Henkirikostilastot koillisen USA:n yli 90-prosenttisesti valkoisissa osavaltioissa Suomen tasolla

Suomessa on usein kauhisteltu murhien määrää USA:ssa, ja varsinkin vihervasemmistolaisten automaattinen selitys sille on, että ihmisillä on liikaa aseita Amerikassa ja että siellä vain on väkivaltainen kulttuuri. Mutta jos henkirikostilastoja erittelee tekijöiden rodun mukaan, niin tilanne alkaa näyttää hyvin erilaiselta. 

Koko maassa henkirikoksia tehtiin vuonna 2019 16245 eli 4,96 100000 henkilöä kohden. Tuo per capita -luku on ollut muutenkin viime vuosina 5,0:n paikkeilla. Mutta on paljon osavaltioita, joissa luku on paljon alle tuon, ja seitsemässä osavaltiossa vuosien 2010-2019 keskimääräinen luku on 2,0 tai alle. Kaikissa niissä valkoisten ei-latinoiden osuus väestöstä oli vuonna 2012 vähintään 80%, kun koko maassa heitä oli tuolloin 63% (vuonna 2019 60,1%).

8 osavaltiota, jossa tehtiin vähiten henkirikoksia per capita vuonna 2019. Listalla henkirikosten määrä 100000 asukasta kohden ja suluissa valkoisten ei-latinojen osuus väestöstä vuonna 2012:

1. Maine 1,5 (94,1%)

2. Vermont 1,8 (94,0%)

3. Iowa 1,9 (88,0%)

4. Etelä-Dakota 1,9 (83,8%)

5. Idaho 2,0 (83,4%)

6. Minnesota 2,1 (82,8%)

7. Massachusetts 2,2 (75,3%)

8. Utah 2,2 (79,8%)

Vuoden 2019 listalla New Hampshire, jossa väestöstä valkoisia ei-latinoita oli vuonna 2012 91,8%, on vasta sijalla 12, koska siellä oli silloin henkirikosten määrässä iso piikki. Pitkäaikaisen keski-arvon perusteella se on listan selvä ykkönen, eli siellä tehdään vähiten henkirikoksia per capita.

8 osavaltiota, joissa on tehty vähiten henkirikoksia per capita vuosina 2010-2019. Listalla vuosien 2010-2019 henkirikosten per capita -lukujen keskiarvo ja suluissa valkoisten ei-latinoiden osuus väestöstä vuonna 2012:

1. New Hampshire 1,4 (91,8%)

2. Vermont 1,7 (94,0%)

3. Maine 1,7 (94,1%)

4. Minnesota 1,9 (82,3%)

5. Iowa 2,0 (88,0%)

6. Idaho 2,0 (83,4%)

7. Utah 2,0 (79,8%)

8. Havaiji 2,2 (22,8%)

Havaiji on tuolla listalla anomalia, mutta sen selittänee pääosin se, että Havaijin väestöstä lähes 40% on aasialaisia, jotka tekevät kaikkein vähiten rikoksia per capita USA:ssa, ja että mustia, jotka tekevät vuosittain noin puolet henkirikoksista USA:ssa, on siellä vain päälle 2% väestöstä.

Yli 90-prosenttisesti valkoisten koillisen USA:n kolme pienen osavaltion (New Hampshire, Vermont, Maine) henkirikostilastot ovat ihan Suomen tasolla, sillä esim. vuonna 2018 Suomessa tehtiin 90 henkirikosta eli 1,63 100000 asukasta kohden. Luku on vaihdellut viime vuosina jonkin verran, välillä se on yli 100 ja välillä jopa alle 70, mutta kaiken kaikkian per capita -luku on jatkuvasti samalla tasolla kuin noissa kolmessa USA:n osavaltiossa.

Koska asiat ovat noissa kolmessa osavaltiossa turvallisuuden kannalta paremmin kuin missään muualla USA:ssa, on surkuhupaisaa ja silkkaa pahuutta, että vasemmistoliberaalisessa mediassa noita osavaltioita on moitittu siitä, että ne ovat niin valkoisia, niin kuin se olisi jokin ongelma. Ja tietenkin vasemmistoliberaalit vaativat, että noissa osavaltioissa pitää lisätä "monimuotoisuutta", mikä tarkoittaa käytännössä aina sitä, että valkoisten osuutta pitää pienentää. Eihän Afrikan tai Aasian maita vaadita lisäämään monimuotoisuutta, vaan tuota propagandaa kohdistetaan käytännössä vain valkoisiin maihin, erityisesti länsimaihin. Ongelma vasemmistoliberaaleille ja globalisteille ei heidän toimistaan päätellen ole rodullisen monimuotoisuuden puute, vaan liiallinen valkoisten määrä.

Jos ei vielä usko, että koillisen USA:n kolmen yli 90-prosenttisesti valkoisen osavaltion alhaiset henkirikosluvut johtuvat ennen kaikkea niiden väestörakenteesta, niin koko maan henkirikosten tekijöiden rodullinen jakauma vahvistaa sen. 

Jos ja kun henkirikosten tekijöistä mustia, joita on USA:n väestöstä 13,4%, oli vuonna 2019 55,9%, kuten FBI:n tilastojen perusteella voi olettaa, niin mustat tekivät 100000 henkeä kohden 20,6 henkirikosta. Valkoiset, latinot mukaan lukien, tekivät henkirikoksista 41,1%, mikä tarkoittaa 2,67 henkirikosta 100000 henkeä kohden. Vuonna 2017 murhista pidätetyistä 20,8% oli latinoita, joten valkoisten ei-latinoiden per capita -luku on vielä selvästi pienempi kuin tuo 2,67. Jos valkoisten tekemistä henkirikoksista vähentää latinoiden osuuden, joka lienee noin 3000, niin valkoiset tekevät tilastojen perusteella jopa alle 2,0 henkirikosta 100000 henkeä kohden, eli suurin piirtein saman verran kuin suomalaiset tai ei ainakaan kovin paljoa enempää.

