mitään, mikä on huonoa nykyajan sosialistien ja kommunistien hankkeissa.
-Catholic Encyclopedia
Espanjalaisen Etelä-Amerikan vapaussodat, jesuiitat ja vapaamuurarit
Niin kuin Euroopassa, jesuiitat ovat olleet merkittävässä roolissa latinalaisen Amerikan vallankumous- ja itsenäisyyssodissa. Ilmeisin esimerkki tästä on vuosina 1810-1821 käyty Meksikon itsenäisyyssota, jossa itsenäisyystaistelijoiden ensimmäinen johtaja oli jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Miguel Hidalgo y Costilla, jota pidetään myös maan perustajaisänä. Ja nyt 2000-luvulla vallankumoustaistelijoita johtaa taas jesuiitta, sillä zapatistisen kansallisen vapautuksen armeijan (EZLN) johtohahmo Subcomandante Marcos on oikealta nimeltään Rafael Sebastian Guillen Vicente, joka kävi nuorena jesuiittakoulua, jossa oletettavasti tutustui vapautuksen teologiaan.
Argentiinan kansallissankari Jose de San Martin, jonka isästä tuli jesuiittoreduktioiden kuvernööri jesuiittojen karkotuksen jälkeen, oli vapaamuurari, kuten Simon Bolivar, jota pidetään hänen ohellaan espanjalaisen Etelä-Amerikan suurena vapauttajana. Yksi Argentiinan vuoden 1810 toukokuun vallankumouksen johtajista oli jesuiittojen kouluttamaJulian Alvarez, joka oli tuolloin Argentiinan vapaamuurarien päämies. Hän otti avosylin vastaan Euroopassa perustetun vallankumouksellisen Lautaro-loosin, johon San Martin kuului, ja hankki sille toimintaansa tarvittavan varustuksen. Lautaro-loosiin kuului myös Bolivar sekä lukuisat muut latinalaisen Amerikan vapaussotien johtohahmot. Vihje siitä, kuka Argentiinaa todella johtaa, löytyy sen kansallistunnuksesta, toukokuun auringosta:
Alemmassa kuvassa siis jesuiittojen tunnus, jossa toukokuun auringon tavoin sekä 16 suoraa että 16 kiemuraista sädettä.
Falangismi ja kommunistinen vapautuksen teologia - jesuiittojen hegeliläistä dialektiikkaa
Jesuitismin hengentuote vapautuksen teologia on lähinnä koodisana katoliselle kommunismille, jota jesuiittakenraaliAdolfo Nicolas on kommentoinut näin:
Vapautuksen teologia on rohkea ja luova vastaus latinalaisen Amerikan sietämättömään tilanteeseen. Kuten muidenkin teologioiden kohdalla, se tarvitsee vuosia kypsyäkseen. On vahinko, ettei se ole saanut luottamuslausetta ja että pian siltä ollaan katkaisemassa siivet, ennen kuin se oppii lentämään. Se tarvitsee lisää aikaa.
-Adolfo Nicolas, jesuiittakenraali, 2008 (CNA)
Mutta, mikä tätä kurjuutta on latinalaiseen Amerikkaan tuonut? Ennen kaikkea Vatikaani ja toisen maailmansodan jälkeiset jesuitistisen natsi-liikkeen perintöön pohjautuvat fasistihallinnot:
Suunnitelma latinalaisen blokin luomisesta Hitlerin uuden järjestyksen suojissa otettiin jo esille. Tämän toteutumattoman hankkeen jatkajaksi toisen maailmansodan loppuvuosina tuli luonnollisesti Espanjan fasismi, jonka keskuudessa oli sattumoisin pyöritelty samanlaisia ideioita sen syntyhetkestä lähtien. Tämä hanke suunnattiin pääosin latinalaiseen Amerikkaan, ja rauhan häämöttäessä se lähti taas käyntiin. Se ei saanut käyttövoimaansa vain paikalliselta väestöltä, vaan suuresta espanjalais-latinalaisen blokin ideasta, jonka vetäjänä oli Francon iberialainen fasismi. Tämän latinalaisessa Amerikassa säilyneen fasismin pääpyrkimyksenä oli yhdistää kaikki natsi-, fasisti- ja falangistiliikkeet kautta Keski- ja Etelä-Amerikan. Tätä toimintaa harjoitettiin pääosin Francon Falange Exterior -osaston ja Amerikan eri diplomaatti- ja kulttuuriorganisaatioiden kautta, joiden tehtäväksi tuli yhdistää toisiinsa Espanjan Falange ja Portugalin Legiao Pyreneiden niemimaalla, ja fasistiliikkeet latinalaisessa Amerikassa. Kuuban Falange esimerkiksi liitettiin Meksikon Sinarquismo-liikkeeseen ja Argentiinan vallankaappauksiin Argentiinassa, ja sitten Brasiliassa, jotka seurasivat toisen maailmansodan päättymistä.
-Avro Manhattan, The Vatican in World Politics, 1949
Vatikaani on pitänyt Keski-Amerikan ihmiset tietämättömyydessä ja kurjuudessa jo neljä vuosisataa. On Vatikaanin intressi pitää kuristusotteensa näissä maissa. Se tekee sen joko joko El Salvadorin kuolemanpartioiden tai Nicaraguan jesuiittamarxistien avulla, kunhan ote ihmisistä säilyy. USA voisi protestanttisena maana luoda painetta, joka voisi vapauttaa ihmiset molemmista sotivista ryhmistä, mutta ei, sellaista painetta ei koskaan kohdisteta Vatikaaniin. Sen sijaan USA:sta näyttää tulevan aina vain enemmän Vatikaanin palvelija ja latinalaisen Amerikan mädännäisen tilan ylläpitäjä.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 21
On yksi aikamme suurista tragedioista, että latinalaisen Amerikan ihmisille ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin valinta romanismin ja marxismin välillä, ja marxismi on sekin vielä jesuiittojen tuotos. Heille ei koskaan anneta mahdollisuutta valita niistä kumpaakaan, vaan protestantismi. [Viime vuosina se on saanut jossain määrin jalansijaa.] Protestantismista on tullut niin heikkoa, ja sen ovat niin monet selkärangattomat myöntyilijät pettäneet, ettei monille maailman kansoista enää ole tarjolla kelvollisia vaihtoehtoja. Silti, kun tarkastellaan maailmaa, protestanttiset maat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat ainoita, joissa on jäljellä edes jotain vapautta muistuttavaa.