Chicagon jesuiittayliopiston ensimmäinen arvostettu Sword of Loyola -palkinto J. Edgar Hooverille 1964

Jesuiittayliopisto Loyola University Chicago on myöntänyt 1964 lähtien vuosittain nimeä Sword of Loyola (suom. "Loyolan miekka") kantavan suuressa arvossa pidetyn palkinnon. Miekka on jäljennös jesuiittaveljeskunnan perustajan Ignatius Loyolan miekasta.

On mielenkiintoista, että se myönnettiin kaikista mahdollisista ihmisistä ensimmäisenä J. Edgar Hooverille, vaikka hän ei ollut edes katolilainen. Hoover oli FBI:n ylivoimaisesti pitkäaikaisin johtaja; hän johti sitä vuodesta 1924 aina kuolemaansa saakka 1972. Voidaan varmaan sanoa, että hänen aikanaan FBI oli yhtä kuin J. Edgar Hoover, niin voimakkaasti virasto henkilöityi häneen.

Hoover ei siis ollut katolilainen, mutta hänen suhteensa katoliseen kirkkoon oli niin lämmin ja läheinen, että häntä usein luultiin katolilaiseksi. Tätä Hooverin ja katolisen kirkon välistä suhdetta käydään läpi Massachusettsin yliopiston julkaisemassa Steve Rosswurmin kirjassa The FBI and the Catholic Church, 1935-1962 (2009). Rosswurm painottaa, kuinka Hoover piti katolista kirkkoa erittäin suuressa arvossa ja päinvastoin. Esimerkiksi Baltimoren arkkihiippakunnan lehti esitti vuonna 1942 väitteen, että mikään taho ei pitänyt J. Edgar Hooveria suuremmassa arvossa kuin USA:n katolilaiset (lähde). Katolilaistahoilla mentiin Hooverin ihailussa joskus jopa henkilöpalvonnan puolelle. Esimerkiksi Bostonin arkkipiispa Richard J. Cushing meni vuonna 1953 niinkin pitkälle, että rinnasti hänet paaviin, ja jotkut katolisen kirkon edustajat rinnastivat FBI:n vastaiset mielipiteet katolilaisvastaisuuteen, mikä johtui kaiketi pitkälti siitä, että katolilaiset näkivät Hooverin suurena kommunismin vastaisena taistelijana. (lähde)

Kun Hoover alkoi 1940-luvun alussa värväämään agentteja katolisista yliopistoista, hän sai lämpimän vastaanoton. Esimerkiksi Fordhamin yliopiston johtaja jesuiittapappi Robert I. Gannon kommentoi silloin, että "FBI:lla ja Fordhamilla on yhteinen ajatusmaailma". Lisänäyttö siitä, että jesuiitat arvostivat Hooveria, on että Gannonin puheiden ja yllä mainitun Loyolan miekan lisäksi hän sai kolmelta jesuiittayliopistolta kunniatohtorin arvonimen. Yksi niistä oli Washingtonissa sijaitseva Georgetownin yliopisto, joka on USA:n vanhin katolinen yliopisto ja jesuiittojen valtakeskus Amerikassa.

J. Edgar Hoover vastaanottamassa kunnianosoitusta Georgetownin yliopistossa

Se on yleisesti tiedossa, että Hoover oli 33. asteen vapaamuurari.

Jesuiittojen ja vapaamuurareiden (ja Temppeliherrojen) välinen yhteys:

1700-luvulla jesuiittoja syytettiin läheisestä yhteydestä vapaamuurariuteen, ja Kadosh-asteen sanottiin jopa olevan niiden veljeskunnan jäsenten keksimä, jotka perustivat Clermontin yliopiston… Mutta sitä ei voi kiistää, että vaikka jesuiitoilla ei ollut mitään tekemistä puhtaan vapaamuurariuden luomisen kanssa, on asioita, joiden perusteella on syytä uskoa, että he olivat kiinnostuneita keksimään joitakin asteita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus oli edistää heidän omia pyrkimyksiään.
- Albert G. Mackey, 32. asteen vapaamuurari, Encyclopedia of Freemasonry and Its Kindred Sciences

Aatelismies de Bonneville muodosti 25 ns. korkean asteen chapterin Clermontin jesuiittayliopistossa Pariisissa 1754. Stuartin kuningashuoneen kannattajat, jotka olivat enimmäkseen skotteja, olivat tehneet Clermontin yliopistosta itselleen suojapaikan. Kun yksi näistä asteista oli "Skottilainen Mestari", uusi Charlestonissa 1801 järjestäytynyt ryhmä antoi näille asteille nimeksi "Skottilainen Riitti", mikä on aina siitä lähtien ollut riitin nimenä ympäri maailmaa.
- William O. Peterson, Masonic Quiz Book, 1949, s. 194-195

https://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/03/jesuiitat-ja-vapaamuurariuden.html
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/jesuiittaveljeskunta-temppeliherrain.html

Jesuiittojen motto ad majorem Dei gloriam (suom. "Jumalan suuremmaksi kunniaksi") on myös yksi Skottilaisen riitin 32. asteen motoista. (lähde)

Jesuiittojen tunnuksessa on sattumoisin 32 sädettä:

Lisää jesuiittojen symboliikasta:

http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2015/04/aton-kultti-osa-21-jesuiitat.html
http://saturnuskultti.blogspot.com/2009/12/jesuiitat-musta-veljeskunta.html

Jesuiittojen kouluttama huumepoliisin (DEA) agentti Edward Hendrie levittää valhetta, että jesuiitat ovat piilojuutalaisia

Edward Hendrie on kirjoittanut kirjoja oletetusta juutalaisten maailmanvallasta ja väittää, että jesuiitat ovat "piilojuutalaisia". Olen jo aikoja sitten kumonnut sen väitteen. Eli vaikka jesuiittaveljeskunnan perustamisaikoina siihen kuului paljon espanjanjuutalaisia käännynnäisiä, niin sitä ei mitenkään voi sanoa "juutalaisten salaliitoksi", sillä heidät erotettiin 1500-luvun lopulla mm. siksi, että heidän uskollisuuttaan epäiltiin, ja sukujuuriltaan juutalaisten pääsy veljeskuntaan oli kokonaan estetty 1593-1946.

Jos jesuiitta, joka kirjoitti minulle tämän sähköpostin, olisi anonut pääsyä jesuiittaveljeskuntaan vuosien 1593 ja 1608 välillä, hänen juutalaiset sukujuurensa olisivat olleet laillinen este hänen sisäänpääsylleen, vain koska hänen luonteensa sopivuus oli kyseenalainen hänen epäpuhtaasta verestä johtuen, olivat hänen juutalaiset esi-isänsä sitten kuinka kaukaa tahansa. Jos hän olisi anonut pääsyä jesuiitaksi vuosien 1608 ja 1946 välillä, hänen sukutaustansa olisi tutkittu taaksepäin viidenteen sukupolveen asti, ja kertomusta hänen eriuskoisesta isoisästään olisi siten voitu käyttää perusteena evätä hänen pääsynsä veljeskuntaan.
- Robert A. Maryks, The Jesuit Order as a Synagogue of Jews, 2009, s. 15

Ja toisin kuin jotkut edelleen jatkuvasti väittävät huolimatta siitä, että sen tueksi ei ole mitään historiallisia todisteita, Ignatius Loyola ei ollut piilojuutalainen, vaan aatelisesta baskisuvusta.

Ensinnäkin Loyolan aatelisperhe ei ollut rodultaan juutalainen. Espanjan inkvisitio piti rekisteriä kaikista rodultaan juutalaisista "limpiezan" kautta. Tämä oli Rooman puhdasverisyysoppi, jota inkvisiittorit valvoivat. Kukaan jolla oli juutalais- tai mauriverta korkeintaan neljän sukupolven takaa, ei saanut olla virassa, naida katolilaista tai edes poistua maasta. Loyola oli paasi Ferdinandin ja Isabellan hovissa, jotka olivat karkottaneet juutalaiset Espanjasta vuonna 1492. Marrano-juutalaisia tai rodultaan osittain juutalaisia ei varmasti olisi koskaan hyväksytty siihen hoviin.
- Eric Jon Phelps

Esimerkiksi veljeskunnan karkotukset lukemattomista maista tapahtuivat 1700-luvun puolenvälin jälkeen ja virallinen lakkauttaminen vuonna 1773, eikä sillä ollut tuohon aikaan siis mitään tekemistä juutalaisten kanssa. Tämä kaikki on historiallista faktaa.

Nyt kun nämä asiat on todettu, niin katsotaan, minkälainen tausta Edward Hendriellä on. Häntä on promotoinut Texe Marrs, joka on myös kirjoittanut alkusanat Hendrien kirjaan Solving the Mystery of Babylon the Great. Hän on itse kertonut valmistuneensa katolisesta Notre Damen yliopistosta ja lakimieheksi Detroitin jesuiittayliopistosta, mutta sanoo olevansa "entinen katolilainen". Hälytyskellojen pitäisi tietenkin soida jo tässä vaiheessa, mutta Hendrie on LinkedIn-profiilinsa mukaan kaiken lisäksi Yhdysvaltain huumepoliisin (DEA) agentti. Kuten huomaatte, kyseessä on sama henkilö, koska koulutukseksi mainitaan profiilissakin University of Notre Dame ja University of Detroit Mercy School of Law. Googlettamalla löytyy myös FBI:n tiedotuslehti vuodelta 2003, jossa on erikoisagentti Hendrien kirjoittama artikkeli ja kuva hänestä.

Kardinaali Spellman - "Amerikan paavi"

New Yorkin arkkipiispa eli Amerikan katolisen kirkon päämies, jesuiitta-koulutettu kardinaali Francis Spellman (1889-1967) oli maan historian vaikutusvaltaisin kirkonmies, jota on "Amerikan paaviksikin" kutsuttu, ja hän oli myös yksi koko 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia henkilöitä USA:ssa. Spellmanin sekaantuminen politiikkaan alkoi toden teolla siitä, kun hän varmisti Franklin D. Rooseveltin uudelleenvalinnan presidentiksi hiljentämällä häntä vastaan huippusuositussa radio-ohjelmassaan hyökänneen isä Coughlinin. Siinä Spellmania auttoivat Maltan ritari Joseph Kennedy ja kardinaali Pacelli eli tuleva paavi Pius XII, hänen henkilökohtainen ystävänsä. Sen jälkeen Roosevelt olikin enemmän tai vähemmän Spellmanin hyppysissä:

1940-luvun alkupuolella Spellman toimi välittäjänä salaisissa neuvotteluissa Rooseveltin Valkoisen talon ja järjestäytyneen rikollisuuden mahtimiesten välillä liittyen hankkeeseen, joka tultiin tuntemaan nimellä "Operaatio Alamaailma". FDR lupasi vapauttaa mafiapomo Lucky Lucianon vankilasta, jos mafia voisi taata itärannikon satamien saksalaisten hyökkäyksille haavoittuvaisten amerikkalaisten laivojen suojelun. Spellman kääntyi New Yorkin mafiakontaktiensa puoleen järjestääkseen tämän sopimuksen kysyttyään lupaa paavi Pius XII:lta. Hänestä tuli sitten paavi Pius II:n oikea käsi, ja hän tuki vankkumattomasti USA:n sotilaallista mukanaoloa Vietnamissa.
-Martin Lee, National Catholic Reporter, 1983

http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Underworld

Joten… Roosevelt tarjosi Spellmanille ennenkokemattoman mahdollisuuden, joka pakottaisi hänet jättämään arkkihiippakuntansa kuukausien ajaksi… Ällistyttävä ehdotus, jonka Roosevelt teki, oli että Spellman toimisi hänen salaisena asiamiehenä ympäri maailmaa. Olisi arkkipiispan tehtävä ottaa yhteys valtion päämiehiin Lähi-idässä, Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Hän veisi viestejä presidentille… ja toimisi Rooseveltin silminä ja korvina… presidentti tarjosi hänelle mahdollisuuden käyttää suurempaa valtaa, mitä kenellekään amerikkalaisella kirkonmiehellä oli ennen ollut. Spellman hääräisi tasavertaisena henkilönä politiikan maailmannäyttämön suurimpien hahmojen keskuudessa… Mutta harvat olivat varmoja siitä, mitä arkkipiispa teki pitkien matkojensa aikana. Hänen salainen työnsä nostatti kotimaassa kysymyksiä syvästi hallituksen asioihin sekaantuvan kirkonmiehen roolista…
-John Cooney, The American Pope, 1984

Spellmanilla oli iso rooli myös Israelin kansainvälisessä tunnustamisessa:

Sen sijaan, että ottaisi julkisesti kantaa, hän [Spellman] toimi kulissien takana "vaatien henkilökohtaisesti jokaista Etelä-Amerikan maata antamaan äänensä Israelille"… Ei ollut epäilystäkään siitä, että Spellman tunsi YK-edustajia… Katkeran kamppailun jälkeen Israel hyväksyttiin YK:hon äänin 37-12. Israelilaiset olivat kääntyneet monen huomattavan miehen puoleen, mukaan lukien John Foster Dulles, jotta nämä ajaisivat heidän asiaansa. Mutta Charlie Silver oli vakuuttunut, että Spellman oli ollut ratkaiseva tekijä…
-John Cooney, The American Pope, 1984

Miksi näin kova tarmo Israelin YK:hon saamiseksi, kun hänen edustamansa Vatikaani tunnusti Israelin virallisesti vasta vuonna 1993? Siksi koska Vatikaanilla on ihmisten harhaanjohtamiseksi aina kaksi politiikkaa: julkinen ja salainen, ja Israelin perustaminen on tuonut sen lähemmäksi päämääräänsä eli Jerusalemin takaisin valtaamista.

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/vatikaani-ja-jerusalem.html

Parhaiten Spellman tunnetaan siitä, että hän oli suuri Vietnamin sodan tukija, joka USA:n puolustusvoimien sotilasvikaarina kävi myös usein rintamalla ylistämässä sotilaita mm. "Kristuksen sotureiksi". Sotaa kutsuttiinkin usein "Spellyn sodaksi". Hän oli sotaa edeltävillä toimillaan myös edistänyt sen alkamista:

… Sen [katolisen kirkon] hiljainen voimankäyttö asiansa edistämiseksi ei tapahtunut vain suoraan Vatikaanista käsin itse Vietnamissa olevan kirkkokoneiston liikekannallepanon, vaan myös USA:n katolisen lobbyn kautta. Katolisen lobbyn merkitystä Amerikan ulkopolitiikassa on usein suuresti vähätelty, ellei jopa jätetty kokonaan huomioimatta. Kuitenkin se on usein ohjannut USA:n ulkopolitiikkaa enemmän, kuin asiaan perehtymätön osaa kuvitellakaan…

Katolisen politiikan keskeisimmäksi asiaksi tuli julkinen mahdollisen kommunismin maailmanvallan tuomitseminen, pääpainon ollessa uskontoon kohdistuvasta uhasta varottamisessa. Sitäkin tehokkaampaa oli yksittäisiin henkilöihin kohdistunut lobbaustoiminta. Tämä lobby erikoistui USA:n hallinnon kaikkein vaikutusvaltaisimpien katolisten tai katolismielisten hahmojen värväämiseen.

Näistä kaikista värvääjistä menestyksekkäin oli poliittisen vehkeilyn mestari, New Yorkin kardinaali Spellman… Spellman oli Pius XII:n ja myös Dullesin veljesten [ulkoministeri John Foster Dulles, jonka poika Avery oli jesuiittakardinaali, ja CIA:n johtaja, Maltan ritari Allen Dulles] henkilökohtainen ystävä, vaikka näiden suhteiden läheisyyttä oli tarkoituksellisesti vähätelty. Hän toimi erittäin luotettuna yhdysmiehenä ulkoministeriön, CIA:n ja Vatikaanin välillä…
-Avro Manhattan, Vietnam - Why Did We Go?, 1984

http://www.reformation.org/chapter19.html
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Foster_Dulles
http://en.wikipedia.org/wiki/Avery_Dulles
Allen Dulles

Spellmanin hyökkäys Ho Tsi Minhin vallankumousta vastaan oli ensimmäinen merkki hänen sekaantumisesta Vietnamin politiikkaan. Vaikka harva tiesi sen, kardinaalilla oli suuri rooli entisen New Yorkin asukkaan ja vasta Etelä-Vietnamin johtajaksi nimitetyn Ngo Dinh Diemin poliittisen uran luomisessa. Diemissä Spellman näki kenessä tahansa johtajassa halutut ominaisuudet: kiihkeän katolilaisuuden ja kommunismin vastaisuuden.
-John Cooney, The American Pope, 1984

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/02/vietnamin-sota-ja-kennedyn-murha.html

Spellman ja Kennedyn murha

Voidaan hyvin sanoa, että jesuiittakenraali käyttäen paavia ja hänen vaikutusvaltaisinta kardinaaliaan Amerikan imperiumissa murhasi presidentti John F. Kennedyn vuonna 1963. Sillä se oli kardinaali Spellman, "Amerikan paavi", joka alaistensa soturien, Maltan ritarien komentajana johti salamurhahanketta. Ja ne olivat Maltan ritarit, jotka CIA:n kautta avustivat varsinaisessa presidentin murhassa. Nämä ritarit olivat CIA:n johtaja John McCone ja CIA-virkailijat William F. Buckley ja Henry Luce.
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

http://www.whale.to/b/phelps3.html
John McCone
William F. Buckley
Henry Luce
http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/cia-vatikaanin-lonkero-amerikassa.html

Spellmanilla oli hyvät yhteydet myös 33. asteen vapaamuurari J. Edgar Hooverin johtamaan FBI:hin:

Alkuvuosinaan FBI:n korkeimmilla tasoilla oli ollut vähän katolilaisia, vaikka siellä oli paljon vapaamuurareita. Vaikka Hoover kielsi olevansa ennakkoluuloinen, FBI alkoi vasta 1940-luvun puolivälissä värvätä agenttikokelaita katolisissa yliopistoissa, kuten Georgetown, Fordham [jotka ovat jesuiittayliopistoja] ja Notre Dame. Kaksi asiaa oli syynä muutokselle; FBI:n johtajan ymmärrys siitä, että katolinen kirkko oli vahvasti kommunismin vastainen ja voisi siten olla hyödyllinen liittolainen; ja tarve korvata erikoisagentit, joita oli loikannut eronnut massoittain sodan loputtua. Sen lisäksi, että agenteiksi houkuteltiin katolilaisia, luotiin epävirallinen yhteys moniin kirkon virkailijoihin, kuten kardinaali Francis Spellman, Monsignor Fulton J. Sheen ja isä John F. Cronin. FBI ylläpiti läheisiä suhteita Spellmaniin, pääasiassa Lou Nicholsin ja myöhemmin New Yorkin divisioonan johtaja John Malonen kautta, vaikka Hooverin kansioissa oli lukuisia väitteitä siitä, että Spellman oli erittäin aktiivinen homoseksuaali.
-Curt Gentry, J. Edgar Hoover: The Man and the Secrets, 1991

Spellman myös järjesti ensimmäisen kerran Al Smithin muistoillallisen, josta on tullut perinne. Allaolevassa kuvassa hän on tässä tilaisuudessa vuoden 1960 presidenttivaalien ehdokkaiden Kennedy ja Nixon välissä.






















Sama tilaisuus 48 vuotta myöhemmin: presidenttiehdokkaat McCain ja Obama ja välissä kardinaali Egan















Lähteitä:

http://www.mosquitonet.com/~prewett/spellmanlist.html
http://moversandshakersofthesmom.blogspot.com/2008/08/francis-spellman.html
http://www.theforbiddenknowledge.com/hardtruth/blackpope.htm
http://bandonisp.com/who/rules.html

Vietnamin sota ja Kennedyn murha - katolinen yhteys

John F. Kennedyn murhasta on kirjoitettu loputon määrä kirjoja ja esitetty monenlaisia teorioita. Nyt ei lähdetä pyörittelemään sitä, mistä ja kuinka monta laukausta ammuttiin, tai ihmettelemään "JFK"-elokuvassa paljon huomiota saaneen "taikaluodin" kiemuroita, vaan keskitytään katolisen kirkon hierarkian ja veljeskuntien rooliin salaliitossa. Kennedyllä oli vihollisia kaikkialla, mafiassa, Texasin öljyteollisuudessa, keskuspankissa, valtaeliitissä ja Israelissa, mutta edes salaliittoteoreetikkojen piirissä ei juuri oteta esille katolista yhteyttä, joka tulee ilmeiseksi, kun asiaa tarkastelee laajemmasta näkökulmasta. Abraham Lincolnin murhan takana oli katolinen salaliitto, oliko niin pääosin myös Kennedyn tapauksessa? Vetäkää omat johtopäätökset seuraavista tosiasioista.


Vietnamin sodan tausta

John F. Kennedy todella oli USA:n historian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa katolinen presidentti, vieläpä Kolumbuksen ritari, mutta hän pyrki erottamaan uskonnon politiikasta, mikä on vastoin Vatikaanin politiikkaa ja kanonista oikeutta, eli hän ei ollut paavin näkökulmasta kunnon katolilainen. Toisin kuin nimellisesti kristitty paavilainen George W. Bush, jota on jopa kutsuttu Amerikan ensimmäiseksi katoliseksi presidentiksi, tai Ronald Reagan, joka loi viralliset diplomaattisuhteet Vatikaaniin ja sai palveluksistaan palkinnoksi Maltan ritarikunnan kunniajäsenyyden. Sekös suututti katolisia piirejä.