-Ronald Cooke, The Vatican Jesuit Global Conspiracy, 1985, s. 22
Vapautuksen teologia on käytännön tasolla merkinnyt loputtomia sisällisotia, ja Douglas Brehm tiivistää sen näin:
Olen aivan täysin kyllästynyt siihen, mitä Keski- ja Etelä-Amerikassa tapahtuu, koska CIA on tukenut kaikkia näiden maiden valkoisia eurooppalaisia diktaattoreita, jesuiittojen pelatessa kummallakin puolella... Nämä ovat valkoisia ei-alkuperäisväestöön kuuluvia ihmisiä, jotka sortavat alkuperäisväestöä, joka sitten pakenee jesuiittojen syliin kommunismiin, jonka se näkee ratkaisuna CIA:n luomiin ongelmiin. Tätä vapautuksen teologia tarkoittaa...
-Douglas Brehm
Nicaragua on tästä erinomainen esimerkki:
USA:n pääkohde on Nicaraguan sandinistihallitus, jota pidetään nyt marxilaisena hallintona. Tosiasia on kuitenkin se, että sandinistihallituksessa on enemmän jesuiittoja ja jesuiittojen kontrolloimia henkilöitä, kuin koko Nicaraguassa on ihmisiä, jotka ovat lukeneet Marxin Pääomaa ensimmäistä kappaletta pidemmälle.
-New Solidarity, 25. huhtikuuta 1983 (The Vatican Jesuit Global Conspiracy, Ronald Cooke, 1985, s. 23)
Sandinistihallitukseen kuuluivat jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Ernesto Cardenal ja hänen veljensä Fernando, joka oli jesuiittapappi, ja katolinen Maryknoll-pappi Miguel D'Escoto. Eli jesuiittojen kontrolloima CIA tuki jesuiittojen miehittämää kommunistista sandinistihallitusta vastaan taistelevia contra-sissejä, täysi farssi... ja Kolumbiassa:
… Vasemmistolaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet jo vuosien ajan ensisijaiseksi tehtäväkseen Kolumbian hallituksen uskottavuuden romuttamisen. Bogotassa olevan USA:n suurlähetystön vuonna 2003 julkaisema sisäpoliittinen raportti "A Closer Look at Human Rights Statistics" vahvisti juuri sen. Sen mukaan kansalaisjärjestöjen analyysit - esimerkiksi jesuiittojen perustaman tutkimus- ja koulutuskeskuksen (Cinep) tekemät - ihmisoikeustilanteesta olivat voimakkaan puolueellisesti hallitusta vastaan samalla, kun jättivät huomioimatta sissien toimet…
-Wall Street Journal, 7. heinäkuuta 2008
Sen, miten jesuiittaveljeskunnan hierarkia oikeasti suhtautuu noiden aikojen Kolumbian presidenttiin, Alvaro Uribeen, paljastaa se, että hänet on kutsuttu luennoimaan jesuiittojen mahtavimpaan yliopistoon Amerikassa eli Georgetowniin.
Bogotan jesuiittayliopiston johtaja, Alvaro Uribe ja Kolumbian jesuiittaprovinsiaali Francisco de Roux.
Jo aiemmin kävi ilmi, että Hugo Chavez ja Fidel Castro ovat jesuiittojen sätkynukkeja, ja Kuuban nykyinen johtaja Raul Castro on veljensä tavoin jesuiittojen kouluttama.
Näyttää siltä, että jesuiittojen tuki tälle hirviölle ei ollut virhe, vaan suunnitelmallista toimintaa. France Press-lehden pitkäaikainen Havannan kirjeenvaihtaja, argentiinalainen toimittaja Alfredo Munoz Unsain kertoo varsin paljastavan jutun. Isä Pedro Arrupe vieraili Kuubassa 1980-luvun alkupuolella, ja Munoz Unsain pääsi keskustelemaan häneen kanssaan useaan otteeseen. Yhdessä niistä musta paavi kertoili toimittajan mukaan perinteiset jesuiittajutut päättäen siihen, että hän oli hyvin tyytyväinen jesuiittojen työhön latinalaisessa Amerikassa, erityisesti monista heidän valmentamistaan oppilaista, jotka ovat myöhemmin päässeet korkean asemaan kaikilla elämänaloilla. "Mutta ette varmaan ole ylpeitä kaikista heistä", totesi Unsain lisäten siihen: "Fidel Castrohan oli yksi teidän oppilaistanne." Siihen Arrupe vastasi perinteiseen jesuiittatyyliin heittämällä vastakysymyksen: "Mikähän saa sinut olettamaan, ettemme ole ylpeitä Fidel Castrosta?"
-Servando Gonzalez, The Monster Next Door, 2000
Mainittakoon vielä, että Perun maolaisen Loistava polku-sissiliikkeen perustaja Abimael Guzman oli katolista koulua käynyt filosofian professori ja hänen seuraajansa liikkeen johtajana eli Julio Cesar Mezzich oli jesuiittojen kouluttama.
CIA:n rikolliset toimet ovat tuttuja varsinkin vaihtoehtomedian seuraajille, mutta kovin meni heistäkään ei tiedä, mikä sen perimmäinen tarkoitus on, nimittäin toimia Vatikaanin valtapyrkimysten edistäjänä Amerikassa. Se käy selväksi, kun tarkastellaan CIA:n syntyhistoriaa ja sen virkailijoiden yhteyksiä katolisiin organisaatioihin kautta aikojen. Seuraava ote Penny Lernoux:n artikkelista katolisessa viikkolehdessä valottaa CIA:n edeltäjän, OSS:n toimia 2. maailmansodan aikoihin:
Sodan jälkeen Vatikaani, OSS, SS ja Maltan ritarikunnan eri haarat yhdistivät voimansa taistellakseen yhteistä Neuvosto-vihollista vastaan - ja auttaakseen natsirikollisia pakenemaan. Vuonna 1945, kun sodan lopputuloksesta ei ollut enää epäselvyyttä, OSS lähestyi Reinhard Gehleniä, joka oli Hitlerin itärintaman tiedustelun päällikkö. Tarkoituksena oli muovata Gehlenin organisaatio "OSS-johtoiseksi operaatioksi". Hanke oli niin onnistunut, että "Gehlen Org" muuttui Länsi-Saksan sodanjälkeiseksi tiedustelupalveluksi (BND) OSS:n seuraajan, CIA:n avulla ja rahoituksella.
OSS-Gehlen-hankkeen kanssa samanaikaisesti oli käynnissä "operaatio Paperclip", jossa Yhdysvaltoihin salakuljetettiin yli 900 saksalaista tiedemiestä. Gehlenin veli oli yhden Maltan ritarikunnan Rooman päämajan johtohenkilön sihteeri, ja ritarit toimivat aktiivisesti välittäjinä. Italialainen aristokraatti, paroni Luigi Parrilli, joka oli Maltan ritari, paavin kamariherra ja fasistien myötäilijä, osallistui SS-johtajien ja tulevan CIA:n johtajan, Allen Dullesin välisiin neuvotteluihin.
Samaan aikaan amiraali Ellery Stone, USA:n prokonsuli miehitetyssä Italiassa, lähetti James Jesus Angletonin, josta myöhemmin tuli CIA:n kiistelty vastatiedustelun johtaja, pelastamaan prinssi Valerio Borghesen hänet sotarikoksista kuolemaan tuominneen Italian vastarintaliikkeen mahdolliselta pidätykseltä. Borghese, joka pääsi pälkähästä nousten Italian sodanjälkeisen fasistiliikkeen johtavaksi poliitikoksi, oli Maltan ritari, ja kiitollisuuden osoituksena USA:n palveluksista hänelle ja muille ritareille Maltan ritarikunta myönsi Stonelle, Angletonille ja hänen kakkosmiehelleen [Raymond Rocca] ritarikunnan suurristin. Muita tämän tavoitellun kunnianosoituksen saajia olivat Reinhard Gehlen ja Trumanin Vatikaanin-lähettiläs Myron C. Taylor.
-National Catholic Reporter, 5. toukokuuta 1989
… Ajatelkaa, kuinka vahvaa näiden salaseurojen [Maltan ritarit, Opus Dei] jäsenien omistautuminen on "kansainvälisinä kirkon puolustajina". Se on tuskin edes salaisuus, että yksi katolisen eliitin suurimmista edistysaskelista "kirkon puolustamisessa" Amerikassa oli CIA:n luominen. CIA:n toimet eivät lähimainkaan rajoitu vain kansainväliseen tiedusteluun. Se toimii elimenä, jonka kautta amerikkalaiset salaseurojen jäsenet voivat salaisesti "avustaa" Pyhää Äitikirkkoa, jonka puolustajina he toimivat…
… [William J.] Donovan teki enemmän kirkon puolesta ja hyväksi kuin kukaan muu amerikkalainen, ja hänet palkittiin siitä korkeimmalla katolisella kunnianosoituksella [Pyhän Sylvesterin ritarikunnan suurristi], minkä kukaan amerikkalainen on saanut.
-Stephen D. Mumford, American Democracy and the Vatican, 1984
… Joten vuonna 1941 jesuiittaveljeskunta päätti, että tarvitaan uusi tiedustelupalvelu, joka tunnetaan nimellä OSS. Sen johtajaksi tuli katolilainen Maltan ritari William "Wild Bill Donovan". Kolme hänen alaistaan oli "kunnon katolilaisia" opiskeltuaan jesuiittayliopistoissa: katolilainen Maltan ritari William J. Casey, josta myöhemmin tuli CIA:n johtaja Reaganin hallinnon aikana, katolilainen Brittiläisen imperiumin ritari Louis Tordella, josta tuli sittemmin sodanjälkeisen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) johtaja ja katolilainen Maltan ritari Raymond Rocca, josta tuli CIA:n vastatiedusteluosaston apulaisjohtaja ja vastatiedustelupäällikkö James Jesus Angletonin oikea käsi.
-Eric Jon Phelps, vaticanassasins.org
Maltan ritarit ja jesuittojen apurit CIA:n johdossa
Olen oppinut kaikkein eniten jesuiitoista. ... Tähän päivään asti maan päällä ei ole ollut mitään niin kunnioitusta herättävää kuin katolisen kirkon hierarkkinen organisaatio. Olen tuonut siitä paljon mukaan omaan puolueeseeni. Katolinen kirkko pitää nostaa esimerkiksi. ... Himmlerissä näen meidän Ignatius Loyolan. -Adolf Hitler
Himmler organisoi SS:n jesuiittaveljeskunnan periaatteiden mukaan. Himmlerin mallina oli mahdollisimman tarkka jäljennös Ignatius Loyolan määräämistä hengellisistä harjoituksista ja ohjesäännöistä. Ehdoton tottelevaisuus oli suuri ohjenuora; jokainen käsky pitää toteuttaa kyselemättä. -Walter Schellenberg, natsi
Ei taida siis olla sattumaa, että SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler:n (LAH) tunnus muistuttaa kovasti jesuiittojen vastaavaa.
Eliitin visioima uusi maailmanjärjestys ei suinkaan ole tuore hanke. Sen filosofian juuret ovat muinaisissa okkulttisissa traditioissa. Onnistuminen on lähellä, ja syynä siihen on New Age-okkultismin soluttautuminen yhteiskuntaan. Uudessa maailmanjärjestyksessä ei koskaan ole ollut kyse vain maailmanhallituksesta, vaan sen kannattajat ovat alusta alkaen olleet tietoisia salaopeista, ja se on ennen kaikkea spirituaalinen hanke.
- Terry Melanson, New World Order or Occult Secret Destiny?, 2001
Teosofia, New Age ja YK
YK on eliitin luomus, jossa Vatikaanilla ja Maltan ritarikunnalla on pysyvä tarkkailijajäsenyys, ja sen ytimessä vaikuttaa okkultistinen ja luciferilainen henki yhden maailmanuskonnon ja maailmanhallituksen luomiseksi. Kuulostaa äkkiseltään oudolta, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää varsinkin näissä piireissä. Tunnettu okkultisti Alice Bailey perusti miehensä Fosterin kanssa vuonna 1920 organisaation nimeltä Lucifer Publishing, jonka tarkoituksena oli julkaista esoteerista kirjallisuutta, jonka filosofia pohjautui varsinkin Teosofisen Seuran perustajan, H. P. Blavatskyn perintöön. Teosofia tarkoitti alunperin filosofista ajattelua, joka kohdistui jumalan olemuksen selvittämiseen salaperäisellä ja välittömällä näkemyksellä, mutta nykyään sillä tarkoitetaan lähinnä Blavatskyn ja Teosofisen Seuran opetuksia.
Se on nyt siis näytetty toteen, että Saatana, tai Punainen hehkuva lohikäärme, "Fosforin Herra"… ja Lucifer, tai Valontuoja on meissä: se on meidän järkemme - meidän kiusaajamme ja vapahtajamme, meidän älyllinen vapauttajamme ja puhtaalta eläimellisyydeltä pelastajamme.
- H.P. Blavatsky, The Secret Doctrine, Vol. II, 1888, s. 458
Blavatsky jota sanotaan usein New Agen äidiksi, oli siis avoimesti luciferilainen, mikä on olennainen tieto sitten, kun nähdään, miten hänen ideologiansa on vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa maailmassa. Kuten oli myös Blavatskyn aikojen johtava vapaamuurari Albert Pike:
LUCIFER, Valontuoja! Outo ja mystinen kutsumanimi pimeyden hengelle! Lucifer, Aamunkoin poika! Onko se hän, joka tuo Valon… Älä koskaan sitä epäile!
- Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma of the Ancient and Accepted Scottish Rite of Freemasonry, 1871, s. 321
Teosofisen seuran sinetti
Kuten näette, teosofien sinetissä on useita muinaisia symboleita; omaa häntäänsä syövä käärme eli Ouroboros; sen sisällä heksagrammi, tai Saturnuksen tähti; ja sen sisällä taas ankh, muinainen egyptiläinen symboli. Siinä on myös vastapäiväinen hakaristi eli swastika, aurinkosymboli joka on lähtöisin Aasian kulttuureista. Myötäpäiväistä hakaristiä symbolinaan käyttäneet natsit ottivat vaikutteita Blavatskyn rotuopista, jonka mukaan arjalaiset olivat ihmiskunnan kehittynein rotu, ja he tekivät mm. siihen liittyen tutkimusmatkan Tiibetiin. Teosofisen Seuran opit pohjautuvat siis muinaisiin mysteereihin, kuten vapaamuurarien ja jesuiittojen. Jesuiittaveljeskunnan perustaja Ignatius Loyola kuului aiemmin okkultistiseen salaseuraan nimeltä Alumbrados, jonka nimi tarkoittaa samaa kuin Illuminati eli "valaistuneet".
Vaikka teosofialla ja jesuitismilla (ja vapaamuurariudella) onkin ilmeinen esoteerinen yhteys, Blavatsky hyökkäsi voimakkaasti jesuiittoja vastaan ja puhui myös heidän yhteydestään vapaamuurariuteen.
Jesuiitat ansaitsevat paikan tässä salaseuroja käsittelevässä kappaleessa, sillä he ovat salajoukkio enemmän kuin mikään muu ryhmä, ja heillä on paljon läheisempi yhteys varsinaiseen vapaamuurariuteen - ainakin Ranskassa ja Saksassa - kuin ihmiset yleensä tiedostavat. Tätä veljeskuntaa kohtaan osoitettiin yleistä moraalista paheksuntaa aivan sen syntyajoista lähtien.
- H.P. Blavatsky, Isis Unveiled, 1877, Vol. 2, s. 352
Luciferilainen oli myös Blavatskyn seuraaja Bailey, joka muutti yhdistyksensä nimeksi Lucis Trust, koska alkuperäinen nimi paljasti liian selvästi sen agendan. Bailey sanoi kanavoivansa henkiolennon, tiibetiläisen "ylösnousseen mestarin", Djwal Khulin sanomaa, joka oli tällaista:
... Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Portugali, jotka kaikki ovat muuntaneet muinaisia toimintaperiaatteitaan, muuttivat hallintomuotonsa ja reagoivat vähitellen ja hitaasti Shamballa-voimaan. Ne ovat tosin reagoineet siihen voimaan suurten ja merkittävien persoonien kautta, jotka olivat erityisen herkkiä vallan- ja muutoksenhalulle ja jotka... ovat muuttaneet kansakuntiensa elämän luonteen ja painottaneet enenevässä määrin avarampia ihmisyyden arvoja. Miehet jotka antoivat innoituksen Ranskan vallankumoukseen; valloittaja Napoleon; kansakunnan luoja Bismarck; kansansa uudelleenluoja Mussolini; Hitler joka nosti ahdistuneen kansan harteilleen; idealisti Lenin; Stalin ja Franco ovat kaikki Shamballa-voiman ja tiettyjen huonosti ymmärrettyjen energioiden ilmentymiä. Nämä ovat aikaansaaneet merkittäviä muutoksia omana aikanaan...
Näitä ihmisiä kutsutaan diktaattoreiksi, demagogeiksi, innoitetuiksi johtajiksi tai oikeudenmukaisiksi ja viisaiksi miehiksi oman ideologian, kulttuuriperinnön, asenteiden, ja poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen koulutuksen pohjalta. Mutta kaikki nämä johtajat ovat... lopullisen analyysin perusteella pitkälle kehittyneitä persoonallisuuksia. Heitä käytetään luomaan suuria ja tarpeellisia muutoksia ja muuttamaan sivilisaation kasvoja...
Älkää syyttäkö mukana olevia persoonia tai miehiä, jotka aiheuttavat tapahtumat, joita nykypäivänä joudutaan ihmettelemään ja kauhistelemaan. He ovat vain menneisyyden tuote ja nykyisyyden uhreja. Samaan aikaan he ovat kohtalon lähettiläitä, uuden järjestyksen luojia ja uuden sivilisaation alullepanijoita; he ovat sen tuhoajia, joka on tuhottava, ennen kuin ihmiskunta voi mennä eteenpäin Valaistulla Tiellä.
- Alice Bailey, The Externalisation of the Hierarchy, 1939, s. 133-135
Näin siis Bailey, jonka Lucis Trustin alainen World Goodwill on YK:n virallisesti tunnustama kansalaisjärjestö (NGO) ja konsultoi sitä säännöllisesti. Lucis Trust on täten YK:n talous- ja sosiaalineuvoston jäsen. Hänellä on ollut uskolliset kannattajansa YK:ssa, kuten pitkäaikainen alipääsihteeri Robert Muller, joka filosofoi maailmanhallituksesta, maailmanrauhasta ja spirituaalisuudesta tuoden YK:hon vankan edustuksen New Age-liikkeelle. Hänen globaalia koulutusohjelmaansa on kuvailtu näin:
YK:n kolmannen pääsihteerin U Thantin puheenkirjoittaja ja sittemmin lakkautetun Planetary Citizens-aivoriihen johtaja, Baileyn opetuslapsi Donald Keys kertoi näin:
Meillä on meditaatioita YK:ssa pari kertaa viikossa. Meditaatio-ohjaaja on Sri Chinmoy, ja näin hän kuvasi tätä tilannetta: "... YK on Jumalan valittu instrumentti; valittuna instrumenttina oleminen tarkoittaa sitä, että on jumalallinen sanansaattaja, joka kantaa Jumalan sisäisen maailman ja ulkoisen ilmentymän lippua. Jonain päivänä maailma tulee... vaalimaan YK:n sielua ihka omanaan ylpeydellä, sillä tämä sielu on kaikkirakastava, kaikkiravitseva ja kaikkitäyttävä.