Katolilaiset Amerikan CIA:ssa pitivät John F. Kennedyä petturina ja teurastajana. Kolme viikkoa ennen murhaansa Dallasissa presidentti Kennedy määräsi vallankaappauksen kiihkokatolista Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan Saigonissa. Kennedyn valtuutuksella murhattiin geopoliittisista syistä Etelä-Vietnamin presidentti Ngo Dinh Diem ja hänen kaksi veljeään.
-Sherman Skolnick, The Public Execution of John F. Kennedy, 2003

Kiihkokatolinen ja Vietnamin ei-katolilaisia julmasti sortanut Diem, josta Kennedy halusi lopulta eroon, oli noussut alunperin valtaan Amerikan katolisen hierarkian, ennen kaikkea sen päämiehen, paavi Pius XII:n hyvän ystävän, kardinaali Spellmanin avulla.

Spellmanin hyökkäys Ho Tsi Minhin vallankumousta vastaan oli ensimmäinen merkki hänen sekaantumisesta Vietnamin politiikkaan. Vaikka harva tiesi sen, kardinaalilla oli suuri rooli entisen New Yorkin asukkaan ja vasta Etelä-Vietnamin johtajaksi nimitetyn Ngo Dinh Diemin poliittisen uran luomisessa. Diemissä Spellman näki kenessä tahansa johtajassa halutut ominaisuudet: kiihkeä katolilaisuuden ja kommunismin vastaisuuden.
-John Cooney, The American Pope, 1984

Presidenttiehdokkaat Kennedy ja Nixon, keskellä kardinaali Spellman, Al Smithin muistoillallisella vuonna 1960






















Spellmanin rooli Vietnamin sodan lobbaamisessa oli niin suuri, että sitä on jopa sanottu "Spellyn sodaksi", ja rintamalla tiuhaan vieraillut Spellman kutsui sotilaita "Kristuksen sotureiksi". Siis taas yksi katolinen ristiretki lisää historian sivuille.

Kardinaali Francis Spellman New Yorkista oli USA:n Vietnamin joukkojen vikaari. Hän oli myös epävirallinen yhteyshenkilö paavin ja USA:n ulkoministerin John Foster Dullesin ja siten hänen veljensä [Maltan ritari] Allenin välillä, joka oli CIA:n johtaja.
-Avro Manhattan, Murder in the Vatican, 1985

Vietnamin sodan poliittista ja sotilaallista taustaa on kuvailtu lukemattomin kirjoitetuin ja puhutuin sanoin. Kuitenkaan mitään ei ole sanottu yhdestä suurimmista voimista sen takana, siis uskonnon, tässä tapauksessa katolisen kirkon ja sen diplomaattisen vastineen, Vatikaanin roolia. Niiden aktiivinen rooli ei ole vain spekulaatiota. Se on historiallinen tosiasia, yhtä konkreettinen kuin USA:n läsnäolo tai Aasian kommunismin massiivinen sissivastarinta. Kahden jälkimmäisen toimia on tarkasteltu tuhansissa kirjoissa, mutta edellisen ei, edes yhteenvetäen. Katolista kirkkoa on pidettävä päätekijänä Vietnamin konfliktin syntymisessä, eskaloitumisessa ja etenemisessä. Tämä uskonnollinen innoitus auttoi aivan alusta alkaen liikkeelle lumivyöryn, joka tuli aiheuttamaan loputonta kärsimystä Aasian ja Amerikan mantereilla.
-Avro Manhattan, Vietnam: Why Did We Go?, 1984

Yksi Vietnamin sodan perussyistä oli CIA:n sotilasvaltuuskunnan edistämä katolilaisten massamuutto pohjoisesta etelään.

[CIA:n sotilasvaltuuskunta Saigonissa (SMM)] teki kaikkensa edistääkseen satojen tuhansien Vietnamin "katolilaisten" muuttoa pohjoisesta lupauksilla turvallisuudesta, ruoasta, maasta ja vapaudesta etelässä ja uhkailemalla, että Pohjois-Vietnamin kommunistit ja Kiina lahtaisivat heidät, jos he jäisivät pohjoiseen.

Tästä katolilaisten siirrosta… Vietnamin pohjoisista maakunnista etelään… tuli SMM:n tärkein tehtävä ja yksi Vietnamin sodan perussyistä…

Kun ajattelee hetken tätä valtavaa ihmisen aiheuttamaa ongelmaa, alkaa ymmärtämään, että Vietnamin "ongelman" olivat laukaisseet meidän omat ihmiset vähän sen jälkeen, kun Geneven neuvottelut saatettiin päätökseen. Mikään mikä tapahtui näiden kolmenkymmenen sotavuoden (1945-1975) aikana, ei ollut niin kohtalokasta kuin näiden 1,1 miljoonan "katolilaisen" siirto pohjoisesta etelään aikana, jolloin etelällä oli tuskin hallitusta… He olivat rahattomia, kodittomia, ilmaan ruokaa ja ei-haluttuja. Heistä tuli väistämättä rosvoja, kapinallisia ja tykinruokaa sodalle, joka syttyi myöhemmin.
-Col. L. Fletcher Prouty, J.F.K.: The CIA, Vietnam, and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, 1992, s. 66-67

Mutta Kennedy halusi siis estää Vietnamin sodan laajentumisen, ja vain päivä hänen murhansa jälkeen tapahtui seuraavaa:

Launtaina 23.11.1963 klo 8.30 aamulla CIA:n johtaja John McConea kuljettanut limusiini ajoi Valkoisen talon pihaan... Hän oli siellä myös hoitamassa yhtä asiaa ennen kuin osallistuisi presidentinvaihdokseen liittyviin toimenpiteisiin - allekirjoittamassa kansallisen turvallisuuden muistiota numero 278, salaiseksi julistettua asiakirjaa, joka välittömästi kumosi John Kennedyn päätöksen Vietnamin sodan eskaloitumisen estämiseksi.
-Robert Morrow, First Hand Knowledge, 1993

Kennedyn murhan katolinen yhteys

Freed muistaa [ent. CIA:n johtaja, Maltan ritari William] Colbyn ja Clinen välisen keskustelun, jota kaiketi voisi kutsua sivistyneeksi. "Se oli varsin outoa, sillä aihe, jonka he valitsivat, oli että milloin on hyväksyttävää salamurhata valtion päämies", totesi Freed. Colby esitti teologiseksi ja filosofisesti perinpohjaiseksi kutsumansa lähestymistavan. Hän sanoi, että katolinen kirkko oli jo kauan punninnut tätä kysymystä ja oli Colbyn mielestä päässyt viisaaseen lopputulokseen: "On hyväksyttävää salamurhata tyranni [lue: paavin valtaa vastustava valtiomies]", hän totesi.
-Mark Lane, Plausible Denial, 1991

Syntipukiksi etukäteen valittu Lee Harvey Oswald työskenteli CIA:lle ja oli sukua jesuiittapapille.

Lee Oswaldin osallisuus tuo mielenkiintoisen näkökulman. Hänen serkkunsa sanotaan olevan jesuiittapappi. Ja se on tosiasia, että Lee Oswald kutsuttiin Springhillin jesuiittayliopistoon Alabamassa kertomaan toimistaan kaksi viikkoa ennen Kennedyn murhaa. Jesuiittojen osallisuudella on selvä yhtäläisyys Lincolnin murhaan.
-Emanuel M. Josephson, The Federal Reserve Conspiracy and Rockefellers, 1968

Oswald oli ollut tekemisissä Maltan ritari Clay Shaw:n kanssa, jonka Jim Garrison todisti olleen Vatikaanille työskentelevän CIA:n agentti ja osallinen Kennedyn murhaan, ja David Ferrien, joka oli käynyt jesuiittakouluja ja opiskellut katoliseksi papiksi. Garrison siis myös haastoi Shaw:n oikeuteen, mutta hänet vapautettiin syytteistä.

Joten jos Clay Shaw on osallinen, Maltan ritari ja korkealla tasolla CIA:ssa, hän ei voi upota. Siksi oikeudenkäynti oli puolueellinen. Tuomari oli asettunut Garrisonia vastaan. Shaw:n puolustus oli ennennäkemätön. Puolustusasianajajan takana oli mies kuiskimassa hänelle. Se ei ole sallittua oikeussalissa. Shaw TÄYTYI todeta syyttömäksi, koska jos hänet todettaisiin syylliseksi, CIA kaatuisi samalla. Ja sitten seuraisi vallankumous. Joten Clay Shaw täytyi todeta syyttömäksi.
-Eric Jon Phelps (The Spectrum, 2000)

Korkean tason CIA-mies, Maltan ritari Raymond Rocca suojeli ritarikaveriaan Shaw:ta:

Yksi keskeisistä henkilöistä CIA:n suorittamassa Garrisonin toimiston tarkkailussa oli Raymond Rocca. Rocca lähetti CIA:n asianajajalle, Lawrence Houstonille kaiken Garrisoniin mustamaalaamiseen kelpaavan tiedon, minkä löysi. Roccan joukot keräsivät tietoa Shaw:n oikeudenkäynnin valamiehistä. On ilmeistä, että sitä oli kerätty sitä varten, että valamiehiä voitaisiin kiristää tai että heidän luotettavuutensa, ja siten tuomio, voitaisiin kyseenalaistaa julkisesti siinä tapauksessa, jos Shaw tuomittaisiin syylliseksi.
-Simon (vaticanassassins.org)

David Ferrie pappisseminaarissa



























Tuohon aikaan CIA:n johtaja oli Maltan ritari ja Los Angelesin jesuiittayliopiston johtokunnan jäsen John McCone, joka oli myöhemmin avainroolissa CIA:n ja puhelinlaitos ITT:n johdon yhteensaattamisessa. Kennedyn murhan aikoihin kaikki puhelimet menivät mykäksi Washingtonissa puoleksi tunniksi. Oliko asialla yksi ITT:n sisäpiiriläisistä, Maltan ritari Francis D. Flanagan?

Garrison osoitti myös FBI:n osallistuneen murhaan. FBI:n johtaja J. Edgar Hoover oli 33. asteen vapaamuurari, joka oli John Loftusin mukaan osallistunut Vatikaanin maanalaisten kuljetusten kautta Amerikkaan tuotujen natsirikollisten maahan sijoittamiseen. Hooverin avainmies FBI:ssa oli Maltan ritari Cartha DeLoach, jonka Garrison todisti pimittäneen todisteita ja joka oli myös Kennedyn murhan myötä valtaan nousseen jesuiittojen kouluttaman varapresidentin, Lyndon B. Johnsonin luottomies FBI:ssa. DeLoach oli tehnyt diilin Ford-pomo Lee Iacoccan kanssa, joka myös oli Maltan ritari. Iacoccan alaisuudessa toiminut Carl Renas ajoi Kennedyn murha-auton (Ford Lincoln) Washingtonista Cincinnatiin, jossa siitä tuhottiin todisteita vaihtamalla tuulilasin kromireunus, jossa oli useampaan ampujaan viittaava luodinreikä.