- Donald Keys, 11. marraskuuta 1984 (Global Tyranny... Step by Step: The United Nations and the Emerging New World Order, 1992, William F. Jasper)
Meditaatiohuone YK:n päämajassa
Alkuperäisiin vaikuttajiin järjestön taustalla kuuluivat myös David Spangler, Baileyn innokas seuraaja, ja suuri ympäristöliikevaikuttaja ja YK:n spiritualisoimisen moottori Maurice Strong, jotka ovat kuuluneet myös Lindisfarne-aivoriiheen. Sitä on rahoittanut mm. äärimmäisen vaikutusvaltainen ja maailmanhallitusta ajava Rockefellerin pankkiirisuku.
Lucifer tulee antamaan meille lopullisen kokonaisuuden lahjan. Jos hyväksymme sen, hän on vapaa ja me olemme vapaita, siinä on lusiferinen initiaatio. Sen kohtaa nyt ja tulee jatkossa moni kohtaamaan, koska se on initiaatio uuteen aikakauteen (New Age).
- David Spangler, Reflections on the Christ, 1981, s. 45
Benjamin Creme ja Maitreya
Alkaen vuodesta 1959 Benjamin Cremeen otti yhteyttä yksi "Ylösnousseista Mestareista", joka kertoi hänellä olevan missio viedä eteenpäin Mestarien suunnitelmaa ihmiskuntaa varten. Cremeä opastettiin valmistelemaan erään Herra Maitreyan tulemista, Mestarin joka ottaisi ihmismuodon ja alkaisi valmistamaan ihmiskuntaa Vesimiehen ajan tulemiseen - eräänlaiseen New Age-vuosituhanteen. Vesimiehen aika olisi rauhan, runsaudenpulan, täydellisen tasa-arvon ja Mestarien YK:n kautta harjoittaman globaalin hallinnon aikaa.
- Steve Bonta, New Age Roots: Dark foundations of the New World Order, 1999
Benjamin Cremeä voisi kaiketi sanoa Blavatskyn ja Baileyn opetuksien ruumiillistumaksi nykyaikana. Hänen perustamansa järjestö Share International on kytköksissä YK:hon, ja sen lehteen ovat kirjoittaneet mm. Boutros Boutros-Ghali, Kofi Annan, Mary Robinson, Gro Harlem Brundtland, Dalai-lama ja prinssi Charles.
Kuka tai mikä tämä Maitreya sitten on?
Häntä on odotettu läpi sukupolvien kaikissa suurissa uskonnoissa. Kristityt tuntevat Hänet Kristuksena ja odottavat Hänen lähellä olevaa tulemistaan. Juutalaiset odottavat Häntä Messiaana; hindut odottavat Krishnan tulemista; buddhalaiset odottavat Häntä Maitreya Buddhana; ja muslimit odottavat Imaami Mahdia tai Messiasta.
Hänet tunnetaan eri nimillä, mutta moni uskoo heidän viittaavaan samaan henkilöön: Maailmanopettajaan, jonka nimi on Maitreya. Tahtoen itseään kutsuttavan vain yksinkertaisesti Opettajaksi Maitreya ei ole tullut uskonnollisena johtajana tai perustamaan uutta uskontoa, vaan opettajana ja opastajana kaikkien uskontojen seuraajille sekä uskonnottomille ihmisille.
Tänä suuren poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin aikana Maitreya innostaa ihmiskuntaa näkemään itsensä yhtenä perheenä ja luomaan jakamiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja globaaliin yhteistyöhön perustuvan sivilisaation.
- Share International (conspiracyarchive.com)
Eli Maitreya on yksi antikristuksista, joita meille tarjotaan. Antikristus tarkoittaa kirjaimellisesti "sijaiskristusta", joten siihen määritelmään on toki sopinut jo kohta 2000 vuotta paavi, jonka yksi titteli on "Jeesuksen Kristuksen Sijainen". Tämä on tosin nykyajan vesittyneeltä protestantismilta unohtunut. Itse olen agnostikko enkä Raamattuun uskova kristitty, mutta tässä ei ole olennaista, mitä itse uskoo, vaan se, mitä maailmanuskontoa ja maailmanhallitusta ajava eliitti uskoo. Tuohon Cremen kuvaukseen tiivistyy koko uuden maailmanjärjestyksen ydin. Se myydään auvoisena New Age -utopiana, koska eiväthän ihmiset ostaisi tyranniaa sen oikealla nimellä. Mutta seuraava lainaus Cremeltä paljastaa jo enemmän tämän utopian diktatorisesta luonteesta.
Näistä olemassa olevista [New Age-]ryhmistä kaikilla elämänaloilla - politiikan, uskonnon, yhteiskunnan, tieteen, koulutuksen ja kulttuurin - tulee muodostumaan ydinjoukko, jota Mestari itse suoraan valmentaa. Vähitellen heitä kutsutaan apuun hallinnollisten virastojen toimesta, ja heidän vaikutusvaltansa hallinnollisiin päätöksiin lisääntyy. He voivat täten suoraan luoda perustan uudelle maailmanjärjestykselle.
- Benjamin Creme, The Reappearance of The Christ and the Masters of Wisdom, 1980
Kuulostaa kovasti platonilaiselta filosofiselta diktatuurilta, jollaista eliitin herrakerhoissa maiskutellaan. Todellisuudessa uudessa maailmanjärjestyksessä valta olisi edelleen samaisten, nykyään Vatikaanissa ja salaseuroissa vaikuttavien mysteeriuskontojen ylipappien käsissä, kuin se on ollut jo vuosituhansia.
Bill Cooperin vaikuttava luento Lansingissa 1996 - osa 3:
Silloin vallitsisi rauha eliitille, ei meille:
Vesimiehen aika, rauhan ja ymmärtämyksen aika. Rauha ei ole rauhaa sellaisena, kuin me sen tunnemme. Rauha tulee silloin, kun ei ole tiedostamista ja vastustusta tälle agendalle. Sitä he tarkoittavat rauhalla. Rauha tulee, kun ei ole jäljellä tarpeeksi vastustajia aiheuttamaan ongelmia ja jäljellä olevilla ei ole käytössään toimivia aivoja. Se on rauhaa, ja siitä tämä kiire mikrosiruttaa ihmiset ja luoda täysin kontrolloitu yhteiskunta.
- Alan Watt (de-construct.net)
New Age on silmänkääntötemppu, jolla myös ohjataan juuri näitä tiedostavia tai "heränneitä" ja maailmanmenosta huolestuneita ihmisiä eliitin haluamaan suuntaan, eli kohti "uutta maailmanjärjestystä", jota se tarjoaa itse luomiensa ongelmien ratkaisuksi. Vaikka suurin osa New Age -toiminnasta on sinänsä harmitonta, on syytä tiedostaa sen taustalla ole agenda.
Vapaamuurari- ja jesuiittayhteys
Kuten yllä todettiin, sekä vapaamuurarius että jesuitismi pohjautuvat muinaisiin mysteereihin, ja New Age on tavallisille ihmisille tarkoitettu pehmitetty versio niistä.
Jotta saavuttaisivat päämääränsä maailman yhdistämiseksi ja saisivat siten koko maailman palvelemaan suurta suunnitelmaa, "valaistuneet" vapaamuurarit ja New Age-gurut ovat ajaneet kollektivistisia näkemyksiä, jotka tukevat monistista panteismia ja yhtenäisyyttä. Tästä syystä globalistisen Kansainliiton ja YK:n alkuunpanijoiden etujoukossa ovat olleet teosofit pyrkien edistämään suunnitelman etenemistä...
- Willy Peterson, Concepts Underlying The New Age Culture Shift - From A Christian Perspective
Näimme jo yllä, ketä vapaamuurarit todellisuudessa palvovat, ja Pike paljasti myös, mikä on heidän suunnitelmansa maailman ja kristinuskon varalle:
... Me päästämme valloillemme nihilistit ja ateistit ja aiheutamme suuren yhteiskunnallisen mullistuksen, joka kaikessa karmeudessaan näyttää kansakunnille mitä seuraa ehdottomasta ateismista, julmuuden ja verenvuodatuksen pääasiallisesta alkulähteestä. Sitten ihmiset kaikkialla puolustaakseen itseään maailman vallankumouksellista vähemmistöä vastaan tekevät lopun noista sivilisaation tuhoajista, ja kristinuskon harhasta kärsivät massat, joiden jumalallinen henki on siitä lähtien hukassa, kovasti ihannetta kaivaten, mutta tietämättä, mihin kohdistaa palvontansa, ottavat vastaan todellisen valon, vihdoin viimein kaiken kansan nähtäville tuotavan Luciferin puhtaan opin universaalin ilmentyksen kautta. Tämä ilmestys on seurausta yleisestä taantumuksellisesta liikehdinnästä, jota seuraa kristinuskon ja ateismin tuho, molemmat valloitetaan ja hävitetään yhdellä iskulla.
- Albert Pike (1809-1891), 33. asteen vapaamuurari, kirje Giuseppe Mazzinille (Pawns in the Game, William Guy Carr, 1958)
Uuden maailmanjärjestyksen kovimmat vastustajat ovat yleensä tunnustuksellisia protestantteja tai ns. uudestisyntyneitä kristittyjä, kuten esimerkiksi Thomas Richards tai Eric Jon Phelps, ja se johtuu juuri siitä, että aito kristillisyys ei sovi sen suunnitelmiin.
New Age on universaali avomielinen uskonto, joka sulkee ulkopuolelleen vain ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja personoituun Jumalaan. Buddhalaiset, shintolaiset, satanistit, humanistit, noidat, noitatohtorit ja shamaanit - kaikki jotka hylkäävät kristinuskon, kutsutaan New Age-perheen luotetuiksi jäseniksi. Eri uskontojen ja lahkojen seuraajat on tarkoitus yhdistää yhtä tarkoitusta varten: IHMISEN KUNNIAAN NOSTAMISTA.
- Texe Marrs, Dark Secrets of the New Age, 1987
New Age-gurut usein painottavat sitä, miten jumaluus on ihmisessä itsessään. Tämä idea on lähtöisin vapaamuurariuden pyrkimyksestä kehittää ihminen aina lähemmäs ja lähemmäs jumaluutta. Siitä jo muinaisesta Babylonista lähteneessä "illuminismissa" tai "valaistuneisuudessa" on pohjimmiltaan kyse.
Hän aloittaa vapaamuurariuransa luonnonihmisenä; hän päättää sen tulemalla sen kurin kautta uudelleen luoduksi, viimeistellyksi ihmiseksi... Tämä - ihmisen evoluutio yli-ihmiseksi - oli aina muinaisten mysteerien tarkoitus, ja modernin vapaamuurariuden todellinen tarkoitus on, ei sosiaaliset hyödyt ja hyväntekeväisyys, joihin niin paljon kiinnitetään huomiota, vaan niiden spirituaalisen evoluution edistäminen, jotka pyrkivät viimeistelemään oman luontonsa ja muuttamaan sen enemmän jumalankaltaiseksi.
- W.L. Wilmhurst, vapaamuurari, The Meaning of Masonry, 1927, s. 46-47
Ihmisestä ollaan tekemässä jumalaa. Ja häntä muovataan savenvalajan pyörällä kuten Egyptin mystisiä myyttejä. Kun hänen valonsa loistaa ulospäin kohottaakseen ja säilyttääkseen kaiken, hän ottaa vastaan jumaluuden kolmoiskruunun...
- Manly P. Hall, 33. asteen vapaamuurari, The Lost Keys Of Freemasonry, 1923, s. 92
Jesuiitta Teilhard de Chardin - "New Agen isä"
Jesuittapappi Pierre Teilhard de Chardin oli niin suuressa roolissa modernin New Age-liikkeen luomisessa, että häntä on jopa sanottu sen isäksi. Hän levitti panteistista ja mystistä suhtautumista jumaluuteen ollen näin Loyolan hyvä oppilas ja kehitteli edelleen Vladimir Vernadskin ideaa noosfääristä, joka tarkoittaa kollektiivista, jatkuvassa evoluutiossa olevaa tietoisuutta, jonka osa kaikkien ihmisten tietoisuus on. Kuulostaa varmasti tutulta tänne mahdollisesti eksyneille David Icken seuraajille. Toinen Teilhard de Chardinin idea oli Omega-piste, jota kohti kaikki vääjäämättä kulkee lopulta yhdentyen universaaliksi yhdeksi. Siinä pisteessä ihmisistä tulisi "kristuksia" ja ihmiskunnasta tulisi kollektiivisesti "Kristus". Hän tarjoaa ihmiselle kolme vaihtoehtoa:
... lakata toimimasta tekemällä jollakin tavalla itsemurhan; vetäytyä erillisyyden mystiikan kautta; toteuttaa itsensä yksilöllisesti ja egoistisesti erottautuen massasta; tai syöksyä päättäväisesti kokonaisuuden virtaan tullakseen osaksi sitä.
- Pierre Teilhard de Chardin, The Future of Man, 1964, s. 46-47
Yksi maailma, yksi uskonto, yksi hallitus, yksi tapa ajatella, yksi tapa olla ja elää... Siitä uudessa maailmanjärjestyksessä pohjimmiltaan on kyse. Toisin ajatteleville ei siinä ole tilaa, ja tavalla tai toisella heidät tullaan eliminoimaan.