... Aloin myös käydä viikonloppuretriiteissä, joissa jesuiitat saivat kahdenkeskisissä omantunnon tutkiskeluissa minut kohtaamaan sen, miten elin elämääni.
-Lee Iacocca, Iacocca: An Autobiography, 1984

Jesuiittayhteyksistä on syytä mainita vielä se, että sotilastiedustelupalvelun, jolla oli miehiä murhapaikalla, johtaja oli jesuiittojen kouluttama katolilainen, Joseph F. Carroll, ja presidentin turvallisuudesta vastaavan Yhdysvaltain salaisen palvelun johtaja oli samoin katolilainen James Rowley, jonka veli Francis oli jesuiittapappi. Rowley oli siis vastuussa siitä, että turvamiehet käskettiin pois paikaltaan ennen Kennedyn auton siirtymistä Dealey Plazalle.




Ja vielä mielenkiintoinen lainaus liittyen "JFK"-elokuvaan, jonka ohjasi Oliver Stone, joka on ilmeinen jesuiittojen sätkynukke. Onhan hän läpeensä jesuiittojen kouluttaman Fidel Castron vankka tukija ja tehnyt yhteistyötä yhteiskunnallisesti painavissa elokuvissa jesuiittojen ystävien, Martin ja Charlien Sheenin kanssa (Wall Street ja Vietnam-elokuva Platoon). Heidän oikea sukunimensä on Estevez, ja taiteilijanimi tulee vaikutusvaltaiselta katoliselta piispalta, Fulton J. Sheeniltä.

Yksi hengellisten harjoitusten perusohjeista on, että jos esimies sanoo, että musta on valkoista ja valkoinen mustaa, niin näin se vain on. Se kuuluu hänen [Ignatius Loyolan] hengellisiin harjoituksiin. Juuri sitä lainataan JFK-elokuvassa, kun Kevin Costner sanoo ihmisille: "Kuulkaa ihmiset, meidän täytyy alkaa ajatella niin kuin CIA. Musta on valkoista ja valkoinen mustaa." Sillä jesuiitat paljastivat tuottaneensa elokuvan.
-Eric Jon Phelps (The Spectrum, 2000)

Sionistiyhteys

Kennedy myös vastusti Israelin ydinaseistamista, ja hänellä oli siten vastassaan myös sionistit ja Israelin hallitus. Tämän kertoo kirjassaan "Final Judgment" Michael Collins Piper, jonka Phelps myöntää olleen oikeassa Mossadin osallisuudesta, mutta esittää kirjasta myös perusteltua kritiikkiä:

Final Judgmentin suuret puutteet ovat seuraavat:

1. Ulkomaansuhteiden neuvostoa (CFR) ei mainita lainkaan hänen kirjansa varsinaisessa sisällössä. CFR:stä on vain yksi maininta siinä yhteydessä, kun hän arvioi kirjaa yhdessä liitteessä.

2. Maltan ritarikunnasta ei ole mitään mainintaa. Tämä on kriittinen virhe, koska [James Jesus] Angleton oli Maltan ritari, kuten myös William F. Buckley Jr., John McCone, Clay Shaw, Henry Luce ja Alexander Haig Jr., jotka kaikki nimetään kirjassa.

3. Siinä ei ole mitään mainintaa salaisesta tapaamisesta kaikkien murhan tekijämiesten kesken Clint Murchisonin kartanolla murhaa edeltävänä iltana. Paikalla olivat J. Edgar Hoover, John McCloy, Carlos Marcello, Lyndon Johnson ja muiden muassa Jack Ruby.
-Eric Jon Phelps

Warrenin komissio

Salaliiton peittelyssä tärkeässä roolissa ollut Warrenin komissio oli salaseurojen edustajien miehittämä:

Earl Warren, korkeimman oikeuden ylituomari - vapaamuurari
Richard Russell Jr., senaattori - vapaamuurari
John Sherman Cooper, senaattori - Skull and Bones, CFR
Hale Boggs, kongressiedustaja
Gerald Ford, kongressiedustaja - vapaamuurari, CFR
Allen Welsh Dulles, ent. CIA:n pääjohtaja - Maltan ritari, CFR
John J. McCloy, ent. Maailmanpankin puheenjohtaja - CFR

Muistakaa että korkean tason vapaamuurarit ja katoliset veljeskunnat tekevät yhteistyötä, onhan esimerkiksi Skottilainen riitti käytännössä jesuiittojen luomus:

Aatelismies de Bonneville muodosti 25 ns. korkean asteen chapterin Clermontin jesuiittayliopistossa Pariisissa 1754. Stuartin kuningashuoneen kannattajat, jotka olivat enimmäkseen skotteja, olivat tehneet Clermontin yliopistosta itselleen suojapaikan. Kun yksi näistä asteista oli "Skottilainen Mestari", uusi Charlestonissa 1801 järjestäytynyt ryhmä antoi näille asteille nimeksi "Skottilainen Riitti", mikä on aina siitä lähtien ollut riitin nimenä ympäri maailmaa.
-William O. Peterson, Masonic Quiz Book “Ask Me Another, Brother”, 1951

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2009/03/jesuiitat-ja-vapaamuurariuden.html


Lähteitä:

http://www.pacinst.com/terrorists/chapter8/kennedy.html
http://www.whale.to/b/phelps3.html
http://www.whale.to/b/kennedy_q.html

http://www.whale.to/b/pope.html
http://reformation.org/vietnam.html
http://truthseeker2473.blogspot.com/2010/06/jfk-assassination-and-vatican.html
http://www.mosquitonet.com/~prewett/spellmanlist.html

*muokattu viimeksi 29.03.2011