Juutalaista Rothschildin pankkiirisukua on pidetty yleisesti vaihtoehtomediassa maailman mahtisukuna ja valtapyramidin huippuna, mutta sitä se ei kaikesta päätellen sentään todellisuudessa ole. Kaikkein vaikutusvaltaisimmat ihmiset pitävät erittäin matalaa profiilia, koska eivät halua valtansa tulevan näkyväksi. He eivät mene tv-studioon haastateltavaksi, kuten esimerkiksi entinen Rothschildien pankkidynastian päämies Sir Evelyn de Rothschild tässä. Jopa vaihtoehtomedian tunnetuin edustaja Alex Jones on haastattellut radio-ohjelmassaan hänen poikaansa David Mayer de Rothschildia, mikä menee jo aika koomiseksi. Amschel Mayer Rothschild ja Maltan risti
Rothschildit ovat kautta aikojen olleet paavillisia ja kuninkaallisia ritareita ja läheisessä yhteistyössä Vatikaanin kanssa. 1900-luvun alun Juutalaisen ensyklopediat mainitsivat heidän kantavan titteliä "Vatikaanin valtionkassan vartijat". Ylläolevassa kuvassa Rothchildien pankkidynastian perustajan Mayer Amschel Rothschildin poika Amschel Mayerilla on kaulassaan Maltan risti eli johanniittojen/Maltan ritareiden tunnus. Mielenkiintoista on myös se, että David Rene de Rothschild on nainut itsensä Aldobrandinin sukuun, joka on osa mustaa aatelia ja sidoksissa Vatikaaniin. Suvusta tuli aikoinaan myös yksi paavi, Klemens VIII.
Harvoin mainitaan se, että Rothschildit muiden länsimaisten pankkiirien ja teollisuusmiesten ohella rahoittivat Hitlerin valtaannousua vastavoimana Neuvostoliitolle*. Äärioikeisto virheellisesti sanoo Rothschildeja "juutalaisiksi pankkiireiksi", kun tosiasiassa he ovat kietoutuneet yhteen katolisen kirkon kanssa ja kytkeytyneet yhdessä perinteisen mafian ja Amerikan CIA:n kanssa Vatikaanin pankkiin, joka oli natsiystävällinen.
-Sherman H. Skolnick, The Rockefellers and the Rothschilds
1800-luvun alussa paavi lähestyi Rothschildeja lainatakseen rahaa. Rothschildit olivat erittäin hyvää pataa paavin kanssa, mikä sai yhden toimittajan toteamaan sarkasisesti: "Rothschild on suudellut paavin kättä... Rauha on vihdoin taas maassa."
-Derek Wilson, Rothschild: A Story of Wealth and Power, 1988
*Antony C. Sutton osoitti kirjassaan "Wall Street and the Rise of Hitler", että Natsi-Saksaa rakennettiin ainakin osittain amerikkalaisten pankkiirien ja yritysten avulla. Vaihtoehtomediassa on monia antisionisteja, jotka kiistävät tämän leimaten sen sionistien propagandaksi. Samaiset antisionistit vakuuttelevat, että Hitler oli isänmaallinen ja hyvä johtaja, joka "vapautti kansansa juutalaisten pankkiirien ikeestä". Totuus lienee kuitenkin se, että hän oli opportunisti, joka syyllisti juutalaiset kaikesta pahasta, kuten oli tapahtunut niin monesti aiemmin historian aikana. Näin tekivät myös jesuiitat oman lehtensä välityksellä 1800-luvun lopulla:
Vuonna 1890 "Civilta Cattolica" suuntasi taas huomionsa juutalaisiin
artikkelien sarjassa, joka uudelleenjulkaistiin pamfletin muodossa…
jonka tarkoituksena oli tuoda esille juutalaisten toimet modernin
liberaalin kansallisvaltion luomisessa. Kirjoittaja esitti syytöksen,
että "viekkaudellaan" juutalaiset lietsoivat Ranskan vallankumouksen
saavuttaakseen yhteiskunnallisen tasa-arvon, ja sitten he ujuttautuivat
vähitellen avainpaikoille useimpien valtioiden talouselämässä
tähtäimenään kontrolloida niitä ja aloittaa heidän "vihamielinen
kampanjansa kristinuskoa vastaan". Juutalaiset oli "rotu joka herättää
kuvotusta"; he olivat "laiska kansa, joka ei tee työtä tai tuota mitään;
joka elää toisten tekemän työn kustannuksella". Pamfletti päätti
vaatimalla "yhteiskunnallisen tasa-arvon" poistamista ja juutalaisten
eristämistä muusta väestöstä.
-John Cornwell, Hitler's Pope: The Secret History of Pius XII, 2000
Muistattehan että Hitler itse sanoi oppineensa "kaikkein eniten jesuiittaveljeskunnalta" ja että Himmler organisoi SS:n veljeskunnan periaatteiden mukaan. On muitakin aihetodisteita, että Hitler oli viime kädessä vain Vatikaanin ja jesuiittojen pelinappula.
Mutta miksi Vatikaani oli 1800-luvun alussa tiukoilla?
Jesuittakenraali on ollut maailman vaikutusvaltaisin mies siitä lähtien, kun paavi Pius VII palautti veljeskunnan tai "komppanian" aseman vuonna 1814. Johtuen veljeskunnan lakkauttamisesta paavin toimesta vuonna 1773 jesuiitat perustivat Baijerin Illuminatin yhden sotilaansa, Adam Weishauptin kanssa. Illuminati imaisi itseensä juutalaisen Rothschildin mahtisuvun luoden maailmanlaajuisen jesuiittakenraalin hallitseman jättiomaisuuden. Tämän taloudellisen aseen avulla jesuiitat sitten kävivät sotaa Vatikaania, paavia, Euroopan katolisia monarkkeja ja dominikaanien veljeskuntaa vastaan. Tätä inkvisitiota ja ristiretkeä kutsuttiin "Ranskan vallankumoukseksi ja Napoleonin sodiksi". 25 vuoden ajan jesuiittakenraalin vapaamuurarikätyrit erityisesti Napoleon Bonaparten hahmossa kävivät sotaa. Bonaparte rankaisi myös Maltan ritareita ajaen heidät kotisaareltaan Venäjälle.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001
Weishaupt ja hänen jesuiittakumppaninsa katkaisivat Vatikaanin tulovirrat käynnistämällä ja johtamalla Ranskan vallankumouksen, ohjailemalla Napoleonin katolisen Euroopan valloitusta, kapinalla kirkkoa vastaan isä Hidalgon kaltaisten pappien johdolla Meksikossa ja latinalaisessa Amerikassa, ja lopulta panemalla Napoleonin vangitsemaan paavi Pius VII:n Avignonissa, kunnes hän suostui vapauttamistaan vastaan uudelleentunnustaa jesuiittaveljeskunnan. Tämän jesuiittojen sodan Vatikaania vastaan päättivät Wienin kongressi ja vuoden 1822 salainen Veronan sopimus... Aina siitä lähtien Rothschildit ovat olleet Vatikaanin talousasiamiehiä.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy and the Rockefellers, 1968
Weishauptin uskollisuus jesuiitoille
Weishaupt teki ennen kuolemaansa vuonna 1830 sovinnon katolisen kirkon kanssa. Tämä käy hyvin yksiin sen kanssa, että hän oli koko ajan ollut uskollinen jesuiitoille ja ajanut heidän asiaansa, sillä jesuiitat hallitsivat tuolloin taas Vatikaania. Paavi Klemens XIV lakkautti painostuksen alla jesuiittaveljeskunnan vuonna 1773 maksaen siitä pian hengellään, mutta he pakottivat heidän oman miehensä, Abbe Sieyesin valtaan nostaman Napoleonin avulla paavi Pius VII:n poistamaan jesuiitat pannasta vuonna 1814. Jesuiitoilla oli tuon jälkeen entistäkin suurempi ylivalta Vatikaanissa.
Vatikaanin hovijuutalaiset
Mutta palataan Illuminatista Vatikaanin "hovijuutalaisiin". Termi hovijuutalainen tarkoitti alunperin juutalaisia pankkiireita, jotka hoitivat Euroopan kuninkaallisisten ja aatelisten raha-asioita, mitä vastaan he saivat etuoikeuksia ja vapauksia, joita muilla juutalaisilla ei ollut. He saivat esimerkiksi asua ghettojen ulkopuolella. Rothschildit joiden pankkidynastian perustaja tuli Frankfurtin juutalaisghetosta, ovat ilmeinen historiallinen esimerkki Vatikaanin hovijuutalaisista, ja tämänhetkisiä malliesimerkkejä ovat mm. Gary Krupp ja New Yorkin pormestari Michael Bloomberg. Mielenkiintoisin tapaus on pitkäaikainen Israelin sionistihallinnon vaikuttaja Shimon Peres, joka kävi Puolassa jesuiittakoulua ja on ollut niin hyvää pataa paavin kanssa, että lupasi Itä-Jerusalemin Vatikaanille Oslon rauhansopimuksen yhteydessä. Tämän uutisoi italialainen lehti La Stampa kolme päivää ennen Oslon sopimuksen julkistamista ja vahvisti myöhemmin julkisuuteen vuotanut sähke Roomasta Israeliin. Barry Chamish kertoo allaolevassa videossa tapauksen yksityiskohdat.
Sionistit näyttävät usein olevan tiiviissä yhteistyössä Vatikaanin kanssa, ja Tooran ja juutalaisen uskon hylkäävät sabbatailaiset juutalaiset usein myös avoimesti kääntyvät katolisuuteen (Näin teki myös Benjamin Freedman, jonka puheita käytetään useimmilla sionismin vastaisilla ja avoimesti juutalaisvastaisilla sivustoilla todisteena juutalaisten salaliitosta ja ylivallasta). Onko Israel siis kaiken pahan alku ja juuri vai vain pelinappula suuressa uskonnollispoliittisessa valtapelissä, sen päätelköön kukin itse.
Tosiasia on joka tapauksessa se, että Israelin olemassaolo on hyödyttänyt Vatikaania, koska se on Israelin kautta päässyt käsiksi himoitsemaansa Jerusalemiin, jota se jo ristiretkien aikana yritti vallata itselleen takaisin. Tätä ristiretkien henkeä pitävät nykyään yllä katoliset veljeskunnat, ennen kaikkea Maltan ritarikunta, jonka virallinen nimi on "Jerusalemin Pyhän Johanneksen suvereeni sotilaallinen ja hospitaliittaritarikunta", ja Jerusalemin Pyhän Haudan ritarikunta. Espanjan kuningas Juan Carlos, joka on näiden molempien ritarikuntien korkea-arvoinen jäsen, kantaa myös titteliä "Jerusalemin kuningas". Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, ei ole lainkaan erikoista, että kardinaali Spellman lobbasi sen puolesta, että Israel hyväksyttäisiin YK:hon.
Sen sijaan, että ottaisi julkisesti kantaa, hän [Spellman] toimi kulissien takana "vaatien henkilökohtaisesti jokaista Etelä-Amerikan maata antamaan äänensä Israelille"… Ei ollut epäilystäkään siitä, että Spellman tunsi YK-edustajia… Katkeran kamppailun jälkeen Israel hyväksyttiin YK:hon äänin 37-12. Israelilaiset olivat kääntyneet monen huomattavan miehen puoleen, mukaan lukien John Foster Dulles, jotta nämä ajaisivat heidän asiaansa. Mutta Charlie Silver oli vakuuttunut, että Spellman oli ollut ratkaiseva tekijä…
-John Cooney, The American Pope, 1984
Mm. David Icke sanoo, että Rothschildit kontrolloivat täysin mediaa. Ehkä näin on vaihtoehtomedian luomassa satumaailmassa, mutta oikeassa maailmassa Nat Rothschild hävisi juuri kanteen Daily Mail -lehteä vastaan, joka oli kirjoittanut hänen olleen "nukkemestari", joka saattoi yhteen lordi Mandelsonin ja venäläisen oligarkin, Oleg Deripaskan suurta bisnesdiiliä varten. Nat Rothschild väittää kyseessä olleen vain "virkistysmatka" ja vaati vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta.
Rothschildeille (ja Rockefellereille) jälleen lisähuomiota mediassa:
Kaksi kuuluisaa pankkiirisukua on löytänyt toisensa. Eurooppalaiset Rothschildit ovat ostaneet yli kolmanneksen osuuden amerikkalaisten Rockefellereiden omaisuudenhoitoyhtiöstä.
Rothschildien Lontoon pörssissä noteerattu RIT Capital Partners -yhtiö hankki siivunsa ranskalaiselta Societe Generale -pankilta, jolla on ollut osakkaana Rockefellereiden yhtiössä vuodesta 2008 lähtien.
Kauppa tuo yhteen kaksi sukupatriarkkaa, 96-vuotiaan David Rockefellerin ja 76-vuotiaan Jacob Rothschildin.
Rothschildit aloittivat pankkiuransa 1700-luvun lopulla Frankfurtissa Saksassa. He ovat rahoittaneet muun muassa Britanniaa sodassa Napoleonia vastaan sekä Suezin kanavan rakentamista.
John D. Rockefellerin vuonna 1882 perustama Rockefeller & Co nousi puolestaan amerikkalaisen kapitalismin ja äveriäisyyden symboliksi.
-STT, 30. toukokuuta 2012
.svg.png)
